Vaatetta kaappiin

Ihanaa alkanutta viikkoa! Tämä maanantai tuntuu superilta, toivottavasti teilläkin on viikko lähtenyt mukavasti käyntiin.  

 

Kirppikseltä saadut voitot päätin käyttää pojan vaatehankintoihin. Perjantaina (?) bongasin bloPPshopista muutaman kivan paidan, joista toinen saapui tänään postissa, toista odotellaan vielä. Sekaannuksen takia tulevat eri aikaan. Aamupäivällä käytiin pojan kanssa kiertämässä Pikkukarhun kirppis, tavoitteena olisi löytää pojalle takki. Tällä kertaa kaikki ostokset ovat siis kierrätettyjä.

Pikkukarhusta löytyi ihana vihreä kesäpaita pojalle, ihan henkkamaukkaa, hieman wannabe-Ralph Lauren. Hintaa oli 2e.

 

bloPPshopista kotiutui POMPdeLUXin iiiiihana, juuri minun tyyliseni, neule. Tämä oli hieman arvokkaampi, 7e kustansi posteineen.

 

 

Livekirppikseltä löytyi peruscollarit kahden euron hintalapulla.

Jotenkin olen tykästynyt myös näihin jumpsuitteihin. Eli haalareihin ihan suomalaisittain. Tämä pehmoinen velour-Haisuli maksoi 4e.

Syksyllä toteutin vaateviikon, kiinnostaisiko teitä keväinen vaateviikko?

Sitruunankeltaista

Tykkään ihan mielettömästi pojan keltaisista farkuista! Ekalla käyttökerralla yhdistin farkut Gugguun keltaharmaan bodyn kanssa. Eikä haittaa, vaikka keltaiset ovatkin hieman eri sävyä.

 

Viikon kirpparipöydän jälkeen käteen jäi 50 euroa plussaa, niitä ajattelin käyttää pojan vaatteisiin. Ainakin jonkinlainen kauppa-/kyläilytakki on mielessä. Koin eräänlaisen valaistumisen tiistaina kun ajeltiin Prismaan. Miksi ihmeessä autolla tehtäviä matkoja varten puetaan poika haalariin? Poitsu kun muutenkin on sellainen hikihattu, toppapukua käytettiin talvella pari hassua kertaa. Ja poika oli hikinen varmaan puolet niistä harvoista kerroista.

Toisaalta ei ole myöskään kiva mennä johonkin kyläilemään haalarissa, jolla ollaan möngitty hiekkalaatikolla. Viikonloppuisin kun lähinnä kyläilemme. Tänä viikonloppuna on kyllä tavoitteena hieman ulkoillakin. Viikko sitten mummi ja pappa asensi pihalleen keinun, jossa voidaan keinua. On siellä hiekkalaatikkokin.

Onko teillä käytössä "hienostelutakki"? Vai olenko yksinäinen hölmö kun näin ajattelee?

Photo a day: something i made

Photo a day: i am here

Photo a day: soft

Elämän eliksiiri

Meidän poika syntyi normaalilla alatiesynnytyksellä täysiaikaisena raskausviikolla 41+0. Pituutta oli 51cm ja painoa 3885g. Pisteitä tuli 9/10/10. Kuuden tunnin ikäisenä tehdyssä tarkastuksessa sokerit olivat kuitenkin hieman alhaiset. Ja meidän poika sai jonkun ihanan ihmisen lahjoittamaa äidinmaitoa. Muutaman kerran pojalle annettiin muiden tarjoamaa lisämaitoa, jatkossa pumppasin omaa maitoa kun imeminen vaati hieman opettelua.

TYKS:ssä on huutava pula luovutetusta äidinmaidosta. Eilinen Turun Sanomat kertoi, että varastossa on huono tilanne jos maitoa on alle 110 litraa. Nyt sitä on 47 litraa. Tilanne on se, että äidinmaidon saajia joudutaan rajoittamaan ja antamaan korviketta.

Itse olisin halunnut luovuttaa maitoa, mutta en uskaltanut. Pelkäsin, ettei maito riitä. Nyt harmittaa.

