Joulupöydän mutakakku

Kaikkihan ovat joulun jälkeen tunnetusti nälkäkuoleman partaalla ja viettäneet herkutonta aikaa. Joten ajattelin jakaa teille joulupäivänä pöydästä löytyneen mutakakun reseptin.

 

Amarula-mutakakku

 

1½ dl sokeria

1 dl Amarulalikööriä

100g voita

200g taloussuklaata

4 munaa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

 

Koristeluun valkosuklaata (itse käytin noin puolikaan Pandan levyn).

 

Sulata suklaa ja voi (kukin tyylillään, minä sulatin yhdessä kipossa mikrossa). Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään erillisessä kulhossa. Yhdistä kaikki aineet ja sekoita taikina tasaiseksi.

 

Kaada voideltuun (ja jauhotettuun) irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa 20 minuuttia. Oma kakku lipsahti hieman yli 20 minuutin (kannatti nukuttaa poikaa) ja tuolloin kakusta tuli hieman liian kiinteää omaan makuuni.

 

Koristeluna kokeilin paahdettua valkosuklaata. Paloittele suklaa ja laita leivinpaperin päälle uunipellille. Paista noin 5 minuuttia 175 asteessa. Suklaa leviää vain hieman ja ruskistuu. Annoin suklaan jäähtyä hetken, jonka jälkeen rouhin sen puukolla sopivaksi. on muuten herkkua tuo paahdettu valkosuklaa! Voi syödä sellaisenaan, koostumus on hieman keksimäinen.

 

Alkuperäinen ohje on Bailey'sillä maustettu, mutta päädyin korvaavaan tuotteeseen varsin suppean kermaliköörivalikoiman takia. Eli ei juuri ollut muuta, kahvilla maustetut hylkäsin heti. Mutta tuohonhan voi käyttää mitä vain.

40

Viime viikonloppuna isovanhempieni vihkimisestä tuli kuluneeksi 40 vuotta. Aikamoinen saavutus! Juhlan arvoinen, eikä vain? Isoisä lasten avustuksella järjesti mummille ihanan yllätyksen hääpäivän kunniaksi. Mummi tiesi etukäteen, että jotain he tekisivät tuona viikonloppuna, ettei vaan ohjelmoi mitään menoa. Mutta eipä tiennyt millaisesta yllätyksestä oli kyse!

 

Tuolloin 40 vuotta sitten pari vihittiin Turun Tuomiokirkossa, morsiamen kimpussa keltaisia ruusuja ja sinisiä anemoneja. 40 vuotta myöhemmin tuo pari uusi vihkivalansa samassa kirkossa samojen kukkien kanssa. Tällä kertaa jälkikasvua oli mukana enemmän kun mukana olivat lapset, lastenlapset ja lapsenlapsen lapsi.

Koko vieras joukko oli odottamassa alttarin vieressä kun morsiuspari käveli tuota tuttua käytävää urkujen soidessa. Siinä tilaisuuden alkamista ja juhlaparin saapumista odotellessa meidän poika nautti kirkon mahtavasta kaiusta ja juoksutilasta.

Sama meno jatkui kyllä seremonian aikanakin, sellaista on olla lapsi. Mieluummin antaa lapsen liikuskella kun muuten seurauksena olisi ollut melkoinen huuto.

Isi ottaa äitistä kuvaa ja samalla äiti näkee kun poika lähtee köysien alitse alttarille. Jos ei kuitenkaan sinne asti mennä.

Koska kyseessä oli vihkitilaisuus, estettiin muiden pääsy tuona aikana alttarialueelle. Saattoivat jopa olla päästämättä kirkkoon, ainakin kovin tyhjä se oli tilaisuuden aikana. Itse kun tulimme oli kirkossa kastetilaisuus kesken, ja tuolloin ihmisiä kuitenkin oli kirkossa muutenkin.

Tilaisuuden jälkeen menimme vielä yhdessä syömään ja juhlistamaan nuorta paria. Omasta mielestäni aivan loistava yllätys ja ihana tapa juhlia yhteisiä vuosia.

Pienen ihmisen ikävä

Aiemmin olenkin kertonut, että olen asustellut tämän viikon yksinäni miehen ja pojan ollessa kotikonnuilla. Sama järjestely oli viime viikollakin, viikonloppuna oltiin koko perhe samassa paikassa. 

