Purkkiruokataivas

Viikko sitten meidän poitsu eli viikonlopun puuroa lukuun ottamatta purkki(ja pussi)ruualla. Poikahan on aiemmin muutamaan otteeseen syönyt luumusosetta valmiina ja kerran maisteltiin Ella's kitchenin hedelmäsoseita. Syksyllä on kuitenkin edessä ulkomaan reissu, jonne ei luonnollisestikaan oikein pysty kuljettamaan omatekoisia ruokia. Ja kesähelteillä (kyllä niitä vielä tulee, vaikka nyt ei siltä näytä) omatekoisen ruuan kuljettaminen Porista Turun seudulle ei välttämättä ole fiksuin ratkaisu. Vaikka kylmälaukku kyllä pitää ruuat tuon matkan kylmänä.

 

Arvatkaapa mitä. Taisin hieman rakastua valmispöperöihin. On ne vaan niiiiin helppoja! Kuinka paljon kallisarvoista aikaa säästyykään kun ei tarvitse itse keitellä sapuskoja. 30 sekuntia mikrossa ja that's it. Mutta kliseisesti tälläkin kolikolla on kaksi puolta. Olin melko pöyristynyt ainesosaluetteloa lukiessani. Lämpimissä ruuissa on eniten vettä. Kasviksia pahimmillaan alle puolet ja lihaa noin 10 %. Soseet olivat myös melko hienoksi soseutettua. Mielelläni olisin ostanut hieman karkeampaa ruokaa. Siellä sitten kaupassa yritin valita niitä 8kk tuotteita, joissa olisi joitain palasia havaittavissa. 12kk soseet näyttivät rakenteeltaan paremmilta, mutta niissä taasen oli lisätty suolaa, joten vielä en niitä viitsinyt ostaa. Näihin lasipurkkeihin voisi myös soveltaa pullopalautuksen panttisysteemiä. Hirmuinen määrä lasiroskaa! Nämä voisi uudella ostosreissulla palauttaa kauppaan pientä panttia vastaan.

Hedelmäsoseissa ollaan oltu smoothielinjalla. Nämä nimittäin ovat (baby brekkietä lukuunottamatta) 100 % hedelmää. Purkeissa on hirmuisen usein sokeria tai muita lisättyjä aineita. Pussit ovat myös siitä käteviä, että poitsu pystyy itse tuosta soseensa imemään. Eli täydellisiä matkaeväitä vaikkapa rannalle. Tuota baby brekkietä en kyllä suosittele, se oli kamalan makuista! Siinä on siis hedelmän lisäksi riisiä tms. ja on isompi pussi. Näitä ostin kokeeksi, ajatuksella, että saattavat olla hieman täyttävämpiä. Nämä pussukat ovat myös luomua.

Miten teillä syödään? Valmista, kotitekoista vai sopivasti molempia?

Viime päivien touhuja

Kesä on rantautunut! Mä oon ihan intsinä! Ollaan viime päivinä vierailtu useaan otteeseen Kirjurinluodolla. Aivan loistava paikka kesäpäivän viettoon. Maanantaina meidän piti nähdä yksi äiti poikansa kanssa Kirjurinluodon rannalla, mutta ukkonen ja rankkasade muutti suunnitelmia. Ennen sadetta ehdittiin kuitenkin pojan kanssa viettämään hetki rannalla.

 

Keskiviikkona tavattiin viimeistä kertaa ennen kesälomaa MLL:n perhekahvilan porukan kanssa. Viimeisen kerran kunniaksi oltiin sovittu piknikistä juurikin Kirjurinluodolla. Paikka kuhisi lapsia. Perhepäivähoitajia hoitolasten kera, päiväkoti- ja koululaisryhmiä. Kuvista ei ihmisten paljoutta näe, Pelle Hermannin vankkurillakin kyllä oli tohinaa. Sain napattua kuvan ilman ihmisiä, olen melkoisen arka sellaisten kuvien julkaisemiseen, jossa jollain tasolla ihmisen voisi joku kumminkaimanserkku tunnistaa.

