Kyllä pienikin muistaa

Aina välillä Pori tulvahtaa mieleen. Ja niin se tekee meidän pojallekin. Ajattelin, että tässä vaiheessa hän ei juurikaan muistaisi Poria, tietenkin sen että siellä on asuttu, se kun vielä tulee silloin tällöin puheessa ilmi. Mutta aina välillä poika tekee tai sanoo jotain, joka saa pienen kyyneleen äidin silmään ja sydämen pakahtumaan.

Eilen laittaessani poikaa nukkumaan, juteltiin siitä kuinka edessä on viimeinen päiväkotipäivä ennen lomaa. Selitin Joonatanille, että loman jälkeen ryhmään tuleekin kaksi uutta aikuista kun kaksi vanhaa siirtyvät muualle. Ja että uusia lapsiakin on tulossa kun vanhimmat siirtyvät uuteen ryhmään. Tässä vaiheessa Joonatan kyseli, että tuleeko Helmi. Kyselin hieman, että ketä Helmeä hän mahtaa tarkoittaa. No sitä toisesta päiväkodista. Helmi oli Joonatanin paras kaveri Porissa. Kaksi toohottivat yhdessä aina kun poikaa haki pois. Aamuisin mietittiin jokohan Helmi on tullut. Kerroin, että ei Helmi tule tähän päiväkotiin, Helmi on Porissa. Kyselin, muistaako Joonatan muita kavereita Porista. Kassu eli Kasper tuli myös mieleen.

Aiemmin, jokunen kuukausi sitten, poika lauleskeli Faaraon kissaa. Kysäisin, että ovatko päiväkodissa laulaneet sitä. "Missä päiväkodissa?", sain vastaukseksi. Tarkensin tarkoittavani sitä päiväkotia, jossa Joonatan käy. Tähän minulle vastattiin, että on laulanut toisessa päiväkodissa. Kyllähän minä muistin, että sitä laulettiin siellä, mutta en arvannut sen olevan vielä vajaa kolmevuotiaan muistissa.

Syksymmällä ajattelin ajella Poriin moikkaamaan vanhoja työkavereita. Kovasti olen miettinyt, josko nappaisin pojan mukaan ja käytäisiin päiväkodilla. Olen kahden vaiheilla. Olisi ihanaa käydä päiväkodilla, kovasti kehoittivat käymään siellä kun Porissa ollaan. Mutta toisaalta jos reissu toteutetaan yhden päivän aikana, on neljä tuntia autossa melko pitkä aika. Ja kotiinpäin pitäisi varmaankin lähteä siten, että poika nukkuisi autossa päikkärit. Eli Porissa olisi melko vähän aikaa oleilla. Toisaalta voisin yrittää yhdistää reissuun mökkeilyä isovanhempieni mökillä, joka vajaa tunnin ajomatkan päässä Porista. Jos lähtisin vain tytön kanssa, pitäisi reissu ajoittaa syyskuulle, jolloin poika on jo hoidossa. Tällöin myös kuulumisien vaihto entisellä työpaikalla olisi sujuvampaa kun ei olisi vilkasta kolmevuotiasta mukana. Harkinnassa on myös yön viettäminen hotellissa, jolloin reissuun ehtisi yhdistämään vaikka mitä (Kirjurinluoto ainakin!). Mutta aika suolaisen hintaisia nuo yöpymiset ovat. Katsotaan mihin päädytään!

Ps. Kaikki kuvat ovat ajaltamme Porissa. Kolmanneksi viimeisessä kuvassa näkyy niin selvä raskausmasu! Ja kuva on otettu elokuun alussa, viikkoja kymmenen tienoilla.

Juhannuksen jälkeen

Hyvää juhannuksen jälkeistä elämää! Me vietimme juhannuksen isovanhempieni mökillä. Pojalle mökkireissu oli aivan erityinen ja hän nautti olostaan täysin. Paljon turvallista pihaa, jossa temmeltää, kaksi yötä isin kanssa teltassa nukkuen. yksi päivä lähes kokonaan paljussa telmien, hiekkalaatikkoleikkejä milloin kenenkin kanssa ja uudella pyörällä pyöräilyä. Niitä kaikkia herkkuja unohtamatta. Neidistä sain kuvattu todella kivoja kesäisiä kuvia ja tarkoituksena oli vielä sunnuntaina napsia kuvia molemmista lapsista. Ilmat eivät kuitenkaan olleet niin suotuisat, joten otetaan niitä sisaruskuvia myöhemmin. Voitteko kuvitella, että meidän neiti on pian jo neljä kuukautta, eikä sisaruksista ole kuin muutama kännykällä napsaistu yhteiskuva? Yksin en saa kuvia napatuksia, kyllä siinä vähintään toiset kädet tarvitaan.

