"Puolukkahaaste", vaihe 2

Maanantaina toteutin toisen puolukkahaasteeksi nimeämääni postaukseen tulleen idean. Meillä syötiin pitkästä aikaa poronkäristystä. On muuten melko hintavaa! Jotenkin tuntuu, ettei se ennen noin kallista ole ollut. Lihat nappasin ihan kaupan pakastealtaasta ja tein pussin ohjeen mukaan. Tosin sulatus- ja haudutusaika jäi kauas suositellusta, tämä tuli tehtyä hieman hätäisesti. Tietenkin kera perunamuussin ja niiden puolukoiden.

 

 

Kuvituksena paistovaiheessa napattu kännykkäkuva. Tiedättekö muuten kuinka paljon ärsyttää kun arkiruokalautaset ovat siniset? Melko paljon! Ainakin jos haluaisi ruuan näyttävän kauniilta tai siitä otettavan kuvan. Sininen syö väriä eikä kyllä yhtään tuo ruokaa esille. Ettäs tiedätte!

Siltoja, kevättä ja haikeutta

Käytiin muutama päivä sitten pojan kanssa katsastamassa Turun uusin silta. Olin ajatellut, että käytäisiin avajaisissa kurkkaamassa, mutta olimmi silloin jossain muualla. Sen jälkeen unohdin koko sillan, kunnes taas yksi päivä sen muistin.

 

Vaikka tuolloin olikin melkoinen pakkanen, oli ilma mielestäni keväinen. Jotenkin kummallisesti on todella keväinen olo, vaikka onkin vasta tammikuu. Huomaan ajattelevani, että pian on taas lämpimämpää ja tuo vähäinenkin lumi sulaa pois. Totuushan on kuitenkin toisenlainen. Pakkanen voi vielä kiristyä ja lunta voi tulla vielä paljonkin.

Toisaalta sitä lunta voisi tulla hieman lisää. Turussa on melko lumetonta ja olisi mukavaa käydä pojan kanssa vielä pulkkailemassa. Kevään tulo saa myös aikaan haikeutta. Muutto tuntuu todellisemmalta. Eilen pakattiin ensimmäinen lasti pakettiautoon ja perjantaina haetaan avaimet. Ensimmäinen tavaralasti tulee rauhassa perille, pysähtyy pariksi päiväksi mökille Raumalla. Tai Kodisjoelle minun mielestäni, vaikka se on onkin kuulunut Raumaan jo muutaman vuoden. Mutta kun sen aina on ollut Kodisjoki ja oma kunta.

Sisustusherkkuja

Olen aiemmin sivulauseessa maininnut pitäväni miehen siskon sisustamisesta. Eilen käytiin serkun luona leikkimässä ja samalla napsin hieman kuvia. Pääsette kurkkaamaan kahta ihanaa huonetta, makuuhuonetta ja serkkupojan huonetta.

Aloitetaan vaikkapa makuuhuoneesta. Huoneesta oli hirmuisen vaikeaa saada kokonaiskuvaa, pitäisi olla fisheye tai vastaava käytöstä. Mutta ehkäpä jotain hahmotatte.

Makuuhuoneessa on todella simppelit värit, joita sitten voi eri värein korostaa. Kuten tuolla punaisella tyynyllä. Tuo viltti ja tyynyt olivat muuten uskomattoman pehmeät! Sänky on yksinkertainen jenkkisänky, mutta se ei mitään pääty kaipaakaan. Sängyn yläpuolelta löytyy kaunis valkoreunuksinen peili. Jalkopäästä löytyy vielä ihana rahi, jota kuvissa ei pahemmin näy. Tästä asunnosta löytyy muuten todella usein leikkokukkia, nekin tuovat kivan väriruiskeen.

Serkun huone on sekin valloittava! Ja kuten aiemmin kerroinkin, on täällä käytetty värinä vihreää. Lastenhuoneeseen väriä helposti tulee esimerkiksi leluista, mutta silti mielestäni huoneessa voi olla jotain muutakin väriä tuomassa.

Tällaista tällä kertaa. Päässä käy kova tohina kun mietin kaikkia sisustusjuttuja! Ensi viikonloppuna mennään rakentaminen ja sisustus -messuilla, kuinkahan paljon sen jälkeen raksuttaa!

