Rakas Joulupukki

Jokin aika sitten kirjoitettiin yhdessä pojan kanssa Joulupukille. Joonatan ei vielä hirveästi ymmärtänyt koko juttua, mutta jonkinlainen lista saatiin aikaiseksi. Viime jouluna itsellä oli enemmän ideoita mitä pieni mies tarvitsee, tänä vuonna on ollut melko haasteellista keksiä toiveita. Poika itse toivoi taskulamppua, se on parasta tällä hetkellä. Pienellä kyselyllä selvisi, että Legot, junaradan osat ja leikkikeittiö olisivat myös kivoja. Tontut ovatkin kuiskutelleet, että nuo toiveet taitavat toteutua.

Vaikka lahjat eivät olekaan se joulun perimmäinen tarkoitus, myönnän että minä ainakin olen niistä (omista ja pojan) yhtä innoissani kuin pikkulapsi. Näin aikuisena niitä paketteja ei juurikaan tule, mutta yleensä nyt mieheltä ainakin. Tosin senkin olen jo saanut etukäteen, joten siinä ei tälle vuodelle ole jännitettävää.

Oma kirje pukille on kirjoittamatta, mutta tänä vuonna toiveita ei olisi vaikea keksiä. Ensi vuonna muutetaan omaan taloon, Lahjakortit, pyyhkeet, lakanat ja niin edelleen ovat enemmän kuin tervetulleita. Tämänhetkinen elämäntilanne huomioiden aineellisten lahjojen tilalle kelpaisi siivousapu, muuttoapu, ikkunoidenpesu esimerkiksi olisivat erittäin tarpeellisia.

Piparintuoksua

Huhhuh! Töissä on tällä hetkellä syksyn kiireisimmät viikot menossa ja aika tuntuu jälleen loppuvan kesken. Onneksi ei tarvitse stressata joulusta, sillä kotiin ei tarvitse joulua laittaa. Tänään kuitenkin leivottiin pojan kanssa hänen elämänsä ensimmäiset piparit. Perinteisesti olen tehnyt taikinan itse, sillä se on superhelppoa! Nyt kuitenkin nappasin valmiin taikinan kaupan pakastealtaasta.

Aiemminkin ollaan leivottu ja laitettu ruokaa yhdessä, poika tykkää auttaa. Vastoin kaikkia ennakkoluuloja, taikinaa ei eksynyt yhtään suuhun, jauhoja senkin edestä. Niitä piti ihan pöydältä nuolla. Taikinaa maistettiin lopuksi yhdessä, kun minä sitä olin pojalle ehdottanut. Täytyy kyllä sanoa, että itse olen enemmän taikinan ystävä kuin paistetun piparin. Ainakin kun puhutaan piparista piparina, ilman juustoja.

#unipuuro

Joko te olette törmänneet unipuuroon? Tämä taisi tulla vastaan Facebookissa ja pakohan se oli kokeilla. Tämä resepti oli kaatanut sivutkin ruuhkan ansiosta. Kaurapuuroa ja lisukkeita. Miehelle kun tein ensimmäisen kerran, oli ensimmäinen kysymys pitääkö puuro hukuttaa hunajaan. Noh, ehkä olen hieman perso makealle.

Puuron luvatut unettavat vaikutukset eivät ole mitenkään välttämättömiä, iltaisin ei juuri valvota. Mutta herkkua tämä oli! Täältä pääset reseptiin ja puuron vaikutuksiin.

Kuinka monta yötä jouluun?

Jo viime vuonna törmäsin Sisustus Amalian joulukalenterikeräykseen, silloin kuitenkaan osallistumatta. Nyt kun Facebookista luin tuon keräyksen olevan taas käynnissä, päätin meidän perheen tänä vuonna siihen osallistuvan.

Keräys ei todellakaan vaadi liikoja ja se voi jollekin pienelle olla todella merkityksellistä. Mitäs tässä sitten kerätään? Joulukalentereita! Kenelle? Pienille lapsipotilaille Turussa ja Porissa. Viime vuonna kalentereita kerättiin 271 kpl TYKSin os.UC10 syöpälasten hyväksi.

