Mitä joulupöydän koristeeksi tänä vuonna?

Joulukuuta on menty eteenpäin jo jokunen päivä ja sehän tarkoittaa myös joulun lähestymistä päivä päivältä. Joulumieli nostaa päätään myös hetki hetkeltä enemmän. Ajatukset ovat jouluisia, mutta käytännön tasolla vielä tekemistä riittää. Tämä postaus on ollut tekeillä jo varmaankin viikkoja, mutta ei ole edennyt julkaisukelpoiseksi.

Jokunen koriste on jo kaivettu esiin ja nyt pitäisikin miettiä mihin koristeita laittaisi ja millaisilla kokoonpanoilla. Joulupöydän kattaus on jo ollut mielessä jokusen aikaa, kun satuin näkemään jossain inspiroivan kuvan. Sen suhteen on jonkinlaiset suuntaviivat olemassa, mutta yksityiskohdat vielä puuttuvat.

Tällä kertaa joulupöydästämme tulee löytymään harmaata, joka itse asiassa hieman mietityttää minua. Kaksi vuotta sitten pöydästä löytyi havuja, punaista, valkoista ja itse asiassa myös harmaata. Täältä voit käydä katsomassa miltä kattaus tuolloin näytti. Viime vuoden värit olivat valkoinen ja kulta, harmaalla ripauksella tuolloinkin. Olin aivan unohtanut, että harmaata on ollut molempina vuosina! No tänä vuonna harmaa on hieman erilaisessa roolissa. Jos vielä kaipaat vinkkejä joulupöydän koristeluun, kurkkaaa myös tämä postaukseni, jossa esittelen muutamia ideoita.

Kynttilöitä kattauksesta varmasti joka vuosi. On vaikea kuvitella joulupöytää ilman kynttilöitä. Vaikka toisaalta tuollainen paristokäyttöinen jouluvalo tuo myöskin kaunista valoa ja mukavaa tunnelmaa joulupöytään. Myös luonnonmateriaalit kiehtovat, ehkäpä siis niitäkin kattauksen koristeeksi. Havuja tai varpuja luultavimmin.

Joko teillä on joulu löytänyt tiensä kotiin vai odotteletteko vielä?

Ensimmäinen kranssini

Varpublogit viettivät pikkujoulujaan superihanan Blomma Creativesin työhuoneella Barkerin vanhalla kutomolla. Pikkujoulut järjestettiin melko nopealla aikataululla, mutta ihana tapaaminen herkkuineen saatiin aikaiseksi. Miljöö oli niin upea, että aika helppoahan tunnelman luominen oli. Taustalla soi nostalgiset joululaulut ja olimme kauniiden viherkasvien, kranssien ja kukkien ympäröimänä yhden ison pöydän äärellä.

Itse saavuin paikalle sen kuuluisan 15 minuuttia myöhässä kun esikoinen kaatui kotona tuolilla, ja äitihän siihen vaadittiin lohduttajaksi. Hyvin kuitenkin ehdin mukaan, muut Varput siellä laittelivat pöytää koreaksi. Murenasta saatiin kasa herkkuja pikkujouluihin ja pakko on suositella heidän pestoaan! Mere oli Murenan ohjeen mukaan sekoittanut peston joukkoon mascarponea, todella hyvää!

Ilta sujui höpötellen ja kransseja puuhaillen. Blomman Kristiina opasti meitä kranssin teossa ja kertoili hieman kasveista, ja niiden talviunesta. Kristiinan kasvikorvakoruja ja viikonloppuja kimppuja löytää Turusta mm. PUF design marketista. Itselle ilta toimi täydellisenä irtiottona arjesta, pääkopan tyhjentämisenä ja rentoutumisena.


Oman kranssini tein tuollaisena puolikkaana. Kranssi oli ensimmäinen ikinä tekemäni, ja koukutuin täysin. Hankintalistalta löytyy kukkateppiä, kukkalankaa ja rautalankaa. Blommassa tekemääni kranssiin käytin oliivinlehtiä, pistaasia (ei liity pähkinään, ilmeisesti) sekä eukalyptysta vihreänä ja  pronssin sävyyn värjättynä. Kotona paikka kranssille löytyi valkoisesta rautakehikosta.

