Ensimmäistä kertaa parturissa

Nyt se on tapahtunut. Meidän poika on käynyt ensimmäistä kertaa parturissa! Ja huh kun oli vaikeaa! Millaisia malleja tuollaisilla pikkupojilla oikein on? Ei mitään tietoa. Pojan hiuksethan olivat pitkät, ja kiharat. Varsinainen Kultakutri.

Parturissa oli hieno auto, mutta eihän siinä uskaltanut istua kun ymmärsi, että joku vieras lähestyy. Hiustenleikuu suoritettiin isin sylissä muumeja katsellen. Autolla ajeltiin sitten kun isin hiuksia leikattiin. Eihän tuotakaan hiusmallia varsinaisesti lyhyeksi voi kuvailla. Mutta on se lyhempi. Vähän vielä taipuu niskasta. Tyyliltään vähän sellainen munkki Tuck. Vähän mietityttää, että olisiko pitänyt vielä lyhentää. Toisaalta tässä parissa päivässä varmasti näkee miltä se näyttää kun tukka on "luonnollisesti" pörrössä.

Kiitos päiväkotiin

Huomenna on edessä viimeinen päivä päiväkodissa ennen kesälomaa. Takaisin palataan hieman ennen elokuun puoltaväliä, joten pitkä paussi on luvassa. Poika jatkaa samassa ryhmässä kahden tutun hoitajan ja muutaman tutun lapsen kanssa. Ryhmästä kaikki olisivat voineet vaihtaa ryhmää ikänsä puolesta, mutta muutama nyt vielä jää pienten ryhmään. Yksi hoitajista siirtyy siirtyvien lasten mukana isompien ryhmään.

Haluttiin kiittää hyvästä hoidosta, ollaan oltu todella tyytyväisiä kaikkiin kolmeen vakihoitajaan. Vakituisten lisäksi ryhmässä on koko ajan ollut vähintään yksi opiskelija, tällä hetkellä kaksi. Tästä jaksetaan aina kuhista, pitääkö niitä tätejä muistaa vai ei. Mielestäni se ei ole mikään velvollisuus, eivätkä tädit sitä varmasti odota. Itse kuitenkin olen ollut todella tyytyväinen, joten miksi en jotenkin heitä muistaisi. En kuitenkaan halua antaa mitään turhaa, joten meiltä saa katoavia lahjoja. Jouluna vein kaikille saaristolaisleivät ja keväällä kahvihuoneeseen valkosuklaa-mustikkacookieseja.

3½ dl vehnäjauhoja
150 g karkeaksi rouhittua valkosuklaata
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
150 g voita
1½ dl sokeria
2 rkl siirappia
1 muna
1 dl pensas- tai kuivattuja mustikoita

Sekoita jauhot, valkosuklaa ja leivinjauhe kulhossa. Vatkaa voi, sokeria ja siirappi toisessa kulhossa pehmeäksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon muna. Yhdistä seokset. Lisää mustikat ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Nostele leivinpaperin päälle uunipellille noin 12 isoa taikinakokkaretta. Muotoile kevyesti taputtelemalla pyöreiksi, noin 2 cm paksuiksi kiekoiksi. Paista 200 asteessa keskitasolla noin 10 minuuttia kunnes keksit ovat pohjasta hieman ruskistuneet. Anna jäähtyä uunipellillä. Keksit leviävät paljon, joten jätä reilusti tilaa.

Tädeille tein taikinan tuplana, riittää varmasti jokaisella. Jokunen vähemmän kaunis yksilö jäi myös kotiin.

Kirjurinluodon kesänavaus

Maanantaina Viksu Varis palasi luodolleen ja tapahtuman kunniaksi Kirjurinluoto oli täynnä tohinaa. Meidän perhe pääsi pelipaikalle hieman myöhään, sillä tapahtuma oli jo loppumaisillaan. Siitä huolimatta poika pääsi poniajelulle ihan ensimmäistä kerta, ja olihan paikka lapsia täynnä. Käytiin ihastelemassa myös pihalle saapuneita kanoja, kukkoja ja riikinkukkoja. Suosittelen ehdottomasti vierailua Kirjurinluodossa, mikäli joku kesällä Poriin suuntaa. Me ainakin ollaan siellä paljon!