Me tipautettiin meidän kalenterit kävelykadun Vilaan, joka on yksi keräyspaikoista. Vilan lisäksi kalentereita voi viedä Minea Muotiin (BePOP), InDeco sisustukseen (Puuvilla), Friitalan joulubasaariin 28.11.-29.11. (Sisutus Amalian myyntipaikka) ja Sisustus Amalian varastolle BePOPiin (etukäteen sovittuna ajankohtana). Aikaa kalentereiden palauttamiselle on lauantaihin 28.11. asti, jotta ne ehtivät pienten potilaiden luo kun luukkuja aletaan availemaan. Postauksen faktat on poimittu Sisustus Amalian Facebookista.

Päivä paloasemalla

Tiesitkö, että paloturvallisuusviikkoa vietetään 21.11.-1.12.? Valtakunnallinen paloturvallisuusviikko avattiin lauantaina Päivä paloasemalla -tapahtumalla ja kävinkinpojan kanssa tutustumassa palolaitoksen toimintaan Naantalissa Luolalan uudella paloasemalla. Yövyttiin appivanhemmilla ja tuo paloasema sattui olemaan lähimpänä. Tapahtuma järjestettiin usealla asemalla ja meillä ainakin oli paljon vaihtoehtoja. Omaa torppaa lähinnä oleva tapahtuma alkoi vasta klo 11.00, myös se vaikutti valintaamme. Saatiin myös ihana kummityttö mukaan äitinsä ja mummunsa kanssa, nyt on nähty aivan liian vähän. Tosin eipä tuossa hulinassa juuri kuulumisia vaihdettu.

Paloasemalla olisi saanut kokeilla käsikäyttöistä vesisammutinta ja sammuttaa jopa ihan oikeaa tulta, mutta ne olivat liian jänniä meidän pojalle. Pienen ujostelun jälkeen uskaltauduttiin autoon istumaan, ja sen jälkeen pitikin siellä käydä muutamaan otteeseen. Tankoa pitkin kokeiltiin liusua, mutta parasta oli ulkona ollut makkarapiste. 

Mennään ensi vuonna varmasti uudestaan, tuolloin poika saa varmasti vielä enemmän tapahtumasta irti. On aivan mahtavaa, että tällaisia järjestetään. Paloturvallisuusviikko päättyy 1.12. Pohjoismaiseen palovaroitinpäivään, muistattehan huolehtia varoittimien kunnosta! Meillä kyllä unhotuu tuo testaus tasaisin väliajoin, siinä on parannettavaa.

Mun päivä, keskiviikko 18.11.

Aamulla herään 5.58. kun poika huutelee äitiä. Herätyskelloon herätys on asetettu 6.30, mutta lähestulkoon aina herätys on jo ennen sitä. Käpyttelen unen pöpperössä pojan huoneeseen, jutellaan ja halitellaan hetki sängyssä ennen kuin lähdetään aamupissalle. Heti jos koittaa mennä, saa vain kiukkuisen pojan. Vessassakäynnin jälkeen mennään vielä pötköttelemään äidin ja isin sänkyyn. Vähän ennen puolta noustaan ylös ja aloitetaan aamutoimet. Aamu venähtää, vaikka tarkoitus oli mennä hieman aikaisemmin töihin.

7.30 ollaan autossa ja lähdetään kohti päiväkotia. Tänään mennään autolla, koska otan kameran töihin mukaan. Tällä hetkellä valitaan ajoneuvo sään mukaan, aina sään salliessa mennään pyörällä. Päiväkodilta starttaan 7.45 ja töissä olen muutamaa minuuttia myöhemmin. Nappaan ruokalasta mukaan kahvimaitoa (omassa tapauksessa teemaitoa) ja vien ne opehuoneen jääkaappiin. Napautan teeveden päälle ja istahdan hetkeksi alas. Tunnit minulla alkavat aina vasta yhdeksältä, aamuisin juon aina kupposen teetä ja sen jälkeen aloitan päivän työt. Tuon tunnin aikana valmistelen tunteja, luen wilman ja vastailen tulleisiin viesteihin, tarkastan sisäisen intran mahdollisten tiedotusten varalta ja luen sähköpostit. Tänä aamuna wilmasta löytyi viestejä kolme, onneksi ihan vain "perusjuttuja" eikä mitään suurempaa selvittelyä vaativia. Koska oma läppäri on miehen töissä ollut jo suurinpiirtein viikon, lisään töissä kuvat luonnoksissa olevaan takkapostaukseen. Luonnostelen lupalapun oppilaiden koteihin, josko sen saisi tänään oppilaiden matkaan.

