DIY kalenterille uusi ilme

Vihdoin sain aikaiseksi ja tuunasin työkalenterini. Meiltä löytyy jonkin verran ylijäämätapettia avatuissa rullissa. Töiden alkaessa sain idean työkalenterin päällystämisestä tytön huoneen tapetilla ja nyt sain vihdoin visioni toteutetuksi.

Työkalenteri on ollut erittäin tärkeässä osassa työtäni. Siihen olen tehnyt suunnitelmia päivien kulusta, merkannut kaikki tapahtumat ja kirjoitellut tärkeitä asioita kokouksista. Tänä syksynä meno on ollut täysin erilainen! Hyvä jos olen kalenteriani ehtinyt edes avaamaan! Nykyisessä työpaikassa on myös käytössä sähköinen kalenteri, joten tarvittavat päivämäärät löytyvät myös sieltä. Päivien suunnittelu tapahtuu yhdessä työparin kanssa ja nyt siihenkin on löytynyt eräänlainen rytmi, eikä kaikkea ole välttämätöntä kirjoittaa ylös. Asiaa myös helpottaa se, että ensimmäisellä luokalla sisällöt ja tavoitteet ovat melko erilaisia kuin esimerkiksi ylemmillä luokilla (ennen äitiyslomaani olin 5.-6. luokalla), eikä samanlainen aikatauluttaminen ole tarpeen. Nyt kun homma on alkanut rullaamaan tietynlaisella rytmillä, oppilaat ovat tulleet tutummiksi, voi ehkäpä jossain vaiheessa tulla aikaa kalenterin avaamisellekin. Ja ainakin toistaiseksi uskon pysyväni perinteisessä kalenterissa, en osaa kuvitella toimivani vain sähköisesti.

Kalenterin tuunauksessa liimasin ensin tapetin kalenteriin kiinni, jonka jälkeen laitoin vielä kontaktimuovin, jotta pinta olisi kestävämpi kuin pelkkä tapetti. Saa nähdä kuinka pysyy kiinni, mutta ianakin on hetken se on mielestäni kauniimpi kuin sinisillä kansilla.

Syksy ja kynttilät

I would rather be in the dark with you than pay my electricity bill.

Lause joka löytyy mieheni t-paidasta,ja josta sain idean tähän postaukseen. Välillä sitä inspiroituu pienistä asioista keskellä arkea. Tänään tuijottelin tuota tekstiä ruokapöydässä ja inspiroiduin.

Kynttilät ovat ihania ja vaikka niitä tulee polteltua kesälläkin, niin onhan lisääntyhän se syksyn ja talven myötä. Kynttilöillä on ihmeellinen vaikutus. Kuten teekin, ne luovat seesteisyyttä, ainakin minulle. Tänään tosin nautin kynttilöiden kaverina chai lattea.

Haavelistallani (se on aika pitkä) on myös paljon erilaisia lyhtyjä sekä sisä- että ulkokäyttöön. Lyhtyryhmästä tv-tason vieressä sekä lyhdyistä pitkin terassia.

Välillä kynttilät saavat jo olla rauhassa pöydällä, mutta välillä ne täytyy siitä nostaa pois kun lapset innostuvat leikkimään kynttilöillä. Palamaan ne laitetaan vasta lasten nukkuessa.

Nyt nautin vielä hetken kynttilöistä ennen nukkumaanmenoa.

*muki saati Martinexilta 
*letter board saatu Tuutilullasta

Rakastu arkeen -teehetki

Yhteistyössä Martinex

Tee. Minun paheeni. Rakastan teetä ja juon sitä päivittäin, ehkäpä jopa voidaan puhua litroittan. Ehkäpä hieman liiankin kanssa. Aiemmin olin vannoutunut mustan teen ystävä, mutta sitten löysin valkoisen teen ja tämän vuoden alusta vihreän teen juonti on lisääntynyt huimasti. Useimmiten lorautan teeheni tilkan maitoa, herkutellessani myös hunajaa. Hunajaa en kuitenkaan joka mukilliseen laita, sitä tulisi nimittäin melkoinen määrä yhtenä päivänä minun teenjuontitahdillani. Maitokaan ei ihan jokaisen teen kaveriksi sovi.

Tee on minulle sellainen seesteisyyden symboli, vaikka lähes aina se tulee nautittua kiireen keskellä, kaukana nautinnosta ja seesteisyydestä. Teehetkestä haaveilu kuuluu myös lähes jokaiseen päivään. Odottaen sitä hetkeä kun saa rauhassa istua ja nauttia kiireettömästä teehetkestä. Harvoin kuitenkin saavuttaen sitä rauhallisuutta mikä mielikuvissa on.

