Vinkkejä pääsiäissisustukseen

Kaupassa käydessäni ihmettelin hieman, että miksiköhän nyt jo on niin paljon pääsiäistuotteita myynnissä. Kunnes havahduin siihen, että pääsiäinen on pian. Eli nyt voi hyvin alkaa miettimään pääsiäissisustusta.

Itsetehtyjä koristeita
Vuosi sitten askartelin vessapaperista, sokerista ja vedestä söpöt munankuoret osaksi sisustusta. Täältä voit kurkata ohjeen, superhelppoa! Jemmasin kuoret kaappiin, ja hyvin ovat säilyneet vuoden. Nämä tullaan varmasti näkemään sisustuksessa tänäkin vuonna. Ehkäpä narsisseilla kuten viime vuonna tai ehkäpä vaikka helmililjalla.

Innostuin myös maalailemaan muutamia munia harmaalla kalkkimaalilla ja koristelin helmitarroilla. Nekin päässevät sisustukseen tänäkin vuonna. Pinterestin pääsiäiskansioon jäi kuitenkin pajon ideoita käyttämättä ja ainakin pajunkissakranssi näyttää ihanalta! Ja töhnämuniakin on pitänyt jo useampana vuonna tehdä, olisiko tänä vuonna niiden vuoro.

Sain idean käyttää rautakehikkoa osana pääsiäissisustusta ja pikaisesti somistin sitä kotoa löytyvillä esineillä. Joten nuo maalaamani pääsiäismunat pääsivät kehikkoon roikkumaan ja tuo munankuori sai sisälleen yhden kotoa löytyvän viherkasvin. Ja tietenkin teemaan sopivalla tekstillä. Tätä varmasti vielä jalostan pääsiäiseksi. Siihen sopisi vaikkapa pieni pajunkissakranssi, täytyykin pitää mielessä.

Kauniita kukkia 
Kukat kuuluvat pääsiäiseen ja ehkäpä juurikin tuo narsissi on yleisen pääsiäisen kukista. Helmililjaakin on paljon nähty, mutta myös meille perinteistä joulukukkaa, hyasinttia olen pääsiäisen kukka-asetelmissa nähnyt. Kauniin pääsiäiskimpun saa myös koivunoksista, pajunkissoista ja valkoisista tulppaaneista. Unohtamatta tietenkään itse kasvatettuja pääsiäisruohoja. Viime vuonna meillä kasvatettiin pääsiäisruohot pieniin Aalto -maljakoihin.

Miltä teidän pääsiäinen näyttää tänä vuonna?

*Rautakehikko saatu osana LuKLabel Design Teamia, linkin klikkailusta en hyödy mitenkään.

Kevät ja piha

Täällä on vietetty hiihtolomaviikkoa mitä ihanimmassa kelissä! Kirpeää pakkasta ja loistavaa aurinkoa, täydellinen talvi! Siitäkin huolimatta tai sen ansiosta aloitimmekin puutarhahoidolliset toimenpiteet suojaamalla viime keväänä istutetut tuijat.

Me olemme tässä hommassa täysin noviiseja, eikä meillä juurikaan ole hajua miten hommat pitäisi hoitaa. Mutta sen tiedämme, että kevät on sitä kriittisintä aikaa kun maaperä on vielä jäässä ja aurinko kuitenkin jo lämmittää. Pihan tehneen yrityksen mukaan kasvit tarvitsevat suojaa pari ensimmäistä vuotta, jonka jälkeen juuret ovat tarpeeksi vahvat selvitäkseen ilman lisäsuojaa.

Tässä sitä nyt omakotitalon omistajina ihmetellään myöskin pihanhoitoa. Nurmikko saatiin kasvamaan, omenapuihin yksi omena (jonka taapero nappasi ennen kypsymistä) ja rikkaruohoja nypittiin melkoisesti.

Huomasimme myöskin, että asuinalueellamme olevaan toisen talon pihaan ilmestyi suojat heti meidän jälkeemme. Kyseisessä talossa oli tuijat jonkin verran rusehtuneet jo viime kasvukaudella, ja ne ovat samoihin aikoihin istutettuja kuin meidänkin. Muuten ei täällä vielä ole suojia näkynyt.

Meidän piha
Pihamme on todella aurinkoinen ja auringon lämmittävän vaikutuksen huomaa jo selvästi ja näinä talvisina aurinkoisina päivinä se porottaa koko paistoaikansa meidän tuijiimme. Rinteestä löytyy myös suojattavia kasveja, mutta ne ovat vielä hangen alla piilossa ja suojassa. Vielä täytyy kyllä googletella tarvitsevatko ne kaikki suojaa, vaikkakin oletamme niiden tarvitsevan sitä. Sieltä löytyy pallotuijaa, tuiviota sekä vuorimäntyä. Täältä voit katsella miltä piha näytti viime kesänä.