Tunnit alkavat kokeella, sitten matikkaa. Oma luokka lähtee käsitöihin ja toinen luokka tulee minulle kuviksen ja musiikin tunneille. Viimeisenä luki-opetusta. Yksi välituntivalvontakin mahtuu joukkoon. Opetustuntien jälkeen pidän pienen koulutuksen käyttöön tulleesta verkkoympäristöstä. Kohti päiväkotia noin 15.15. Yleensä jään tuntien jälkeen valmistelemaan, mutta nyt koulutuksen jälkeen ei jaksa. 

Lapset ovat ulkona kun haen poikaa päiväkodista, joten muutaman sananvaihdon jälkeen poika mukaan ja autolle. Kotona ollaan hieman 15.30 jälkeen. Ollaan vielä riisumassa ulkotamineita kun isi tulee kotiin. Lentävä vahdinvaihto ja pojat leikkimään taskulamppuleikkejä ja äiti valmistamaan ruokaa. Tänään todellista pikaruokaa, mössöä. 

Poitsut lähtevät rautakauppaan ja uimaan, minä jään poikkeuksellisesti kotiin. Viime viikolla puhuttiin, että voisin keskiviikkona napata hetken itselleni, ihan vain olla. Ruokakauppaan täytyy kuitenkin lähteä, voi on lopussa. 

Kauppareissulta palattuani majoitun sohvalle Emmerdalen pariin. On vaikeaa ihan vain olla. Mutta päätin pitää ajan itselläni, vaikka tekisikin mieli käyttää aika siivoamiseen, tavaran inventoimiseen tai johonkin hyödylliseen. 

Seitsemän jälkeen perheen miehet saapuivat kotiin ja siirryin puurokattilan ääreen. Pienempi oli kaatunut uimahallissa ja tuomisina oli valtava kuhmu takaraivossa. Siitä sitten juteltiin tovi ja poika kertoili paljon isosta pipistä. Yöllä siis edessä muutamia herätyksiä ihan vain varmuuden vuoksi. 

Vähän jälkeen yhdeksän on omatkin iltapesut suoritettu, tämä äippä on valmis nukkumaan.

Kuvasaldo päivältä jäi melko tyhjäksi, sen verran haipakkaa oli koko ajan. Kuten yleensäkin arkena. 

Unelmien koti: takka

Vihdoin on tullut se aika, kun voin blogissa esitellä jotain valmista! Ja se jokin on meidän iki-ihana takka.

Takka on meille sisustuselementti ja tunnelmanluoja. Lämpöä se tuo tottakai jonkin verran, mutta se ei ole sen tarkoitus. Hullunkurista sinänsä. 

Takka on osa isoa avointa tilaa, lähinnä olohuonetta. Takka näkyy myös ulko-ovelta sisään tultaessa. Lasiluukku kahteen suuntaan ja siinä on hissimekanismi. Eli luukku aukeaa ylös- eikä ulospäin. 

Takkaliikkeestä saimme loistavan idean hormista, ja nyt hormi onkin hyvin sulautunut taloomme. Hormi lähtee takan takaseinästä vaatehuoneeseemme, josta se lähtee kohti kattoa. Tämä idea olikin jo alkuperäisissä piirustuksissa.

Olimme ajatelleet peltistä hormia, joka alkaisi näkymään yläkerrassa. "Takkamies" kuitenkin ehdotti harkkohormia kun selvisi talomme olevan kivitalo. Harkkohormilla saatiin piippu osaksi seinää, sillä se on rapattu seinän jatkoksi. Yläkerrassa tuossa pienessä seinän jatkeessa hormin olemassaolosta kertoo pienet tuuletusräppänät, jotka mies asensi ilmankierron varmistamiseksi. 

Harkkohormin ansiosta yläkerran oleskelutilaan tuli pieni syvennys, johon on tarkoitus laittaa tv-taso. Tuo tila lienee hyvin valoisa isojen ikkunoiden ansiosta, joten uskon tuon syvennyksen olevan telkkarin katselulle hyväksi. 

Takka on Schmid Ekko R100/45 h51. Käytännössä valitsimme takkasydämen ja haluamamme pinnoituksen. Lisäksi saimme vaikuttaa luukun korkeuteen lattiasta ja itse takan korkeuteen. 