Mies on ollut päivisin rakentamassa taloa ja poika on ollut mummin, isomummin ja vaarin sekä isomummun hoidettavana. Tällä viikolla poika on kuitenkin alkanut reagoimaan tilanteeseen. 

Iltaisin uni ei ole tullut omassa sängyssä, kiukuttelua on ollut normaalia enemmän, isiä on yritetty purra ja muutenkin osoitettu mieltä. Eilen FaceTimen kautta näkyi kuvaa kiukuttelevasta ja huomionkipeästä pojasta, joka ei yhtään katsellut äitiä kohti. Tosin tuolloin oltiin jo hyvän matkaa nukkumaanmeno ajan ohi. Kyllä äidin silmät kostuivat. Ja sydäntä raastoi. Poika kaipanee äitiä ja isiä, sitä tavallista arkea.

Huomenna on vielä hieman töitä, tavoitteena ehtiä yhdentoista bussilla kohti rakkaita. Yritän lohduttautua ajatuksella tilanteen ainutlaatuisuudesta ja harvinaisuudesta. Silti sydän on hieman ahdistunut. 

Huomenna helpottaa. 

Päiväkotitätien muistaminen

Tämä joulu on ensimmäinen, jolloin poika on ollut päivähoidossa. Vaikka joulukuussa hoitopäiviä kertyykin vain viikon verran, halusimme tietenkin muistaa päiväkodin ihania hoitajia. Kaikki neljä ovat kyllä aivan ihania, olemme olleet supertyytyväisiä! Kaikki ovat työskennelleet jo vuosia ja halusinkin olla antamatta mitään turhaa tavaraa.

Saaristolaisleipä 

1 l rasvatonta piimää

2,5 dl siirappia

2 tl suolaa

3 dl kaljamaltaita

2 pss kuivahiivaa

3 dl vehnäleseitä

5 dl täysjyväruisjauhoja

7 dl vehnäjauhoja 

Pinnalle

3 rkl siirappia

3 rkl vettä 

Sekoita maltaat ja kuivahiiva keskenään. Lämmitä piimä reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita piimän joukkoon siirappi, suola ja maltaat. Jätä pehmenemään 15 minuutiksi.

Maltaiden pehmetessä sekoita leseet ja ja jauhot keskenään. Lisää jauhoja muutama desi kerrallaan piimän joukkoon puuhaarukalla sekoittaen. Sekoita kunnes taikina on tasainen. Kohota liinalla peitettynä 1 tunti. 

Sekoita kohonneesta taikinasta ilmakuplat pois. Jaa taikina kahteen 1,5 l (voideltuun) leipävuokaan. Tasoita pinta kostutetuin käsin. Anna kohota puoli tuntia. 

Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin tunti. Voitele leipien pinta siirappivedellä ja laita takaisin uuniin puoleksi tunniksi. Kumoa heti uunista oton jälkeen ja anna jäähtyä. 

Itse tein taikinan 1,5-kertaisena, ja jaoin sen neljään litran vuokaan. Tein leivät kertakäyttövuokiin, joita ei välttämättä tarvitse voidella. 

Hiljaisuuden rikkomista

Siitä huolimatta, että jälki ei ole kauneinta mahdollista, olen päättänyt katkaista blogihiljaisuuden. Viime ja tämän viikon olen ollut kotona yksin, miehen ja pojan ollessa kotikonnuilla. Bloggaajan unelma, aikaa blogille! Viime viikon kuitenkin kärsin jonkinlaisesta aikaansaamattomuudesta ja tukoksesta. Nyt taasen sekä tietokone että kamera ovat miehellä. Ja tästä pääsemmekin takaisin lopputuloksen kauneuteen. Bloggaamisen kännykällä ja kuvatkin ovat kännykällä napattuja. 

Omaa aikaani olen käyttänyt lahjojen hankintaan, yhtään lahjaa en ostanut ennen tätä. Joku voisi puhua joulusiivouksesta, mutta kyllä minä ihan muuten vaan pesin lattiat ihan rauhassa. 

