Minä olen äiti

Havahdutko sinä ikinä ajatukseen "minä olen äiti"? Minä havahdun. Melko useastikin.

Vieläkin usein tuntuu uskomattomalta, että minä olen äiti. Tuo pieni kiharahiuksinen pellavapää on minun poikani. Tuo tunne yllättää ja hiipii päähän vaivihkaa. Tällä viikolla muun muassa päiväkodin pihalla, kun hain poikaa kotiin. Siinä me käveltiin yhdessä käsi kädessä. Poika äitinsä kanssa. Äiti, joka olen minä.

Lapsi on elänyt masun ulkopuolista elämää reilun vuoden verran. Ja kuinka paljon tuossa ajassa onkaan tapahtunut! Ja kuinka paljon minä olenkaan unohtanut. Juuri juteltiin miehen kanssa siitä, kuinka vuosi sitten meidän poika ei vielä osannut edes kääntyä. Tuo poika, joka nyt kävelee, juttelee omiaan, naureskelee ja välillä velmuilee.

Synnytystä muistelen aina välillä. Haluan muistaa siitä kaiken, mutta se lienee mahdotonta. Tosin tuntuu siltä, että vielä kaiken muistaa. Muistan kuitenkin sen tunteen, kun synnytyksen käynnistymistä odotettiin, sen kun ponnistusvoima tuntui loppuvan ja tietysti sen kun sai pojan vierelleen.

 

 

Huhhuh! Tämä äiti on ollut työelämässä reilun kuukauden verran ja mikäpä mahtaa olla tuona aikana tehtyjen postausten lukumäärä. Ainakin kahdella kädellä laskettavissa, ehkäpä jopa yhdellä. Ja minulla sentään on lyhyehköt työpäivät ja yksi lapsi!

Mutta arki on lähtenyt rullaamaan. Työt alkavat tietyllä tasolla rutinoitumaan, niin että ihan kaikkea ei tarvitse muistella miten se hoidettiin. Paljon silti on opittavaa kuten aina uudessa työpaikassa. Lähimpien työkavereiden nimetkin jo muistaa, muutaman muunkin. Poika on viihtynyt päiväkodissa todella hyvin ja olemme tyytyväisiä päivähoitoratkaisuumme.

Postausideoitakin on päässä muutama, vielä kun saan aikaiseksi toteuttaa ne. Ainakin hieman ruokakauppavertailua pienen kokeilun tiimoilta ja meidän päivästäkin ajattelin kirjoitella nyt kun arki on hieman muuttunut. Kamera on saanut olla ihan rauhassa matkan jälkeen, eipä tässä kuvailtavaakaan ole ollut. Pyörällä kun hurjastelee päiväkodin kautta töihin ja töistä päiväkodin kautta kotiin, ei niitä kuvia tule napsittua.

 Vieläkö siellä ruudun toisella puolella joku käy blogia kurkkimassa? Onko teillä toiveita mistä haluaisitte minun kirjoittavan?

Ihana Italia part 3

Vieläkö jaksatte palan Italiaa? Yhtenä päivänä ajettiin pohjoiseen Tresimoneen, Limoneen ja Salòon.

 

Tässä ollaan vielä matkan alkupäässä, ei edes ensimmäisellä etapilla.

Tresimoneen paras nähtävyys oli sinne vievä tie. Todella kapea (sitä ei kuviin saanut vangittua) tie upeilla maisemilla. Tällä tiellä on kuvattu Bond-leffoja ja olisiko huhun mukaan itse Churchillkin on tietä kehunut.

Tältä reissulta kuvat ovat pääsääntöisesti näitä vuori-järvikomboja :) Edelleenkin suosittelen lämpimästi Gardajärveä ja vuokra-autolla liikkumista.

Pssst..

Bannerin alta löytyy nyt myös second hand -sivu, jonne lisäilen myynnissä olevia lastenvaatteita. Lisää tilaa pitäisi taas raivata ja livekirppikselle vieminen tuntuu nyt olevan liian työlästä. Joten kokeillaan näin. Muutama vaate sieltä jo löytyy ja lisää tulee kun saan niitä kuvailtua.

Ihana Italia part 2

Meillä oli siis koko ajan vuokra-auto käytössä ja ajelimmekin muutamaan pikkukaupunkiin Gardajärven rannalla sekä lyhyen ajomatka päässä sijaitsevaan Veronaan.

Kuten kuvista näkyy, päivä ei ollut kovin aurinkoinen. Päivä oli harmaa ja vettäkin tihkutteli. Veronalainen tarjoilija kertoili meille, ettei Veronassa tänä vuonna ollut varsinaista kesää. Sateettomia päiviä oli vain muutama.