 

Viikonloppuna

Täällä palaillaan viikonlopun tunnelmiin näin tiistaina, eilinen ilta meni koomaillessa sohvalla. Kesällä tavoitteena on pitää hieman tiheämpää postaustahtia, sillä tuolloin voi blogille pyhittää pojan päiväuniaikaa.

No mutta viikonloppuna oltiin pitkästä aikaa appivanhempien mökillä. Mentiin isolla porukalla, miehen sisko poikansa kanssa, veli tyttöystävänsä kanssa ja appivanhemmat mukaan lukien. Tarkoituksena oli tehdä pientä saunaremonttia porukalla, mutta ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä.

Järkky ilme, tää ei oo mikään pose! Mutta tältä näyttää kun yrittää katsoa ottaako toinen kuva. Asukuvia blogissa ei juurikaan ole näkynyt, instassa tosin muutama on välähtänyt. Mutta eikä olisi ihan asukuvapotentiaalia? Jalassa miehen entisen joukkueen collarit (miesten malli, tietenkin), takkina entisen työnantajan joululahjatakki, jalassa goretexkengät. Huivi on usein käytössä, Guessin alelaatikosta Italiasta.

Serkkupoikien touhuja oli kiva seurailla. Pojista on niin paljon seuraa toisilleen ja ovat selkeästi tärkeitä toisilleen. Ja kun kerran läheisiä ollaan niin niitä tunteenpurkauksiakin tulee. Toki tässä iässä niitä tulee varmasti seurasta riippumatta.

Myös vähemmän tervetulleita vieraita nähtiin. YÖK! Vaikka vaarattomia ovatkin.

Valmiina aurinkoon!

Lööpit hehkuttivat jokin aika sitten hellekesästä, tänään taas luvattiin kylmää kesää. Jos vain todettaisiin, että Suomen kesä on epävakainen ja syksyllä sen tietää millainen kesä oli. Meillä kaivettiin pojan aurinkolasit tovi sitten käyttöön, aurinkoiset päivät ovat todella kirkkaita. Siinä huomasin, että vanhat lasit alkoivat olla liian pienet. Ensimmäiset aurinkolasit olivat "pantamalliset" eli sankojen tilalla oli nauha, remmi tai miksi sitä haluaakaan kutsua. Ja se alkaa auttamatta olla liian lyhyt. Asettelulla vielä pysyvät päässä.

Onnetar suosi minua kun osallistuin Babiators-aurinkolasien arvontaan. Viime viikolla meille kotiutui limenvihreät Babiatorsit koossa 0-3. Pohdin kauan noiden kahden koon välillä ja päädyin tilaamaan lasit koossa 3-7. Mutta limenvihreät lasit olivat loppu isommassa koossa, joten ajattelin pienempien olevan varmaan ihan hyvät. Onhan meidän poika vasta 1v10kk. Ja kyllähän ne lasit menevät, mutta lasit olisivat kuitenkin saaneet olla koon isommat. Tai ainakin nämä näyttävät meidän mielestä hieman pieniltä, ensi kesänä ovat varmasti liian pienet. Mielestäni meidän pojan pää ei ole sieltä pienimmästä päästä, kuitenkin ihan sopusuhtainen. Täydellinen tietenkin, heh.

Lasit nousivat heti pojan suosikeiksi, niitä piti pitää sisällä ja ulkona sadesäällä. Vaikka aurinkoisia päiviä ei juurikaan ole ollut, on meidän helläkätinen jälkikasvumme saanut toisen sangan hieman vääntymään. Onneksi laseissa on vuoden takuu tällaisia tapauksia varten.

Joten kesä ja aurinko, tervetuloa! Ja kiitos Karkkipurkki!

Äitienpäivä 2015

Äitienpäivänä olen

Ollut meikitön koko päivän. 

Syönyt ruokana perjantaista leftover-tortillaa. 

Hengannut lökövaatteissa koko päivän. 

Ulkoillut pojan kanssa. 