Joten, jos olet siinä tilanteessa, että voit luovuttaa maitoa, tee se! TYKS:ssä kriteerit ovat seuraavat: oma vauva alle 4kk, et tupakoi etkä käytä lääkkeitä (thyroksiini ja insuliini sallittuja). Hyvästä teosta maksetaan 17 euroa kilolta. Yhteyttä voit ottaa TYKS:n äidinmaitokeskukseen 02-313 2405. Ja jos et ole "TYKSiläinen", niin googlettamalla löytynee oman paikakunnan tiedot.

Linkitä blogi!

Tällä hetkellä blogeissa on hirmuinen "linkitä blogisi"-vimma menossa. Lähden hieman tuohon vimmaan mukaan, pikkuisella twistillä.

Eli linkitä joku kiva blogi, älä kuitenkaan omaasi. Mitä juuri sinä siellä tykkäät lukea? Mitä minun kannattaisi lukea?

Photo a day: one of a kind

Photo a day: i'm loving...

Photo a day: morning

 

Päivän kuva on jo instagramin seuraajille tuttu. Illalla otin kameralla kuvan, aamulla se ei enää toiminut. Nyt on objektiivi lähetetty huoltoon ja miehiseen tapaan uusi ostettu. Jatkossa siis ei tarvitse katsella kännykuvia, mikäli tuolla uudella objektiivilla osaan kuvata.

Photo a day: full

Photo a day: letter

Pohdintaa päivähoidosta

Olen aikeissa palata työelämään elokuussa, mikäli vain töitä löytyy. Valmistuttuani en ehtinyt saamaan vakituista työtä ja määräaikainen työsuhteeni päättyi äitiysloman alkaessa. Ja kuten arvata saattaa, eipä niitä suhteita tänne Poriin ole olemassa. Sen verran olen jo aktivoitunut, että muutamaa Satakunnassa auki olevaa paikkaa olen hakenut. Seuraava tavoite on päästä haastatteluun.

 

 

Tämän aktivoitumisen seurauksena ajankohtaiseksi on tullut oikean hoitomuodon miettiminen pojalle. Siinäpä onkin pohtimista. Itse olen ollut sekä perhepäivähoidossa että päiväkodissa. Kuitenkin miellän itseni vahvasti päiväkotilapseksi. Ehkäpä tämä johtuu vain yksinkertaisesti siitä, että sen ajan muistaa itse paremmin.

 

Mitä hyviä puolia minä löydän päiväkodista? Lasten kanssa toimii monta aikuista, joista varmasti ainakin joku on lapselle mieluinen. Päiväkodissa työskentelee tehtävään koulutettua henkilökuntaa, vaikkakin näin pienten ryhmissä ei välttämättä lastentarhaopettajaa ole, lastenhoitajia kuitenkin. Tarhat ovat rakennettu lapsille. Niissä on huomioitu lasten tarpeet ja turvallisuus. Ryhmät ovat ikäluokittain eli ryhmästä löytynee ainakin yksi suurin piirtein samanikäinen lapsi.

 

Entäpä niitä huonoja puolia? Noh, ne isot lapsiryhmät. En oikeastaan muuta. Eivätkä ne lapsiryhmät laskennallisesti niin isoja ole. Yleensä 12 lasta ja vähintään kolme aikuista. Eli neljä lasta yhtä aikuista kohti.

Perhepäivähoidossa lapsi saa olla kodinomaisessa hoidossa. Loistava perhepäivähoitaja on loistava! Ei siitä mihinkään pääse. Lapsia on huomattavasti vähemmän kuin päiväkodissa.

Mutta ei tämä niin yksioikoista ole. Perhepäivähoidossa niitä aikuisia on vain se yksi. Ja se onkin sitten melko ikävää jos lapsi ei tätä aikuista koe mukavaksi ja turvalliseksi. Usein myös kuulee, että osa perhepäivähoitajista alkaa tähän työhön, jottei omia lapsia tarvitse vielä viedä hoitoon. Miehen sisko muistaa vihanneensa yhtä perhepäivähoitajaa, jonka luona vain hoitajan omat lapset saivat leikkiä tietyillä leluilla eikä aina välipalaakaan tarjottu, vaikka se heille olisi kuulunut. Tämä on melkoinen ääripää, mutta täyttä totta. Tosin aikaa on jo yli 20 vuotta. Perhepäivähoitaja toimii yksin eikä kukaan toinen aikuinen ole siellä "toimintaa seuraamassa". Eikä se ryhmä nyt varsinaisesti pienempi ole. Täällä ainakin perhepäivähoitajalla voi olla neljä kokoaikahoidossa olevaa ja sen lisäksi yksi esikouluikäinen puolipäivähoidossa oleva. Eli parhaimmillaan/pahimmillaan viisi lasta yhdellä aikuisella.