Kynttilöitäkin olen poltellut, pelkäämättä taaperon vetävän niitä alas. Päivittäin ollaan puhuttu FaceTime-puheluita, eilen reilun tunnin ajan. Ah, nykyaika! Viikonloppuna toki nähtiin ja tämäkin viikko alkaa lähestymään loppuaan. Lauantaina vielä viimeinen työpäivä ennen lomaa. 

Kokemuksia Playtraysta

Yhteistyössä Oy MaxPlay ab ja KidSpot.

 

Saatiin kesällä KidSpotin yhteistyön kautta MaxPlaylta oma Playtray ja se onkin ollut meillä käytössä siitä asti. Ajattelinkin kirjoitella teille uudestaan kokemuksista nyt kun Playtray on ollut pidemmän tovin käytössä. Aiemman kirjoituksen löydät täältä.

 

Tarkkasilmäiset ehkä jo huomasivatkin, että TrippTrappin Babyset on otettu pois käytöstä. Ei liene yllätys, että lapset kasvavat ja taidot karttuvat. Ajatuksena tuntui kuitenkin hurjalta siirtyä Babysetistä suoraan ilman minkäänlaista tukea istumiseen. Vaikka jälkikasvua voikin kuvailla luonteeltaan melko rauhalliseksi, en kuitenkaan luota tuolilla pysymiseen. Tosin taitaa sekin vain olla tottumiskysymys. 
Playtray ei itsessään ole mikään istuintuki, mutta kyllä se tuo tietynlaista turvallisuuden tunnetta äidille. On ainakin jokin hidaste tippumisen tiellä.

Playtrayn puhtaanapito on ollut helppoa. Onhan sitä jämähtänyttä ruokaa hieman turvanauhan kolossa, mutta muuten lika lähtee pinnasta helposti kostella pyyhkimällä. Meillä on itse asiassa tarjotin ollut koko ajan paikallaan eikä sitä ole tarvinnut irrottaa edes hirmuisen sekasotkun jälkeen. Välillä olen sen pyyhkinyt vain kostella liinalla toisinaan taas käyttänyt puhdistusliinoja, joissa on siis muutakin kuin vettä.

Päiväkodin tädit ovat kuvailleet poikaamme kokonaisvaltaisena syöjänä. Tämä on kaunis tapa sanoa, että ruokaa on joka puolella. Kalakeitto muuten tuoksuu hiuksissa mukavasti. Noh, tämä kokonaisvaltainen ruokailutapa näkyy myös Playtrayn kanssa. Tarjottimen ja lapsen väliin jäävä rako on sen verran iso, että siitä mahtuu ruuat mukavasti tippumaan housuille. Tästä johtuen meillä syödään usein vaippasilleen. Nyt isi tosin keksi tähän loistoratkaisun, nimittäin talouspaperiliinan vielä ruokalapun alle. Mutta piti sanomani, että tuo väli voisi olla hitusen pienempi. Tietenkin nyt väliin mahtuu isompikin lapsi, sekä TrippTrapp ja Playtray kun voivat olla käytössä vanhemmillakin lapsilla.

Teidän iloksenne Maxplay antaa ostoksista 10 % alennusta koodilla ROUVAY 2.12.-7.12.2014. Siis ihan kaikesta! Tästä pääset verkkokauppaan, josta löytyy blogissa näkyneiden Playtrayn ja Fasett-kynttilälyhdyn lisäksi säästölippaita, ruuansäilytysrasioita, maljakoita ja vaikka mitä!

Erilainen joulukuu

Blogit alkavat täyttyä joulukoristeluista, kalentereista ja kaikesta muuhun aiheeseen sopivasta. Meidänpä kotia ei pueta jouluasuun lainkaan (luultavasti), sillä joulukuu on meille hieman erilainen.

Ensimmäisen viikon mies on tontilla Varsinais-Suomessa ja me jatketaan isätöntä arkea täällä Satakunnassa. Itsenäisyyspäivän aikoihin miehen aktiivivapaat vaihtuvat isyyslomaan, jolloin isi hoitaa poikaa minun työskennellessä. No big deal. Paitsi että minä jään yksin Satakuntaan ja miehet menevät talohommiin. Kaksi viikkoa tämä äiti asustaa ilman miesväkeä, tosin viikonloppuna nähdään.
 

