Korpikuusen kannon alla

Täällä me ollaan, mökillä. Vaikka eihän tämä nyt ihan korpikuusen kannon alla sijaitse, ja fasiliteetit ovat paremmat kuin kotona. 

Tänne lähdettiin heti joulun pyhien jälkeen, jahka mies oli käynyt neuvottelemassa yhden kivitoimittajan kanssa. 

Ollaan vaihdettu vuotta mökillä jo usean vuoden ajan, varmaan kymmenisen. Kaveriporukalla herkutellaan, saunotaan, pelaillaan seurapelejä ja rentoudutaan. Toki ilolientäkin ollaan nautittu, viime vuonna jo vähenevissä määrissä kun noin puolet naisista oli vatsa pystyssä. Aiempina vuosina mukana on ollut yksi lapsi, joka tällä hetkellä on reilu kaksivuotias. Nyt lapsia on moninkertaisesti. Tuon ison pojan lisäksi on kolme alle puolivuotiasta. 

Hyvää ja onnellista vuotta 2014!

Viime päivien touhuja

Pahoittelut tuhottoman laiskasta postaustahdista viime aikoina.

Paljon on tapahtunut. Ollaan juostu keittiöliikkeissä ja pohdittu tulevan talomme keittiöitä. Huh, kuinka vaikeaa! Keittiön suunnittelu on todella haasteellista. Neliöitä kun on rajattu määrä ja seinätkin tulevat vastaan. Ja keittiön tuleva pääkäyttäjä on kovin itsepäinen tiettyjen asioiden suhteen. Minä kun en liettä halua saarekkeeseen/niemekkeeseen. Vaikka se nyt pinnalla onkin. Haluan yhtenäisen tason, jolla voin leipoa. Tarvittaessa sitä voi myös käyttää tarjoilupöytänä. Nyt kuitenkin keittiö on suurinpiirtein hahmotettu, tosin jäljellä on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa.

Keittiöiden lisäksi on lähetetty tarjouspyyntöjä kivitoimittajille, urakoitsijoille ja ikkunafirmoille. Jokunen tarjouskin on saatu, mutta toistaiseksi ei mitään, mitä voisi vertailla toisiinsa. Tammikuussa saadaan jonkin verran tarjouksia. Tulevia naapureitakin on käyty kuulemassa. Eli kierrelty rajanaapurit, näytetty piirrustukset ja pyydetty allekirjoitukset. Laattoja ja lattiamateriaalejakin on hieman kartoitettu, että tiedetään hieman missä hintaluokassa ovat.

Eilen huristeltiin pojan kanssa Hämeenlinnaan moikkaamaan ystäväperhettä. Tai äitiä ja lapsia, nuo isukit kun käyvät töissä. Heidän poika on reilun kuukauden meidän poikaa vanhempi ja osaa jo vaikka mitä. Taisi tuo meidän poika jotain äkkästä, sillä illalla ei nukahtamisesta meinannut tulla mitään kun piti koko ajan sängyssä kääntyä. Aiemmin poika ei kääntymistä nukkumaan mennessä ole tehnyt, vaikka onkin jo yli kaksi kuukautta kääntynyt. Tänään poika on nostellut alavartaloaan uudella tavalla vatsallaan olleessaan. Taitaa tahto liikkumiseen olla kova. Oli muuten ensimmäinen kerta kun ajeltiin noin pitkä matka pojan kanssa kahdestaan. Ihan pikkupoikana, olisiko ollut pari viikkoa, käytiin Asuntomessuilla, mutta tuolloin olimme koko perhe.

Tällainen sekalainen tervehdys tällä kertaa.

 

Ihanaa ja leppoisaa joulua teille kaikille!

Pikkuiset pikkujoulut

Kutsuttiin muutamia vauvallisia ystäviä kylään pikkujouluhengessä. Pikkuiset pikkujoulut tosin olivat pienemmät kuin alunperin piti, sillä flunssa vauvoilla ja äideillä kärsi osallistujia. Syöpöteltiin riisipuurolla, juustoilla ja glögikakulla. Kolme pientä tonttupoikaa oli paikalla, mutta suloisuuksista ei onnistunut ottaa kuvaa. Meidän nuhainen poika kun nukkui lähes koko ajan! Yleensä nukkuu noin tunnin päikkäreitä, nyt meni nelisen tuntia. Huh! Tädin ja serkun ehti pikaisesti

näkemään ennen nukahtamista, mutta kummitäti ja meidän kummipoika missattiin täydellisesti.