Ja torstaina taas joen yli puistoon! Keinuttiin ja katseltiin eläimiä.

Kymmenkuinen

Äitienpäivänä meidän pieni vauva täytti kymmenen kuukautta. Sen kunniaksi vilkaistaan mitä meidän kymmenkuisen elämään kuuluu.

Strategiset mitat saatiin neuvolasta maanantaina, pituutta 74cm ja painoa 10 140g. Maaginen kymppi meni rikki. Tällä kertaa mitattiin ensimmäistä kertaa hemoglobiini, testi antoi tulokseksi 120. Muuta neuvolassa ei sitten tehtykään. Vähän höpöteltiin, mutta ei mitään mainitsemisen arvoista.

Parin viikon sisällä on tapahtunut hirmuisesti! Herra otti ensimmäiset konttaukset ja nousi tukea vasten heti perään. Nyt konttaillaan hirmuisesti, vaikka välillä onkin kivampaa mennä vanhalla ja tutulla ryömimistyylillä. Tukea vasten noustaan edelleen, nyt jo hieman tukevammin. Ei siinä silti järjen häivää ole. Ulkona ei vielä osata liikkua, hiekkalaatikolla istuskellaan jämäkästi paikallaan.

Liukumäki on ihan parasta! Ja lintujen bongailu. Keinuminen on myöskin kivaa. Hiekkalaatikolla on hauskaa rikottaa äidin tekemät hiekkakakut. Ja maiskutella hiekkaa. Lapiolla jo jokin verran hakataan ja huidotaan, siitä se lähtee.

Ruoka maistuu pojalle hyvin. Naama pysyy peruslukemilla sapuskasta välittämättä. Maanantaina aloitettiin maistelemaan hapanmaitotuotteita, ei niin menestyksekkäästi. Raejuusto uppoaa hyvin, viiliä menee lusikallinen, toiselle ei suuta enää avata. Joten alkuperäisestä viiliä hedelmäsoseella -suunnitelmasta on siirrytty hedelmäsosetta viilillä -suunnitelmaan. Piimä ei myöskään ole hittituote. Aluksi sitäkin meni ensimmäinen hörppy, mutta poika taitaa haistaa tai nähdä, että mukiin on laitettu piimää. Ei meinaan edes ensimmäiselle hörpylle avata suuta. Harjoittelua siis jatketaan.

Samalla kun aloitettiin maitotuotteiden maistelu, luovuttiin yhdestä imetyskerrasta päivässä. Eli aiemmin olen imettänyt aina ruokailun jälkeen, mutta nyt välipalan jälkeisestä maidosta on luovuttu. Tarkoituksena on hiljalleen vähentää imetyskerrat yhteen. Tarkoituksena on jatkaa osittaista imetystä vuoden ikäiseksi asti. Olen ajatellut jättää aamumaidon viimeiseksi, osittain ihan itsekkäistä syistä. Aamuisin saan ehkäpä hieman pelattua aikaa varsinaiseen aamiaiseen kun annan maidon ensimmäisenä. Poika tosiaan heräilee kuuden hujakoissa ja kovasti kaipaa aamupalaa ennen seitsemää. Joten jospa tuolla maidolla saataisiin aamupala siihen 7.30 aikoihin. Muuten kaikki ruokailut ovat hirmuisen aikaisin. Toinen itsekäs syy aamuimetyksen jättämiselle viimeiseksi on oma pukeutuminen. Kun hoidetaan tissittelyt aamulla, voin ihan huoletta laittaa ihan minkälaisen paidan tahansa päälleni, ilman huolta imetyksen vaikeudesta. Kesä ja mekot!

Kuvissa meidän taiteilija taiteilee äitienpäiväkortteja. Inspiraationa toimi Mutsimatskua-blogissa taiteillut isänpäiväkortit.