Hempeää

Eilen oli hempeä päivä. Vaaleanpunainen ei kuulu suosikkeihini, mutta nuo tulppaanit olivat niin kauniin hempeitä ja keväisiä, että niitä ei voinut jättää kauppaan.

 

 

Eilen toteutin ensimmäisen puolukka- ja karpalohaasteeseen tulleen vinkin. Keitin ja vatkasin elämäni ensimmäisen vispipuuron!

 

Puuro oli mielestäni helppotekoinen ja reseptin nappasin Valion sivuilta.

 

7dl vettä

2dl puolukkasurvosta

1dl sokeria

1dl mannasuurimoita

ripaus suolaa

 

Mittaa vesi ja survos kattilaan, keitä kolmisen minuuttia. Lisää suola, sokeri ja mannasuurimot kevyesti vatkaten (ettei suurimot klimppaannu, kuten minulla kun olin hidas). Anna kiehua kymmenisen minuuttia ja jäähdytä (itse vein näillä keleillä parvekkeelle).

 

Vatkaa jäähtynyt puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi. Jos haluaa hifistellä, voi vesi-marjasurvosseoksen siivilöidä ja kiehauttaa uudelleen ennen muiden aineiden lisäämistä. Minä en jaksanut, eikä ne kuoren rämmäleen yhtään haitanneet.

Kuumeista

Aivan puskista, ilman ennakkovaroitusta, meidän pikkuiselle pojallemme nousi hieman lämpöä perjantain ja lauantain välisenä yönä. Ja kunnolla kuumetta oli sitten seuraavana yönä. Viikonlopun yöt eivät siis olleet kaikkein laadukkaimpia eikä päivisinkään boogie ole koko ajan ollut loistava. Noh, nyt näyttää paremmalta, mutta ei ruoka vieläkään kunnolla maistu ja itku on herkässä. Siis pojalla.

Tänään kuitenkin käytiin vähäsen jo kärryttelemässä ja muualla nähtyjen ihanien talvikuvien innoittamana nappasin kameran mukaani.

Unelmien koti: Tarjouksia, tarjouksia

Huh huh! Tovi on jo pitänyt kirjoitella rakennusprojektista, mutta kovasti olen odotellut vastauksia tarjouksiin. Vaikka vieläkään ei kaikkia ole (eikä varmasti tule), avaan hieman projektin kulkua.

Rakennuslupa on siis haettu ja myönnetty (Instagramissa tämä tieto olikin jo) ja arkkitehdin kuvat ovat valmiina. Näiden kuvien kanssa olemme pyytäneet tarjouksia vaikka mistä! Eli vesikattourakasta, ikkunoista ja harkoista. Seuraavaksi päätämme harkkovalmistajan ja pyydämme rakennekuvia. Kuvien jälkeen pyydämme vielä lopulliset tarjoukset. Nythän ne ovat suuntaa-antavia, ilman rakennekuvia ei lopullisia tarjouksia saa.

Harkoista lähetimme tarjouspyynnöt Lammille, Lakalle, Lujalle, HB-betonille, Rock-kivitaloille ja Jämerälle. Joulun pyhät varmasti sotkivat hieman tarjousten saantia, mutta aikamoisia eroja nopeudessa on ollut. Jämerältä emme ole vielä saaneet tarjousta, tapaaminen tosin on jo sovittuna. Rahallisesti parhaan tarjouksen saimme Lujalta, mutta valitettavasti se karsiintui melko nopeasti pois vaihtoehtolistalta. Heillä kun harkot ovat mitoitukseltaan eri kuin millä talomme on piirretty. Tuo hintaero näkyisi siis työn määrässä ja hinnassa kun kiviä pitäisi halkaista todella paljon. Toinen vaihtoehto olisi ollut piirrustusten uusiminen vastaavalla mitoituksella, mahdollisesta rakennusluvan uusiminen ja ikkuinoiden ja muiden tarjousten uusiminen. Eli jos ajatuksissa on kivitaloprojekti, tutustu harkkotoimittajien valikoimaan reilusti etukäteen. Jos talo olisi piirretty 60cm mitoituksella, olisi kaikki toimittajat olleet vielä mahdollisia.

Tällä hetkellä vaihtoehtoina ovat Lakka ja Lammi. Rock-kivitalot hinnoitteli itsenä ulos (alviton hinta kalliimpi kuin muissa alvillinen), vaikka esimerkiksi Lakkaan tulee vielä betoni- yms. kuluja, joita tuohon Rock-kivitaloon ei olisi tullut. Nämä huomoiden hintaeroa jäi kuitenkin vielä jonkin verran.