 

 

Kakusta ei tullut kaunein mahdollinen. Miten ihmeessä tuon kakun halkeamisen voi välttää? Välillä tulee halkeama, välillä ei. Kiilteen taisin kaataa liian vauhdikkaasti kun tuollaisia ilmakuplia jäi, ensimmäinen kerta sekin.

 

Mies muuten kysyi, miksi puuro on tuossa astiassa. No siksi kun se on kauniimpi kuin kattila! Aina välillä voi vähän panostaa tarjoiluun :)

 

Glögijuustokakku

Pohja

200 g pipareita

75 g voita

 

Täyte

3 munaa

1 dl sokeria

500 g Philadelphia-juustoa

2 dl Creme Fraichea

1 dl glögitiivistettä

Glögikiille

4 liivatelehteä

2½ dl glögitiivistettä

 

Hienonna piparkakut. Sulata rasva ja sekoita se piparimuruihin. Vuoraa halkaisijaltaan 22 cm irtopohjavuoka leivinpaperilla. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja paista 175 asteisessa uunissa 10 minuuttia.

 

Vaahdota munat ja sokeri kevyesti. Vatkaa joukkoon tuorejuusto ja Creme Fraiche, vatkaa tasaiseksi. Lisää glögi. Kaada täyte piparipohjan päälle vuokaan ja paista 175 asteessa 35 minuuttia. Kakku on uunista otettaessa vielä hieman löysää keskeltä. Anna jäähtyä vuoassaan ja laita yön yli jääkaappiin.

 

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Lämmitä ½ dl glögiä kiehuvan kuumaksi. Sulata pehmenneet liivatelehdet kuuman glögin joukkoon. Anna jäähtyä vähän ja lisää joukkoon loput glögistä. Kaada varovasti juustokakun pinnalle. Anna pinnan hyytyä jääkaapissa. Koristele kakku.

Erilainen joulutorttu

Testasin viikonloppuna arkistoissa pitkään lojunutta erilaista joulutorttureseptiä.

Päärynäiset joulutortut

1 pkt voitaikinalevyjä (6 levyä)
Sinihomejuustoa (vajaa pussi aurajuustomurua)
5 dl glögiä
½ dl sokeria
2 päärynää
(muna)

Mittaa glögi ja sokeri kattilaan. Kiehauta. Samalla kun glögi lämpenee, kuori päärynät. Kun glögi kiehuu, laita päärynät sekaan ja keitä keskilämmöllä noin 15 minuuttia. Päärynöiden kuuluu olla vielä napakoita, mutta pehmenneitä. Anna päärynöiden jäähtyä hetki ja viipaloi kun sormet siihen pystyvät.

Päärynöiden kiehuessa levitä voitaikinalevyt pellille ja voitele munalla. Ripottele päälle sinihomejuustoa ja nosta viimeiseksi päälle päärynät. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Seuraavalla kerralla kokeilen tehdä glögimarinadin tujummasta glögistä. Nyt käytin valmista glögiä ja mielestäni se oli hieman liian laimeaa.

Haaste: Mitä rakastat itsessäsi?

Himpu Pienen pohdinnat -blogista haastoi minut miettimään ja nimeämään viisi asiaa, joita rakastan itsessäni. HUH!

1. Olen äiti. Ei ole ihanampaa asiaa. Olen jo kauan tiennyt haluavani olla äiti joku kaunis päivä. Nyt olen.

2. Kärsivällisyyteni. Olen mielestäni melko kärsivällinen ja rauhallinen. Ja tykkään siitä.

3. Siniset silmäni. Välillä hämmästyn itsekin kuinka siniset ne tietyssä valossa ovat.

4. Öööö. Hmmmm. Kengän kokoni! Se on juuri sopiva. Ei liian eikä liian pieni.

5. Vielä viimeinen. Sanotaan nenä. Sekin on sopiva. Sellainen nöpö.

Tämä oli minulle todella haasteellinen haaste! Vielä pitäisi haastaa viisi bloggaajaa. Mutta olen tylsä bloggaaja, ja heitän haasteen taas kaikille haluaville. Minulla kesti pari viikkoa haasteen toteuttaminen, huh!

Haaste: Lempijoulukoriste

Ihana Paula haastoi minut jo aikaa sitten esittelemään lempijoulukoristeeni, kiitos haasteesta. Paula myös arvasi oikein, minä olen jouluihminen. Nyt kun vihdoin sain laitettua joulua kotiin, voin toteuttaa haasteen.