Martinexilla on valloitava Rakastu arkeen -sarja, josta sain muutamia tuotteita yhteistyön merkeissä. Martinexin tuotteet suunnitellaan ihan Turun kupeessa Raisiossa, jossa itsekin olen nuoruudessani asunut. Sarjasta löytyy vaikka mitä ihanaa ja meiltäkin löytyi entuudestaan jo yksi purkki ksylitolipastilleja varten.

Koska olen teen suurkuluttaja, sai paketista paljastuneet mukit erittäin lämpimän vastaanoton, kirjaimellisesti. Tee juodaan suurista mukeista ja tuohon mukiin mahtuu aimo annos teetä. Alusta on virallisesti juustotarjotin, mutta  meillä se on toiminut tarjoilualustana. Omat iltapalaleivät saa sillä kätevästi sohvalle telkkarin ääreen, pienet teeherkut kulkevat siinä näppärästi ja hernekeittopäivän ruisleivät olivat alustalla tarjolla. Ihanaan kaatimeen voi vaikka lorauttaa sen maidon teen kaveriksi. Tai vaikkapa jonkun herkullisen jälkiruokakastikkeen! Sainpa juuri kivan idean!

Taidanpa vielä keittää itselleni kupposen teetä ja nauttia hiljaisesta kodista (ennenkuin pakkaan päiväkotitavarat, kerään päivän pyykit pyykkikoriin, maksan laskuja ja kaikkea muuta pikkupuuhaa).

Kesän terassiprojektin lopputulos

Syyskuuta elellään ja vihdoin voin kirjoittaa teille meidän lähes valmiista terassista. Sitähän tässä on koko kesä odoteltu.

Ehkä muistattekin, että terassin rakentaminen oli yksi meidän tämän kesän projekteista. Tuntuu tavallaan todella kaukaiselta se aika, kun ovesta astuttiin maahan. Mutta niin se vain on, terassi on nakutettu paikoilleen tänä kesänä. Melko nopeasti komposiitit asennettiin paikoilleen, mutta kaiteet tuntuvat edelleen ikuisuusprojektilta. Maalattavaa rimoituista oli ties kuinka paljon (ehkäpä puolisen kilometriä) ja jokainen puu maalattiin kahteen kertaan. Puita maalailtiin ja asennettiin välillä lasten nukkuessa päiväunia ja välillä lasten leikkiessä vieressä. Useasti ajattelin maalaavani kun lapset ulkoilevat, mutta lapset olivatkin asiasta toista mieltä.

Terassikalusteet olikin tarkoitus hankkia vasta syksymmällä alennusmyyntien alettua. Tämä ei mennyt aivan kuten Strömsössä, ja vaikka alennusta saatiinkin niin eipä taidettu kumpikaan ajatella käyttämämme ihan näin paljoa kalusteisiin. Mutta toivomme niiltä pitkäikäisyyttä ja valinnoilla olemme pyrkineet huoltovapaaseen ja kestävään ratkaisuun.

Eilen piipahdettiin lasten kanssa Ikeaan ostamaan kauhoja rikkimenneiden tilalle ja matkaan tarttui myös muutamia terassille sopivia sisustuselementtejä, lyhty pöydälle ja muutama viltti viilenevien syysiltojen iloksi. Vielä haaveilen riipputuolista tuohon ruokapöydän taakse, ehkäpä joskus sellaisen saan.

Ruokapöydäksi valikoitui kuuden hengen pöytä, mutta tuoleja ostimme heti kahdeksan. Useimmiten meillä ruokailevat miehen sisarukset kokoonpanoineen, eikä siihen enempää tarvitakaan kun pöytä on jo täynnä. Mutta toisaalta isompi pöytä olisi tuntunut hieman liioitetulta, ei sitä käyttöä kuitenkaan ihan niin usein ole. Ehdoton kriteeri tuoleille oli pinottavuus, jolloin ne saa talvikorjoon pienempään tilaan. Todennäköisesti nappaamme tuolit talliin tai jonnekin talveksi. Kalusteiden lisäksi ostimme peitteet, joilla kalusteet ovat peitettyinä. Tällä toivomme saavamme vielä hieman käyttöikää lisää. Meillä kun terassi on säiden armoilla, kattoakaan ei oikeastaan ole.

Vielä muutama maalisipaisu täytyy kaiteille näyttää, tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavatkin yhden paljaan kohdan. Mutta sehän on vain pientä viimeistelyä.