Arvatkaapa kuinka oudolta tuo ajatus tuntuu. Tämä on jo tovin ollut tiedossa, joten sulattelua on tehty. Viikko kaksin pojan kanssa jännittää, virtaa pitäisi äidiltä riittää kahden aikuisen edestä. Tietenkin jännitän myös sitä, miltä tuntuu viettää viikot yksin ja viikonloput yhdessä. 

Toisaalta aion ottaa yksinolosta kaiken irti. Joululahjoille en ole juurikaan ajatusta suonut, aikaa niiden hoitamiseen riittää noina kahtena viikkona. Samaten kortit jäänee niille viikoille. Suunnitelmissa on myös kämpän siivous ihan rauhassa. Vaikka onhan tuo imurointiapulainen superherttainen.

Joulukuun ensimmäisenä poika sai "avata" ensimmäisen kalenterin luukun päiväkodissa. Luukka aukaistiin vasta kotona ja sieltä löytyi oma pipipussi.
 

Iloa päivään

Tämän vuoden alussa Facebookissa kiersi kiva "ketjukirje", jonka tarkoituksena oli lahjoittaa iloa. Itse sain iloa jokin aika sitten kun puhelimeeni tuli ilmoitus pakettiautomaattiin saapuneesta paketista. Hetken mietittyäni totesin, etten ole mitään tilannut ja arvasin mistä voisi olla kyse.

 

Paketti osui ja upposi täysin! Ja kyllä olin iloinen! Mielestäni tämä on aivan loistava juttu, ja voisin kuvitella päivittäväni vastaavan ensi vuonna. Omat yllätykseni eivät vielä ole vastaanottajilla, mutta onhan tätä vuotta vielä jäljellä.

Osallistuitteko te tähän? Mitä pidätte ideasta?

Sponsoroitu video - Leikkisiks sä mun kanssa?

Duracell on lähestynyt bloggaajia hyvin tärkeällä aiheella, leikkimisellä. Ajat muuttuvat, niin myös leikit. Toisaalta vanhat suosikit pitävät pintansa.

Uusi teknologia haastaa jatkuvasti perinteiset leikit ja yhdessä tekemisen. Itse työskentelen lasten ja nuorten parissa ja saan seurata lähietäisyydeltä lasten leikkiä. Kyllä lapset vielä osaavat kirkonrotan, keppihevosilla hypitään esteitä, pikipataa pelataan ja lipunryöstö on huisin hauskaa. Kirkonrotta oli kyllä ehdottomasti oma suosikki! Mentiin 5.-6.luokalla porukalla koululle sitä pelaamaan, illan hämärtyessä olosuhteet olivat parhaat kun oikean ihmisen havaitseminen oli vaikeampaa.

Vaikka perinteiset leikit pitävät pintansa on teknologistuminen haastanut nuo perinteiset leikit. Ruutuaikaa on joillain lapsilla aivan liikaa. Sosiaalistuminen tapahtuu koneen kautta ja jalkapalloa pelataan virtuaalisesti. Yksi huolestuttava jatkumo tälle on liian vähäinen unimäärä.

Itse olen aika ajoin potenut huonoa omaatuntoa niistä päivistä (joita on paljon) kun emme mene ulos. Poika onneksi ulkoilee päivittäin päiväkodissa. Meillä on myös usein telkkari taustalla päällä. Tapa, josta tulisi päästä eroon. Meidän yksivuotias osaa jo näppärästi liu'uttaa sormella kännykän kuvia.

Robbie Cooperin Duracellille taiteileman videon tarkoituksena on herättää meidät aikuiset näkemään mitä lasten leikki pahimmillaan on. Lasittuneita katseita, tummia silmänalusia ja poissaoloa. Missä ovat punaiset posket, iloiset hymyt ja yhdessäolo? Meidän aikuisten tulisi ne taidot lapsille opettaa.

Itse haluan opettaa lapsellemme perinteisiä pihaleikkejä, sitä täytyy tosin vielä hetki odotella. Nyt jo pojasta huomaa, että hän nauttii ulkoilusta. Sisällä taas parhaita leikkejä ovat keinuhevosella ratsastaminen (vauhti on jo hurja), palapelin ja tornien rakentaminen. Tietenkin myös keittiön laatikoiden ja kaappien sisältö täytyy monesti päivässä levittää.