Haasteen säännöt:
1. Ota kuva rakkaimmasta joulukoristeesta, ja kerro tarina sen takaa
2. Kiitä sitä bloggaajaa, keneltä haasteen sait
3. Linkitä postauksesi myös Karkkipurkki-blogin alkuperäiseen haastepostaukseen
4. Haasta mukaan muutama blogi, kenen lemppareimman joulukoristeen sinä haluat nähdä

Vaikka olenkin jouluihminen, ei meillä koristella kotia kovinkaan paljoa joulua varten. Tämänkin suhteen odotan sitä meidän unelmien kotia, jonka voin sitten sisustaa jouluisesti. Tämä koriste seuraa varmasti unelmien kotiimme. Ja tätähän voi pitää koko talviajan :)

Valopallo on Perfect homen Lyra-pallo ja meiltä näitä löytyy itse asiassa kaksi, yksi isompi ja yksi pienempi.

Haastan mukaan kaikki halukkaat! Tämä on jo melko monessa blogissa nähty ja nyt joulutohinoissa en muista kuka haasteen on tehnyt ja kuka ei.

Pikkujouluissa

Marraskuun viimeisenä vietetiin miehen joukkueen perinteisiä pikkujouluja. Muistaakseni tämä oli neljäs vuosi kun itse aherramme miehen kanssa järjestämässä pikkujouluja. Aikaisempina vuosina ollaan hankittu osa ruuista ja menneet ajoissa paikalle koristelemaan ja järjestelemään. Tänä vuonna oma osuuteni oli pienempi, vastuullani oli jälkiruuan valmistus. Mies sen sijaan hääräsi samalla tavalla kuin aiemmin.

 

Tänä vuonna päivä oli jännittävämpi kuin aikaisemmin. Meillä on ihana poika, joka jäi nyt ensimmäistä kertaa hoitoon. Pojan mummi tuli meille hoitamaan poikaa ja nämähän nyt ovat aika jännittäviä juttuja äideille. Kyllähän sitä puhelinta tuli muutaman kerran katsottua ja pari viestiä lähetettyä. Mutta omasta mielestäni olin yllättävän rennosti. Pärjäsin hyvin. Olin pojan luota poissa viisi tuntia, joista poika nukkui suurimman osan. 

 

Oli mukavaa olla välillä vauva-arjen ulkopuolella. Syödä jouluruokaa, nauttia hieman viiniä ja rupatella ihmisten kanssa. Mutta oli niiiiin ihanaa tulla kotiin. Baariin en mennyt, sitä on jo sen verran vanha, ettei se enää iske. Mies kävi kääntymässä ja totesi hänkin käynnin turhaksi. Poika ja mummi pärjäsivät hyvin (tietenkin), vaikka hieman itkettiinkin kun äiti lähti.

Lelut järjestykseen

Eräs kaunis päivä blogeja lueskellessani näin Valpuriinan villasirkuksessa kauniita virkattuja säilytyskoreja. Mieleeni juolahti heti ajatus tuollaisesta säilytyskorista lelukorina. Sattuipa niin mukavasti, että Valpuriina on opiskelukaverini, joten kysäisin josko hän voisi sellaisen tehdä.

Korin väriksi halusin valkoisen, vaikka olisihan joku mukava värikin ollut kiva. Pojan tulevan huoneen (siis siinä unelmien kodissa) sisustusta ei ole vielä mietitty ja valkoinen käy kuitenkin kaiken kanssa. Tarvittaessa väriä saa lisättyä ompelemalla korin sisään jonkin kivan värisen kankaan, joka tulee reunojen ulkopuolellekin.

 

Kokoa korilla on reilusti. Vielä ei leluja kovinkaan paljoa ole, mutta niitä tulee varmasti lisää. Korin on tarkoitus olla monivuotinen. Aluksi kaikki lelut mahtuvat siihen, mutta tulevaisuudessa siinä voi pitää esimerkiksi vaikka pelkästään legoja. Korkeutta on pikkuisen yli 40 cm ja pohjan halkaisija on 35 cm. Painoa liki kolme kiloa.

 

Tykkään kovasti! Kiitos Valpuriina!

Dear Santa (part III)

Tällä kertaa joulupukin listalta löytyy pojalle sopivia lahjoja. Muutamia juttuja, joita on tullut mieleen. Nyt kuitenkin pieni huomio kaikille mummeille, kummeille, pappoille ja muille pukin apureille. Kaikkea ei tarvitse kovin montaa kappaletta. Eli jonkinlaista yhteistyötä voi harkita tai sitten vinkata minulle jos näistä jonkun haluaa pukin konttiin laittaa.

 

Lamazelta löytyy vaikka minkälaisia leluja. Näitä on blogimaailmassa kovin kehuttu ja ne on kehitetty lapsen kehitystä silmällä pitäen. Kuvista nyt löytyy Eino Elefatti, puuhapalapeli ja musiikkikilpikonna.