Nyt juhannus on taas tältä vuodelta ohi, jouluun on enää alle puoli vuotta. Meillä juhlitaan sukulaisten kesken meidän tulevaa kolmevuotiasta ensi sunnuntaina ja nyt pitäisi miettiä tarjoilut ja lahjatoiveitakin. Jonkinlaista ideaa tarjoiluista jo on, mutta vielä on paljon mietittävää. Varsinkin se kakku. Aikaisempina vuosina olen ulkoistanut kakun teon, mutta tänä vuonna pidetään vielä toiset synttärit, joihin olen kysellyt kakkutaikurilta kakkua. Vielä emme varsinaisia kaverisynttäreitä järjestä, mutta ajattelimme juhlia pienimuotoisesti meidän kujalaisten kanssa. Jos sinun reseptipankistasi löytyy helppo, näyttävä ja mielellään gluteeniton kakkuohje, niin tipauta se tuonne kommenttilaatikkoon.

Hyvää juhannusta!

Hyvää juhannusta teille kaikille! 

Mielikuva viime juhannuksesta oli sateinen ja kylmä, mutta kyllä silloin on niitäkin hetkiä ollut kun ei ole satanut. Kuvista sen näkee. 

Meidän mammaryhmä

Tänään oli taas mammaryhmän vuoro. Meidän ryhmä on aivan mahtava! Vauvoja on yhteensä yhdeksän (yksi nukkui kuvaushetkellä), joista neljältä löytyy kotoa myös isompi sisarus. Tapaamme kahden viikon välein jonkun luona nyyttärihengellä. Sen lisäksi WhatsApp-ketju käy kuumana melkoisen usein. Treffien lisäksi ollaan myös muutaman kanssa käyty vaunuttelemassa muutaman kerran. Ollaan lahjoiteltu vaatteita suuntaan ja toiseen, annettu pieneksi jääneitä vaippoja ja tarpeettomia liivisuojia eteenpäin ja ennen kaikkea oltu vertaistukena toisillemme. Asiasta kun asiasta voi avautua eikä kukaan tuomitse tai tuputa neuvojaan. Vaan yhdessä pohditaan eri ratkaisuja. Suunnitelmissa ja oikeastaan toteuttamisasteella on jo yhteinen grilli-ilta perheiden kesken.

Meillä on käynyt uskomaton tuuri, sillä meillä kemiat ovat kohdanneet loistavasti. Lähes kaikki ovat olleet mukana joka kerta, taitaa olla niin että maksimissaan yksi on ollut estynyt kerrallaan. Täältä löytyy ryhmiä, joissa osallistujia on ollut kaksi. Onhan sekin toki parempi kuin ei yhtäkään. Parhaimmillaan tästä saa pitkäaikaisia ystävyyssuhteita sekä äidit että lapset ja oppii tuntemaan lasten vanhempia ja perheitä. Tämän kokoisessa kunnassa on hyvin todennäköistä, että näistä monikin on tulevaisuudessa samalla luokalla.

Meidän ryhmä on nimeltään Tellervot. Ryhmä saa nimensä aina sen mukaan kenen nimipäivä on ensimmäisellä tapaamiskerralla. Me siis tapasimme Tellervon päivänä. Ehkäpä jatkossa juhlimme Tellervon päivänä syntymäpäiviä.

Synttäreiden jälkeen

Aikaisemmin kirjoittelin meidän pojan ensimmäisestä kaverisynttärikutsusta. Nyt synttärit on juhlittu ja voinkin kertoa teille tästä kokemuksesta. 

Soittelin sankarin äidille ja kerroin kyseessä olevan ihkaensimmäiset kaverisynttärit. Sovittiin, että tarvittaessa meistä vanhemmista toinen jäisi juhliin mukaan. Aina kun pojalta asiasta kysyin, halusi hän meistä toisen jäävän juhliin. Synttäripäivänä kysyin taas kotona, haluaako hän mennä yksin vai äidin tulevan mukaan. Äiti mukaan, koska hän voisi kaatua ja mennä rikki. Voi toista! Vielä juhlapaikan pihalla kysyin vastauksen ollessa aina sama. 