Paikka on mielestäni juuri täydellinen, eikä vaadi muuta koristetta ympärilleen.

Syyslomamatka Tallinnaan - miten meidän perhe kulutti aikaa

*Kaupallinen yhteistyö Ikaalisten matkatoimiston kanssa

Lasten kanssa reissaaminen ymmärrettävästi on erilaista kuin aikuisten kanssa, ja vaatii erilaista asennetta matkustamiseen. Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, on potkulauta ollut kulkemisen suhteen aivan ykkönen! Esikoinen jaksaa huomattavasti pidempiä matkoja kuin kävellen, potkulautailu kun on paljon mielekkäämpää. Potkulauta vielä taittuu melko pieneen tilaan, jolloin sitä on melko helppoa kantaa mukana paikoissa, joissa ei voi lautailla.

Hotellimme oli Tallink Spa & Conference eli hotellista löytyi allasosasto. Ja meidän huoneesta oli suora näkymä allasosastolle. Arvatenkin uimassa käytiin joka päivä, ja sehän oli lapsista aivan mahtavaa! Allasosastolta löytyi pari allasta, ulkoallas, lasten allas ja kaksi poreallasta. Lisäksi oli oma erillinen saunaosasto, josta löytyi useampi erilainen höyrysauna ja perinteinen suomalainen sauna. Ikaalisten matkatoimiston kautta onnistuimme saamaan huoneen tästä hotellista, kun lähettelin matkatoimistolle sähköpostia. Ajankohta kun osui syyslomaan, niin huoneet vähenivät työpäivän aikana melkoista vauhtia. Olin kuitenkin nähnyt, että tähän huonetyyppiin olisi mahdollista saada kaksi lasta, vaikka siten että nuorempi (kaksivuotias) olisi nukkunut vanhempien kanssa samassa sängyssä. Kun meillä oli oikeasti aikaa istua näpyttelemään varaus valmiiksi, ei tällaista vaihtoehtoa enää ollut saatavilla. Sähköpostilla saatiin kuin saatiinkin Ikaalisten matkatoimiston kautta haluamamme huone. Ilman tätä palvelua emme olisikaan päässeet Tallink Spa & Conference -hotelliin.

Ensimmäisenä päivänä saatiin huone käyttöömme muutamaa tuntia erukäteen, ja menimmekin heti koko perhe pienille päiväunille. Unien jälkeen vallattiin allasosasto. Polskittuamme tarpeeksi (lapset tietenkin olisivat voineet jatkaa) lähdimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Päädyimme Vapianoon, jossa olikin melkoinen kuhina käynnissä. Vapianossa käydän itse hakemassa tiskiltä ruoka, "vingutetaan korttia", joka rekisteröi kaikki ostokset. Lopuksi kortti palautetaan kassalle ja maksetaan tehdyt tilaukset. Konsepti oli hieman hankala kahden pienen lapsen kanssa, sillä toinen aikuisista jäi pitämään pöytää, lapset leikkivät leikkipaikalla ja toisen aikuisen tehtävänä oli juosta tiskiltä toiselle tilaillen ja kantaen ruokia. Päädyttiin kaikki pastaruokaan osittain tämän takia, ja silti emme syöneet kaikki samanaikaisesti. Ruokaa oli (kuulemma) maistuvaa, ja miehen mukaan paras missä Tallinnassa kävimme.

Etukäteen olin odottanut innolla hotellin aamupalaa ja ravintoloiden tarjontaa. Olimme kuitenkin koko perhe ollut melkoisessa flunssassa, ja itselläni se oli edennyt täydelliseen haju- ja makuaistin puutteeseen. Joten emme kovinkaan paljoa panostaneet ruokailuihin. Vapianossa tosin pureskelin pastassa ollutta chiliä, ja sain tuntea melkoisen poltteen suussani.