Askel valmista taloa kohti

Tontilla on viime viikolla ollut hiljaista, mutta hommat ovat silti edenneet. Harkko- ja ikkunatoimittajan kanssa on tehty sopimukset. Meille aloitetaan pystyttämään Lakka-kivitaloa ja ikkunoiksi tulee Alavus-ikkunat. Turun seudulla vaihtui Lakan edustaja ja tällä edustajalla oli entuudestaan Alavus-ikkunoiden edustus. Vaikka emme Lakkaan olisi päätyneet, niin luultavasti ikkunat olisi silti otettu Alavus-ikkunoilta. Lakan tarjous oli toiseksi edullisin, Lujaltahan saimme edullisimman tarjouksen. Päädyimme vielä tilaamaan ontelolaatat suoraan valmistajalta (Ansion Sementtivalimo).

Skaala-ikkunat olivat pitkään toinen vaihtoehto, mutta Alavus-ikkunoiden tarjous oli meille sopivampi. Lisäksi tuo Lakka/Alavusmies tuntuu hyvältä tyypiltä, vaikka tuo ei nyt varsinaisesti vaikuttanut päätökseemme. Tarjouspyyntöihimme vastaamatta jättivät Pihla ja Tiivi, Fenestra taas meni konkurssiin.

Nyt tavoitteena on tehdä takkapäätöksiä. Lauantaina käytiin Uuniseppien ja Takkauunit Piilolan myymälöissä. Piilolalta löytyikin aivan ihana takka! Ikävä kyllä jokusen satasen yli budjettimme. Juuri kun olimme miehen kanssa puhuneet, että emme ala lipsuilemaan budjetista. Ja nyt sitten ehkäpä ollaan valmiita lipsumaan. Nyt vain kartoittamaan josko vastaavan saisi toiselta valmistajalta paremmin budjettiin sopien. Tuo takka oli kulma- ja hissiluukullinen valkoisella slammauksella kuorrutettuna. Meidän mittoihin suunniteltuna.

Alun perin olemme ajatelleen valkoista slammattua takkaa. Mutta Uuniseppien myymälässä oli kiiltävällä harmaalla laatalla päällystetty takka. Se oli myöskin upea. Ja sopisi suunnittelemaamme sisutukseen. Mutta kestääkö se aikaa ja onko se liian "erikoinen"? Jos joltain löytyy kokemuksia ja vielä parempaa, kuvia harmaasta takasta, jätä ihmeessä merkki kommenttilaatikkoon.

Viime viikolla piti tontilla jo räjäytellä, mutta eipä siellä ollut mitään tapahtunut. Joskos tällä viikolla sitten. Tiistaina kävin "hieman" teettämässä kopioita lvi- ja sähkökuvista. Saadaan omat kopiot kaikille tarvittaville tahoille. "Yllättävä" kustannuserä tämäkin, hintaa papereille tuli 119e. Ihan vaan kopioille. Täytyy tosin muistaa, että kyseessä on täysin normaaleiden paperikokojen ulkopuolella olevat kopioinnit ja kyllähän noita sivujakin tuli. Olisiko ollut suurin piirtein kuutisen kymmentä.

Lamaannus

Siinäpä ehkä paras sana kuvailemaan tuntemuksiani työnhausta. "Kiitos mielenkiinnostanne, mutta tällä kertaa ette valitettavasti tullut valituksi." No ei varsinaisesti yllätä kun en ole vielä yhteenkään haastatteluun päässyt. Haettujen paikkojen kokonaismäärää en tiedä, mutta kyllä se taitaa kolmenkymmenen paremmalla puolella olla.

Oikeasti olen jo luovuttanut. Tiesin tämän olevan vaikeaa, mutta kuvittelin silti pääseväni edes yhteen haastatteluun. Ala on raadollinen. Nopealla googlettelulla selviää, että lähes kaikki palkatut ovat jo kyseisen työnantajan piirissä. Muutamasta paikasta en ole löytänyt työntekijöiden nimiä, mutta uskon tämän pätevän myös niissä.

