Onnenpojan suosikit

Babyboom & Kids -arvonta on päättynyt ja määräaikaan mennessä tuli huimat 44 kommenttia arvontaan osallistuvilta! Vau!

Arvonnan suoritti meidän taapero. Koska olen laiska ja viikon reissaamisen jälkeen erityisen laiska, en jaksanut nimiä kirjoitella paperille. Joten paperilla komeili numerot 1-44, jokaisen numeron edustaessa kommentoijien järjestystä.

Onnenpoika suoritti arvonnan virallisen valvojan (isiksi myös kutsutaan) sylissä.

Messuliput voittivat siis kommentoijat numeroilla 9, 33 ja 34.

Numero 9:

Anonyymi25.8.2014 21.16.00

Mukana! Olisipas kiva päästä messuille! :) marikarantalalala @ hotmail.com

 

Numero 33:

Anonyymi27.8.2014 8.09.00

Mukana ku peräpukama ;)
niina.kristiina.aho@gmail.com

 

Numero 34:

Anonyymi27.8.2014 8.43.00

Mukana mukana!
haempi(at)hotmail.com

Onnea voittajille! Näpyttelen teille heti sähköpostia. Mikäli voittajista ei kuulu keskiviikkoon 3.9. klo 18.00 mennessä mitään, arvon tilalle uuden voittajan.

Ciao!

Pikainen tervehdys Sirmionen aurigon alta, kauniin Gardajärven rannalta! 

Matka alkaa olla puolessa välissä, sunnuntaina suunnataan takaisin kotiin. Pikkupoika on ollut flunssassa kuumeen kera, mutta silti olemme lomasta nauttineet. Pieni on silti todella reipas <3 

Matkasta lupaan kirjoittaa enemmän kunhan kotiudumme. Nyt saatte tyytyä tähän pieneen kännykkäpostaukseen. 

Muistakaahan osallistua arvontaan (johon en kännykkäsovelluksella saa linkattua ja joka löytyy edeltävästä postauksistani) aikaa on sunnuntaihin klo 18.00 asti.

Babyboom´kah ja arvonta

Yhteistyössä Babyboom & Kids ja KidSpot

Oi mitä herkkuja saankaan tarjota teille!

Turun messu- ja kongressikeskus täyttyy 13.-14.9.2014 nykyisistä ja tulevista lapsista ja lapsiperheistä Babyboom & Kids -tapahtuman myötä. Tänä vuonna messuilla on neljä teemaa; odotus & vauvat, leikki-ikäiset & pikkukoululaiset, koti & perheen arki sekä lemmikit. Lauantaina menoa ja meininkiä on takaamassa Kengurumeininki ja sunnuntaina taas Ti-Ti Nalle.

FiksuMuksu, Ihku Design, Leikkien ja POMPdeLUX ainakin kiinnostavat allekirjoittanutta näytteilleasettajien listasta. Sormet jo syyhyävät odottaen messuille pääsyä. Minun piti odotusaikana käydä jossain lapsimessuilla, mutta lähialueen messut olivat jo olleet kun olisin ollut valmis niihin menemään.

KidSpotilta tuli ihana sähköposti, jossa tarjottiin yhteistyömahdollisuutta Turun Babyboom & Kids -messujen kanssa. Yhteistyön ehdottomana kruununa kolme lippusettiä, jotka saan arpoa teidän kesken! Jaossa on siis kolme arvontapalkintoa, joissa on kaksi lippua 13.-14.9.2014 järjestettäviin Babyboom & Kids -messuille.

Mikäli haluat kokeilla suosiiko onnetar sinua toimi seuraavasti:
1. Kommentoi tähän postaukseen halukkuutesi
2. Jätä kommenttiisi toimiva sähköpostiosoite, jotta saan sinuun yhteyden voiton osuessa kohdalle

Aikaa osallistua on sunnuntaihin 31.8.2014 klo 18.00 asti.

Ristiriitaisuuksia

Nyt on palattu työelämään ja poika on aloittanut päivähoidon. Äidillä nämä muutokset ovat saaneet aikaiseksi ristiriitaisia tuntemuksia (tietenkin), vaikka tavallaan tiedän sen olevan turhaa.