Toinen päivä aloitettiin hotellin aamupalalla, jonka jälkeen suunnattiin ihailemaan Tallinnaa kävellen. Käytiin ihailemassa vanhaa kaupunkia, sen pikkuisia kujia ja kauniita rakennuksia. Lämpimät kaakaot nautittiin ulkosalla aivan upean auringonpaisteen kera. Vanhasta kaupungista käveltiin Viru-keskukseen, jossa ruokailimme Amarillossa (ja sitä emme suosittele kenellekään). Ruokailun jälkeen kierreltiin vielä ostoskeskuksessa. Kaubamajan lastenosastolla jätettiin lapset hetkeksi hoitoon ja kierrettiin lastenvaatteet ihan kahdestaan. Aikamme kierreltyämme aikamme suuntasimme jälleen hotellille. Hotellilla vaihdoimme vaatteet kylpytakkeihin ja lähdimme allasosastolle. Tällä kertaa ostettiin myös juomat allasbaarista, aivan uusi elämys lapsille. Uintien jälkeen lähdimme syömään, tällä kertaa ihan hotellin ravintolaan. Touhukkaan päivän jälkeen uni maistui itsekullekin.

Seuraavana päivänä olikin kotiinlähtö. Aamupalan jälkeen mies ja lapset lähtivät uimaan ja minä suuntasin vielä ihailemaan Rotermannia. Tosin sen verran vajaakuntoisuus painoi, että ajatuksenjuoksu (ja kulku muutenkin) oli melko hidasta. Hotellille palailin tuntia aiemmin kuin piti. Hieman hopulla kun ajattelin olevan kiire. Ajattelin, että jotain kukkia olisi voinut kotiin ostaa, mutta siinä "kiireessä" en jäänyt niitä ostelemaan. Kipittelin hotellille ja katselin hotellihuoneen ikkunasta altailla polskivaa muuta perhettä. Uintien jälkeen lähdimme kohti satamaa ja kotimatkaa. Vaikka olimmekin liikkeellä hieman puolikuntoisina, meni aika nopeasti ja omasta mielestäni reissu olisi voinut pidempikin.

Vinkkejä lapsiperheille Tallinnan matkailuun 

Ennen reissua kyselin Varpubloggaajilta vinkkejä lapsiperheen Tallinnan matkaan. Sainkin kivoja ideoita, joita ajattelin toteuttaa. Tällä kertaa voimat eivät riittäneet, mutta vinkit olivat niin kivoja, että ajattelin jakaa ne teidän kanssa mahdollisia matkoja varten.

Ravintolasuosituksia sain sekä Urbaani Isä -blogin Markolta että Annalla -blogin Annalta. Rataskaevu 16 sai kehuja, ja sieltä pitäisi löytyä myös kiva leikkipaikka. Tämän suhteen kannattaa olla ajoissa liikkeellä, sillä on todella suosittu ja täyteen varattu. Telliskiven ravintoloista suositeltiin Lendav taldrikia ja F-hoonea. Hinnat ovat kuulemma Telliskivellä melko edullisia. Pizzeria Controverton ruoka ja miljää saivat myös kehuja. Todella lapsiystävälliseltä kuulosti Baltijaaman torilla sijaitseva Knips & Kraaps, josta löytyy kiva leikkipaikka ja ruoka maksetaan painon mukaan.

Aktiviteetteina tai nähtävyyksinä suositeltiin Lentosatamaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Kadriorgista löytyy tivola, joka on aina auki ja tivolin vierestä löytyy lasten museo. ja lasten museosta löytyy leluja ja siellä saa leikkiä.

Ihan vain oleskelu ja hengailu Telliskivellä ja vanhassakaupungissa antavat paljon silmänruokaa, mutta ehkäpä kaatosateella ei niin mukavaa tekemistä. Telliskiveltä löytyy kuulemma myös paljon kauppoja, lastenvaatteita, sisustustavaraa, virolaisia koruja sun muuta.

