Taikatalvi Muumimaailmassa

Perjantaina lähdettiin vierailemaan Muumimaailmaan,sillä muumit ovat tällä viikolla heränneet talviuniltaan. Miehen sisko sai otettua töistä lomapäivän, joten saatiin serkkupoika kaveriksi. Kesälläkin käytiin yhdessä noita vekkuleita kavereita katsomassa.

Taikatalvi on kyllä kivaa ajanviettoa, Naantalikin kun on todella hiljainen talvisin. Perjantaina ilmakin oli varsin mukana, aurinko ei paistanut, mutta toisaalta ei ollut kovin kylmäkään. Mukavan ajanvieton lisäksi Taikatalvi on melkoista bisnestä, täytyy sanoa että pääsymaksut ovat melko kohtuuttomat. Alle kaksivuotiaat pääsevät ilmaiseksi, mutta jokainen yli kaksivuotias maksaa 20 euroa. Muumimaailma on auki Taikatalven aikaan 10-16, mutta meidän kohdalla aktiivista touhuaikaa on kolmisen tuntia, jonka jälkeen on ihan pakko lähteä päiväunille. Joten onhan tuo melkoisen kova hinta. Ja tällä aikataululla niitä päiväunia on jo venytetty normaalista. Mielestäni pienille pitäisi olla halvempi hinta (esim. alle 5-vuotiaille) tai sitten ovet voisivat aueta tuntia aiemmin, jotta saisi hieman enemmän tuolla rahalla.

No mutta, jätetään raha-asiat siihen. Taikatalvi on alueeltaan pienempi kuin kesäisin avoinna oleva Muumimaailma. Alueella oli ihana nuotion tuoksu (se on talvisin aivan huumaava) ja omien eväiden grillailu onnistuukin hyvin. Lisäksi laavuilla voi lämmitellä sormia ja varpaita, jos siltä tuntuu. Talvista puuhaa oli myöskin ohjelmassa mäenlaskun, hiihtämisen ja lumikenkäilyn merkeissä. Kaikkea talvipuuhaa varten löytyi myös lainavälineitä, joten oman arsenaalin raahaaminen ei ole mitenkään pakollista. Kesään verrattuna muita ihmisiä voi olla vähemmän, ja perjantaina olikin ihan mukavasti tilaa seikkailla. Hahmot tuntuivat olevan paikalla koko ajan, ja touhusivat kaikkea kivaa. Pikku Myyllä oli aikaa jutustelulle eikä hahmojen halitteluun tarvinnut jonottaa.

Kesällä mennään taas tervehtimään muumeja, ja varmasti käydään moikkaamassa talviunesta heränneitä muumeja ensi vuonna.

Kun äidin sydän särkyi

Muuton jälkeen poika on aloittanut uudessa päiväkodissa, jossa hän hoidossa 11 päivää kuukaudessa. Uuden päiväkodin ryhmä on huomattavasti suurempi kuin aiempi pienten ryhmä, ja ryhmässä on 2-5-vuotiaita lapsia. Aikaisemmassa pienten ryhmässä lapset olivat alle kolmevuotiaita. 

Uudessa päiväkodissa kaikki lapset aivan pienempiä lukuunottamatta samalla pihalla ulkoilemassa, ja piha onkin mukavan monimuotoinen pienine mäkineen ja kuusineen. Meidän 2,5-vuotias lienee pienimmästä päästä ja vanhimmat ovatkin eskarilaisia. Kerran viikossa käydään metsäretkellä ja toiminta vaikuttaa mukavalta. 

"En halua mennä uuteen päiväkotiin." on lause, jonka olemme saaneet kuulla aina päiväkotiin mentäessä. Nyt on vasta kolmas viikko menossa, hoitopäiviä on takana seitsemän. Poika vaikuttaa iloiselta haettaessa ja hoitajien mukaan päivät sujuvat hyvin. Äidistä tosin tuntuu, että hoitajilla ei ole aikaa samanlaiseen kuulumisten vaihtoon kuin vanhassa paikassa. Mutta uuteen totuttelu vie aikansa, ja olemmekin ajatelleet että tuo haluttomuus johtuu siitä. 