Katsellut muumeja. 

Syönyt aamupalaksi miehen eilen tekemiä lättyjä. 

Rakentanut legoilla ja siirtänyt palapelin paloja purkista toiseen. 

Nukkunut päiväunet. 

Kävellyt vesisateessa.

Kohdannut pisimmän itkupotkuraivarin toistaiseksi (ja selvinnyt).
 

Saanut ihan ensimmäisen päiväkodissa tehdyn kortin (jonka ihan itse sieltä kuljetin kotiin).

Me juhlimme äitienpäivää eilen, ihan vain oman pienen perheemme kesken. Käytiin ravintolassa, nautittiin niitä lättyjä jälkkäriksi jäätelön, hillon ja pensasmustikoiden kanssa. Sain aivan ihanan, jo tovin himoitsemani laukun. 

To do -summer edition

Aijan Mini & Me -blogissa oli hauska kesän bucketlist ja innostuin toteuttamaan omani. Lyhyesti ideana on siis tehdä lista asioista, jotka kesän aikana aikoo tehdä.

Vie poika Yyteriin uimaan

Syö mansikoita

Käy Turun torilla

Lue joku kiinnostava kirja

Käy pojan kanssa Kirjurinluodolla

Käy jätskillä Naantalissa

Mökkeile

Leivo herkkuja

Käy Muumimaailmassa

Käy piknikillä

Näe paljon ystäviä

Lakkaa varpaankynnet

Nauti stand upista ja hyvästä seurasta 

Käy Kirjurinluodon kesäravintolassa 

Käy jokirannassa

Rentoudu

Vietä parisuhdeaikaa 

Käy pojan kanssa poimimassa mansikoita 

Osta torilta kirsikoita

Nauti kesästä! 

Ah kesä, tule jo!

Jos joku muukin innostuu kirjoittamaan oman kesän to do -listan, niin huikkaa ihmeessä kommenttiboksiin! Olisi kiva lukea muiden suunnitelmia ja saada ideoita omalle listalle.

Haaste: Minkälainen äiti olen?

 

Annieweliina Äidin suusta -blogista haastoi minut vastaamaan kysymyksiin omasta äitiydestäni. Haaste onkin vilahdellut äitiblogeissa, ja onkin ollut mukavaa lukea muiden ajatuksia. Haasteessa siis vastataan kysymyksiin rehellisesti ja haastetaan mukaan muita äitibloggaajia.

Minkälainen äiti olet?
Hmm. Olen johdonmukainen, vaikka väsyneenä välillä periaatteet hieman löystyvät. Kiltti ja lempeä, paljon haleja ja pusuja antava.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?
Pääpiirteissään ei. Ajattelin ehkä olevani vielä kärsivällisempi ja jaksavaisempi. Työpäivän jälkeen on yllättävän väsynyt eikä aina pirteys oli maksimissaan.

Mitä luulet, että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
Miehen mielestä olen varmaan välillä liian tiukkis. Ehkäpä myös napanuora on miehen mielestä välillä liian lyhyt. Isovanhempien ja isoisovanhempien mielestä (ehkä muidenkin) voisin varmaan hellittää ruokavalion suhteen. Muuten uskon, että kasvatusperiaatteitani pidetään hyvinä ja sopivina.

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Välillä tsempata sen kanssa, että jaksaa toohottaa ja touhuta. Välillä sohva houkuttaa uloslähtöä enemmän, vaikka itsekin jaksaa paremmin kun on jotain tekemistä.

Mitä teet mielestäsi oikein?
Perusrutiinit ovat kunnossa, ja yleensäkin en löydä suuria moitteita kasvatuksestani. Työni puolesta saan seurata erilaisia perheitä ja kohtaloita, mikään ei ole parempaa kuin perusjutut.