Itse ihastuin hieman Tallinnaan ja haaveilen uudesta reissusta. Joskus olisi kiva käydä katselemassa jouluista Tallinnaa ja sen joulutoreja, eikä kesäkään yhtään huono vaihtoehto ole.

Lisää lukemista matkoistamme ja majoituksestamme löydät aiemmasta postauksesta Syyslomamatka Tallinnaan - matkat ja majoitus.

Syyslomamatka Tallinnaan - matkat ja majoitus

*Kaupallinen yhteistyö Ikaalisten matkatoimiston kanssa

Syysloman koittaessa lähdettiin koko perheen voimin tutustumaan eteläiseen naapurimaahamme, Viroon ja Tallinnaan. Torstaina lähdettiin ajelemaan kotoa aamulla puoli seitsemän aikoihin ja napattiin aamupala autoon mukaan. Satamaan päästiin hyvissä ajoin odottelemaan lähtöä. Ikaalisten matkatoimiston kautta pääsisi satamaan linja-autokuljetuksellakin, mutta pienten lasten kanssa koen helpoimmaksi omalla aitolla matkustamisen. Molemmat lapset ovat niin pieniä, etten voisi kuvitellakaan matkustavani Turusta Helsinkiin linja-autolla ilman turvaistuimia. Enkä niitä todellakaan raahaisi mukana! Viron puolella emme kuitenkaan ajatelleet tarvitsevamme autoa, joten jätimme sen satamaan parkkiin. Parkkimaksu tosin tältä ajalta taisi olla suurin  piirtein yhtä paljon kuin auton mukaanottaminen.

Itse olen käynyt Virossa aikuisiällä pari kertaa ja nuo matkat ovat olleet Pärnuun. Niistä aikaa on jo vierähtänyt vuosia. Tallinnaan olen viimeksi matkannut aikaa sitten (viime tammikuussa piipahdin Educa -risteilyllä pari tuntia maissa), silloin kun Tallinnasta on haettu kolmiraitaverkkareita ja cd-levyjä Mustamäen torilta. Siitä saanee melko hyvän käsityksen minusta Tallinnan matkaajana. Joten sitä suuremmalla innolla olin lähdössä matkaan, sillä tammikuisella pikapyrähdyksellä näin palasen kaunista Tallinnaan ja Varpukollegoiden reissut ja kuvat ovat herättäneet mielenkiintoni Tallinnaa kohtaan.

Ollaan muuten todettu monta kertaa meidän lapsilla parhaaksi yhdistelmäksi rattaat ja potkulauta kun tarkoituksena on kävellä ja kierrellä hieman enemmän. Isompi jaksaa huomattavasti paremmin kun saan potkutella, kulkeminen sujuu huomaamatta. Ja tietenkin tasainen kehuminen ja taitotasosta yllättyminen saa ponnistelemaan vielä vähän pidemmälle.



Meren ylitimme Tallink Megastarilla, jolla laivamatka kestää kaksi tuntia. Jahka olimme päässeet laivaan ja hieman katselleet ympärillemme, aloimme etsiä lounaspaikkaa. Burger Kingin jono oli tässä vaiheessa valtava, eikä laiva ollut edes vielä lähtenyt. Mies meni pojan kanssa jonottelemaan ja minä jäin tytön kanssa tähyilemään meille pöytää. Ruokailtuamme siirryimme leikkihuoneen puolelle, jossa matka taittui mukavasti, ainakin lapsilla. Ja aikuisilla on huomattavasti helpompaa kun lapsilla sujuu hyvin. Miehen kanssa hieman vuoroteltiin vahtivastuuta ja sillä välin toinen sai hieman kierrellä laivalla.