 

Kovista paketeista voisi löytyä joku perinteinen satukirja tai soiva laulukirja (helpottaisi äidin lauleskelua).

Vaatteita menee aina. Kuvissa Marimekon ihanuuksia. Tällä hetkellä poika käyttää kokoa 68, joten siitä isompia kokoja.

 

Talven (ja erityisesti lumen) tullessa olisi kiva pulkkailla pojan kanssa. Vauvapulkkaa ei meiltä vielä löydy. Tavallisessa pulkassa ei tuo meidän pikkuinen vielä istuen kyydissä pysy. Brion magneettipalikat voisivat tulevaisuudessa olla kivat, samoin perinteinen palikkalaatikko.

 

Tässä muutamia ideoita vauvan joululahjoiksi. Tänä vuonna joulua odotetaan hieman eri tavoin kuin aiemmin. Tänä jouluna meillä on oma pieni lapsi. Varmasti ikimuistoinen joulu.

Hälsningar!

Kyllä täällä vielä ollaan, pienestä hiljaisuudesta huolimatta. Mies on tämän viikon lomalla ja ollaankin oltu mökillä alkuviikko. Nyt tultiin piipahtamaan kotona ja huomenna suunnataan taas mökille. On muuten ihanaa kun mieskin on kotona aamuisin! Viime viikon lopulla äiti nukkui yhtenä yönä todella huonosti, unta taisi yhteensä tulla nelisen tuntia. Eilen ja tänään mies leikki aamulla pojan kanssa ja äiti sai levätä.

Mutta nyt lähdettiin hieman sivuraiteille itse postauksen aiheesta. Viime perjantaina lähdimme laivalla kohti Ruotsia ja Tukholmaa, josta palasimme sunnuntai-iltana. Yksi yö laivalla ja yksi yö hotellissa. Pojan ja kummipojan ensimmäinen ulkomaan matka.

Olen jo kauan halunnut käydä kurkkaamassa joulutunnelmaa Tukholmassa, Tallinnassa tai jossain Saksassa. Tukholma valikoitui kohteeksi helppoutensa takia. Ja allekirjoittaneelle tuo on täysin vieras kaupunki. Ruotsiin matkatessa ei pikkupojille pitänyt vielä hankkia passia, laivamatkustaminen onnistuu vaunujen kanssa hyvin ja kotoamme pääsee kymmenessä minuutissa bussilla satamaan. Ei siis tarvitse jättää autoa sinne parkkiin.

Onneksemme menomatkalla laiva oli aivan täynnä, invahyttejä lukuunottamatta. Saimme siis invahytit, jotka olivat hinnaltaan normaalihyttien hintaisia, mutta kooltaan huomattavasti isompia. Menomatkalla vielä nukuttiin laivassa, joten tuo isompi hytti oli oivallinen. Vaunut mahtuivat ovesta loistavasti ja hytissä oli valtavasti tilaa vaikka vaunut siellä olikin. Saimme muuten loistavaa palvelua Vikingiltä täällä Suomen päässä. Meidät napattiin heti check-inin jälkeen sivuun, saatettiin hissille ja päästettiin laivaan ennen muita matkustajia. Ei siis tarvinnut mennä siinä ihmisjoukon mukana vaunujen kanssa. Arvaatte varmaan missä kunnossa osa ristelijöistä oli perjantai-iltana satamassa.

Pienoinen pettymys koettiin hotellille päästyämme. Olin jo etukäteen kysellyt mahdollisuutta vaihtaa aamiasta. Pakettiin siis kuului aamiainen sunnuntaina, mutta laiva lähti takaisin niin aikaisin, ettei aamiaista ehdi hotellilla syömään. Samaten saavuimme lauantaina niin aikaisin, että hotelliaamiainen olisi ollut ihana. Noh, vaihto ei onnistu, mutta sisäänkirjautuessa voisi ostaa ylimääräisen aamupalan. Hotellilla sitten meille ilmoitettiin, ettemme pääsisi aamiaiselle, koska se oli täynnä. Toisesta hotellista voisi kysyä. Siellä taas ei voi ostaa aamiaista viikonloppuisin. Siinä sitten ennen yritimme löytää kahvilan joka olisi auki siinä kahdeksan aikoihin lauantaina. Löydettiin kyllä.