Toivotaan, että saadaan kasvit selviämään tästä eikä nähdä ruskeita kasveja. Yksi pallotuijaa lienee vaihdon tarpeessa, se oli puoliksi ruskea heti alkumetreillä. Puutarhafirman mukaan sillä saattoi olla mahdollisuuksia selvitä, tänä keväänä se nähdään. Aurinkoisuuden takia meitä alunperinkin varoiteltiin, että pallotuijia saattaa joutua vaihtamaan, kasvupaikka on niille hieman haasteellinen. Mutta ei mahdoton.

Joko te olette valmistautuneet tulevaan kasvukauteen? Ollaanko me ihan hassuja suojinemme helmikuussa?

Pois pinnasängystä

Millaiseen sänkyyn pinnasängystä?
Meidän lapset ovat synnytysosastolta kotiuduttaan nukkuneet aluksi äitiyspakkauksessa, joka on ollut pinnasängyssä. Äitiyspakkauksesta on siirrytty pinnasänkyyn ja pinnasängystä on luovuttu molempien kohdalla noin kahden vuoden iässä.

Esikoisen kohdalla tarkoituksena oli ostaa Ikeasta sänky, se oli valmiiksi päätetty, kunnes ostosreissulla selvisi ettei sitä enää ole. Päädyimme kiertelemään myös Kodin1-myymälään, josta sitten esikoisen sänky ostettiin samalla reissulla, sen enempää miettimättä. Sänky oli isompi kuin aiottu, tämä on 90x200cm, ihan kunnon kokoinen siis. Mutta niin se meidän pieni vaan sopeutui valtavaan sänkyynsä, eikä toistaiseksi ole kertaakaan sieltä tippunut. Pari kertaa on pienempänä löydetty lattialta nukkumasta, mutta silloin hän on sieltä kömpinyt pois.

Nyt kuopuskin on saanut isojen sänkynsä, sekin kooltaa samaisen 90x200cm. Olemme todenneet tuon aivan loistavaksi ratkaisuksi, näiden pienten kanssa kun ei tiedä koska saa pötkötellä vieressä pidempiä toveja. Tytön sänky löytyi Ikeasta, ja tällä kertaa löytö oli ehkäpä vielä parempi kuin esikoisen kohdalla. Tässä SLÄKT -sängyssä on nimittäin sekä varavuode että kaksi pientä säilytystilaa. Varapatjoja on hankalta säilyttää missään, niitä kun ei saa mitenkään fiksusti pieneen tilaan. Mutta tässäpä on oiva ratkaisu! Ja mikäli siinä lapsen kanssa tulee yötä vietettyä, on tilaa molemmille paremmin.

Tytölle ostimme vielä tuon lisälaidan, sillä tässä sängyssä ei ole reunaa lainkaan. Esikoisen sängyssä on pieni laita ja se on riittänyt hyvin. Aiemmin tytön pinnasänky oli vielä jalkapäädyssä rajaamassa sänkyä, mutta tänään kannoin sen pois sieltä. Tuo hirvitystuoli saa toistaiseksi toimia rajana.

Sänky sisustukseen sopivaksi, avuksi päiväpeitto
Tytön huoneen sisustus on tuntunut jo kauan keskeneräiseltä, liian sekavalta. Eikä tuo tunne ole mitenkään helpottanut. Nyt pitäisi löytää sopiva päiväpeitto tytön sänkyyn, väliaikaisesti laitoin siihen tuon toisen meidän makuuhuoneemme peitoista. Mietin toimisiko tuo Marimekon Räsymatto pinkeillä palloilla, veljeltä kun löytyy keltaisilla. Hieman epäilen sen olevan liian voimakas tytön huoneeseen. Esimerkiksi Hortensie -kankaan vaaleanpunainen voisi olla hempeämpi. Tytön huoneen tapetti on myös todella kirjava, jolloin päiväpeitto voisi ehkäpä olla rauhallisempi, jotta kokonaisuus olisi seesteisempi. Ja toisaalta päiväpeitossa voisi olla samaa sävyä maton kanssa kuten veljenkin huoneessa.

Mitä mieltä olette, minkälainen päiväpeitto tytön huoneeseen sopii?

Kohti veneretkiä

Ulkona tuiskaa ja pyryttää, mutta meillä on ajatukset veneilyssä. Oma venettä meillä ei ole, mutta appivanhemmilla on mökillä pieni moottorivene. Tänä keväänä vene on hieman kasvanut, mutta ei sillä kovin pitkiä matkoja taiteta.

Veneilykuume on erityisesti noussut miehelläni, mutta on se hieman tarttunut minuunkin. Mies tilasi kuumeissaan kaksi kirjaa, joiden kanssa valmistaudumme tulevaan veneilykauteen. Saariston kätköissä sisältää 501 nähtävyyttä Suomen meriltä. Täältä nyt nappaillaan tulevan kesän kohteita!