Syysloman aikaan leikkihuoneessa riitti kuhinaa, mutta hyvin mahduttiin sekaan. Hieman säälitti ilmapalloja väkertelevä miekkonen, joka ei saanut hetken taukoa ilmapalloista sen kahden tunnin aikana. Mutta urheasti hän jaksoi palloja väännellä. Melkoisen täynnä laiva myöskin tuntui olevan, ja Turku-Tukholma -risteilyihin verrattuna laiva tuntui melkoisen sokkeloiselta ja ahtaalta.





Majoituimme Tallink Spa & Conferencessä, pienen kävelymatkan päässä terminaalista. Huoneemme oli Double De Luxe, johon saimme parivuoteen kaveriksi kaksi junnupatjaa lapsille. Huone oli tilava, kerrankin rattaat mahtuivat hyvin huoneeseen, ja tilaa jäi parille sohvallekin. Näkymä oli suoraan allasosastolle, mikä sen hienompaa lasten mielestä. Hotelli ei sijaitse aivan ydinkeskustassa, mutta erittäin pienen kävelymatkan päässä.

Hotelli palveli meidän tarpeitamme erittäin hyvin. Hotelli on kymmenisen vuotta vanha ja heti reissumme jälkeen alkoi spa-osaston remontti. Koko hotellia uudistetaan ja remontoidaan lähiaikoina, joten mikäli sinne matkaa suunnittelee, kannattaa tästä olla tietoinen. Meidän perhe voisi ainakin vierailla hotellissa uudelleen.

Pari sanaa kotipositiivisuudesta ja oman kodin viihtyisyydestä

Silmiini sattui osumaan Modernisti kodikas -blogin teksti kotihäpeästä ja täydellisen emännän paineista ja inspiroiduin. Ajattelin työntää oman lusikkani tähän kotipositiivisuuden soppaan. Kotipositiivisuudessa hyväksytään erilaiset kodit ja tavat elää niissä. 

Meille on tärkeää, että koti on suhteellisen siisti. Se luo meille hyvää tunnetta ja meidän mielestämme kotona on mukavampaa kun on suhteellisen siistiä. Suhteellisen siisti tarkoittaa meillä yleensä siistiä alakerran avointa tilaa. Lelujen paikka on yläkerrassa, ja melko hyvin ne siellä pysyvät.

Tiskit laitetaan heti koneeseen ja kone tyhjennetään heti kun se on valmis. Tämä on meille tärkeää ja aivan itsestään selvää. Toistaiseksi meillä on ollut astianpesukone niin vähän aikaa, että tiskeistä ei tule erimielisyyksiä lainkaan. Vaikka tiskit ovatkin koneessa, löytyy tasoilta usein muuta tavaraa. Kuten minun opiskelumateriaaleja, läppäri jne. Mutta tarvittaessa niiden siivoamiseen menee muutama hassu minuutti.



Vaikka lelujen paikka onkin yläkerrassa (kurkkaa täältä), ei se tarkoita etteikö alakerrasta näkisi että meillä on lapsia. Yksi ykkösleikeistä on tällä hetkellä majan rakentaminen ja usein se halutaan rakentaa olohuoneeseen. Silloin sohvatyynyt saavat kyytiä ja vanhempien makuuhuoneestakin napataan peitot ja tyynyt. Toisaalta tämäkin on muutamassa minuutissa siistitty, jos niin haluaa. Ja tuolta makuuhuoneesta on äärimmäisen helppo napata peitot ja tyynyt, päiväpeitto eksyy sängylle harvakseltaan. 
Arkisiivouksessa tämä on ihan ykkönen! Varsi-imuri surisee päivittäin useaan kertaan keittiössä, ruokapöydän alla ja kodinhoitohuoneessa. Helpottaa suuresti kun saa näppärästi imuroitua kaikki murut ja muut.

Meille on tärkeää meidän kotona perussiisteys ja se tekee meidän kodista meille kodikkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita kliinistä puhtautta, päinvastoin, lapsiperheessä ollaan aika kaukana siitä. Meiltä löytyy kasoja ja rojuja, joita emme itse haluaisi olevan, mutta niin niitä vaan pääsee muodostumaan.