Minkälaisia kokemuksia ruudun toiselta puolelta päivähoidosta? Me kallistuimme päiväkodin puoleen. Ainakin toistaiseksi.

Photo a day: cropped

Photo a day: five years ago

Sanoista tekoihin

Kävin tänään varaamassa itselleni myyntipaikan Lastenkirppis Pikkukarhusta. Haikein mielin. Jotkut jutut jäävät vielä säästöön, esimerkiksi asu joka päällä tultiin synnäriltä kotiin. Meille odotetaan sukuun uutta tulokasta, mutta siellä vaatepuoli on melko hyvin hanskassa. Mutta jotain pientä muutta meiltä odottamaan minun serkkutyttöä.

 

Eli viimeistään torstaina Pikkukarhun paikalta 62 löytää meidän pojalle pieneksi jääneitä vaatteita. Joten jos satut olemaan Porissa ja tarvitsemaan vaatteita koossa 50-68cm, käy ihmeessä kurkkaamassa! Siellä on ihania kesäbodeja, haikeudella niitä muistelen.

Photo a day: today's weather

 

Ps. Tänään yritän saada photo a dayn ajan tasalle. Viikonloppuna jäi kameran piuha kotiin, joten kuvat jäi siirtämättä. Tämä siis eilisen kuva, tänään täällä on luminen maa.

Kevättä vaatteissa

Tänään katselin hieman haikeana pojalle pieneksi jääneitä vaatteita. "Kuinka söpöltä hän näyttikään tuo vaate päällään! Tuo oli päällä kun olimme kolmekymppisillä." Vaatteet herättävät muistoja. Olen ajatellut laittaa osan vaatteista myyntiin, osan haluan säästää. Kaikkea ei kuitenkaan voi säilöä ja jäähän ne muistot silti. Mutta hassun haikealta tuntuu. Tunteellinen hölmö :)

 

Kasvu on kuitenkin mitä parhain syy uusien vaatteiden hankintaan. Vauvavaatteet olivat melko neutraaleja ja maanläheisiä. Jotenkin oli vaikeaa löytää värikkäitä vaatteita, jotka kuitenkin olisivat muuten melko yksinkertaisia. Ei sellaisia sekavan kirjavia miljoonalla eri printillä. Isojen poikien osastolta löytyy kyllä värejä! Muistan töissä katselleeni erityisesti yhden pojan vaatteita, jotka olivat ihastuttavia. Pojalla oli usein värikkäät housut jalassa, ne olivat superhienoja!

Meidän pojalle on nyt ostettuna punaiset Polarn O. Pyretin farkut kokoa 80cm ja kirkkaan keltaiset Name itin farkut myöskin kokoa 80cm.

Popin farkkujen kanssa löytyi ihana ruutupaita. Nämä on ostettu jo tovi sitten Popin alennusmyynnistä. Kauluspaidasta voi vaikka kääriä hihat ylös ja jättää paidan auki. Aika coolia ja rentoa, eikö? Alle vain joku väreihin sopiva paita tai body.

Kevät on omassakin pukeutumisessa mielessä. Converset jalassa on menty viime päivät ja kovasti haluaisin itsellenikin jotkin värikkäät housut.

Photo a day: beautifully ordinary

Photo a day: evening

Photo a day: care

Photo a day: fresh

Kirppistelyä

Välikausivaatteiden hankinta on vilahdellut blogissa kuin blogissa viime aikoina. Myös meillä vaatetuksen hankinta on ollut ajankohtaista. Poika vasta ryömii, joten ajattelin uuden puvun ostamisen olevan hienoista rahan haaskausta. Mitään ihmeellistä ei kuitenkaan tarvita, ominaisuuksien ei tarvitse olla avaruuslentoja kestäviä.

Suuntasin siis Lastenkirppis Pikkukarhuun katselemaan valikoimaa. Yllättäen (tai ei) tähän vuodenaikaan ja näillä keleillä välikausivaatteiden valikoimaa ei todellakaan voinut sanoa kattavaksi. Toppahaalareita kyllä olisi löytynyt. Tyhjin käsin ei kuitenkaan täytynyt kotiin lähteä.