Eilen aamulla tuo tuttu lause sai kuitenkin jatkoa. "Siellä on tylsää, isot pojat lyö." Sanat, joita ei ikinä halua lapsensa suusta kuulla. Siihen emme saaneet selvyyttä, että onko joku lyönyt meidän poikaa vai onko hän vain nähnyt isojen poikien rajumpia leikkejä. Tottakai sitä vanhempana alkaa miettimään, että onko pojalla oikeasti niin kurja olo ja onko hän tullut lyödyksi. Kyllähän meidänkin pojalla tulee läheisten kavereiden kanssa välillä taistoja, joissa lyömistä tapahtuu. Tuolloin asia selvitetään, pyydetään anteeksi ja annetaan hali. Ja leikki jatkuu. 

Neuvoimme poikaa aina kertomaan aikuiselle jos lyömistä tapahtuu ja kerroimme myös aamuhoitajalle mitä poika on sanonut. Tiedostamme myös sen, että mitään ei välttämättä ole tapahtunut. Pojan jutut ovat välillä melkoisia. Mutta tietenkin tällaisiin pitää suhtautua vakavasti. 

Ja sitä tunnetta äidin sydämessä ei voi kuvailla.

Mun erityispäivä - ja kuinka siitä ei tullut blogiuskottava

Sain kunnian vanheta jälleen vuoden ja ajattelinkin tehdä tuosta päivästä mun päivä -postauksen. Noh, kaikki ei aina mene kuten toivoisi ja tuolta päivältä ei juurikaan tallentunut kuvia tai tapahtumia. Sitä se elämä taaperon kanssa on. 

Herätys tapahtui ihanan myöhään, vasta 7.30. Hetken möyrinnän jälkeen sängystä kuului: "Äiti, mä oon ihan märkä." Jep, kun ei heti saa poikaa ylös, tulee megalomaaninen pissa. Siitä sitten vain suihkuttelemaan poika puhtaaksi ja vaatteet päälle. 8.15 nautittiin aamupalaa, jonka jälkeen poika katseli lastenohjelmia ja äiti lueskeli blogeja ja päivän lööpit. Melkoinen unelma-aamu!

Sitten muuttuikin ääni kellossa, muistiinpanot loppuvat tähän kuten myös kuvat. Känkkäränkkä tuli kylään, ja äiti sai taistella pojalle vaatteet päälle ulkoilua varten. Tarkoitus oli ratastella lähikauppaan ja jäädä kauppareissun jälkeen vielä pihalle leikkimään. Taistelussa meni kuitenkin niin kauan, että kaupasta oli tultava sisälle lounaalle. Onneksi sitä ei tarvinnut tehdä, pelkkä lämmitys riitti. 

Päikkäreiden aikaan pesin pyykkiä ja loikoilin sohvalla. Mummini oli leiponut synttärikakun, jonka isoisovanhemmat kävivät pikaisesti tipauttamassa pojan nukkuessa. Samalla saatiin vähän ylijäämäsalaatteja, joista riitti sunnuntaiseksi äidin lounaaksikin. Kakkuakin oli "riittävästi" olisikohan tuosta syönyt 15 henkeä!

Poika nukkui harvinaisen pitkät päikkärit, ja aloitinkin iltapäivän ruuan valmistelut päikkäreiden loppumetreillä. Puoli kolmen aikoihin alettiin heräilemään, mutta nouseminen oli haasteellista. Eikä tietenkään mitään mielenkiintoa vessareissulle. Tällä hetkellä en juurikaan pysty kantamaan kiukuttelevaa poikaa, joten en jatkanut jankkaamista vaan tarjoilin välipalaa. Pojan syödessä laittelin vielä makaroonilaatikkoa uuniin ja siivoilin jälkiä. Jogurttia oli tipahtanut housuille kaksi pientä tippaa, joten äitiä huudeltiin siivoushommiin. Ne kaksi tippaa häiritsivät poikaa suunnattomasta, se valtava pissa ja märät housut eivät tuntuneet missään. Joten jälleen kerran suihkuttelemaan ja puhdasta päälle.