Me emme stressaa vierailijoista. Kerttu kirjoitti myös spontaanien kyläilyjen vähenemisestä, mutta meille kyllä saa spontaanisti tulla. Eihän sitä kovin usein tapahdu, mutta aina välillä joku (sukulainen) voi oven taakse ilmestyä. Väliäkö sillä, jos asunto ei ole viimeisen päälle ja emäntäkin on homssuinen. Kun ei anna sen vaivata itseään, on tervetullut meidän ovista sisään.

Me olemme itsekin melko spontaaneja vierailijoita. Emme nyt täysin ilmoittamatta kenenkään luokse (no, ehkä isovanhemmat) ilmesty, mutta lyhyellä varoitusajalla voimme kysellä saako tulla piipahtamaan. Ihan arki-iltoinakin. Emmekä me odota, että meitä varten katetaan pöytä koreaksi ja pyyhitään pölyt kaappien päältä. Me menemme tapaamaan ihmisiä, emme koteja.

Mitä ajatuksia kotipositiivisuus ja kyläilykulttuuri herättävät teissä?

Päivitetty pukuhuone (DIY-hylly)

Kirjoittelinkin täällä pukuhuoneestamme ja sen kaipaamasta päivityksestä. Nyt tuo pieni pukuhuoneemme on saanut pientä päivitystä kun mies teki sinne toiveideni mukaisen hyllyn. Hyllystä olemme puhuneet jo pitkään, mutta se on saanut muhitella päässämme näihin päiviin asti. Nyt hylly on kuitenkin saatu seinälle ja sisustin pukuhuonetta pikaisesti, jotta saan teillekin kertoa projektista hieman kauniimmilla kuvilla.

Hyllyn materiaalit ja rakentaminen

Päätimme tehdä hyllyn samasta materiaalista kuin saunan lauteet, pukuhuoneessa jo oleva penkki sekä kylpyhuoneen puolella oleva jakkara. Halusimme siis leveää haapaa, ja sitä haettiinkin samasta liikkeestä kuin aiemmat materiaalit. 

Seinäkiinnitystä pyörittelimme jonkin aikaa. Välillä haaveilin konjakinvärisistä, nahkaisista ripustimista, välillä taasen pyöriteltiin tätä ideaa. runkona toimii Ikean Lack -hyllyn metallituki, jonka ostin Åblogien kirppistapahtumasta. Itse asiassa ostin koko hyllyn, mutta tuo runko oli ainoa mitä halusin ostaa. Olimme miettineet myös tuon rungon kyselemistä Ikean varaosista, josko saisi ostettua pelkästään sen. Askeltakaan emme olleet vielä sen eteen tehneet ja hyvä niin! 

Tietystä kulmasta katsottuna tuo runko hieman näkyy, joten mies maalasi sen osittain valkoiseksi, jolloin se ei pistä niin paljoa silmään kuin mustana. Itse hylly on yhdestä laudasta, jonka mies sahasi oikeaan mittaan, porasi reiät, höyläsi, hioi ja maalasi sen oikeanväriseksi. Maalina käytettiin Supi Saunavahaa (eli oikeastaan siis suoja-aine eikä maali).

Sopivaa poranterää ei tietenkään löytynyt meiltä, appivanhemmilta tai naapureilta, joten projektia varten piti ostaa yksi uusi terä. 

Hyllyn kustannukset 

Halvaksi tämä DIY-projekti ei tullut, sillä jo pelkkä puu oli melkoisen arvokasta, sillä siihen meni 65€ (vähän tuli hukkaa). Supi Saunavaha oli noin 10€ ja tuo poranterä myöskin noin 10€. Ja hyllyn runko maksoi 2€. Muut tarvikkeet löytyivät kotoa valmiina, joten niistä ei uusia kustannuksia tullut.  Hintaa hyllylle tuli siis lähes 90€. 