Töitä olen paiskinut nyt huimat kaksi päivää, niiden lisäksi olen yhden päivän ollut työpaikalla perehtymässä. Poika on siis ollut päiväkodissa kolme päivää. Olen jo tovin ollut sitä mieltä, että päiväkoti tulee olemaan pojalle hyvä juttu. Poika tarvitsee ehdottomasti muuta seuraa päivisin kuin pelkän äitinsä. Keväällä kävimme MLL:n perhekahvilassa kerran viikossa. Varmasti olisimme jatkaneet siellä käyntiä, mikäli en töitä olisi saanut. Mutta tuo kerran viikossa on selvästi aivan liian vähän. Totta kai syksyllä taas alkaisi muutakin toimintaa, jolloin tarjolla olisi enemmän sosiaalisia kontakteja. Ja tämä ajatus on saanut aikaan niitä ristiriitaisia tuntemuksia. Olenko huono äiti, kun olen sitä mieltä, että lapselle tämä on parempi? Että lapsi on erossa äidistään?

Myös omalle pääkopalle töihin paluu (ja sen tuoma "pakko" päivähoidosta) tekee hyvää. Olenko kamala ihminen, kun myönnän ettei minusta olisi kotiäidiksi? Hatunnosto kaikille kotiäideille! Minä vain kaipaan työelämää ja työn tuomia haasteita (muistetaan tämä kun vastaan tulee jotain todella haasteellista). Kaipaan sitä sosiaalista ympäristöä. Porissa minulla ei myöskään toistaiseksi ole läheisiä ystäviä, ja työyhteisö on parhaimmillaan superkiva juttu. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Onko jollain samoja tuntemuksia?

No mitenkäs se päivähoito? Ensimmäinen päivä meni superloistavasti! Tai siis poika ei tainnut edes huomata lähtöäni, vaikka tietenkin sanoin heipat ja annoin pusut. Siinä vaiheessa olisi sen verran hälinää, että taisi huomio kiinnittyä siihen. Toisena päivänä sitten kiukuteltiinkin. Tänään lähtiessäni poikaa kovasti itketti, mutta hakiessani ei enää itkua tullut. Huomatessaan minut poika lopetti leikin, nousi ylös ja iloisesti käveli äidin syliin. Miljoona sydäntä tähän. Tätien mukaan päivät ovat menneet hyvin, itkuja on tietenkin ollut, mutta niistä on päästy yli, syöty hienosti kaikki ruuat reippaasti ja itse, nukuttu runsaat päiväunet ja leikitty.

 

Lauantain asu

Lauantaina käytiin taas tontilla kääntymässä ja samalla mies otti asukuvat tuossa rouheassa ympäristössä. Asukuvia blogissa ei ole näkynyt, ymmärtänette miksi :)

 

Mustat ballerinat olivat löytö Anttilasta.

Päältä löytyi Me&i:n maksimekko. Hiukset ovat hutaistu ponnarille ja kasvot täysin meikittömät.

Alun perin halusin miehen ottamaan minusta kuvan sokkelin edessä, ihan vain osana rakennusaikaisia kuvia. Voitteko kuvitella, että lattia tulee suunnilleen tuohon korkeuteen? Kuulostaa minusta ihan eriskummalliselta. Mies räpsäisi muutaman kuvan lisää ja esittelin hänelle "bloggaaja-asentoja". Toisin sanoen horjuin sinne tänne epätasaisella maalla yrittäessäni muistella niitä asentoja :)

Noh, mitäs tykkäätte?

Keskiviikon KidSpot

Tällä kertaa KidSpotin blogeista esittelyvuorossa on tuplaäidin blogi. Mama loves you two -blogia kirjoittelee Nanna ja blogissa seikkailee 06/13 syntyneet identtiset kaksospojat.

Erityisellä mielenkiinnolla luin Nannan kirjoituksen poikien kanssa tehdystä lentomatkasta. Lähitulevaisuudessa meillä on edessä ensimmäinen lentomatka pojan kanssa, kaikki vertaistuki on tarpeen :) Blogissa on muutenkin kivoja tekstejä tuosta Espanjan matkasta.

Synttäripaketit

Synttäreitä vietettiin jo kuukausi sitten, mutta palataan niihin vielä hetkeksi. Tovin ovat kuvat jo olleet otettuna, mutta kyllä kuvaaminen kesti! Poika sai yksivuotislahjaksi kaikkea kivaa ja tarpeellista.

 

Posliinilautasta toivottiin tädiltä, heti sen jälkeen kun muovinen oli syömisharjoituksissa pudonnut lattialle. Tädiltä ja sedältä seurueineen saatiin ihanat Pentikin lautanen ja muki.

Nuppipalapeli, päiväkotireppu ja sirkuslakanat löytyivät toivelistalta. Bonuksena tuli pallo. Lakanat on jo laitettu käyttöön ja tänään vietiin repussa vaipat ja vaihtovaatteet päiväkotiin odottamaan. Lelutkin ovat kotiutumisesta asti olleet käytössä.

