Korpikuusen kannon alla

Täällä me ollaan, mökillä. Vaikka eihän tämä nyt ihan korpikuusen kannon alla sijaitse, ja fasiliteetit ovat paremmat kuin kotona. 

Tänne lähdettiin heti joulun pyhien jälkeen, jahka mies oli käynyt neuvottelemassa yhden kivitoimittajan kanssa. 

Ollaan vaihdettu vuotta mökillä jo usean vuoden ajan, varmaan kymmenisen. Kaveriporukalla herkutellaan, saunotaan, pelaillaan seurapelejä ja rentoudutaan. Toki ilolientäkin ollaan nautittu, viime vuonna jo vähenevissä määrissä kun noin puolet naisista oli vatsa pystyssä. Aiempina vuosina mukana on ollut yksi lapsi, joka tällä hetkellä on reilu kaksivuotias. Nyt lapsia on moninkertaisesti. Tuon ison pojan lisäksi on kolme alle puolivuotiasta. 

Hyvää ja onnellista vuotta 2014!

Viime päivien touhuja

Pahoittelut tuhottoman laiskasta postaustahdista viime aikoina.

Paljon on tapahtunut. Ollaan juostu keittiöliikkeissä ja pohdittu tulevan talomme keittiöitä. Huh, kuinka vaikeaa! Keittiön suunnittelu on todella haasteellista. Neliöitä kun on rajattu määrä ja seinätkin tulevat vastaan. Ja keittiön tuleva pääkäyttäjä on kovin itsepäinen tiettyjen asioiden suhteen. Minä kun en liettä halua saarekkeeseen/niemekkeeseen. Vaikka se nyt pinnalla onkin. Haluan yhtenäisen tason, jolla voin leipoa. Tarvittaessa sitä voi myös käyttää tarjoilupöytänä. Nyt kuitenkin keittiö on suurinpiirtein hahmotettu, tosin jäljellä on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa.

Keittiöiden lisäksi on lähetetty tarjouspyyntöjä kivitoimittajille, urakoitsijoille ja ikkunafirmoille. Jokunen tarjouskin on saatu, mutta toistaiseksi ei mitään, mitä voisi vertailla toisiinsa. Tammikuussa saadaan jonkin verran tarjouksia. Tulevia naapureitakin on käyty kuulemassa. Eli kierrelty rajanaapurit, näytetty piirrustukset ja pyydetty allekirjoitukset. Laattoja ja lattiamateriaalejakin on hieman kartoitettu, että tiedetään hieman missä hintaluokassa ovat.

Eilen huristeltiin pojan kanssa Hämeenlinnaan moikkaamaan ystäväperhettä. Tai äitiä ja lapsia, nuo isukit kun käyvät töissä. Heidän poika on reilun kuukauden meidän poikaa vanhempi ja osaa jo vaikka mitä. Taisi tuo meidän poika jotain äkkästä, sillä illalla ei nukahtamisesta meinannut tulla mitään kun piti koko ajan sängyssä kääntyä. Aiemmin poika ei kääntymistä nukkumaan mennessä ole tehnyt, vaikka onkin jo yli kaksi kuukautta kääntynyt. Tänään poika on nostellut alavartaloaan uudella tavalla vatsallaan olleessaan. Taitaa tahto liikkumiseen olla kova. Oli muuten ensimmäinen kerta kun ajeltiin noin pitkä matka pojan kanssa kahdestaan. Ihan pikkupoikana, olisiko ollut pari viikkoa, käytiin Asuntomessuilla, mutta tuolloin olimme koko perhe.

Tällainen sekalainen tervehdys tällä kertaa.

 

Ihanaa ja leppoisaa joulua teille kaikille!

Pikkuiset pikkujoulut

Kutsuttiin muutamia vauvallisia ystäviä kylään pikkujouluhengessä. Pikkuiset pikkujoulut tosin olivat pienemmät kuin alunperin piti, sillä flunssa vauvoilla ja äideillä kärsi osallistujia. Syöpöteltiin riisipuurolla, juustoilla ja glögikakulla. Kolme pientä tonttupoikaa oli paikalla, mutta suloisuuksista ei onnistunut ottaa kuvaa. Meidän nuhainen poika kun nukkui lähes koko ajan! Yleensä nukkuu noin tunnin päikkäreitä, nyt meni nelisen tuntia. Huh! Tädin ja serkun ehti pikaisesti

näkemään ennen nukahtamista, mutta kummitäti ja meidän kummipoika missattiin täydellisesti.