Pienehkössä lähikunnassa jopa määräaikaiseen suhteeseen palkattu oli entuudestaan kunnassa töissä. Ja tähän kuvittelin omaavani jonkinlaiset mahdollisuudet! Jep.

Mies on kovasti sitä mieltä, että poika laitetaan syksyllä joka tapauksessa hoitoon, jotta voin lähteä tarvittaessa sijaistamaan aamulla puhelimen soidessa. Ja näinhän se on kannattavinta. Mutta kyllä minä niin poden huonoa omaatuntoa, jos poika on hoidossa ja minä kotona! Toisaalta juttelin yhden samalla alalla olevan kanssa, joka viime syksynä oli hieman vastaavassa tilanteessa. Uudella paikkakunnalla ilman kontakteja. Ja hän oli laittanut lapset hoitoon ja tehnyt "nopeita lähtöjä". Ja hommia oli piisannut. Eipä kai tämä stressaaminen tilannetta mihinkään muuta.

Tämä teksti on ollut luonnoskansiossa noin viikon odottamassa jotain kuvia kaveriksi. Sinä aikana tapahtui jotain ihmeellistä. Minut kutsuttiin yhteen vakituisen työpaikan haastatteluun. Haastattelu oli ja meni ja ensi viikolla tekevät päätöksen. En yhtään osaa sanoa miten meni. Hyvin ja huonosti. Työpaikassa on luultavasti vapautumassa myös määräaikainen paikka (yksi haastattelija kovin raskaana) ja kerroin olevani käytössä myös tuohon paikkaan. Toivotaan parasta.

Kuvat ja teksti eivät ehkäpä kulje käsi kädessä, mutta ei tällaiseen melko masistelutekstiin voi yhtä synkkiä kuvia laittaa :)

Pienin askelin kohti taaperoa

Kesää tulee vauhdilla ja meidän poika kehittyy jopa kovempaa vauhtia. Viikonloppuna poika alkoi konttailemaan ja hieman nousemaan tukea vasten. Kehityksen myötä lohduttavaa syliä on tarvittu aiempaa enemmän kun poika kolhii päätään milloin mihinkin.

 

Koska tässä edetään kovaa vauhtia kohti ensiaskeleita, piti pojan kenkävarastoa täydentää. Isomummilta saatiin jokunen viikko sitten rahaa kenkiin ja sopivasti aamulla luin lehdestä, että ihan vierestä lopetetaan eccon myymälä. Tämän takia kaikki kengät myytiin puoleen hintaan.

Liikkeessä oli jonkin verran tohinaa, joten aloitin omatoimisesti katselemaan lasten kenkiä. Muutaman asiakkaan jälkeen myyjä tuli avuksemme. Eihän minulla nyt ollut hajuakaan millaista kokoa kenkien pitäisi olla! Tai no ainakin pitäisi jalkaan mahtua. Siinä olin muutamaa sovitellut rattaissa istuvan pojan jalkaan. Myyjä käski laittaa pojan lattialle seisomaan, jotta kunnolla näkee miten jalka istuu kenkään. Myyjän neuvosta otettiin sandaalit koossa 21, jotta menevät koko kesän. Myyjä myös suositteli kenkiin totuttelemisen aloittamista saman tien. Kaupassa oli ihan fine sovitella kenkiä, mutta kotona saatiin kauhea slaagi. Tosin kotona kokeiltiin ilman sukkia.

Wish upon a star

Viime päivinä haaveet ovat nostaneet päätään. Äitienpäiväkin on kynnyksellä, joten jaan haaveitani teidän kanssa. Jos joku vaikka ei keksi mitä äitienpäiväksi toivoisi. Tai omaa muuten vaan ylimääräistä rahaa, joka ehdottomasti tulisi käyttää johonkin.