Reissu sujui hyvin, se vain oli kovin lyhyt. Etukäteen olin ajatellut, että voisin katsella vähän pukinpaketteja, ehkä jotain itselle ja tutustua vanhaan kaupunkiin. Pahemmin ei tuossa ajassa ehtinyt hankintoja tekemään. Vauva tietenkin hieman hidastaa, mutta ei kovinkaan paljoa. Meillä kun mennään vielä täysin rintamaidolla ja julki-imetys ei minulle ole ongelma.

Ehdottomasti haluan mennä uudestaan Tukholmaan. Kaunis kaupunki, josta ei kyllä vielä kaikkea nähty.

Ruokaa

Jokin aika sitten kyselin hieman vinkkejä arkiruokailuun. Meille kotiutui Tsajut-blogista Roseepippuri-limekala, jota syötiin paahdetun bataatin kera.

Paahdetut bataatit jogurttikastikkeella

2 bataattia
2 rkl juoksevaa margariinia
suolaa
pippuria (myllystä)
tuoretta timjamia

Kuori ja paloittele bataatit. Valuta päälle margariinia ja mausta suolalla ja pippurilla. Riivi päälle tuoretta timjamia. Paista uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Jogurttikastike

Saksanpähkinötä (noin kourallinen, oman maun mukaan)
Kuivattuja viikunoita (noin 4-5, oman maun mukaan)
2 dl kreikkalaista jogurttia
1 rkl hunajaa

Rouhi pähkinöitä hieman pienemmäksi, onnistuu ihan käsin puristamalla. Leikkaa viikunat sopiviksi paloiksi. Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Kastike on melko tuhtia, säätelee ainesten määrää omaan makuun sopivaksi. Meillä kastiketta jäi reilusti, se meni seuraavana päivänä välipalana sellaisenaan.


Lisäksi tein yhtenä päivänä pitkästä aikaa jauhelihacanneloneja, kyytipojaksi rucolasalaattia.

Jauhelihacannelonit

Canneloniputkia (taisi mennä 12 kpl)
400g jauhelihaa
200g pakastekasviksia (parasta olisi joku tomaattisalsa, mutta sitä ei enää lähikaupassa ollut, joten ihan herne-maissi-paprikaa tällä kertaa)
2 sipulia
1 lihaliemikuutio
3 dl vettä
2 rkl makeaa chilikastiketta
suolaa
1 dl juustoraastetta

Päälle
400g tomaattimurskaa
1 prk kolmen juuston ruokakermaa
2 dl juustoraastetta


Ruskista jauheliha ja lisää sipuli joukkoon. Hetken paisteltuasi lisää kasvikset joukkoon. Lisää vesi ja liemikuutio. Mausta chilikastikkeella ja suolalla. Nosta levyltä, anna jäähtyä hetken ja lisää juustoraaste joukkoon.

Täytä cannelonit täytteellä ja laita suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan. Sekoita tomaattimurska ja kerma keskenään, kaada cannelonien päälle. Ripottele lopuksi vielä juustoraaste päälle. Paista 225 asteessa noin 25 min.

Meidän vuokaan ei enempää canneloneja mahtunut, joten täytettä jäi hieman yli.

Salaatti

Rucolaa
Appelsiinia
Vuohenjuustoa
Tummaa balsamikastiketta

Dear Santa (part II)

Joulun toisessa toivepostauksessa pohditaan miehelle sopivia lahjoja. Itse koen tämän todella haastavaksi. Vai onko se vain minun mieheni?

Nämä Hugo Bossin tuoksut ovat hyväksi havaittuja. Jouluaikaan vielä löytyy lahjapaketteja, joista löytyy tuoksun lisäksi deodorantti.

Kenkien suhteen mieheni on hyvin yksioikoinen. Nämä Lacostet käyvät kelillä kuin kelillä, hommaan kuin hommaan.

Joku neule voisi myös olla kiva. Väreistä mies tykkää valkoisesta. Ja valkoisesta. Eiköhän joku kivan värinenkin kelpaisi.

 

Näitä tarvitaan aina, boksereita. On tullut ostettua Gantia, Calvin Kleinia ja Dressmanin manbasiceja.

 

Onko teillä hyviä ideoita miehen joululahjaksi?

Nollatoleranssi vai sivistyneesti

Viimeistään tässä vaiheessa kun lapsi on jo maailmassa on hyvä suoda muutama hetki ajatuksistaan kuningas alkoholille. Tietenkin jos perheessä alkoholia ei käytetä ollenkaan, ei sitä sen enempää tarvitse ajatella. Mutta mikäli perhe ei ole alkoholiton, on hyvä pohtia alkoholin käyttöä lapsiperheessä.