Tämä tuoli oli aivan ylläri! Hauska norsutuoli on Petits Tresors -kaupasta Turusta. Tuo ihanalta vaikuttava ranskalainen lelukauppa avasi ovensa juuri muuttomme jälkeen, vielä en ole tuolla päässyt käymään.

Paketeista löytyi myös hauska Brion magneettijuna. Vielä poika ei junaa kasaile, mutta äidin tekemiä viritelmiä on hauska hajottaa.

Lisäksi paketeista paljastui yksi Puppe-kirja, joka oli aluksi autossa matkalukemisena, mutta nyttemmin kotona. Tiitiäisen tuluskukkaro -kirjakin löytyi, jota ollaan nyt iltaisin luettu. Poika sai myös oman leikkipuhelimen, mutta se ei vienyt mielenkiintoa vanhempien puhelimista tai kaukosäätimistä. Saa sillä hetkeksi harhautettua, mutta hyvin pieneksi hetkeksi. Puhelimella on kuitenkin kiva leikkiä. Toistaiseksi vielä koristeeksi poika sai myös Porschen. Lisäksi tuli täydennystä t-paitoihin ja shortseihin ja taloudellista tukea uuteen turvaistuimeen.

Aivan ihania juttuja, kiitos kaikille muistaneille!

Platray-testaus kera alennuskoodin

Yhteistyössä Oy MaxPlay Ab/Playtray Finland ja KidSpot.

Meidän poitsu on nyt siinä iässä, että pikkuhiljaa harjoitellaan syömään itse. Välillä se sujuu hyvin ja välillä vähemmän hyvin. Ja se näkyy myös keittiössä ja keittiön pöydässä. Jo tovin olen harkinnut jonkinlaisen tarjottimen tai vastaavan suojan hankkimista. Vaikka meidän keittiön pöytää ei nyt varsinaisesti tarvitse suojella lialta, mutta olisihan se ihan kiva, ettei sitä ihan kokonaan tarvitsisi tyhjentää kun ruokaa menee mihin sattuu.

Kun minulle tarjoutui KidSpotin kautta tilaisuus päästä testaamaan Playtrayta, en kauaa jahkaillut. Playtrayn värivalikoimasta löytyy neljä väriä, valkoinen, musta, punainen ja läpinäkyvä. Jahkailin tovin valintani suhteen, kärkitaistossa mukana olivat valkoinen ja läpinäkyvä. Tripp Trapp meiltä löytyy valkoisena, samaten siinä oleva babyset. Päädyin valitsemaan läpinäkyvän Playtrayn, sillä ajattelin kokonaisuuden olevan mahdollisesti liian muovisen näköinen valkoisella Playtrayllä. Mene ja tiedä. Toisaalta esimerkiksi musta olisi tuonut kivaa kontrastia, mutta musta ei vaan ole meidän juttu.

"Playtray sopii ruokailuun, leikkiin, piirtämiseen, askarteluun! Tarjotin helpottaa sekä lapsen että vanhemman elämää. Tarjotin sopii erinomaisesti sormiruokailijalle koska ruoka pysyy tarjottimella eikä vanhempien tarvitse jatkuvasti poimia ruoantähteitä lattialta. Sen reunat estävät myös juoman valumista lattialle, matto ja parketti kiittää! Muovinen tarjotin on helppo ja nopea irrottaa ja pyyhkäistä puhtaaksi rätillä tai huuhtaista lavuaarissa. 
 
Playtray on helppo asentaa Stokke Tripp Trapp-tuoliin koska se liukuu helposti paikalleen eikä siis vaadi ruuvaamista eikä Tripp Trapp-tuoliin jää jälkiä käytöstä. Playtraytä on saatavana neljässä värissä; läpinäkyvä, musta, valkoinen ja punainen.
 

Playtray on kestävä ja turvallinen käyttää. Tarjotin on kuitenkin muovia, joten naarmuuntuminen on täysin normaalia. Kun Playtray on asennettu Stokke Tripp Trapp -tuoliin, lapsi ei ylety potkimaan ruokapöytää jaloillaan eikä siten saa kallistettua tuolia taaksepäin. Playtrayn pehmeä ja pyöreä muotoilu helpottaa asentamista ja puhdistamista. Playtrayn muovipinta on helppo pyyhkiä puhtaaksi ja sen pinta kestää hyvin esimerkiksi lusikoista ja haarukoista tulevia jälkiä. Tarjottimessa on myös korkeampi reunus, joka estää nesteen valumisen lattialle, kun lapsi kaataa esimerkiksi maitolasin."