Toinen kirja hankittiin lapsia silmällä pitäen. Muumit merellä -kirjasta löytyy veneilyn alkeita ja esimerkiksi jokamiehenoikeudet. Ehkäpä näin muumien muodossa ne kiinnostavat lapsia ja jotain hiljalleen jää mieleenkin. Näillä eväillä mennään kesää kohti, ja ennen kesän reissuja on ostoslistalla ainakin uudet pelastusliivit esikoiselle, jonka vanhoista tulee painoraja vastaan.

Olkoon tämä postaus ensimmäinen veneilystä, ehkäpä tästä kehittyy vielä jonkinlainen omsa postaussarjansa. Tavoitteena on kesällä tehdä edes pari yön yli kestävää reissua perheen kesken ja kirjoitella niistä. Mies veneilykuumeissaan on etsinyt blogeja perheiden veneilystä eikä vastaan ole tullut halutunlaisia blogeja. Purjehdusblogeja kyllä löytyi jokunenkin, mutta ei sellaisesta näkökulmasta, jota mies olisi kaivannut. Joten minäpä yritän näillä tulevilla veneilyteksteillä luoda jotain sellaista.

Bloggaaminen ja työ

Minulta toivottiin postausta (opettajan)työn ja bloggaamisen yhdistämisestä, joten tässä muutama pohdinta siitä. Tämä oli mielenkiintoinen idea, sillä en ole asiaa sen kummemmin ajatellut.

Olen kirjoittanut blogia koko opettajaurani ajan, aloitin kirjoittamisen opiskellessani OKL:ssa kurssikavereiden esimerkin innoittamana. Tuolloin kirjoittelin sitä sun tätä ja lukijat olivat niitä kurssikavereita ja sukulaisia. Noh, niitä kyllä löytyy edelleenkin lukijoista, mutta muuten blogi on ajan myötä muuttanut muotoaan. Osoitekin on siinä välissä pari kertaa vaihtunut, tämä on ollut käytössä nyt 4,5-vuotta, ja tuskinpa sitä enää vaihdan.

Bloggaaminen on minulle harrastus. En ole ottanut mitään tiukkaa julkaisutavoitetta, vaikkakin toivoisin sen olevan nykyistä tiuhempi. Leipäni tienaan kuitenkin opettajan töitä tekemällä, jolloin arvotan aikanikin sen mukaan. Äitiys- ja hoitovapaalla ollessani aikaa blogille oli luonnollisesti enemmän ja tällä hetkellä blogi jää muun varjoon.

Kollegat pääsevät yleensä blogini jäljille siinä vaiheessa kun ystävystytään Facebookissa. Tai löytää minut Instagramista, johon blogini on linkitetty. Muuten en blogiani töissä tuo esiin. Toki siitä puhun sen tullessa ilmi, mutten kirjoittamisestani suureen ääneen huutele. Ammattini toki vaikuttaa jonkin verran blogiini. Tai ehkei yksinään vaan ammattini, mutta muiden seikkojen ohessa. Olipa sekavasti sanottu.

Mutta kuten ehkä arvata saattaakin, on blogini vain pintaraapaisu elämästämme. Työtäni olen käsitellyt siinä todella vähän, enkä juurikaan ole ammatistani puhunut. Olenkohan koskaan suoraan sanonut ammattiani? Työni on ollut tarkoituksella taka-alalla, ihan jo vaitiolosyistä. Tietenkään en voi mitään kovinkaan yksityiskohtaista työstäni sosiaalisessa mediassa kertoa, mutta en myöskään halua joutua mahdollisesti epämukavaan tilanteeseen jonkun huoltajan kanssa. Haluan erottaa yksityiselämäni ja työelämäni ja rehellisesti sanottuna jossain tapauksessa voisi olla hyvin epämukavaa, että jonkun oppilaan huoltaja vierailisi blogissani säännöllisesti. Ja voihan näin nytkin olla, eikä se haittaa tällä sisällöllä ja näillä rajauksilla.

Olen myös päättänyt olla ottamatta oppilaita tai heidän vanhempiaan esimerkiksi Facebook-kavereikseni. Tässäkin tiedostan sen, että Turun seudulla työskennellessäni vastaan voi tulla tilanne, jossa opetettavakseni tulee joku tuttu lapsi. Ja tällöin tilanne on eri. Tai jos satun muussa yhteydessä ystävystymään jonkun huoltajan kanssa, mutta tuskinpa näitä tapauksia kovinkaan paljoa tulee. Tiedän, että Porissa työskennellessäni muutama oppilas löysi Instagramini sattumalta saman hashtagin kautta, ja sitä kautta he ovat varmasti löytäneet tiensä blogiini (yläkoululaisia kun olivat). Mutta luulenpa, että sisältö ei heitä juurikaan kiinnostanut ja tuskinpa enää minua seuraavatkaan.