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
Olen ja en. Kadulla kulkiessa, kauppakeskuksissa yms. kuljen hyvin lähellä poikaa, kosketusetäisyydellä. Tarvittaessa saan napattua pojan nopeasti kiinni. Valjaita ei kuitenkaan ole käytössä. Kotona meillä ei ole suojia pistorasioissa tai turvalukkoja kaapeissa. Turvalukot olivat kyllä harkinnassa, mutta se vaihe meni oikeastaan melko nopeasti ohi. Vaaralliset esineet olivat ylimmässä laatikossa, tosin nykyään poika ylettyy jo sinnekin. Poika tietää mihin keittiön laatikkoon saa mennä. Kotona ollessa poika ei ole yksin keittiössä. Leikit sijoittuvat aina muihin huoneisiin, keittiö ei ole niin mielenkiintoinen paikka. Lähinnä jääkaappi pitäisi lukita! Jenkkikaappi kun on helppo avata ja käydä nappaamassa esimerkiksi kirsikkatomaatteja. Kiipeilyä rajoitetaan jonkin verran, esimerkiksi pöydille kielletään kiipeämästä. Leikkipuistossa yritän toteuttaa periaatetta, että sinne saa kiivetä minne itse pääsee. Välillä onnistun, välillä en.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
Tällaista tilannetta ei ole vielä tullut, mutta arvelisin selittäväni miksi jotain ei saa. Nytkin olen kotona kertonut, että kiukuttelulla ei saa mitä haluaa. Itse en heittäydy lattialle, aikuinen kun toimii esimerkkinä lapselle. Muiden huokailusta ajattelisin, että taitavat olla lapsellisia ja ymmärtää tilanteen. Aikamoisessa kuplassa on saanut elää, jos ei ole kaupassa kiukuttelevaan lapseen törmännyt. Usean kaupassa vietetyn työvuoden jälkeen uskon tietäväni, että työntekijöitä se ei haittaa. He kyllä tietävät itkupotkuraivarit.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
Äiti ja isi herkuttelevat liikaa :) Joku voisi ajatella, että meillä on lapsen kanssa tiukkapipoinen suhtautuminen asiaan. Joonatan on kohta 1v 10kk vanha ja hänen herkkuaan ovat rusinat ja hedelmät. Karkkia, sipsiä, jäätelöä, limua hän ei ole syönyt lainkaan. Hän sai maistaa pienen palan kakkua huhtikuussa 1v 9kk iässä serkun synttäreillä. Juomana on aina maito, piimä tai vesi (piimä on suosikki). Mehua ei koskaan. Sokeroituja jogurttejakaan ei hänelle anneta. Pieni lapsi ei näitä tarvitse mihinkään. Toki esimerkiksi rusinat ovat todella sokeripitoisia, mutta se on luonnollista sokeria, eikä rusinoita syödä päivittäin. Roskaruoka on hieman haasteellinen käsite. Mutta jos menemme ravintolaan syömään, menemme sellaiseen paikkaan, josta saa kunnon ruokaa pojalle. Eli ei ranskalaisia, ei nakkeja. Nakkiruokia en ole kotonakaan tehnyt, mutta päiväkodissa tai muualla nakki(tai makkara)ruokia on syöty. Tiukkapipoisesti en periaatettamme ole päiväkodissa toitottanut, aloittaessa kerroin, ettemme ole herkkuja antaneet. Sama linja on jatkunut päiväkodissa, puuro annetaan maidon kanssa sokeroitujen lisukkeiden sijaan ja sokeroidun jogurtin tilalla annetaan leipää.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
On. Viikonloppuisin nukkumaanmenoa voidaan siirtää maksimissaan noin tunnilla, jolloin nukkumaan mennään klo 21. Yleensä kuitenkin normaalisti klo 20.00. Samaten ruokailut voivat hieman poiketa. Lapsille rutiinit tuovat turvallisuutta ja säännöllinen elämänrytmi kuuluvat terveisiin elämäntapoihin.

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?
Toivon ymmärrystä. Toivon, että lapseni kokee kasvatukseni olleen oikeanlaista ja tukeneen hänen kasvuaan sellaiseksi ihmiseksi kun hän on. Toivon, että kasvatukseni on kasvattanut vahvan ja ylpeän, suvaitsevaisen ihmisen. Luulen, että ainakin osa näistä toiveista toteutuu.