Mitä ajatuksia Duracellin video teissä herättää? Tunsitko viillon sydämessä vai saitko vahvistusta omille valinnoillesi?

Minä yritän itse olla reippaampi ja pitää telkkarin kiinni kun sitä ei oikeasti katsota. Pikku Kakkonen tosin saa aamuisin edelleen olla taustalla :)

Vähemmän siis tätä.

Ja enemmän näitä!

Postaus on toteutettu yhteistyössä Duracellin kanssa.

Yhden taaperon korvatarina

Otettiin meidän pojalle vakuutus jo poitsun vielä majaillessa masussa. Tuolloin se oli jotenkin itsestäänselvyys, eihän vauvaa voi vakuuttamatta jättää. Perheen muiden vakuutusten pohjalta päädyimme ifin vakuutukseen. Yksi rajaava tekijä oli kotivakuutus, jota ilman ei vakuutusta voinut saada kaikista yhtiöistä. Kotivakuutus on miehen paketissa eikä sitä sieltä kannattanut irroittaa.

Heinäkuussa pojalla todettiin ensimmäinen korvatulehdus. Tämä tapahtui julkisella puolella. Syötiin antibioottikuuri ja varattiin julkiselle jälkitarkastus. Tarkastuksessa todettiin tulehtunut korva ja aloitettiin uusi kuuri. Italian lomalla nousi kuume ja käytiin siellä paikallisella lääkärillä. Kyseessä oli turistilääkäri, jonka vastaanotto ilmainen. Edelleen tulehdus ja uusi kuuri. Suomessa käytiin julkisella jälktarkastuksessa tutuin tuloksin. Tässä vaiheessa odotin jo lähetettä korvapuolelle, mutta saatiin vielä antibiootti. Ennen seuraavaa jälkitarkastusta pojan silmänaluset menivät normaalia tummemmiksi ja käytiin näyttämässä yksityisellä. Tämä tapahtui viikonloppuna kun olimme vanhempieni luona. Julkiseen päivystykseen en jaksanut lähteä ja laskeskelin, että vakuutuksen omavastuu alkaa hiljalleen olla täynnä. Tällä kertaa tipat silmätulehdukseen ja tadaa, antibiootti korvatulehdukseen. 

Taas oli aika varata jälkitarkastus. Varasin ajan julkiselle ja kerroin puhelimessa vahvasti epäileväni korvien edelleen olevan tulehtuneet. Sairaanhoitajan ajan sijaan meille varattiin suoraan lastenlääkärin aika. Aikoja kuitenkin oli vain työaikojemme aikaan. Ja tällä syyllä tuo aika on palkatonta. Päädyimme perumaan tuon ajan ja varasimme ajan yksityiselle korvalääkärille. Rahallisesti jopa kannattavampaa vakuutuksen omavastuun ollessa täynnä. 

No lääkäri totesi korvien olevan niin täynnä likaa, ettei sinne oikein edes näe. Lähete tuubitukseen yksityiselle ja maksusitoumus hakemus vakuutusyhtiöön. Keskiviikkona soitettiin, että maanantaina olisi aika. Tänään pikkumiehemme on operoitu ja äiti on viettänyt rokulipäivää kotona. 

Kaiken voi hoitaa niin julkisella kuin yksityiselläkin. Ja molemmat ovat mielestäni hyviä. Meidän tapauksessa lähetteen korvapuolelle olisi "pitänyt" tehdä jo aiemmin, sekä julkinen että yksityinen sen kuitenkin jätti tekemättä. Julkinen lääkäri ehkäpä kielimuurista johtuen, hoitaja siinä kyllä painotti tulehduksia olleen jo useita. Yksityinen taas sanoi, että miksi sitä ei vielä ole kirjoitettu, seuraavaksi kyllä kannattaa tuoda se esiin. Mutta ei siis silloin kirjoittanut. 