Mentiin siis yhdessä juhliin. Aluksi poika oli äidin helmoissa, mutta melko pian rohkeni irtautua. Itse yritin olla hieman taustalla, mutta auttelin lapsia korjailemaan autoja sun muuta. 

Päätin, että poika saa synttäreillä kuin minä en olisi siellä. Eli herkkuja sai syödä miten lystäsi. Ihmeen vähän lapset niitä söivät! Tai omat olettamukset ainakin olivat erilaiset. 

Synttäreillä oli kivaa. Parasta oli kakku ja onginta. Ja ihan hitti on ollut tuo omastakin lapsuudesta tuttu karkkikoru. Jonka äiti olisi mielellään hävittänyt, jottei sitä syötäisi tai sen syömisestä kiisteltäisi joka päivä. Mutta tiedän, ettei sitä tosta vain hävitetä, koru kyllä muistetaan. 

Ja se kakku. No se oli Salama McQuuen. Tänä aamuna juteltiin pojan omista lähestyvistä synttäreistä. Ainoa toive, jonka poika esitti niiden suhteen oli hinausauto Martti -kakku. Huhhuh. Omista käsistä Marttia ei synny, mutta katsotaan.

Unelmien koti: wc:t

Vessoja meidän talosta löytyy kolme, kaksi alakerrasta ja yksi yläkerrasta. Yläkerran wc on oikeastaan kylpyhuone, sillä sieltä löytyy myös suihku. Kuten kaikissa muissakin tiloissa, myös näissä tapahtunee vielä muutoksia sisutuksen suhteen. Mutta rakenteellisesti nämä ovat valmiita. 

Alakerrasta löytyy ns. vierasvessa, vaikkakin meillä kyllä saa käyttää vessaa kuin vessaa. Tässä vessassa päädyttiin laittamaan kahdelle seinälle puuta. Näimme tällaisen seinän miehen kurssikaverin kotona ja idea jäi kytemään päähämme. Rakennusvaiheessa jännitimme molemmat miten ratkaisu mahtaa sopia muihin tiloihin, jotka ovat tavallaan modernimpia. Tykkään kyllä kovasti! Laatikot huutavat toistaiseksi vielä tyhjyyttään, yhdestä löytyy lisää vessapaperia. Varmaankin ainakin käsipyyhkeitä ja käsisaippuoita tullaan näissä laatikoissa säilömään.

Toinen alakerrasta löytyvä wc löytyy meidän makuuhuoneen yhteydestä. Halusimme oman wc:n, jossa tapahtuu meidän hammaspesut ja muut. Ovena toimii tilanjakaja liukuovi, joka on valkoista maitolasia. Täältäkin löytyy laatikoista sitä vessapaperia, mutta myös meikit ja muut. Muutama miehen juttu, suurin osa minun omaisuutta. Yksi seinistä on laatoitettu meisän "perusseinälaatalla", muut ovat tasoitettuja ja maalattuja. 

Yläkerrasta löytyy yhdistetty wc ja suihku, joka toimii tällä hetkellä meidän suihkutilana. Yllätysyllätys. täältäkin löytyy niitä vessapapereita laatikosta. Ehkäpä pikkujuttu, mutta me haluamme paperia löytyvän joka vessasta reilusti, ei tarvitse kuljetella niitä ympäriinsä ja mahdollisten vieraiden huhuilla paperia. Meillä saa siis ihan rohkeasti kurkata laatikoihin! Täällä yksi seinä on laatoitettu eri laatalla ja on niin sanottu tehosteseinä. Kaikki seinät ovat kuitenkin valkoisia. 