Mitä tykkäätte? Itsehän jo näen joulusisustuksessa takan päällä kaksi Pentikin Petra-poroa (joita en edes omista). Joulusisustus on kuitenkin ajankohtainen vasta vuoden päästä, tai voisivathan ne porot siellä jo kököttää, vaikkei talo valmis olekaan.

Halloween

Kuten monella muullakin, oli meilläkin viikonloppuna Halloween-juhlat. Juhlittiin tulevan kotikujan perheiden kanssa. Oli hauska ilta tulevien naapureiden kanssa ja tarjoilut mitä maistuvimmat, Juhlien pitopaikka vaihtelee, mutta tarjottavat viedään nyyttärimeiningillä. Lapsia oli äkkiä laskettuna 11 ja kaikki menivät siellä (suurinpiirtein) sulassa sovussa. Tokaluokkalainen jaksoi pelata ilmakiekkoa meidän kaksivuotiaan kanssa. Ei siihen kaikkien kärsivällisyys riitä.

Omalla kohdalla kakku meni plörinäksi ja asukaan ei mennyt niinkuin Strömsössä. Joku unohti, että pyhäinpäivänä on kaupat kiinni, ja asu vaihtui kesken matkan. Onneksi nappaisin kotoa nuo vanhat pirun tarvikkeet mukaan ihan vain varmuuden vuoksi. Kuvaa otettaessa ollaan jo lähdössä kotiin, meikit karisseena.

Mikään näistä ei menoa haitannut, vielä mukavampaa olisi ollut jos asuisimme jo tuolla, ja olisimme voineet jatkaa iltaa pidemmälle. Nyt kuitenkin piti suhteellisen aikaisin lähteä nukkumaan muualle.

Kakkua mukissa

Olen monen asian suhteen varsinainen myöhäisherääjä, tämäkin juttu on blogimaailmassa ikuisuuden vanha!

Pari viikkoa puolikuntoisena pojan kanssa, joista toisen mies oli suurimmaksi osaksi pois ja toisen olin lomalla pojan kanssa, saivat sen aikaan. Googlettelin elämäni ensimmäisen mukikakun ohjeen. Tietenkin mahdollisimman mutaisena. 

Taikinan olisi voinut jakaa kahteen mukiin tai käyttää leveämpää mukia, sillä yläpäässä kakku oli liian kypsää ja mutaisuus tuli vasta puolessa välissä mukia. Kotoa ei myöskään löytynyt mitään lisuketta kakun kanssa. Jäätelö olisi ollut loistava lisä.

4 rkl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
3 rkl kaakaojauhetta (sitä leivontaversiota)
3 rkl maitoa
1 rkl juoksevaa margariinia
1 muna
1/4 tl suolaa
1/4 tl leivinjauhetta

Sekoita ainekset kulhossa, kaada mukiin ja kypsennä täydellä teholla noin minuutti.

Juuri nyt tekisi hirmuisesti mieli herkutella, mutta yritän pysyä lujana ja pitäytyä teessä ja leivässä. 

Hirvittävää Halloweenia

Meillä on puolentoista viikon päästä ihka ensimmäiset koko perheen Halloween-juhlat. Tulevalla kotikujalla on ollut tapana järjestää Halloween-juhlat nyyttäriperiaatteella juhlapaikan vaihtuessa talojen välillä. Tänä vuonna me pääsemme mukaan, vaikka vielä ei asukkaita ollakaan. Kuinka mahtava naapurusto meillä onkaan! Kujalla on tosiaan meidän lisäksi neljä taloa, joissa jokaisessa on kahdesta kolmeen lasta.

Lupauduin tekemään Hämähäkkikakun ja tässä kahden päivän aikana tehtiin pojan kanssa kokeiluversio. Täältä löydät reseptin. Kakku oli maultaan melko mieto, mutta ehkäpä se on ihan hyvä kun lapsia on melko paljon. Liian voimakas lakritsa tai salmiakki eivät välttämättä uppoa. Itse olin sitä mieltä, että täytteessä olevan lakritsan määrää voisi lisätä. Mies taas oli sitä mieltä, että maku oli kohdallaan, ei iske laku liian voimakkaasti.

