Kirpeitä aamuja ja kesäisiä päiviä

Tuntuu kuin alkusyksy olisi jo täällä ja saapunut ihan yllättäen. Aamut ovat kirpeitä. Päivällä ollaan vielä toistaiseksi päästy mukaviin lukemiin.

On haikeaa kun syksy saapuu, mutta toisaalta sitä odottaa. Tänä vuonna kesä oli aivan erilainen kuin aiempina vuosina. Pojan syntymään saakka lämpimät päivät olivat itselle hieman tukalia eikä sitä nauttinut samalla tavalla kuin aiemmin. Syksyn saapuessa asunto viilenee, ihanaa! Saa nauttia kynttilöiden valosta ja mökilläkin on syksyisin aivan oma tunnelmansa. Tänään ajatuksissa pyörivät appivanhempien pihan omenat ja omenapiirakat. Nyt kun on jollain tavalla tottunut uuteen arkeen, voisi taas leipoa useammin.

Syksyn tulosta kertoo sekin, että eilen miehellä alkoi jääkiekkokausi. Nautitaan kuitenkin vielä upeista kesäisistä päivistä, vielä kun niitä on!

 

 

Tällä tyttösellä oli eilen ensimmäistä kertaa shortsit jalassa tänä vuonna.

Tarina mekoista

Sunnuntaina vietettiin esikoisemme ristiäisiä, ja kuten ristiäisiin kuuluu, oli pojallamme kastemekko.

Kelataan ajassa hieman taaksepäin.

Menimme naimisiin vuonna 2011. Tuolloin ostin itselleni unelmieni hääpuvun. Tuo puku ei kuitenkaan istunut täydellisesti, mikä ei tällä pituudella ollut kovinkaan suuri yllätys. Pukua kavennettiin hieman ja lyhennettiin huomattavasti.

Häiden jälkeen ei hääpuvulla kuitenkaan ole käyttöä. Ainakaan sellaisenaan. Päätin viedä puvun ompelijalle, joka muokkasi hääpuvusta minulle uuden, monikäyttöisemmän puvun. Puku lyheni entisestään.

Olimme jo aiemmin puhuneet miehen kanssa, että hääpuvun ylijäämäkankaista voisi sitten joskus tehdä kastemekon tuleville lapsillemme. Harmikseni hääpuvun muokannut ompelija ei kiireiltään pystynyt kastemekkoa tekemään. Isoäitini on onneksi melkoisen taitava ompelukoneen käyttäjä, ja kankaat lähtivät hänen mukaansa.

Tässä lopputulos. Ensimmäinen lapsemme on jo puvussa kastettu ja mikäli olemme onnekkaita ja saamme lisää lapsia, tullaan heidätkin kastamaan äidin hääpuvusta tehdyssä kastemekossa. Mekon lisäksi isoäiti hurautti vielä pöksyt kankaista.

Uusi elämä, uusi blogi

Ajatus uudesta blogista on muhinut mielessä jo jonkin aikaa. Vanha kyllästytti ja jostain kumman sinne oltiin myös löydetty hieman arvelluttavien hakusanojen avulla. Mutta se siitä.

Elämässämme tapahtui suuri mullistus reilu kuukausi sitten, tarkalleen 11.7., kun pieni poikamme saapui maailmaan. Täällä opetellaan uutta elämää ja ihmetellään pientä ihmettä. Katsotaan mitä tämä pieni ihme tuo tullessaan ja mitä tapahtuu bloggamiselle.

Vauva-arki tulee varmasti näkymään blogissa, kuitenkaan unohtamatta elämän muita rikkauksia.

Tervetuloa matkaan!