Kaikista vessoista löytyy samat hanat, käsisuihkut ja wc-painikkeet. Valaistuksena kaikissa on kattoon upotetut himmennettävät ledit. Lisäksi allaskaappien alta löytyy led-lista ja yläkerrasta vielä tuo peili yläpuolella oleva seinävalaisin. Hanat ovat Damixan Willow -mallia. Ostimme ne kaikki käsisuihkulla varustettuna, mutta täytyy sanoa, että tuota käsisuihkua en voi suositella. Katsellaan tässä eloa niiden kanssa, ja mietitään josko ne jossain vaiheessa täytyy vaihtaa. Vesi tulee niistä todella huonolla paineella ja esimerkiksi pottaa ei niillä saa kunnolla putsatuksi. Wc-painikkeet ovat Livin maitolasiset, joita meidän ei alunperin pitänyt ottaa, mutta kun ne olivat niin kauniit! Kaikki istuimet ovat seinäistuimia, kahta eri mallia. Meidän makuuhuoneen wc:stä löytyy erilainen pönttö kuin muista, mies halusi sinne malliltaan syvemmän, jonka ulkonäkö ei ollut täysin meidän mieleen. Joten päädyimme kahteen erilaiseen malliin. Tiedä sitten onko kukaan sitä huomannut, mutta nyt sen ainakin kaikki tietävät.

Ps. Aikaisemat esittelyt löydät klikkaamalla haluamaasi huonetta
Keittiö
Kodinhoitohuone
Pojan huone

Raparperin aikaan

 

Viime vuonna jaoin teille bongaamani superherkullisen raparperipiirakan ohjeen, jota tänäkin vuonna olen jo pariin otteeseen leiponut. Piirakan kruunaavat tuoreet mansikat ja sulatettu valkosuklaa. On muuten sikahyvää, kuten naapurin tyttö sanoi. Leivoin piirakkaa meidän mammakerhon tapaamiseen, jonka jälkeen resepti lähti sinnekin jakoon. Yksi oli tehnyt piirakkaa vierailleen ja tuollakin kertaa oli resepti lähtenyt eteenpäin. Sain muuten tehtyä ihan oman pihan raparpereista muutaman piirakan. Meille sattui täyttömaan mukana kulkeutumaan kolme raparperin alkua.

Kävin myös äidin raparperipuskassa nappaamassa varsia itselleni kun tuo oman maan sato loppui. Kaivuri kävi tontilla hommissa ja kaksi raparperia siirrettin rukkuun. Luulen, etteivät siitä kuitenkaan selvinneet. Äidin raparpereista keittelin mehua, johon laitoin myös hieman vadelmaa mukaan. Yksi rouva naapurustosta jakoi meidän what's app -keskusteluun hyvän raparperipiirakan ohjeen, pakkohan sitä oli kokeilla. Yksi sana riitti siihen, nimittäin mascarpone. Uskallan jakaa reseptin teidän kanssa, sillä resepti on jostain lehdestä, ei siis mikään sukusalaisuus.

Vanilja-raparperipiirakka

Pohja
150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2½ dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita

Täyte
1 pss vaniljakastikejauhetta
1½ dl maitoa
1 prk (250 g) mascarponejuustoa
1 muna
noin 250 g raparperia

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten. Lisää joukkoon kuivat aineet (itse olin ensin yhdistänyt kuvat aineet) ja pyöräytä nopeasti taikinaksi. Painele voidellun ja korppujauhotetun piirakkanvuuan pohjalle ja reunoille (laiskottelin, enkä jauhottanut).

Sekoita vaniljakastikejauhe maitoon ja anna seistä muutaman minuutin. Sekoita joukkoon mascarpone ja muna. Valuta seos pohjan päälle ja levitä tasaisesti. Paloittele raparperit ja ripottele piirakan pinnalle,

Paista 200 asteessa uunin keskitasossa 25-30 minuuttia.

Äitini sattui sopivasti tulemaan pihalle kun piirakka oli uunissa ja maisteltiin yhdessä sitä vaniljajäätelön kera.

Siinäpä teille muutama käyttövinkki raparperille. Kaksi melko erilaista piirakkaa, herkullisia molemmat! Vielä on monenmonta reseptiä, joita voisi testata. Jos sinulta löytyy ihan ykkösraparperiohje, niin laitapa se kommenttiboksiin! Oletteko muuten testanneet tämän kesän hittiä, raparperia pekonilla?

Unelmien koti: keittiö

Tadaa, tässä on meidän keittiö!Arkkitehdin kuvista pohja on hieman muuttunut, sillä jätettiin taso ja laatikostot tuosta ikkunan alta pois. Virallisesti taitaa kyse olla i-keittiöstä.