 

Ikkunoistakin kysyttiin melko monelta tarjouksia, ainakin Fenestralta, Skaalta, Tiiviltä, Domukselta, Alavus ikkunoilta, Pihlalta ja Klas1:ltä. Kaikki pyynnöt lähetettiin ennen joulua ensimmäisenä taisi vastata Klas1. Lisäksi Skaala, Fenestra ja Domus ovat vastanneet. Osasta mies on saoitellut perään, jonka jälkeen tarjous on tullut. Omassa mielessäni ei tee mieli ottaa ikkunoita Tiiviltä tai Alavus ikkunoilta. Toimijan aktiivisuudella luodaan kuitenkin eräänlaista ensivaikutelmaa ja tällä hetkellä nuo eivät vakuuta.

Huvittavaa myös on se, että Skaalalta kesti jonkin aikaa tarjouksen tuleminen. Kuitenkin sekä Lakka että Rock oli pyytänyt pakettiinsa heidän ikkunat. Hieman ärsytystä aiheutti myös vääränlaiset ikkunat tarjouksessa. Tai se, että tarjouksesta puuttui muutama ikkuna.

Urakkatarjouksia ollaan saatu jonkin verran, niissäkin on melkoisesti eroa toisiinsa. Ja nekin tietysti alustavia rakennekuvien puuttuessa. Maaurakoinnista ollaan myös lähetetty tarjouspyyntöjä ja niitäkin on jonkin verran saatu takaisin. Tontillakin ovat käyneet katsomassa, tutustumassa ennen tarjouksen antoa.

Lvi- ja sähkösuunnittelu on myös seuraavana listassa. Vastaava mestari (työnjohtaja, mikä lie nimitykseltään) on periaatteessa hankittu. Vielä sopimus tehdään. Tämän suhteen kävi tuuri, sillä saamme näillä näkymin tulevan naapurin vastaavaksi. Aluksi hän kieltäytyi, mutta harkittuaan asiaa uudelleen ilmoitti olevansa halukas. Meidän tuleva naapurusto vaikuttaa muuten aivan loistavalta!

 

Loppiaisena käytiin kaatamassa puita. Nyt on suurinpiirtein kaikki puut kaadettu, vielä toki voi tulla kaadettavaa kun hommat todenteolla alkavat.

Yllätysiloa!

Oletteko jo törmänneet Facebookissa kiertävään päivitykseen, jossa tarkoituksena on tuottaa iloa? Itse olen tämän jo muutamalla seinällä nähnyt ja minusta idea on hauska! Ja myönnettäköön, minä pidän yllätyksistä! Olen päivittäin innoissani postista, josko sieltä tulisi jotain kivaa. Harvoin on, mutta välillä. Joten ajattelin levittää tämän kiertämään blogeissa. Katsotaan saako tuulta alleen.

"Ne viisi henkilöä, jotka ensimmäisinä kommentoivat tätä päivitystä, tulevat saamaan minulta yllätyksen tämän kalenterivuoden aikana - pikkuleipiä, pullaa, postikortin, kirjan tai jonkin muun yllätyksen. (Lähetäthän minulle osoitteesi henkilökohtaisella viestillä.) Tämä tapahtuu tietysti varoittamatta ja jää nähtäväksi, milloin se tapahtuu.

Jutun juju? Näiden henkilöiden tulee päivittää samainen tarjous omalle seinälleen ja näin lahjoittaa ILOA.

Tehkäämme vuonna 2014 kivoja ja rakastettavia asioita toisillemme!" 

 

Blogin puolella toimitaan seuraavasti: 
1. Kommentoi tähän postaukseen mikäli haluat saada minulta yllätyksen. 
2. Lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen rouvay@gmail.com. Viestistä tulee ilmetä etu- ja sukunimesi sekä osoitteesi. 
3. Jos bloggaat, kopioi teksti omaan blogiisi. 

Et siis tarvitse omaa blogia osallistuaksesi, en halua ketään sulkea ulkopuolelle. 

Puolivuotias

Lupailinkin pientä päivitystä meidän puolivuotiaasta ja nyt sitä on luvassa. Venähti juhlapäivän ohi, mutta haitanneeko tuo!