 

 

Playtray saapui postiin tehokkaasti pakatussa pahvilaatikossa. Ei tyhjää tilaa tai muuta turhaa pakkauksessa. Mukana oli Playtray, ohjekirjanen ja "kiristysnauha".

 

Kiinnittäminen oli helppoa eikä siihen oikeastaan ohjeita tarvinnut. Tosin ohjekirjassa ei ollut suomenkielistä ohjetta tai asennuskuvaa. Kuvaa jäin kaipailemaan asennettuani Playtrayn, sillä babysetin ja Playtrayn väliin jäi omituinen kolo. Kuvasta olisin halunnut katsoa kuuluuko tällaista jäädä vai ei. Mutta kyllä se niin hyvin istui tuolin takaosasta, ettei sitä paremmin voisi saada.

Meidän ei-niin-esteettisessä keittiössä oli hieman haastavaa saada kokonaiskuvaa TrippTrappista ja Playtraysta, varsinkin yhden taaperon hyöriessä mukana. Arvatkaapa mikä tämän hetken paras leikki?

Kiristysnauhalla Playtrayn saa kiinnitettyä tuoliin, ehkäpä näin? Meillä kyllä nauha lähti pois ensimmäisen syömisen jälkeen. Tuosta tuolin ja Playtrayn välisestä kolosta tippui ruokaa niin paljon, että en joka kerta jaksa siivoamista varten irrottaa hihnaa. Toisaalta tuon ensimmäisen kerran jälkeen en ole Playtrayta tuolista irroittanut.

Kuten näkyy, syöminen on meillä sottaavaa puuhaa. Playtrayn reunat estävät ruokaa putoamasta lattialle ja siivottavaa on pienemmällä alueella. Playtrayn puhdistaminen on helppoa. Ollaan joko pyyhitty kostella rätillä tai siivousliinoilla. Värjääviä ruokia ei toistaiseksi olla syöty, mutta niistä voi Playtrayhin jäädä värjäytymiä.

Ikävä kyllä sotkulta Playtraykään ei pelasta. Kuten tänä aamuna taaperon viskoessa mustikkapuuroa ympäriinsä heiluttaessaan lusikkaa. Äitiyden ilot :)

Kiinnostuitko Playtraysta? Playtray.fi tarjoaa lukijoilleni 15% alennusta Playtray-tarjottimesta 11.-14.8.2014 koodilla ROUVAY (huom. isoilla kirjaimilla).

Uusia tuulia purjeisiin

Turussa saatiin nauttia jälleen purjeveneistä Gangut Regattan merkeissä. Eihän tuo mitään ollut Tall Ship's Raceen verrattuna, mutta käytiin haistelemassa tunnelmaa. Tuon reissun kuvat toimikoot kuvituksena, tekstinä taasen meidän kuulumiset.

 

Kuten otsikko kertoo, on meidän perheessä luvassa uusia tuulia. Tällä viikolla ollaan kahdesti käyty tutustumassa päiväkotiin ja ensi viikolla poika aloittaa päivähoitotaipaleensa. Minulla kävi tuuri kun tarjottiin kahta työpaikkaa. Toinen olisi ollut tämän vuoden loppuun ja noin 50 minuutin ajomatkan päässä. Ja tämä olisi alkanut todella lyhyellä varoitusajalla, joka olisi käytännössä tarkoittanut sitä, ettemme olisi pojan kanssa ehtineet tutustumaan päiväkotiin ollenkaan. Saimme tiedon hoitopaikasta keskiviikkona, jolloin työtkin olisivat alkaneet.

Maanantaina sain tiedon toisesta paikasta ja tiistaina olin haastattelussa. Jo haastattelussa sain kuulla saavani paikan. Tämä työ on myöskin sijaisuus, mutta kestää ainakin huhtikuun puoleen väliin. Ja työmatka on 1,5km. Päiväkoti taas on 550 metrin päässä työpaikasta. Ei liene vaikeaa arvata kumman työn otin vastaan.

Uusi työ jännittää minua hirmuisesti. Ollaan reilusti oman ammatillisen mukavuusalueen ulkopuolella. Toisaalta olen ajatellut mahdollisesti lukevani tämän pätevyyden joskus työn ohella. Joten tästä tulee hyvä tutustuminen tähän ammattialaan. Esimies tietää koulutukseni ja hänen kanssaan keskusteltiin koulutukseni tuomista rahkeista työhön. Esimies oli rohkaiseva ja kertoi itse ajautuneensa työhön samalla tavalla aikoinaan.