Lassien hanskat ovat kyllä melko paksut ja talviset, mutta se ei tuon kokoisella haittaa. Pääasia, että ovat lämpimät. Toisaalta, en kyllä edes tiedä millaiset olisivat välikauden hanskat. Mutta noissa siis on sellainen valkoinen karva sisällä. Aivan priimassa kunnossa, mistään en löytänyt käytön jälkiä. Hinta 2,50e.

Haalari oli ykkösenä ostoslistalla. Nyt ollaan käytetty äitiyspakkauksen vanupukua tai Popin windfleeceä. Popin puku on kuitenkin piakkoin liian pieni, onhan se kokoa 62cm. On muuten loistopuku, käytettiin syksyllä hihat ja lahkeet umpinaisina ja nyt vielä menee päälle kun pitää nuo lahkeet ja hihat auki. Välikausipuvulta toivoin sellaista pintaa, joka ei imisi kosteutta itsensään (vrt. vanupuku) ja sopisi keinumiseen ja hiekkalaatikolla istumiseen. Ei siis kovinkaan korkeat vaatimukset, juurikin sen takia, että tänä keväänä meno ei vielä ole päätähuimaavaa. Reimatecin puku kotiutui meillä 15e hintaan. Polvet ja peppu eivät ole kuluneita ja käytön havaitsee ainoastaan tuosta valkoisesta koristekuviosta, joka menee olan ja kainalon kohdalla. Valkoinen väri on haalistunut tai oikeastaan hankautunut hieman. Kainaloista tuota väriä on hieman lähtenyt. Tämä kuitenkin ajaa meidän käyttötarkoituksen loistavasti!

Oli muuten kirpparin pitäjä ensimmäinen, joka kyseli mistä olen tullut. Ei vissiin ole puhe ihan porilaista :)

Photo a day: partial

Pienen pojan huone

Yksi eniten odottamistani asioista uudessa asunnossa oli pojan oma huone. Ihan vain sen takia, että pääsen edes hieman sisustamaan, muuten kun mennään samoilla vanhoilla kamoilla vielä tämä väliaikainen asunto. Pojan huone ei vielä ole valmis, esimerkiksi verhot puuttuvat, mutta vilauttelen teille hieman miltä huoneessa näyttää.

 

Ikkunalaudalta löytyy Karkuteillä-salkut ja ristiäislahjaksi saatu soittorasia. Soittorasiaa soitellaan aina silloin tällöin, jos poika kaipaa apua nukahtamiseen. Välillä siirretään laukut ja rasia toiseen kulmaan ja poika saa istuskella ikkunalaudalla. Voidaan välillä kurkkia josko isiä näkyisi kotimatkalla. Poika tykkää hirmuisesti katsella ulos ikkunasta ja seurata hälinää.

Huoneesta on ollut kulku olohuoneeseen, mutta se on suljettu hieman tökerösti. Ei siis mitenkään huomaamattomasti. Joten päätin tehdä siitä vielä vähemmän huomaamattoman. Nellin blogia lukeville tarra näyttänee tutulta. Bongattuani tarran muutama kuukausi sitten, paloin halusta tilata sen. Mutta maltoin mieleni huomattuani, että Porissa on liike josta tuon voi käydä ostamassa. Mielestäni tuohon tuli joka puolelta aivan törkeät postikulut. Selvää säästöä siis! "Kolon" toiseen reunaan olen ajatellut tehdä vielä irrallisen oksa, paketissahan on tarpeet kahteen puuhun. Mutta se on vielä hieman harkinnassa, sillä kätköistä löytyy kirjaintarrat, joilla saisi pojan nimen jonnekin. Mutta minne, siinäpä dilemma. Ensin ajattelin sitä ikkunan viereen, mutta onnekseni en sitä vielä sinne tarraillut. Siihen kun tulee ne verhot jossain vaiheessa eteen.

 

Huoneen yhdeltä laidalta löytyy sänky. Pussilakana on valloittava ja todella retro! En varsinaisesti ole retron ystävä, mutta tuo pussilakana (ja samaa kangasta oleva tyynyliina) eivät näytä niin retroilta. Mutta ovat enoni vanhat, suoraan 70-luvulta. Voin kuvitella, että hieman isompana tuosta on kiva bongailla kaikkia viidakon eläimiä.