 

 

Kakusta ei tullut kaunein mahdollinen. Miten ihmeessä tuon kakun halkeamisen voi välttää? Välillä tulee halkeama, välillä ei. Kiilteen taisin kaataa liian vauhdikkaasti kun tuollaisia ilmakuplia jäi, ensimmäinen kerta sekin.

 

Mies muuten kysyi, miksi puuro on tuossa astiassa. No siksi kun se on kauniimpi kuin kattila! Aina välillä voi vähän panostaa tarjoiluun :)

 

Glögijuustokakku

Pohja

200 g pipareita

75 g voita

 

Täyte

3 munaa

1 dl sokeria

500 g Philadelphia-juustoa

2 dl Creme Fraichea

1 dl glögitiivistettä

Glögikiille

4 liivatelehteä

2½ dl glögitiivistettä

 

Hienonna piparkakut. Sulata rasva ja sekoita se piparimuruihin. Vuoraa halkaisijaltaan 22 cm irtopohjavuoka leivinpaperilla. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja paista 175 asteisessa uunissa 10 minuuttia.

 

Vaahdota munat ja sokeri kevyesti. Vatkaa joukkoon tuorejuusto ja Creme Fraiche, vatkaa tasaiseksi. Lisää glögi. Kaada täyte piparipohjan päälle vuokaan ja paista 175 asteessa 35 minuuttia. Kakku on uunista otettaessa vielä hieman löysää keskeltä. Anna jäähtyä vuoassaan ja laita yön yli jääkaappiin.

 

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Lämmitä ½ dl glögiä kiehuvan kuumaksi. Sulata pehmenneet liivatelehdet kuuman glögin joukkoon. Anna jäähtyä vähän ja lisää joukkoon loput glögistä. Kaada varovasti juustokakun pinnalle. Anna pinnan hyytyä jääkaapissa. Koristele kakku.

Erilainen joulutorttu

Testasin viikonloppuna arkistoissa pitkään lojunutta erilaista joulutorttureseptiä.

Päärynäiset joulutortut

1 pkt voitaikinalevyjä (6 levyä)
Sinihomejuustoa (vajaa pussi aurajuustomurua)
5 dl glögiä
½ dl sokeria
2 päärynää
(muna)

Mittaa glögi ja sokeri kattilaan. Kiehauta. Samalla kun glögi lämpenee, kuori päärynät. Kun glögi kiehuu, laita päärynät sekaan ja keitä keskilämmöllä noin 15 minuuttia. Päärynöiden kuuluu olla vielä napakoita, mutta pehmenneitä. Anna päärynöiden jäähtyä hetki ja viipaloi kun sormet siihen pystyvät.

Päärynöiden kiehuessa levitä voitaikinalevyt pellille ja voitele munalla. Ripottele päälle sinihomejuustoa ja nosta viimeiseksi päälle päärynät. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Seuraavalla kerralla kokeilen tehdä glögimarinadin tujummasta glögistä. Nyt käytin valmista glögiä ja mielestäni se oli hieman liian laimeaa.

Haaste: Mitä rakastat itsessäsi?

Himpu Pienen pohdinnat -blogista haastoi minut miettimään ja nimeämään viisi asiaa, joita rakastan itsessäni. HUH!

1. Olen äiti. Ei ole ihanampaa asiaa. Olen jo kauan tiennyt haluavani olla äiti joku kaunis päivä. Nyt olen.

2. Kärsivällisyyteni. Olen mielestäni melko kärsivällinen ja rauhallinen. Ja tykkään siitä.

3. Siniset silmäni. Välillä hämmästyn itsekin kuinka siniset ne tietyssä valossa ovat.

4. Öööö. Hmmmm. Kengän kokoni! Se on juuri sopiva. Ei liian eikä liian pieni.

5. Vielä viimeinen. Sanotaan nenä. Sekin on sopiva. Sellainen nöpö.

Tämä oli minulle todella haasteellinen haaste! Vielä pitäisi haastaa viisi bloggaajaa. Mutta olen tylsä bloggaaja, ja heitän haasteen taas kaikille haluaville. Minulla kesti pari viikkoa haasteen toteuttaminen, huh!