Meidän puolivuotias on aloittanut vähän aikaa sitten soseiden syömisen. Toistaiseksi maistettu on perunaa, porkkanaa, bataattia, päärynää, omenaa, persikkaa, puuroa ja parsakaalia. Päärynä on parasta herkkua! Bataatti ja porkkana maistuu, peruna niiden mukana. Muut ovatkin toistaiseksi olleet melkoisia inhokkeja.

Puolivuotisneuvolassa pituutta pojalla oli 69,4cm ja painoa 8940g. Päänympärys oli 45cm. Suojaheijasteet tulivat sekä eteen että sivuille, joten saatiin lupa syötttötuolissa istumisen harjoitteluun. Poika tarttuu esineisiin ja tavoittelee haluamaansa. Navan ympäri osataan pyöriä ja pyllyä nostellaan innokkaasti. Vielä ei kuitenkaan ryömitä tai kontata. Selältä masulleen käännytty jo yli kolme kuukautta. Kovasti poika yrittää kurkotella haluamaansa ja välillä pää kopsahtelee lattiaan melko äänekkäästi. Vatsallaan kun toohottaa ja yrittää kurottaa, niin siinähän käy niin että välillä käännytään selälleen hieman holtittomasti.

Viime keskiviikkona saavutettiin yksi merkkipaalu kun ensimmäinen hammas puhkesi. Ja kohta taitaa puhjeta toinen.

Muiden kasvoja on erityisen kiva hipelöidä ja välillä tarrataankin melkoisen lujaa. Otteesta on tullut kova. Muita vauvoja on myös kiva kosketella.

Serkusten kasvaessa saa aikuiset juosta perässä! Vielä eivät itse tuohon pääseet ja itse olin kameran kanssa aivan liian myöhään paikalla, mutta kyllä homma näistä kuvista selviää! Tarkoitus on ottaa serkuksista kunnollinen tällainen kuva, silloin saa mies olla kameran takana.

Uskomatonta, että meidän vauva on lähempänä taaperoikää kuin syntymäänsä!

Haaste sulle, haaste mulle!

Haastan teidän linkkaamaan ja vinkkaamaan minulle reseptejä, joissa on puolukkaa tai karpaloa. Samalla haastan itseni toteuttamaan, kuvaamaan ja kertomaan teille resepteistä ja aikaansaannoksista.

Asiahan on niin, että asumme tässä asunnossa enää vajaa kahdeksan viikkoa (ÄÄÄÄK!!!). Ja pakkasesta löytyy jonkun verran puolukoita ja karpaloita. Pakasteita kun ovat, eivät ne tykkää kovin hyvää kahden tunnin ajomatkasta. Joka voi kestää kauemminkin, mikäli poika on sitä mieltä, että täytyy syödä.

 

Marraskuussa tein puolukkabrownieta tontilla töitä paiskiville miehille.

Sisutuskärpänen

Saimme Porista hakemamme asunnon ja tiedon jälkeen (ehkä jo ennen sitä) sisustuskärpänen puri minua. Mitään suurempaa sisustuksen vaihtoa ei uuteen asuntoon tule, sillä jatkamme näillä samoilla huonekaluilla. Panostetaan sitten unelmien kotiin. Mutta tässäpä kodissa ei ole pojalla omaa huonetta ja uudessa on! See my point?

Olen ajatellut käyttä pääväreinä valkoista ja vihreää. Tosin serkkupojan huone on vihreäsävyinen, mutta ehkä se ei haittaa. Se huone onkin ihanasti sisutettu! Miehen sisko onkin innokas sisustaja. Vihreä on mukavan raikas väri, sinistä en halua vaikka se niin usein poikien huoneisiin yhdistetään.



 

Valkoinen höyhenlamppu on ihana! Ihastuin siihen heti kun näin. Tosin olen nähnyt vain kuva. Kevyt ja yksinkertainen, kuitenkin pienellä jujulla. Mutta luulen, että tämä on takuuvarma pölynkerääjä. Vihreä tähtilamppu on myöskin kiva, mutta ehkäpä liian vihreä. Jotenkin iskee, mutta jokin myös pistää silmään, en tiedä mikä. Pöllölamppu on supersuloinen, mutta pitäisikö kuitenkin ottaa jotain hillitympää ja monivuotisempaa?