Millaisen kuvan alkoholin käytöstä haluaa jälkikasvulleen antaa? Omasta mielestäni tähän on olemassa kaksi vaihtoehtoa, nollatoleranssi tai sivistynyt käyttö. Alkoholin suurkulutus ja alkoholismi eivät lapsen maailmaan kuulu.

Toisaalta on hyvä omalla esimerkillään näyttää, että alkoholia voi käyttää kohtuudella, esimerkiksi nauttien lasillisen viiniä hyvän ruuan kanssa. Tällöin alkoholi ei ole niin vieras ja kiehtova asia ja ehkäpä tällöin kodissa voi olla avoimempi ilmapiiri asian suhteen. Lasten saattaa olla helpompi tarvittessa esittää kysymyksiä ja keskustella vanhempiensa kanssa alkoholista. Mutta kuuluuko alkoholi lasten elämään edes tällä tasolla?

Nollatoleranssilla taas voidaan näyttää lapsille esimerkillistä elämää ilman alkoholia. Nollatoleranssilla tarkoitan sitä, että alkoholia ei nautita lasten läsnäollessa. Perheen ei välttämättä tarvitse olla absolutisteja. Alkoholia saa laillisesti Suomessa käyttää vasta 18-vuotiaana, joten vanhemmat voivat esimerkillään näyttää alkoholitonta elämää tähän asti. Mutta tuleeko alkoholista kiehtova kielletty juttu tällä tavalla?

Vaikeita kysymyksiä. Suomessa alkoholia käytetään enemmän kuin suuressa osassa Euroopan maita. Etelä-Euroopan maissa taas tupakoidaan enemmän.

Me olemme molemmat savuttomia ja alkoholin käytössä kohtuullisia. Olemme myös yhdessä käyneet asiasta pienen keskustelun ja päättäneet alkoholikasvatuslinjastamme. Olimme samoilla linjoilla asian suhteen, joten isoa keskustelua ei tarvittu.

Mitä mieltä te olette asiasta? Onko lapsellisissa perheissä keskusteltu asiasta?

Hyppy

Ilman mitään syvällistä tai tarkoitusta. Arvatkaapa millainen on yksi minun "lemppariposeerauksista"?

Malesian Kuala Lumpurissa.

Iso-Britannian Lontoossa.

 

Suomen Kustavissa.

Ja näitä on oikeasti vielä enemmän! En vain löytänyt niitä äkkiseltään, taitavat loput olla ulkoisella kovalevyllä. Tämä kone kun on vasta vuoden vanha. Tällaisen kuvan voisi aina ottaa matkoilta. Täytyy kyllä sanoa, että kuvakulma on valokuvassa jännä juttu. Tuo viimeinenkin näyttää kovin ilmavalta. Totuus taisi olla jotain ihan muuta.

Dear Santa (Part I)

Joulu jo kolkuttelee ja siellä täällä on jo hieman jouluista tunnelmaa. On siis aika kirjoittaa Joulupukille!

Rakas Joulupukki (tai esimerkiksi mies), olen ollut todella kiltti tänä(kin) vuonna. Ajattelin helpottaa työtäsi ja kertoa mistä lahjoista tykkäisin. Siis jos olet samaa mieltä, että olen ollut niin kiltti (olen).

Joku ihana tuoksu. Kuvassa Versacen Yellow Diamond, Hugo Bossin Orange ja Versacen Bright Crystal. Kahden ensimmäisen uskon olevan hyviä tuoksuja, viimeisestä olen varma. Myöt muut vaihtoehdot käyvät-

Conversen popot. Joko valkoiset kankaiset tai konjakin väriset nahkaiset, karvavuorella jos löytyy. Ruskeat nahkapopot kävisivät hieman kylmemmälläkin säällä. Passeli koko olisi 37½-38.

 Kasvohoito, käsihoito, jalkahoito, mikä tahansa!

Näillä ainakin saa tämän tyttösen iloiseksi. Listalta toki saa poiketa, nämä ovat nyt tulleet itselle mieleen.

Pohdintoja

Meidän ihana poika. Kasvanut jo hirmuisesti, mutta silti vielä niin kovin pieni. Meidän esikoisemme, mutta toivottavasti ei ainokaisemme.

Toiveissa on siis joskus saada pojalle sisaruksia ja tällä hetkellä tuo ajatus herättää monenlaisia tunteita. Tavallaan sitä nyt jo hieman kaipaa sitä ihan pikkuista vauvaa ja toisaalta odottaa pojan kasvua. Uusien asioiden oppimista, kasvun seuraamista ja aikaa, jolloin poika juoksentelee ja touhuilee.