Nyt onkin kovan pohdinnan alla pukeutuminen. On yllättävän vaikeaa löytää kivaa asua kaksivuotiaalle. Täällä Porissa käytiin yhdessä lelukaupassa, mutta kaikki puvut olivat kovin isoja. Puuvillassa on vielä BR-lelut, täytyy käydä sielläkin. Vinkkejä myös hyvistä ja suhteellisen nopeista verkkokaupoista otetaan vastaan. Mielestäni kaksivuotias voisi pukeutua esimerkiksi joksikin eläimeksi tai vastaavaksi. Jotenkin vierastan ajatusta kovin pelottavasta pukemisesta. Ja osittain olen samalla linjalla oman puketumisen suhteen. Ehkäpä ei nyt ensimmäisellä kerralla kannata maskeerata itseään täysin tunnistamattomaksi, voisi tuntua pojasta kurjalta.

Onko teillä ollut Halloween-juhlia tai onko niitä kenties tulossa?

Mu Pori o kaunis

Heti alkuun on varoitettava sillisalaattipostauksesta, tämä hyvin todennäköisesti on sellainen. Täällä kuitenkin ollaan lomalla, minä ja poika pienoisen flunssan kourissa. Itselle se taitaa vasta olla tulossa, poika jo viime viikolla aloitteli. Mies kuitenkin raataa töissä, joten lomaillaan ihan kotosalla.

Syksy on ollut upea ja eilen käväistiinkin Kirjurinluodolla pyöräilemässä kun ostettiin pojalle oma potkupyörä. Samalla olen aloitellut omaa pikku projektia, sillä muutto Porista häämöttää vain kuukausien päässä. Haluan, että olen varmasti tallentanut kaikki parhaat paikat kameralla. Kirjurinluoto on ehdottomasti yksi suosikeista. Huomaan usein ajattelevani, että onko tämä nyt viimeinen kerta ennen muuttoa. Viimeinen kerta Kirjurinluodossa, tässä ravintolassa, viimeinen pyöräily päiväkotiin ja töihin, you name it!

Kyllä täällä Porissa turkulainen hyvin pärjää. Puhuuhan ne välillä vähän omituisesta,tekevät kaikkea yhtäkkiä, mutta omat kokemukset porilaisista ovat varsin positiivisia. Jääkiekkokansaa, ehdottomasti! Tuntuu, että kaikilla on Ässien pipo, takki, puskuritarra. Hirmuisesti näkee katukuvassa.

Muuton myötä asuinympäristö kokee aikamoisen muutoksen. Ensin noin kymmenen vuotta Turun keskustassa ja siihen perään pari Porin torin laidalla. Ja siitä sitten pieneen kuntaan Turun viereen omakotitaloon. Onhan siellä kaksi kauppaa, kebula ja paikallinen kuppila. Eipä taideta jatkossa ihan ex tempore mennä ravintolaan syömään. Ei valita mennäänkö Nepalilaiseen, burgerille vai pihville. Toisaalta Pori on toiminut tässä pienenä puskurina, ravintolatarjonta ei ole ihan sellaista kuin Turussa. Onhan niitä vielä testaamatta, Raatihuoneen kellaria työkaverit suosittelivat, mutta sinne olisi kiva mennä ihan kahdestaan. Mutta täällä lemppareiksi ovat nousseet Yak & Yeti (nepalilainen), S-Ryhmän Amarillo ja Torero (eipä olisi uskonut!) ja uutena Blind Burger.

Pori on kivankokoinen kaupunki, jossa etäisyydet ovat toimivat. Jos me olisimme eri puolilta Suomea tai läheiset olisivat ripoteltuna sinne tänne, voisimme harkita tänne jäämistä. Työpaikka pyöräily-/kävelymatkan päästä kotoa ei olisi ollenkaan mahdottomuus ja luultavasti omakotitalon saisi ostettua hieman edullisemmin. Rakentamisessa ero tuskin olisi. Kirjuriluodon loistavat puitteet olisivat iahn kulman takana, ja sieltä löytyy ilmaista parkkitilaakin.

Tietenkin olen aivan täpinöissäni muutosta, mutta olen luonteeltani tällainen herkkis. Töitäkin ihanassa työpaikassa on jäljellä vain pari kuukautta, jaiks!

Ps. Tiesittekö, että lastenhuoneen tapetin päättäminen on aivan käsittämättömän vaikeaa?! Luulin pääseväni helpolla, mutta kävikin ilmi, että meidän makumme eroavat tässä melkoisesti.Mu Por