Täydelliset tyynynpäälliset (ja sisälmykset) meidän toiseen olkkariin. Olen jo tovin silmäillyt sekä netissä että eri kaupoissa juuri oikean sävyisiä sohvatyynyjä. Mutta aina on joku juttu hiertänyt vastaan. En myöskään ollut valmis maksamaan maltaita sohvatyynyistä, jotka kuitenkin vaihtuvat aina kauden mukaan ja jotka ovat tilassa, joka on pääsääntöisesti lasten vallassa. Nämä ihanuudet kuitenkin veivät minut mukanaan, ja lähempänä rakastuin vielä enemmän kun huomasin niiden olevan pellavaiset.
Sohvalla on reilu puoli vuotta olleet tuollaiset väliaikaiset, liian pienet ja aivan väärän väriset tyynyt. Ne ovat alunperin olleet meidän sängyn päällä, ja mummini on tehnyt ne meille kymmenisen vuotta sitten. Ikeassa nappasin kainaloon kolme päällistä ja tyynyä, ja kotona ihmettelin omaa aivopieruani. Kolmehan on liian vähän ja hölmön näköistä. Mutta ajatuksissani ostin saman määrän mitä sohvalla entuudestaankin oli. Tänään sitten iloisesti marssin Ikeaan kahden lapsen kera, ensin vaihtamaan ne kehykset toisen värisiin, ja sitten metsästämään vielä kaksi päällistä ja tyynyä. Loistoidea jälleen kerran, mutta jos olisin odottanut siihen hetkeen, että pääsen vain yhden lapsen kanssa, olisi pitänyt odottaa tiistaihin. Aivan liian pitkä aika. Ja tämäkin postaus oli ihan pakko tehdä nyt kun oikeasti kannattaisi olla jo nukkumassa. Mutta kun tämän päivän aikana olen saanut kolme postausideaa (ja se on paljon viime aikoina vallinneen blockin aikana), niin onhan niitä lähdettävä heti toteuttamaan. Mutta ehkäpä paras hetki kuvata sohvatyynyjä ei ole syksyllä kello 22 jälkeen.
Hyvää yötä!