Suurin syy yksityisellä käyntiin oli kuitenkin se, että töistä olisi pitänyt olla palkatta pois. Ja koska tälle oli olemassa vaihtoehto. Toki tämä operaatiopäiväkin oli palkatonta, eikä se haittaa. Kyllä pojan terveys on tärkeintä. Mutta haluan välttää vältettävissä olevat palkattomat poissaolot. Ensi viikolla on taas luvassa palkaton poissaolo neuvolan takia. Olen siinä mielessä harvinaisessa työssä, että tilalleni on otettava sijainen, mutta silti joudun tekemään työni joko etu- tai jälkikäteen. Joko tehtävä sijaiselle tarkat ohjeet työstä tai antaa sijaisen toimia vapaasti ja tehdä työt kun palaan töihin.
 

 

Talven ihmemaa

Kävikö teillä talvi kylässä? Täällä perjantai vietettiin lumisissa maisemissa, yön aikana lunta oli sadellut kymmenisen senttiä. Työpäivän jälkeen pakattuamme kimpsut ja kampsut lähdimme taas ajamaan kotikonnuille. Pakkasin pojalle lämmintä mukaan ja ajattelin, että lauantaina voisi kuvailla kauniita talvisia kuvia. Mitä lähemmäs pääsimme määränpäätä sitä vähemmän lunta oli maassa. Perillä sitä oli hiukkasen verran, sunnuntaina nekin vähäiset olivat sulaneet. Eikä sitä lunta enää täälläkään ollut kun palasimme. Yllätys! Kadonneesta lumesta huolimatta ajattelin vilauttaa teille poikamme talvityyliä.

Talvihaalarissa on väriä. Koska Suomen talvi on mitä on ja välillä on pilkkopimeää, halusin haalarin olevan näkyvä. Haalarina siis Molo Kidsin Polaris, kirkkaan keltaisena. Second handia Facebookin kirppikseltä ostettuna. Sen lisäksi että haalari itsessään on näkyvä, on siinä hyvät heijastimet.

Hanskat on löydetty samaiselta kirppikseltä. Niissäkin ihanat tähtiheijastimet. Hanskat ovat harmaat, varreltaan melko lyhyet. Laatikossa odottaa Rukan pitkävartisemmat, äitini mukaan -40 keleihin tarkoitetut hanskat.

Jalasta löytyy Superfitin goretexia. Ja tällä hetkellä nuo kengät ovat jatkuvassa käytössä. Syksyllä käytettiin lenkkareita ja kirpsakoiden ilmojen saavuttua vaihdettiin näihin. Nyt on kyllä välillä ollut niin lämmintä, että talvikengät tuntuvat todella liioitetulta, mutta lenkkarit taas ovat aivan liian lyhytvartiset. Ja tuntuu turhauttavalta ostaa vielä yhdet kengät tässä vaiheessa syksyä/talvea.

 

Kylmimmillä ilmoilla päästä löytyy NameItin talvihattu kypärämyssyn kanssa. Vielä ollaan pyöräilty päiväkotiin, tuolloin mennään pelkällä kypärämyssyllä, jotta kypärä istuu päähän hyvin. Päiväkodissa sitten onkin muutama pipovaihtoehto, josta valita ulkoiluun sillä hetkellä sopivin.

Tämä viikko on taas porskuteltu välikausihaalarilla, toppahaalari taas odottelee vuoroaan.

Millaisissa varusteissa teillä ulkoillaan?

Meidän perheen kauppalaskut

Päätettiin elokuussa toteuttaa pieni kauppalaskututkimus. Muutamat lähipiiristämme ovat hehkuttaneet Lidlin edullisuutta ja halusimme hieman testata asiaa. Tutkimuksessamme syyskuun ajan käytettiin pääsääntöisesti Lidliä ja lokakuussa taas pääsääntöisesti Prismaa. Molempina kuukausina pieniä lisäyksiä tehtiin lähikaupoista.

Syyskuu

Rahaa meni Lidliin 205,53e, joista vaatteisiin 10,97e. Muihin kauppoihin upposi 47,60e. Eli ruokaostoksiin meni 242,16e.

Lokakuu
Prismasta ostoksia tehtiin 222,90 eurolla, joista 32,95e meni vaatteisiin. Muista kaupoista ostoksia tehtiin 53,20eurolla. Ruokaostoksia kertyi 243,15e.