Ikkunan edestä löytyy keinutuotteet. Ristiäislahjaksi saatu keinuhevonen ja minun vanha keinutuoli. Keinutuolin kohdalla harkitsin sen tuunaamista, mutta toisaalta on kiva pitää se sellaisena kuin se on ollutkin. Kattoon päätyi vanha keittiön valaisimemme, joten niistä lamppupohdinnoista ei päästy kovinkaan pitkälle. Täällä kun oli valmiiksi kaksi valaisinta katossa ja olohuoneessa paikka vain yhdelle valaisimelle, joten niitä oli ylimääräisiä. Kompromisseja.

Photo a day: something good

Meidän kasikuinen

Tänään meidän pikkuinen täyttää jo kokonaiset kahdeksan kuukautta! Juuri eilen päivittelin, että missä välissä poika on kasvanut pidemmäksi kuin kylpyammeensa. Juhlapäivän kunniaksi käytiin tutustumassa uuteen neuvolaan. Oma neuvolatäti jäi näkemättä, hommat hoituivat lääkärin ja opiskelijan (?) kanssa.

"Paino ja pituus nousseet kivasti. Normaalit sydän - ja hengitysäänet. Ph +/+, testis +/+. Jäntevä ja tyytyväinen poika." Meidän jäntevä ja tyytyväinen poika ei kyllä neuvolassa näyttänyt parasta itsestään. Kovasti itkutti ja krokotiilin kyyneleetkin valuivat. Kyllä itseäkin harmittaa kun herätetään ja aletaan tekemään kaikenlaisia testejä.

Pituutta oli 72,1 cm ja painoa 9,6 kg. Päänympärys oli 46,7 cm. Syntymästä pituutta on tullut jo huimat 21,1 cm!

Taitavakin meidän poika on. Minähän olen täysin puolueeton sanomaan. Eteenpäin mongerretaan kuin mittarimato, jalat huiskivat sivulta toiselle. Taputtaminen on äärimmäisen kivaa, samaten jos joku seisottaa. Vilkuttaakin osataan, vaikka välillä onkin hauskempaa taputtaa kuin vilkuttaa jollekin. Syöttötuolissa istutaan hienosti, mutta lattialla ei vielä osata itse nousta istumaan. Neuvolassa ei myöskään tullut suojaheijasteita kun kokeiltiin kallistaa istuma-asennossa. Välillä noustaan konttausasentoon, mutta ei siinä vielä mitään tehdä. Välillä hytkytään kun lasketaan lattialle konttausasentoon.

Kyljistä ja leuan alta kun kutittaa niin saattaa suusta päästä melkoinen röhönauru. Ja se on ihan parasta! Jontun mielestä on myös hauskaa roikottaa päätä ja olla selkä kaarella sylissä.

Ensi viikolla mennään moikkaamaan lastenlääkäriä, yskä vaivaa vieläkin. Eiköhän se nyt lähde kun neuvolasta laitettiin lähete ja varattiin aika. Tuleepahan käytyä. Välillä olen hyvinkin huolissani tästä yskästä, välillä taas en. Kuten lääkäri kirjoittikin, sydän- ja hengitysäänet olivat normaalit ja tämä äiti sai siitä hieman mielenrauhaa. Ja onhan pahin yskä jo ohi. Mutta saisi loppua kokonaan.

Voi änkeröinen!

Pelle Hermanni oli yksi lapsuuden lemppareista. Minä, niin kuin varmasti moni muukin, odotin aina josko Pelle Hermanni puhuisi juuri minulle. Olin aika innoissani kun lueskelin Porista löytyvän Pelle Hermannin leikkipuiston! Tänään kärryteltiin pojan kanssa Kirjurinluodolle kurkkaamaan puiston tarjonta.

 



 

Siellä oli Pellen vaunukin! Myöhemmin keväällä tai kesällä täytynee mennä kuvailemaan poikaa istuskelemassa vaunujen rapuilla.

Puistoalue oli valtaisa ja leikkipuistojakin vaikka millä mitalla! Joten lasten kanssa saapuvat vierailijat, tänne mennään varmasti käymään. Meidän poitsulla ei puistossa vielä kovin paljoa tekemistä löytynyt, mutta keinut testattiin ja autoa ajeltiin. Jokin lintulampikin täältä löytyi ja voin vain kuvitella kuinka täynnä paikka on kesäaikaan.

Photo a day: far away