 

 

Toisaalta sitä toivoisi tämän hetken kestävän kauan. Nyt saan antaa pojalle jakamattoman huomion. Tulevat sisarukset eivät sitä tule samalla tavalla saamaan ja poikakin sen tulee menettämään. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän lapset joutuvat jakamaan vanhemmilta saamaansa aikaa.

 

Toiveissa on saada vielä kaksi lasta ja mielellään suhteellisen pienellä ikäerolla. Töihin kuitenkin ajattelin välissä mennä, pojan ollessa reilun vuoden ensi elokuussa. Vaikka välillä onkin väsynyt ja virtaa toivoisi olevan enemmän, en vaihtaisi näitä hetkiä. Nämä ovat ainutlaatuisia ja korvaamattomia. Elokuukin tulee luultavasti todella nopeasti ja silloin varmasti koetaan melkoisia tunnekuohuja kun poika menee hoitoon ja itse töihin. 

Tunnustus

Ihana Paula Mutsimatskua-blogista antoi blogilleni tunnustuksen, kaunis kiitos! Kyllä pienellä asialla saa pienen ihmisen iloiseksi!

Laitan tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihanille blogeille ja bloggaajille:

Materialistimutsi Mirkalle

Viiden tähden arkea JennaW:lle

Mammapäiväkirja Mille.

Itse olen tutustunut näihin blogeihin ihan lähiaikoina ja ainakin itse tykkään näitä lukea.

Ensimmäinen

Kuten moni blogisisar, varsinkin ne joilla oli myöskin ensimmäinen, myöskin minä raotan meidän isänpäiväämme. Perinteisesti ollaan käyty appivanhempien kanssa jossain ravintolassa syömässä ja sen jälkeen siirrytty oman mummini luo, jossa onkin sitten ollut lähisuku. Tänä vuonna mentiin samalla kaavalla, tietenkin sillä lisällä, että tästä vuodesta eteenpäin myöskin meidän katon alta löytyy isi.

 

Aamulla herättiin pojan kanssa ja isi jäi vielä nukkumaan. Isi sieltä muutaman kerran huikkasi, että nukkuu vielä hetken :) Isin herätessä vietiin pojan kanssa paketti sänkyyn. Meidän isi ei tykkää mistään ylimääräisestä ja vielä kun poika ei itse varsinaisesti ole askarrellut lahjaa, yritin pitää tämän mielessä keksiessäni lahjaa. Myöhemmin poika saa sitten itse askarrella ja rakennella niitä lahjoja hoidossa ja koulussa, ne eivät tietenkään ole mitään ylimääräistä vaan rakkaudella valmistettuja laatulahjoja. Isänpäivään kuitenkin usein liitetään juurikin nuo itsetehdyt lahjat. Joten me painoimme pojan kanssa valkoiseen (isin lempiväri) t-paitaan pojna jalanjälki siihen sydämen tienoille. Tätä paitaa isi voi sitten pitää yö-/kotipaitana. Lisäksi isi sai lahjakortin parturiin, siellä kun kuitenkin tulee tasaisin väliajoin käytyä. Tietenkin oltiin myös tehty kortti, aamupalaa unohtamatta.

 

 

Meidän pojalla on kolme pappaa, joista kaksi nähtiin isänpäivänä ja kolmas pyydettiin kahville tiistaina. Pojalta löytyy vielä isovaarikin, joten ei pitäisi miehiä elämästä puuttua! Koska kahviteltiin meillä, minunhan oli ihan pakko leipoa! Suolaisena tarjottiin kinkkupiirakkaa ja makeasta löytyy yllättäen suklaalta. Piti kyllä tehdä jotain ihan muuta, mutta kaupasta puuttui pääraaka-aine. Joten suklaata, once again.

 

Tuplasuklaakakku

Pohja
200g tummaa suklaata
1 dl juoksevaa margariinia
6 munaa
2dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta

Valkosuklaa-jogurttitäyte
200g valkosuklaata
½dl juoksevaa margariinia
2dl kreikkalaista jogurttia

Kostutus
1-1½dl sitruunalimua

Täyte
1½dl lemoncurdia

Kuorrutus
200g tummaa suklaata
1½dl kermaa

Sulata suklaa ja yhdistä sulan margariinin kanssa. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä suklaasula munien joukkoon varovasti käännellen. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää taikinan joukkoon. Kaada voideltuun irtopohjavuokaan (halkaisija 24cm) ja paista 175 asteessa noin 40 minuuttia. Annan jäähtyä ja kumoa leivinpaperin päälle.

Kakun jäähtyessä voi valmistaa valkosuklaa-jogurttitäytteen. Sulata valkosuklaa ja yhdistä margariinin kanssa. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita jogurtti joukkoon. 