Minna Parikan Raquelit ovat olleet haavelistalla tovin. Punaiset olisivat melko herkulliset, mustat ehkäpä käytännöllisemmät. Vielä kaukaisimmissa haaveissa siintää Louboutinin kengät.

Michael Korsin laukut vilkkuvat blogissa kuin blogissa. Mutta on tämä Jet Set ihana. Kyllähän sitä nyt hyvä työlaukku pitää olla.

Ainahan uudesta puhelimesta voi haaveilla! iPhone 5s kultaisena kelpaisi.

Joku ihan älyttömän iso lahjakortti esimerkiksi Stockmannille tai johonkin muuhun liikkeeseen. Vaatekaappi kaipaa lähes totaalista päivitystä! Ehkäpä vielä parempi olisi jonkinlainen muuttumispäivä eli hiukset ja koko naikkonen vaatteiden lisäksi kuntoon. Tiedättehän, kasvo- ja jalkahoito, hieronta, manikyyri...

Haaveita, haaveita. Oikeasti kyllä on vieläkin isomman budjetin haaveita, taloon liittyviä. Mutta jos nyt leikitään itsekkäitä ja keskitytään ihan vain omaan napaan.

Äitienpäivälahjaksi voisin toivoa kokonaista yötä, vaikka puoli kahdeksaan asti. Harmi, ettei poika taida vielä ymmärtää haaveiden päälle.

Mistä te haaveilette?

Kuvaköyhä vappu

Vappu oli ja meni ja kaikissa blogeissa höpötellään vapun touhuista. Aiemmin jo kerroinkin, että saamme vappuvieraita. Meidän kummipoika saapui kylän meidän pojan kummitädin ja -sedän kanssa. Vappua vietettiin rauhallisesti pikkupoikien ehdoilla.

 

Vappuaattona käytiin hieman vapputohinoissa torilla ennen miehen kotiutumista töistä. Loppupäivä vietettiinkin ihan vain kotosalla syöpötellen ja poikien touhuja katsellen. Oli ihanaa huomata kuinka innoissaan olivat toisistaan, vaikka eihän tuon ikäiset varsinaisesti yhdessä leikikään.

Pääsin pitkästä aikaa leivontahommiin ja pyöräyttelin naposteltavaksi kuvissa näkyviä red velvet -muffineja ja suklaa-tofeepopcorneja. Lisäksi tein pikkuisia pinaatti-fetapiiraita. Varsinaiseksi ruuaksi tein chorizopastaa. Torstaina mentiinkin porukalla Amarilloon syömään, ehkäpä hieman varautuneena. S-ryhmän ravintolat eivät todellakaan ole suosikkilistalla ja Turun Amarillo on tunnettu älyttömän hitaasta palvelusta. Siellä ei kyllä ole toviin käyty. Vaasan Amarillo taas on loistanut palvelullaan joskus vuosia sitten. Noh, hyvä reissu se oli. Palvelussa ei ollut moitittavaa eikä ruuassakaan.

Meidän poika antoi hieman rakkautta kaverille. Muutaman kerran piti hieman pussata. Tosin useammin taisi otteet olla hieman rajut, tukasta on kiva repiä ja muutaman kerran poika ehti jollain lelulla kalauttaa toista ennen aikuisen ehtimistä väliin. Niin nopeita nuo pikkupojat ovat!

Torstaina käveltiin Kirjurinluodolle ja tivolissakin käytiin kääntymässä.

Kuten otsikkokin kertoo, kuvia ei juurikaan tullut otetuksi. Alkuperäisestä tarkoituksesta huolimatta. Minähän olin ajatellut ottavani reilusti kuvia ja tekeväni kunnon postauksen vapusta. Noh, aina ei mene kuten on suunnitellut. Vappu oli ja meni ja meillä oli mukavaa.