Toivottavasti tämä hyppy tuntemattomaan osoittautuu kannattavaksi. Aluksi on varmasti luvassa melkoinen määrä stressiä. Tietenkin pojan päivähoidon aloitus jännittää työn lisäksi. Tuskinpa kukaan on jännittämättä esikoisen aloittaessa hoitopolkua. Onneksi tämä työ alkaa hieman myöhemmin, ehdimme käymään useana päivänä tutustumassa. Ennen varsinaisen työn aloittamista käyn perehtymässä työhön viranhaltijan vielä ollessa töissä. Perehdytyspäivät ajattelin pitää melko lyhyinä, jotta ensimmäiset päivät hoidossa olisivat hieman kevyempiä.

Keskiviikon KidSpot

Tällä kertaa Keskiviikon KidSpotista löytyy Aijan luotsaama Mini Me.

 

Mini Me:n tähtenä loistaa 1,5-vuotias Olivia. Blogista löytyy ihania paljon kuvia. Postaukset ovatkin hieman kuvapainotteisia, tekstit eivät kovin pitkiä ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Arvatkaapa mistä tykkään erityisen paljon? Blogi on turkulainen! Kuvista on kiva bongailla tuttuja paikkoja.

Turvakaukalosta turvaistuimeen

Meillä siirryttiin turvakaukalosta turvaistuimeen pojan täyttäessä yhden vuoden. Istuimia oltiin tutkailtu jonkin verran ja minulla alkoi olla tiettyjä toiveita istuimen suhteen. Käytiin katsomassa istuimia varmaan parisen kuukautta ennen ostoa.

 

Mitä sitten toivoin istuimelta? Selkä menosuuntaan ja vasta myöhemmin käännettäisiin kasvot menosuuntaan. Isofix-kiinnitys kiinnittäessä sekä kasvot että selkä menosuuntaan. Kuitenkin tarvittaessa myös vyöllä kiinnitettävä. Ja tietenkin mahdollisimman pitkäikäinen. Ei kuulosta mahdottomalta, eihän? Myyjä kertoi näillä kriteereillä olevia istuimia löytyvän tasan yksi. Vaikka muitakin hieman katseltiin, päädyttiin Klippanin Triofix recline -istuimeen. Klippan on kotimainen tuote, kiva plussa istuimelle.

 

 

Istuimessa on kaksi eri kallistusta, näissä yllä olevissa kuvissa istuin on makaavammassa asennossa. Ollaan käytetty tätä asentoa lähinnä pidemmillä matkoilla kun poika nukkuu autossa.

 

Näissä kolmessa jälkimmäisessä kuvassa istuin on taas pystymmässä asennossa. Poika pystyy jo potkimaan selkänojaa, mutta istuimeen myydään erillistä "jatkopalaa", jolla jaloille saa enemmän tilaa. Hankimme sen istuimen oston yhteydessä, mutta vielä emme asettaneet paikoilleen.

Edessä istuvan jalkatilassa on huomattava ero istuimen kallistuksesta riippuen. Yllä olevassa kuvassa istuin on "pystyasennossa". Mies on 180cm pitkä ja mahtuu ihan mukavasti istumaan.

Makuuasennossa miehellä on hieman ahdasta, pitkiä matkoja ei tuossa mielellään istu.

Kallistuksen säätö on istuimessa hankalaa. Istuin täytyy irrottaa telakastaan ja kääntää "kallistusrauta". Eli ajon aikana kallistusta ei muuteta.

Istuinta kiinnittäessä telakkaan täytyy myös olla tarkkana. Kuvassa näkyvät punaiset "klipsut" eivät aina naksahda paikoilleen vaan ne täytyy manuaalisesti napsauttaa. Kuvassa vasemmanpuoleinen on paikallaan kun taas oikeanpuoleinen ei ole.

Lukuun ottamatta tuota "klipsujen" toimintaa, istuin on ollut odotusten mukainen. Luultavasti tuota kallistusta ei kovin kauaa käytetä, jolloin tilaakin autossa on mukavasti. Ja minähän olen sen verran lyhyt, että mahdun hyvin pelkääjän paikalle kummassa asennossa tahansa. Autona meillä on Volkswagen Passat Variant 2007, eli auto ei pienimmästä päästä ole.

Löytyykö muilta Klippan? Mitä olette tykänneet?