Kaapistot ovat korkeakiiltovalkoista, ja kaikki alakaapistot ovat laatikostoja. Halusin yhtenevän ilmeen, joten kaikki ovet ovat samanlaisia kuin tiskikoneen ovi. Muiden ovien takaa löytyy sitten eri määrä erikorkuisia laatikostoja. Yläkaapit ovat kippiovikaapit, nuo isommat ovat 120 cm leveitä molemmat, mutta rungot ovat perinteisen 60 cm jaon mukaan.

Alunperin suunnittelimme rosterin värisiä kodinkoneita, jolloin myös jääkaappipakastin olisi ollut rosterin värinen. Keittiöitä suunniteltaessa ihastuin (ehkä mieskin) intergoituun kylmäkaappiin. Ihanan selkeää! Keittiömyyjänä työskentelevä kaveri taasen väläytti idean valkoisesta mikrosta ja uunista. Olin myyty. Sopivat mielestäni upeasti kokonaisuuteen. Liesi ja allas otettiin mustana, vaikka olisi niitäkin olemassa valkoisena. Mutta tuntuu kyllä liian aralta väriltä ja toisaalta valkoista olisi tullut liikaa. Myös betonin väristä allasta harkittiin, mutta koska ei voitu olla varmoja täysin samasta väristä tason kanssa, hylättiin se ajatus melko nopeasti.

Koska päädyimme integroituun jääkaappipakastimeen, tarkoitti se kylmäsäilytystilasta tinkimistä. Integroinnin takia kylmätilaa on vähemmän, eikä keittiöön olisi mahtunut kahtaa integroitua kylmäkaappia. Tässä on siis otettu tietoinen riski ja toistaiseksi ollaan pärjätty. Haastetta toi myös mikro, sillä kun toiveissa oli valkoinen oikealle aukeava mikro, ei vaihtoehtoja ollut kovin monta. Mikron paikkaa hieman soudettiin ja huovattiin eri keittiösuunnitelijoiden kanssa. Lopulta ihastuin tähän malliin ja sähkömies veti sähkön sen mukaan. Tuolloin ei pieneen mieleen tullut ajatustakaan mikron aukeamissuunnasta! Vinkiksi vain muille rakentajille.

Saarrekkeesta löytyy liesi ja uuni perinteisesti päällekkäin. Aluksi olisin halunnut saarrekkeen ilman liettä, sillä toiveissani oli suuri tasotila, jossa voisi leipoa ja jota voisi tarvittessa käyttää tarjoilupöytänä. Keittiön toimivuus olisi kuitenkin ollut huonompi tuolla ratkaisulla, ja kun näin livenä tason koon, päätettiin liesi ja uuni sijoittaa saarekkeeseen. Saarreke on syvyydeltään metrin ja laatikostot ovat 70 cm. Aamiastasoon jäi siis 30 cm jalkatilaa. Saarekkeen laatikostojen kiskot ovat kantavuudeltaan enemmän kuin muut laatikostot, sillä tänne päätettiin sijoittaa kattilat ynnä muut painavat esineet.

Tasot ovat betonia ja ne ovat meidän itsemme tekemiä. Molemmat tasot ovat paikallaanvalettuja ja saarrekkeen pääty on valettu muotissa ja nostettu valmiina paikalleen. Lisää tasojen teosta voit lukea täältä ja täältä.

Vielä keittiöstäkin puuttuu niitä pieniä yksityiskohtia kuten kunnon vati hedelmille ja jokin pieni tarjotin öljyille ym. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin kippiovia on menossa vaihtoon. Saimme alunperin väärät nostimet, jotka pamauttivat ulkopinnasta pienen lohkareen pois. Pari kertaa olemme saaneet uudet ovet, mutta ensimmäiset olivat kärsineet kuljetuksessa ja toisissa oli maalausvirhe. Kolmannenkin kerran ovet olivat tulossa, mutta myyjä soitti ja kertoi niissäkin olevan maalausvirhe. Tällä hetkellä toisten kippiovien takaa löytyy miehen työkaluja, voi kuinka odotankaan uusia ovia! Sitten saa työkalut pois keittiön kaapista ja tavarat omille paikoilleen. Nyt on niitä turha väliaikaisesti laittaa, tosin tässä on kulunut jo kuukausia melkoisen monta ensimmäisestä lähetyksestä.

Siinäpä se, meidän keittiö.

Ps. Jos ihmettelet missä on kahvinkeitin, niin se löytyy kaapista. Meistä ei kumpikaan juo kahvia, joten se kaivetaan esiin kun on vieraita.