 

Julian parveketta käytiin tietenkin katsomassa. Paikka oli tulvillaan rakkaudentunnustuksia. Rakkauslukkoja oli pilvin pimein, samaten sisäpihalle johtavan kulkuaukon seinät olivat täynnä kirjoituksia ja laastareita. Liekö laastareilla joku syvempikin tarkoitus vaiko onko se vain jotain mitä joka turistin laukusta (paitsi meidän) löytyy?

Verona oli kyllä käymisen arvoinen paikka. Vietimme siellä muutaman tunnin, joka oli aivan sopiva aika meille. Varmasti nähtävää olisi enemmänkin, tuossa ajassa toisaalta ehti hyvin kävelemään Julian parvekkeelle, kiertelemään hieman kauppoja ja aistimaan paikan tunnelmaa.

 

Ihana Italia part 1

Ei varmaan ole kenellekään suuri yllätys, että matkan jälkeen kuvia löytyy melkoinen kasa. Yhteen postaukseen ei kuitenkaan viitsi ihan niin paljoa kuvia mätkäistä, joten juttua Italiasta tulee muutaman postauksen verran.

 

Lensimme Ryanairilla Bergamon kentälle Milanoon, jossa meillä oli jo Suomesta käsin varattu auto käyttöön. Matkassa oli kuusi aikuista ja meidän taapero, joten autona oli virtaviivainen 8+1 hengen Renault. Lento meni todella mukavasti (mitä nyt minä kärsin pienestä lentopelosta, aina siis jonkinmoinen jännitys päällä), meidän poitsu veteli sikeitä noin kaksi tuntia kolmen tunnin lennosta. 

 

Milanosta ajettiin kohti Sirmionea, niemenkärkeä Gardajärven eteläpäässä. Kiirettä meillä ei Sirmioneen ollut, sillä sunnuntaisin alueelle saa ajaa rajoitettuina aikoina. Sirmioneen täytyy siis olla ajolupa, sinne ei tuosta vain ajella. Kujat olivat yhden auton levyisiä ja liikennevaloilla ohjattiin ajosuuntaa.

Hotellimme oli pieni kolmen tähden hotelli Hotel Maviano. Hotelli vastasi hyvin meidän tarpeisiimme. Huoneet olivat todella siistit ja remontoitu lähiaikoina. Mukavaa plussaa olisi ollut syöttötuoli aamiaisella, eikä hotellissa ole ravintolaa. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja avuliasta. Italialaisella korostuksella. Suosittelen lämpimästi, mikäli ei kovin suuria hotellilta kaipaa.

Sirmione on todella pieni paikka, eikä siellä kannata koko viikon lomaa viettää. Pari päivää riittää hyvin. Matkalla meille tulikin mieleen, että olisimme voineet varailla muutamankin hotellin Gardajärven ympäriltä, vuokra-auto kun meillä joka tapauksessa oli käytössä. Sirmionessa voi kuitenkin tehdä jonkin verran ostoksia ja ravintoloitakin löytyy useita.

Hiekkaisia rantoja on Sirmionesta turha etsiä. Aurinkotuoleja kyllä auringonpalvojille löytyy. Gardajärven vesi on äärimmäisen kirkasta! Itse ainakin koin jonkinlaista visuaalista harhaa, sillä hieman kauempaa katsottuna vesi näytti samealta. Viereen kävellessä huomasi sen olevan kristallinkirkasta.

Oletimme paikan kuhisevan turisteja, sillä eteläeurooppalaiset olivat matkan aikaan lomalla. Mielestäni turisteja oli kuitenkin yllättävän vähän. "Lapsellisen" kannalta Sirmione on mukava paikka lomailla. Paikka tuntui turvalliselta (lukuun ottamatta laitureita jne. veteenputoamispaikkoja) eikä siellä ollut yöelämää. Kymmenen aikoihin kylä hiljeni eikä hotellihuoneessa tarvinnut kuunnella yön yli jatkuvaa jumputusta. Bilekansalle en siis suosittele.

Sirmionesta löytyy paljon vanhaa ja tunnelma on mielestäni juuri sellainen kuin pitääkin. Jaksoin ihmetellä pieniä pensasaitoja (sellaisia kukkaistutuksia rajaavia), jotka olivat rosmariinia! Teki mieli napsaista sitä matkalaukkuun. Tuo ihana yrtti, jota täällä myydään kalliilla! Rannasta löydettiin myös granaattiomenapuu (kyllä, nekin kasvavat jossain) ja oliivipuita oli pilvin pimein. Rakennukset olivat ihanan värikkäitä ja sykähdyttäviä ikkunaluukkuineen.