Jotenkin selvittiin ilman sen suurempia katastrofeja siihen asti kunnes isi tuli Porista. Taisteltiin toki. Ihana isi toi äidille ison kasan tulppaaneja, helpotti heti. Isi ja poika lähtivät miesten kesken kaupoille, äidin selkä oli sen verran jumissa päivän koitoksista (enää ei kannata kävellä lähikauppaan), että äiti jäi selkää lepuuttamaan. Kauppareissu oli sujunut hyvin ja poika saanut muutaman lisäpalan junarataan ja uuden monsteriauton. Äitiä muistettiin Fazerin sinisillä konvehdeilla, muutamalla kivennäisvedellä ja yhdellä suklaapatukalla. Kyllä se mies tietää.

Puuroa pojalle, iltahommat ja poika petiin. Taistelulla, kuten nukkumaanmeno toistaiseksi sujuu. Telkusta The Voice of Finland ja itsekin pesulle ja pehkuihin.

Aina ei mene suunnitelmien mukaan, mutta sitä tämä lapsiperheen arki on.

Taaperon ystäväkirja

Ihanaa ystävänpäivää!

Aamupalan jälkeen mentiin pojan kanssa ulos tekemään lumiukkoa, pojan ensimmäistä. Pojan nukahdettua äidillä on hyvää aikaa viimeistellä postaus ja lisätä tekstiin aamuiset kuvat. Snow like you -blogista bongasin hauskan idean taaperon ystäväkirjasta, ja mikä sopisikaan paremmin ystävänpäivän julkaisuksi. Alkuperäiseen taaperon ystävänkirjaan kuului muiden haastaminen, mutta en suoranaisesti haasta ketään. Ilahdun kyllä, jos joku muukin ideasta innostuu ja vielä vaikka linkkaa oman postauksensa kommenttiboksiin. Hieman muokkailin kysymyksen asettelua, suluissa taaperolle esitetyt kysymykset.

Nimi (oikea tai nimi, jolla esiinnyt blogissa ja blogin nimi): (Nimi)
Joonatan. Mä oon Joonatan*sukunimi ja kolmas nimi*, mä osaan sanoa. Ei mennä Olian luokse.

Ikäsi? (Kuinka vanha olet?) 
Kaksi.

Parasta just nyt?
Punanen. (Tarkoittanee viinirypäleitä, joita söi samaan aikaan.)

Lempiruoka? 
Makalooni.

Lempijuoma? 
Piimä ja maito.

Suosikkileikkini?
Mä leikistä tykkään tlakolista (traktorista).

Harrastukset? (Mitä sä tykkäät tehdä?) 
Öö. Piiltää. (Varsinaisia harrastuksia ei meidän taaperolla vielä ole, eikä varmasti ymmärrä mitä harrastus tarkoittaa.)

Idolini? (Kuka on kaikista paras?) 
Olivel. Ejias.

Valitse parempi vaihtoehto.  
potta/vaippa vaippa
auto/juna juna
kukkakaali/parsakaali *harteiden kohautus*
lämmin/viileä(lämmin/kylmä) kylmä 
oma sänky/äidin kainalo mamman sänky (Mistäköhän tämä tuli, ei ole tainnut koskaan olla mamman sängyssä ;))

Vaikka meidän poika onkin melkoinen papupata, tässä yllättäen vastaukset pysyivät hyvin lyhkäisinä, eikä juttu eksynyt mihinkään. Tällaisia voisi kyllä tehdä aina silloin tällöin, jotenkin sitä oppii uusia juttuja omasta lapsestaan. Oli mielenkiintoista seurata pojan reaktioita ja käyttäytymistä "haastattelutilanteessa".