Eroa siis kertyi huimat 0,99e Lidlin eduksi. Hieman huvitti tuo lopputulos :) Toki molempina kuukausina on varmasti joitain pieniä ostoksia, mitä ei näissä summissa ole mukana. Mutta tutkimusta ei ollut tarkoituskaan tehdä niin tiukkapipoisesti. Me halusimme katsoa kulutusta ihan normaalilla ostoskäyttäytymisellä, eikä tarkoitus ollut tarkkailla täysin samanlaisia ostoskoreja.

Mitä tämä pieni tutkimus meille sitten kertoi tai opetti? Noh, ainakin sen, että on haasteellista käyttää Lidliä pääkauppana. Ostoslistaa on hankalaa tehdä etukäteen kun ei ikinä tiedä mitä myymälästä löytyy. Valikoima on suppea ja sen puitteissa on elettävä. Itse ainakin kaipasin kovasti laajempaa hedelmäosastoa. Prismassa taasen valikoimaa on runsaasti. Joka taas houkuttelee heräteostoksiin. Kolikolla on kaksi puolta.

Jos oikein lähdettäisiin "hiuksia halkomaan", pitäisi tässä huomioida se, että Prismasta tulee bonuksia takaisin. Tällöin eroa tulisi hieman enemmän Prisman hyväksi. Mutta jatkossa me lienemme "sekakäyttäjiä". Lidlistä tulee ainakin haettua hyvää tsatsikia, ja herkullisia kanan sisäfilepalojakin siellä oli. Säilykeananasta taasen en sieltä enää osta. Kauheata sokeriliemessä lilluvaa mauttomuutta :) Hedelmiä ainakin Prismasta.

Puuvillan auettua viereen avautui Citymarket. Ehkäpä teemme marraskuun ostokset siellä ja saamme vielä yhden vertailuun mukaan.

Ps. Olisiko sinulla hyviä vinkkejä pieneen ohjelmaan pikkujouluihin? Saa vinkata!
 

Uhmakas nuori mies

Meidän nuoresta miehestä on alkanut paljastua uhmakkaita piirteitä. Tiedä sitten luokitellaanko sitä virallisesti uhmaiäksi vai miksi. Miten se uhma sitten näkyy? 

Sylkeminen. Ja sylkemistä edeltää jokin kielto. Eli kun kielletään poikaa tekemästä jotain, hän saattaa mielenosoituksellisesti sylkeä. Ja kun kielletään sylkemästä, syljetään tietysti uudestaan, tällä kertaa merkityksellisen katseen ja hymyn kera.
 

Tavaroiden heittäminen ja tavaroilla hakkaaminen. Joka paikkaa pitää hakata sillä mitä käteen sattuu osumaan. Tavaroita myös heitellään (meidän poika on kyllä taitava heittämään palloa :)). Ja kiellettäessä osoitetaan mieltä. 

Sormen tunkeminen nenään. Mistä lie tämäkin tullut. Jälleen kerran, kiellettäessä sitä sormea vasta tungetaankin nenään, hörönaurun tai virneen kera. Sitä sormea on tungettu sinne nenään niin menestyksekkäästi, että vähäsen on verta saatu mukaan.
 

Nämä ovat asioita, jotka saavat uhman näkyviin. Yleisesti kiellettäessä siitä innostutaan ja kokeillaan rajoja. Ja kun rajat on saavutettu muututaan löysäksi makaroniksi ja järjestetään itkupotkuraivarit. 

Elämä on rankkaa.

Milloin teillä on näkynyt ensimmäiset merkit uhmasta?

Fasett-kynttilälyhdyn uusi koti

Arvonta on suoritettu ja Fasett-lynttilälyhdylle löydetty uusi omistaja. Virallisena arpojana toimi jälleen kerran poikamme. Jälleen kerran numeroin kommentoijat kommentointijärjestyksessä. Mikäli kommentoijalla oli arpoja enemmän kuin yksi, kirjoitin yksinkertaisesti enemmän tuon numeron lappuja.

 

Arpojaa ei tarvinnut arvontakipolle paljoa houkutella, voittajanumero oli napattu ennen kuin olin saanut kameran kunnolla suunnatuksi.

Itse asiassa arpominen oli niin kivaa, että lapuilla jatkettiin leikkiä. Kulho tyhjennettiin lapuista, jonka jälkeen sen todettiin olevan "loppu". Ja sitten tietenkin laput laitettiin takaisin kulhoon. Tämä toistettiin useasti.