Leikkaa kakku kolmeen osaan. Laita pohja tarjoiluastiaan ja kostuta kolmasosalla kostutusliemestä. Levitä päälle puolet lemoncurdista ja sen päälle puolet valkosuklaaseoksesta. Laita päälle keskimmäinen kakkupohja, kostuta kolmasosalla liemestä ja levitä päälle loput lemoncurdista ja valkosuklaaseoksesta. Laita päälle viimeinen pohja ja kostuta lopulla liemellä. Aseta irtopohjavuoka varovasti takaisin, pohja tällä kertaa kanneksi. Anna maustua jääkaapissa vähintään neljä tuntia.

Valmista kuorrute. Laita kattilaan paloiteltu suklaa ja kerma. Kuumenna varovasti ja sekoittele. Kun suklaa alkaa sulamaan, ota pois levyltä ja jatka sekoittamista. Kun kaikki suklaa on sulanut anna jäähtyä hetki ennen kuin kaadat kakun päälle.

Alkuperäisessä ohjeessa oli kandeerattujen sitruunoiden ohje, joilla kakun voisi koristella. Tämä kuitenkin vie vähintään kolme päivää, joten itse en niitä ehtinyt tekemään. Jos kuitenkin sinulla on aikaa ja haluat kokeilla, tässä ohje.

Kandeeratut sitruunat
2 sitruunaa
2dl sokeria
2dl vettä

Pese sitruunat kuumalla vedellä ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Poista siemenet. Mittaa sokeri ja vesi kattilaan, kiehauta ja keitä 10 minuuttia. Nosta kattila liedeltä ja lisää sitruunat. Anna jäähtyä. Nosta viipaleet leivinpaperin päälle ja taputtele liemet talouspaperilla. Anna kuivua huoneenlämmössä vähintään kolme päivää välillä käännellen.

Unelmien koti

Lauantaina otettiin askel lähemmäksi unelmien kotia. Heinäkuussa ostimme tontin tuolle unelmien kodille ja lokakuun lopussa saimme arkkitehdiltä ensimmäiset luonnoskuvat. Vielä tontilla ei ala sen kummempia tapahtumaan, mutta koska muutamme parin sadan kilometrin päähän tontista, halusimme aloittaa hommat jo tänä syksynä.

 



 

Lauantaina tonttia siis parturoitiin. Puita kaadettiin talon alueelta viitisentoista kappaletta. Eipä miehillä kovin kauaa tuossa mennyt, parhaimmillaan oli neljä moottorisahaa käynnissä yhtä aikaa. Osa puista sai heti uuden kodin, taisi kolme peräkärryllistä lähteä polttopuiksi talkooporukalle.

 

Itse en voinut tontilla kovinkaan paljoa autella, vaikkakin pojan kanssa paikalle kärryteltiin. Onneksi muonitusvastaavan hommaan tarvittiin joku. Talkoolaisille pyöräyttelin jättimäisen kattilallisen makkarakeittoa ja jälkkäriksi puolukkabrownieta.

 

 Keitot syötiin puolentoista kilometrin päässä tontilta, mummi ja pappa kun sopivasti asuvat kulman takana. Jälkkäri lähti miesten matkaan, samaten kahvi termarissa. Keiton jälkeen ehdittiin pojan kanssa tontille ja pojan nukkuessa ehdin muutaman kuvan nappaamaan. Miesten työmaakahvilasta löytyi sitä sun tätä :)

 Puolukkabrowniet toteutin seuraavalla ohjeella. Ja yksi pellillinen tästä tulee.

300g tummaa suklaata
3 dl juoksevaa margariinia 
4½ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1½ dl kaakaojauhetta
3 tl vaniljasokeria
6 munaa
noin 4 dl puolukoita

Sulata suklaa ja yhdistä juoksevan margariinin kanssa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää suklaa-voiseos. Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää taikinaan muutamassa erässä. Sekoita taikina tasaiseksi. Tähän riittää hyvin puuharukka, mutta koneellisestikin varmasti onnistuu.

Laita uunipellin päälle leivinpaperi ja levitä taikina pellin päälle. Ripottele päälle puolukat. Itse laitoin puolukoita ihan summamutikassa. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä ja leikkaa paloiksi. Jos haluat hifistellä, voit vaikka käyttää sydämen muotoista piparimuottia ja tehdä sydänbrownieta. Brownie saa jäädä sisältä pehmeän taikinaiseksi.


Ps. Ajattelin ottaa tunnisteet käyttöön, helpottamaan haluttujen asioiden löytämistä. Vaikka näissä leivontajutuissa :)