Haastettu

Sekä annieweliina että noorasd_ haastoivat minut 11 asian haasteeseen. Kiitos haasteista! Haaste on jo pyörinyt useassa blogissa, joten lienee melko monelle tuttu.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
5. Kerro kuka sinut haastoi. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta.
1. Olen lyhyt, noin 157cm
2. Minulla on kaulassa fritsua muistuttava syntymämerkki.
3. Rakastan Greyn anatomiaa.
4. En juo kahvia ollenkaan.
5. Tykkään kaupan maksalaatikosta, rusinoilla.
6. Olen herkkupylly.
7. Olen melko mielikuvitukseton.
8. Olen huumassa astianpesukoneesta, vaikkakin se on melko huono.
9. En ole yhtään kiinnostunut politiikasta, vaikka ehkä pitäisi.
10. Poden huonoa omatuntoa ostaessani itselleni jotain.
11. Minulla on vaikeuksia keksiä näitä juttuja.

Vastaukset annieweliinan kysymyksiin:
1. Minkälaisia blogeja tykkäät seurata? Sisustus- ja lapsiaiheisia lifestyleblogeja.
2. Minkälaisten ihmisten seurassa viihdyt? Samanhenkisten, läheisten ystävien ja läheisten.
3. Mitä teet yleensä kun olet yksin? Kun olen ihan yksinyksin. Vaikea sanoa, eipä ole tapahtunut reiluun yhdeksään kuukauteen. Kerran kävin kampaajalla ja kerran jalkahoidossa, mutta eihän siellä ole yksin.
4. Viimeksi ostamasi asia itsellesi? Kevätpöksyt.
5. Minkälaisia asioita arvostat elämässä? Perhettä ja ystäviä.
6. Monta tuntia nukut öisin? Öööö. Varmaan 7-9 tuntia. Tosin öisin tulee heräiltyä ja tuolloin nukahtaminen vie aikaa. Mutta tuon ajan olen "yöunilla".
7. Lempiruokasi? Hyvä ruoka. On ihan mahdotonta nimetä yhtä lempparia. Hyvä ruoka on hyvää.
8. Miten rentoudut? Pötkötän sohvalla. Pari kertaa ollaan miehen tai ystävien kanssa käyty ravintolassa ilman poikaa, se on astetta harvinaisempaa rentoutumista. Mökkeily on kanssa ihanaa.
9. Missä juhlissa olet viimeksi ollut? Miehen siskonpojan synttäreillä.
10. Mitä odotat tällä hetkellä eniten? Kutsua työhaastatteluun. Ja talon valmistumista.
11. Onko lapsilukusi täynnä? Ei.

Ja noorasd_:n kysymykset.
1. Montako lasta toivoisit? Kolme on ollut meidän lukema. Toivottavasti siihen vielä päästään.
2. Mikä on lempiruokasi? Tää oli tää mahdoton.
3. Entä juomasi? Ruuan kanssa hyvä viini. Tee. Juon paljon teetä.
4 Oletko sinkku, varattu vai naimisissa? Naimisissa.
5. Lempiharrastuksesi? Leipominen.
6. Milloin lapsesi ovat teini-ikäisiä? Ei vielä pitkään aikaan! Reilun 12 vuoden päästä.
7. Tykkäätkö tatuoinneista? Hmm. Tähän ei oikein ole yksioikoista vastausta. Niitä on hienoja ja vähemmän hienoja. Itselle tuskin koskaan sellaista kuitenkaan tulee.
8. Haluaisitko vaihtaa nimesi? En haluaisi.
9. Nimeä yksi paha tapasi? Eihän mulla ole sellaisia! Herkuttelu.
10. Oletko kouluttautunut? Jos olet niin mihin ammattiin? Olen kouluttautunut. Papereissa lukee kasvatustieteen maisteri.
11. Paras jäätelömaku? Suklaa toimii aina. Tosin kesällä maistuu raikkaammat maut paremmin kuin talvella. Oikeastaan mikä tahansa käy. Raskaana parasta oli salmiakkijätski.

Tämä haaste saa osaltani jäädä tähän. En yksinkertaisesti jaksa keksiä kysymyksiä ja haastaa muita.