Nyt etsin nurkista jotain pientä sisustustavaraa tätä blogitekstiä varten, mutta vielä on mietinnässä mitä hyllylle laitetaan. Ainakin jotain pyyheitä, laudeliinoja ehkäpä, mutta vielä jotain muuta viihtyvyyden lisäämiseksi. Olen myös miettinyt jotain isompaa mattoa tuohon, mutta en sen enempää ole selvittänyt minkälaista tarjontaa on olemassa tuollaiseen kosteahkoon tilaan. 

Miten sinä sisustaisit hyllyn ja pukuhuoneen? 

Makuuhuoneen sisustuspäivitys

Olen jo tovin ihastellut kaikenlaisia ihania petauksia, joita olen erilaisissa sisustuskuvissa nähnyt. Sisustusintohan niistä nousee ja nyt olen hiljalleen keräillyt pieniä lisiä makuuhuoneemme sisustukseen. Ja ainakin omasta mielestäni ilme on parempi.

Ensimmäiseksi mukaan tarttui Ikeasta ihana hennon vaaleanpunainen tyyny. Tyynyä oli myös harmaana, mutta ajattelin tuon vaaleanpunaisen toimivan makuuhuoneessamme paremmin. Mutta ehkäpä haluan vielä toisen samanlaisen.

Elokuussa löysin kirpputorilta nuo kaksi mustaa koria, vailla selkeää paikkaa tai käyttötarkoitusta. Mutta kuitenkin niihin silmäni iskin. Nyt tuolta tasolta sai lähteä taulu pois ja korit tulivat tilalle. Ei niillä vieläkään varsinaista käyttötarkoitusta ole, mutta olkoot tuossa nyt ilmettä tuomassa. Hieman haaveilen jostain viherkasvista koreihin, mutta tuossa makuuhuoneessa ei oikein mikään taida pärjätä kun verhot ovat lähes aina kiinni. Mutta pidän ideasta, että makuuhuoneessa olisi joku ilmaapuhdistava viherkasvi. Vinkkejä näistä otetaan vastaan.

Viimeisenä hankintana ovat Marimekon ihanat Räsymatto -lakanat. Tiesin heti kun näin näiden ilmestyneen, että jossain vaiheessa haluan ne. Olen muutenkin jo tovin haikaillut uusia lakanoita ja kesällä lahjaksi saamalleni Marimekon lahjakortille ei tarvinnut keksiä käyttökohdetta kauaa.
Täältä voit käydä katsomassa miltä makuuhuoneessa näytti aiemmin.

Eihän meidän makuuhuoneessa aina tältä näytä, itse asiassa peti on harvoin pedattuna arjen tohinoissa. Ja näköjään näihinkin kuviin jotain ylimääräistä on jäänyt, mutta jätetään se tarkkasilmäisimpien tehtäväksi etsiä mitä.

Lapset ja niiden harrastukset - mikä on sopivasti?

Syksy kolkuttelee ovella ja sen myötä alkavat myös kaikki erilaiset harrastukset. Lasten harrastaminen on mietittynyt meitä vanhempia ja tiedän, että muissakin perheissä ollaan painittu harrastusten laadun ja määrän kanssa.

Meidän perheestä löytyy kaksi- ja viisivuotiaat lapset. Esikoisemme aloitti harrastamisen kolmevuotiaana naisvoimistelijoiden järjestämässä jumpassa ensin aikuisen kanssa ja keväästä alkaen ilman aikuista. Jumpattu on kerran viikossa ja se on ollut sellaista mukavaa touhuamista. Jonkinlainen esitys on kuitenkin ollut kaksi kertaa vuodessa, johon emme kertaakaan ole osallistuneet. Vuosi sitten kokeiltiin myös jalkapalloa Tenavaliigassa (aikuisen kanssa), mutta siinä vaiheessa kun useamman kertaa paikalle mentiin tippa linssissä, päätimme sen lopettaa.

Nyt alkava syksy ja harrastaminen ovat herättäneet meidän perheessä jonkin verran päänvaivaa. Jumppa ei lasta enää kiinnosta (keväinen esitysharjoittelu on ilmeisesti yksi syyllinen, sillä poika on todennut ettei pidä siitä yhtään, eikä auta, että selittää ettei sitä samaa enää tehdä), mutta jotain säännöllistä olisi mukava olla.