Voittajan numero oli 14. Kommentin takaa löytyi anonyymi, joka ajatteli valkoista lyhtyä olohuoneen hyllylle. Onnea voittajalle! Sähköpostiisi ilmestyy toimintaohjeet näillä näppäimillä.

Syysherkkuja

Kesällä tekee mieli herkutella "kevyesti" ja raikkaasti. Kevyesti lainausmerkeissä siksi, että kevythän on herkuista kaukana :) Ilmojen kylmetessä ja illan pimetessä herkutkin muuttuvat tuhdimmiksi ja raskaimmiksi.

 

Bongasin joskus jostain blogista Guinness-suklaamoussen reseptin ja nyt se pääsi ensi kertaa kokeiluun. Itse en olutta juo lainkaan, mutta useasti sanon, että joisin kaikkia erikoisoluita. Olut jälkiruuassa sopi kuitenkin kokeilulistalle.

0,6 dl Guinnessia
1,8dl kermaa
n. 115g keskitummaa suklaata (23 palaa Fazer, 16 palaa Marabou; ihanaa, että tämäkin oli laskettu)
1rkl + 1tl sokeria
2 keltuaista
2 valkuaista

Kuumenna kattilassa Guinness ja 0,6 dl kermaa. Nosta levyltä ja sekoita paloitellut suklaat mukaan. Vispaa keltuaiset ja ruokalusikallinen sokeria. Sekoita keltuaisvaahdon joukkoon hieman suklaaseosta ja siirrä sen jälkeen keltuaisvaahto suklaaseoksen joukkoon. Vaahdota valkuaiset vaahdoksi ja kääntele suklaaseoksen joukkoon. Laita laseihin ja jääkaappiin ainakin tunniksi. Vatkaa loppu kerma ja mausta sokerilla. Lusikoi moussen päälle.

Mousse oli melko tuhtia, tästä saisi varmaankin neljä annosta, mutta meillä syöjiä oli kolme, joten jaoin suoraan kolmeen osaan. Omasta mielestäni Guinness ei tuossa maistunut, joten ensi kerralla lirautan sitä luultavasti hieman enemmän.

Pimenevät syysillat

Yhteistyössä MaxPlay ja KidSpot

Ilma alkaa olla vuodenaikaan sopivan kirpsakkaa, poika on jo muutamana päivänä mennyt päiväkotiin toppahaalarissa. Jokaisessa vuodenajassa on omat ihanuutensa, syksyssä parasta on viilenevät ilmat. Viilenevät illat tarkoittavat litroittain teetä, villasukkia ja kynttilänvaloa. Syksy on myös suklaan aikaa, tai no oikeastaan koko vuosi on suklaan kulta-aikaa.

Valoa syksyn tummiin hetkiin antoi myöskin MaxPlay, josta sain KidSpotin kautta yhteistyönä kauniin geometrisen KG Designin Fasett-kynttilälyhdyn (aiemmin yhteistyönä on saatu Playtray, voit lukea siitä tästä).

 

Nettikaupassa värivaihtoehtoja on kolme, valkoinen, musta ja harmaa. Pitkän pohdinnan jälkeen valitsin itselleni valkoisen, mutta näen sieluni silmin asetelman, jossa on edustettuna nuo kaikki kolme väriä. Fasettin muotoilu miellyttää omaa silmääni, pienoisena yllätyksenä itsellenikin. Geometrista, graafista ja yksinkertaista.

Sain mahdollisuuden arpoa teidän kesken yhden Fasett-kynttilälyhdyn.

1 arpa: Kurkkaa täältä minkä värisen lyhdyn haluaisit ja kerro mihin se tulisi. Jätä toimiva sähköpostiosoite.

2 arpaa: Tykkää Playtray Finlandista Facebookissa.

3 arpaa: Jaa tämä postaus. Jätä linkki jakamisesta kommenttiboksiin.

Muistathan kertoa kuinka monella arvalla osallistut.

Eli parhaimmillaan sinulla on mahdollisuudet kolmeen arpaan. Aikaa osallistua on tämä viikko eli sunnuntaihin 26.10. klo 18.00 asti.