 

 

 Pojallahan on valkoinen sänky ja hoitopöytä, jotka tulevat uuteen huoneeseen. Vihreä peitto sopisi sängyn reunalle roikkumaan ja päiväpeitoksi.

 

Tulevassa huoneessa on melko tökerösti peitetty vanha oviaukko. Siihen voisi laittaa jonkun kivan hoitopöydän peittämään koloa ja hoitopöydän yläpuolelle joku kiva sisustustarra. Toinen idea on ostaa kangas ja pingoittaa se juuri oikeankokoiseksi koloon.

Seinälle voisi laittaa muutaman valkoisen lack-hyllyn, joille voisi laittaa kastelahjaksi saadut kauniit säästölippaat, soittorasian ja kummilusikan.

Makujen maailma

Meidän poika on päässyt uusien elämyksien makuun, sillä soseiden maistelu on aloitettu! Aloitettiin joulun pyhien jälkeen, 28.12. perunalla. Voi niitä ilmeitä! Ihan kamalaa! Nyt syöminen sujuu jo jotenkuten ja makujakin on tullut lisää.

 

Toistaiseksi olen tehnyt kaikki soseet itse (tässä vaiheessa se ei kovin paljon ole). Eikä se nyt ole mitenkään ylivoimaiselta tuntunut. Tänään pyöräyttelin soseita porkkanasta, perunasta ja bataatista.

Kaikki pääsivät yhdessä kattilaan höyrystymään. Yleensä olen perunan keittänyt kuorineen, mutta tänään höyrytin ilman kuoria. Notkistan soseet keitinvedellä ja jotenkin en tykkää siitä, että siellä lilluu sitä multaa. Vaikka kyllä perunan pesen ensin. Mutta toinen on vielä niin pieni ja masu voi olla herkkä. Toisaalta lattioita on jo nuoltu melkoisesti, vastustuskykyä on siis kerätty.

Perunan ja porkkanan soseutin yhdeksi soseeksi, nuo ovat molemmat jo tuttuja makuja. Bataattia sen sijaan ei ole vielä maistettu, joten sen tein omaksi soseeksi.

Bataatista tuli yksi levyllinen ja peruna-porkkanasosetta hieman reilu yksi levyllinen. Ensin parvekkeelle jäähtymään foliolla peitettynä, sieltä sitten pakkaseen.

Hedelmistä on maistettu päärynää ja se on herkkua! Pakkasessa on myös persikkaa odottamassa, uskon sen olevan myös maistuvaa.

Perjantaina meillä onkin viimeinen neuvolakäynti Turussa. Hieman on haikea mieli, neuvolan täti kun niin mukava. Lauantaina meidän pikkuinen täyttääkin jo puoli vuotta, hui! Voisinkin juhlapäivän kunniaksi tehdä jonkinlaisen katsauksen meidän puolivuotiaasta.

Mutta hei! Eikö löydy mitään muita vinkkejä Porista?

Hei, hoi Pori!

Tänä harmaana päivänä ajelimme tulevaan kotikaupunkimme, Poriin. On tuo matka muuten melkoisen puuduttava. Täällä sitten asustetaan maaliskuun alusta alkaen.

 

Olin sopinut näytöy neljästä asunnosta, joista kaksi oli saman yksityisen kautta ja kaksi välitysfirman kautta. Ei ollut surku kaukana ensimmäisiä asuntoja katsottaessa. Alkuvilkaisulta näytti ihan kivalta, mutta huh! Wc/kylppäri oli varmaan alkuperäisessä kunnossa. Muovimatto, joka oli useasta kohdasta rikki. Siitä törkyisyydestä puhumattakaan! Pistorasioita puuttui suojakuoret, johdot törröttivät valtoimenaan. Hyvä ratkaisu kohta ryömivän lapsen kanssa. Ja arvatkaapa mitä! Tämä oli remontoitu... Nämä asunnot olivat kuitenkin meidän ennakkosuosikit, sijainti loistava ja remontoitu asunto. Rappukäytävät myös olivat melko, hmmm, elämää nähneet.

 

Suuntasimme ehkäpä hieman lannistuneina seuraavia näyttöjä kohti. Seuraavasta kohteesta tuli juuri hieman vanhempi rouva ovesta ulos ja hänen kanssaan vaihdoimme muutaman sanan talosta. Meillä oli mummi matkassa mukana ja hän astuikin asuntoon ensimmäisenä. Käveli heti vessaan ja totesi tämän asunnon olevan meidän. Itsekin helpotuimme, parannusta edeltäviin huomattavasti.