Kauhulla myös kuuntelen joidenkin viisivuotiaiden harrastusmäärää. Harjoituksia jopa viisi kertaa viikossa. Sitä en lapselleni halua. Mutta jotain mukavaa liikunnallista tekemistä olisi hyvä olla.

Jokunen viikko sitten laitoin puolelta öin herätyskellon soimaan tuttuun tapaan, sillä ilmoittautuminen paikallisiin lasten jumppiin alkoi tuolloin. Melko sekopäistä, eikö? Herätä nyt keskiyöllä ilmoittamaan lastaan jumppaan. Mutta näin se vain menee. Aamulla puoli seitsemän aikaan tarkastin tilanteen, eikä tuohon jumppaan enää olisi ollut jäljellä kuin jonotuspaikkoja. Omasta mielestäni tämä on jotenkin surkuhupaisaa ja joka kerta naureskelen tätä järjestelyä. Toisaalta edullinen hinta ja sopiva välimatka ovat melko hyviä motivaattoreita.

Jotenkin itselläni on nyt jo sellainen olo, että eräänlainen harrastusstressi iskee päälle, vaikka yritämme välttää harrastusten kasaamista. Mutta harrastammeko liian vähän, pitäisikö niitä olla enemmän, nämä seikat pohdituttavat. Toisaalta harrastumattomuus ei tarkoita kotona istuskelua. Päiväkotipäivien jälkeen meillä mennään lähes poikkeuksetta ulos, vaikka itseä se sohva ja löhöily voisi houkuttaa enemmän silloin tällöin. Poika haluaisi pyöräillä vaikka kuinka, tosin usein se on alamäki alas kaverin pihalle. Mutta esimerkiksi maanantaina menimme päiväkotipäivän jälkeen muistaakseni noin kuuden kilometrin pyörälenkille perheen kanssa. Sunnuntaina käytiin patikoimassa laavulle grillailemaan. Ja haluammekin jättää tilaa tällaiselle perheen toiminnalle sen sijaan, että lapsi olisi omassa harrastuksessaan.

Jumpan lisäksi mietimme pitkään uintia, mutta rehellisesti sanottuna emme saaneet aikaiseksi selvittää uimakoulujen tilannetta (ja joku kertoi niiden olevan täynnä), jätimme varsinaisen uimakoulun kevääksi. Appivanhempien mökki on meren äärellä ja silloin tällöin tulee veneiltyä, niin uimataito olisi mahtavaa saada haltuun niin pian kuin mahdollista.

Mitä mieltä te olette lasten harrastamisesta?

Viimeinen veneretki

 Reilu viikko sitten teimme yhden yön venereissun Peterzensin vierasvenesatamaan. Paikka on meille entuudestaan hyvinkin tuttu, siellä on yövytty useampana kesänä. Vaikka tänä kesänä vene oli isompi kuin viime kesänä, on se silti aina tuon sataman pienin. Satamasta löytyy kaikki meille tarpeellinen, leikkipaikka niistä tarpeellisimpana.

Kesällä mies puhui syksyisestä veneretkestä, mutta niin ne viikonloput ovat täyttyneet, että seuraava mahdollisuus olisi noin kuukauden päästä. Ja se taitaa mennä niin pitkälle, että jää tekemättä. Silloin myös satamien palvelut saatavat olla jo loppu tai ainakin rajallisesti saatavilla.

Viimeinen venereissumme osui Muinaistulien öiden aikaan, joten juhlistimme veneilykauttamme ulkotulien ja ilotulitusten kera. Kaiken huipuksi lapset nukahtivat tuosta vain ilotulitusten paukkeessa kun tähän asti nukuttaminen veneessä on ollut lievästi sanottuna haasteellista!

Ensi kesänä on edessä uudet veneseikkailut!