Haaste: Lempijoulukoriste

Ihana Paula haastoi minut jo aikaa sitten esittelemään lempijoulukoristeeni, kiitos haasteesta. Paula myös arvasi oikein, minä olen jouluihminen. Nyt kun vihdoin sain laitettua joulua kotiin, voin toteuttaa haasteen.

Haasteen säännöt:
1. Ota kuva rakkaimmasta joulukoristeesta, ja kerro tarina sen takaa
2. Kiitä sitä bloggaajaa, keneltä haasteen sait
3. Linkitä postauksesi myös Karkkipurkki-blogin alkuperäiseen haastepostaukseen
4. Haasta mukaan muutama blogi, kenen lemppareimman joulukoristeen sinä haluat nähdä

Vaikka olenkin jouluihminen, ei meillä koristella kotia kovinkaan paljoa joulua varten. Tämänkin suhteen odotan sitä meidän unelmien kotia, jonka voin sitten sisustaa jouluisesti. Tämä koriste seuraa varmasti unelmien kotiimme. Ja tätähän voi pitää koko talviajan :)

Valopallo on Perfect homen Lyra-pallo ja meiltä näitä löytyy itse asiassa kaksi, yksi isompi ja yksi pienempi.

Haastan mukaan kaikki halukkaat! Tämä on jo melko monessa blogissa nähty ja nyt joulutohinoissa en muista kuka haasteen on tehnyt ja kuka ei.

Pikkujouluissa

Marraskuun viimeisenä vietetiin miehen joukkueen perinteisiä pikkujouluja. Muistaakseni tämä oli neljäs vuosi kun itse aherramme miehen kanssa järjestämässä pikkujouluja. Aikaisempina vuosina ollaan hankittu osa ruuista ja menneet ajoissa paikalle koristelemaan ja järjestelemään. Tänä vuonna oma osuuteni oli pienempi, vastuullani oli jälkiruuan valmistus. Mies sen sijaan hääräsi samalla tavalla kuin aiemmin.

 

Tänä vuonna päivä oli jännittävämpi kuin aikaisemmin. Meillä on ihana poika, joka jäi nyt ensimmäistä kertaa hoitoon. Pojan mummi tuli meille hoitamaan poikaa ja nämähän nyt ovat aika jännittäviä juttuja äideille. Kyllähän sitä puhelinta tuli muutaman kerran katsottua ja pari viestiä lähetettyä. Mutta omasta mielestäni olin yllättävän rennosti. Pärjäsin hyvin. Olin pojan luota poissa viisi tuntia, joista poika nukkui suurimman osan. 

 

Oli mukavaa olla välillä vauva-arjen ulkopuolella. Syödä jouluruokaa, nauttia hieman viiniä ja rupatella ihmisten kanssa. Mutta oli niiiiin ihanaa tulla kotiin. Baariin en mennyt, sitä on jo sen verran vanha, ettei se enää iske. Mies kävi kääntymässä ja totesi hänkin käynnin turhaksi. Poika ja mummi pärjäsivät hyvin (tietenkin), vaikka hieman itkettiinkin kun äiti lähti.

Lelut järjestykseen

Eräs kaunis päivä blogeja lueskellessani näin Valpuriinan villasirkuksessa kauniita virkattuja säilytyskoreja. Mieleeni juolahti heti ajatus tuollaisesta säilytyskorista lelukorina. Sattuipa niin mukavasti, että Valpuriina on opiskelukaverini, joten kysäisin josko hän voisi sellaisen tehdä.

Korin väriksi halusin valkoisen, vaikka olisihan joku mukava värikin ollut kiva. Pojan tulevan huoneen (siis siinä unelmien kodissa) sisustusta ei ole vielä mietitty ja valkoinen käy kuitenkin kaiken kanssa. Tarvittaessa väriä saa lisättyä ompelemalla korin sisään jonkin kivan värisen kankaan, joka tulee reunojen ulkopuolellekin.

 

Kokoa korilla on reilusti. Vielä ei leluja kovinkaan paljoa ole, mutta niitä tulee varmasti lisää. Korin on tarkoitus olla monivuotinen. Aluksi kaikki lelut mahtuvat siihen, mutta tulevaisuudessa siinä voi pitää esimerkiksi vaikka pelkästään legoja. Korkeutta on pikkuisen yli 40 cm ja pohjan halkaisija on 35 cm. Painoa liki kolme kiloa.

 

Tykkään kovasti! Kiitos Valpuriina!