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Onpa vaikea kysymys. Koen tavallani olevani hyvinkin erilainen kasvattaja, mutta toisaalta taas en. Perhetilanteet ovat hyvin erilaisia, ehkäpä en sen takia osaa verrata näitä kasvatustapoja.

Ulkoiletteko päivittäin?
Päiväkodissa poika ulkoilee päivittäin, mutta emme ulkoile joka päivä hoitoajan ulkopuolella. Tästä koen todella huonoa omaatuntoa. Toivon, että tilanne muuttuu kunhan saamme talon valmiiksi. Nyt keskustassa asuessa ulos pitää erikseen lähteä ja välillä se jää kodinhoidonjalkoihin (meillä ei esim. voi laittaa astianpesukonetta ja pyykkikonetta samanaikaisesti päälle kun sulakkeet pamahtavat). Aina en myöskään yksinkertaisesti jaksa.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Vielä emme ole määritelleet ruutuaikaa, mutta Pikku Kakkonen on aamujen pelastus! Aamulla telkku taustalla päällä noin 15 minuuttia. Poika katsoo Pikku Kakkosta kun itse puen ja jälkikasvunkin pukeminen sujuu melko hyvin Pikku Kakkosen pyöriessä taustalla. Toisinaan tämä on päivän ainoa ruutuaika, joskus taas voidaan iltapäivälläkin katsoa Pikku Kakkosta, katsoa Muumeja tabletilta tai pelailla.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Halin, pussaan, kerron rakastavani, ilmeillä ja eleillä. Negatiivisissa ääni välillä korottuu (huono minä), usein kuitenkin saan mielestäni ääneni pidettyä melko hyvin kurissa. Negatiivisten tunteiden kohdalla pyrin selittämään miksi näin on.

Kiitos Annieweliina! Mukaan haastan seuraavat blogit:
Tiitukatriina
Tuuliajolla
Materialistimutsi

Unelmien koti - aikataulu

Ajatus tähän aiheeseen tuli itse asiassa mieheltäni ja loistava idea olikin! En nimittäin ole kirjoitellut juurikaan meidän rakennusprojektin aikataulusta, en menneestä enkä tulevasta.

Tontin ostimme hieman yllättäen, emme olleet katselleet tontteja kovinkaan paljoa. Ne mitä olimme katselleet, eivät edes olleet kyseisen kunnan rajojen sisältä. Mutta mukava tontti löytyi ja ostimme sen heinäkuussa 2013.

2013 heinäkuu
tontin osto
puiden kaatoa

 Lokakuu 2013

 Marraskuu 2013

2014 huhtikuu
maatyöt alkoivat tontilla

 Huhtikuu 2014

 

2014 heinäkuu
perustusten teko

 Heinäkuu 2014

 Elokuu 2014

 Lokakuu 2014

 

2014 joulukuu
seinät pystyssä, katto päällä, ikkunat paikallaan

 Tammikuu 2015

 

2015 helmikuu
alakerran lattialämmityksen asennus
alakerran lattiavalu

2015 maaliskuu
yläkerran lattialämmityksen asennus
yläkerran lattiavalu

 Maaliskuu 2015

 

2015 huhtikuu
ala- ja yläkerran kiviväliseinät
ala- ja yläkerran kevyiden väliseinien rungot

 Huhtikuu 2015

 

Tällä hetkellä kevyiden väliseinien rungot alkavat olemaan kunnossa, kiviväliseinät lähes pystyssä. Kiviseinistä puuttuu viimeinen kerros, täytyy laittaa ilmastointikanavat kuntoon ennen loppuun asti kasaamista. Ulkoisesti edistyminen ei enää juurikaan näy, nyt tapahtuu sisällä. Tavallaan tämä pieni kollaasi herätti itseäkin, aikamoista edistystä on tapahtunut! Ja taas täytyy muistaa ottaa kuvia. Viimeisistä kuvista on kuukausi aikaa, sisällä näyttää jo melko erilaiselta.

Sisustusvimmoissani liityin myös Pinterestiin (tiedän, myöhäisherännäinen) ja sieltähän on löytynyt vaikka mitä! Vielä kun malttaisi odottaa.