 

Seuraavakin asunto oli huomattavasti miellyttävämpi. Pienen pohdinnan jälkeen totesimme kuitenkin tuon aiemman asunnon vastaavan hieman paremmin tarpeitamme. Koska asunnot olivat noin 100m päässä toisistaan, poikkesimme vielä uudestaan katsomaan asuntoa. Se ei ole täydellinen eikä se täysin ole meidän tyylisemme. Mutta se on siisti, siinä on kaakeloitu wc/kylpyhuone ja se ajaa asiansa loistavasti kahden vuoden asuntona. Eli hakemus laitettiin menemään, katsotaan haluaako vuokranantaja sen meille vuokrata.

 

 

Tästä kuvasta muuten taitaa näkyä meidän mahdollinen seuraava asunto. Mutta hei, hoi Pori! Huikkaapa mitä kivaa tiedät Porista! Se on meille melkoisen vieras. Minulle täysin, mies on opiskeluaikoina käynyt siellä muutamaan otteeseen harjoittelemassa. Itse olen vielä äitiyslomalla noin viisi kuukautta, joten vinkkejä ajanvietosta otetaan mielellään vastaan.

Turinoita maitobaarista

Min Mammapäiväkirja-blogista bongasin kivan haasteen ja halusin tuon itsekin tehdä. Haasteen tarkoituksena on saada nuoria äitejä puhumaan imetyksestä. En nyt tiedä olenko varsinaisesti nuori äiti, mutta halusin oman sanani sanoa, vaikka minua ei nyt tähän olekaan haastettu.

1. Pidätkö imettämistä tärkeänä asiana? Miksi?

Jollain tasolla kyllä. Ainakin se on itselleni tärkeä asia ja olisin luultavasti ollut hieman surullinen mikäli imetys ei olisi ollenkaan omalla kohdalla onnistunut. Äidinmaidosta vauva saa kaiken tarvitsemansa.

 

2. Imetitkö / imetätkö? Kuinka kauan haluat / olisit halunnut imettää?

Imetän vielä. Poika täyttää puoli vuotta 11.1. ja maistelu aloitettiin 28.12. Eli lähes puolivuotiaaksi täysimetyksellä. Ei tuosta maistelusta vielä hirmuisesti ole mahaan asti mennyt. Olen todella tyytyväinen imetyksen kestoon.

3. Mitä mieltä olet jos joku ei aio imettää (muista kuin terveyssyistä). Oikein / väärin?

Tietenkin se on jokaisen oma asia ja päätös, mutta ihmettelen jos joku hylkää imetyksen kokeilematta sitä.

 

4. Huomasitko, että imettämisestä olisi ollut itsellesi jotain hyötyä? Entäs haittaa?

Painonhallinnassa ja tippumisessa imetyksestä on varmasti ollut apua. Haitaksi nimeän ehdottomasti hiustenlähdön! Niitä varisee jatkuvasti ja koti on täynnä irtohiuksia jatkuvasti. Pukeutuminen täytyy aina miettä imetyksen mukaan. Tällä hetkellä ei käytössä ole kovinkaan monta vaatetta.

 

5. Onnistuitko mielestäsi imettämisessä? Miksi / miksi et?
Olen mielestäni onnistunut loistavasti! Vaikkakin välillä on ollut haasteita, olen imettänyt lähes puoli vuotta. Toki imetys jatkuu vielä, mutta kiinteistä tulee hiljalleen pääasiallista ravintoa.

6. Saitko sairaalasta apua imetyksen alkuun?

Yksi kätilö oli aivan loistava! Hän oikein otti asiakseen etsiä kanssani hyvä imetysasento. Toki sitä ennen olin kokeillut joitain erilaisia asentoja, mutta mikään ei ollut aivan täydellinen.

7. ...Entäs neuvolasta?

Hmmm. En varsinaisesti. En myöskään osannut kaivata. Neuvolasta tosin vinkattiin, että imetysasentoa kannattaa vaihdella, jottei tule tukoksia tiehyisiin. Ja mahdollista rintatulehdusta.
 

8. Millaista imettäminen mielestäsi oli? Helppoa? Hankalaa? Tylsää? Mukavaa?
Kaikkea tätä! Aluksi haastavaa, tylsää, hidasta. Olo oli kuin lypsykoneella. Toisaalta kun poika oppi paremmin imemään tuli riemua ja homma alkoi sujumaan. Kokonaisuudessaan helppoa, ainakin nyt tuntuu siltä. Olen tyytyväinen, että jaksoin yrittää vaikka välillä oli hieman hankaluuksia. Nyt nuo ovat vain häilyvä muisto.
 

9. Käytitkö rintakumia, rintapumppua tai maidonkerääjää apunasi?
Rintakumi oli käytössä jonkin aikaa. Poika ei minun lättänänänneistä saanut kunnon otetta ja jossain vaiheessa ajattelin, että koko imetysajan käytän rintakumia. Mutta niin se poika vaan oppi! Pumppaillutkin olen, aluksi rinnan tueksi, poika kun ei itseään syönyt tissiltä täyteen. Myös pakkaseen on pumpattu. Maidonkerääjä olen käyttänyt muutamasti, joko yösyötöllä kun seuraavana aamuna on ollut tarkoitus pumpata varastoon tai pumpatessa. Pitkään aikaan en ole kerääjää käyttänyt, valuminen on rauhoittunut melkoisesti.

10. Käytitkö mitään imetyksen tukipalveluja? (Neuvola, imetyspuhelin, imetyspoli...)
Google :) Rintaraivareiden aikaan kaipasin "vertaistukea".

11. Onko sinulla jotain "vinkkiä" imettämisen onnistumiseksi?

Älä luovuta ja jaksa yrittää! Mutta älä ota turhaa stressiä, imetys ei ole ainoa vaihtoehto. Lähes jokainen äiti on kokenut imetyksen ylä- ja alamäet, vaikka välillä tuntuukin siltä että on yksin.

 

 

Ei paras kuva, mutta säädyllinen imetyskuva :)

 

Makeaa mahan täydeltä, jälleen kerran

Instagram seurailijat (ja mahdolliset kurkkijat) näkivätkin jo illanistujaisiin tekemäni herkun ennen joulua, mutta blogiin se ehtii vasta nyt. Siellä kun reseptiä pyydettiin jakoon.

Marenki
5 valkuaista
2½ dl sokeria
2 tl maissitärkkelystä
2 tl vaniljasokeria
1½ tl etikkaa

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, niin että voit kääntää kulhon ylösalaisin vaahdon putoamatta. Lisää joukkoon sokeri pienissä erissä koko ajan rauhallisesti vatkaten. Siivilöi maissitärkkelys joukkoon, lisää lopuksi vaniljasokeri ja etikka. Sivele leivinpaperille kevyesti ruokaöljyä. Muotoile marenki pellille kahdeksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Paista 125 asteessa uunin alatasolla 1h 45min-2h.

Täyte
3/4 dl perunajauhoja
3/4 dl sokeria
4½ dl maitoa
3 keltuaista
4 dl kermaa
1 rkl vaniljasokeria
3/4 dl vaniljakreemijauhetta
5 isoa Daim-patukkaa
mustia ja punaisia viinimarjoja

Sekoita perunajauhot ja sokeri kattilassa. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi. Lisää myös keltuaiset kattilaan. Kuumenna vispilällä sekoittaen kunnes seos pulpahtaa. Ole tarkkana, äläkä jätä kattilaa hetkeksikään. Seos saostuu yllättäen. Anna jäähtyä.

Sekoita kerman joukkoon vaniljasokeri ja vatkaa vaahdoksi. Rouhi kolme Daim-patukkaa veitsellä karkeaksi rouheeksi. Sekoita kermavaahdon joukkoon maitokiisseli ja vaniljakreemijauhe.

Nosta toinen marenki tarjoiluastiaan pohjaksi. Levitä päälle puolet täytteestä ja ripottele marjoja maun mukaan. Nosta toinen marenki päälle ja levitä päälle loput täytteestä. Ripottele taas marjoja ja lopuksi kaksi Daim-patukkaa käsin paloiteltuna.

Tätä ei tehdä nopesti yllätysvieraille, mutta pohjan ja täytteen voi kyllä tehdä etukäteen ja yhdistää vasta tarjoiluvaiheessa. Mikäli et tarjoa kakkua kotonasi vaan viet sen jonnekin, yhdistä pohja ja täyte vasta paikan päällä.