Ensimmäiset lasten synttärit

Meidän poika sai ensimmäisen synttärikutsunsa päiväkotikaverin synttäreille. Siis sellaisille lastenkutsuille, ilman aikuisia. Meidän pikkuinen!

Yksi päivä päiväkotilokeroon oli ilmestynyt valkoinen kirjekuori, jonka päällä komeili pojan nimi. Arvelin, että saattaisi olla synttärikutsu. Onhan se hienoa, mutta hiljalleen oma pää on täyttynyt kaikenlaisilla ihmettelyn aiheilla. 

Kyseessä on viisivuotissynttärit eli aika ison pojan juhlat (Joonatan täyttää kesällä kolme). Muut vieraat saattavat olla tottuneita juhlijoita ja ymmärtää koko jutusta enemmän. 

Me emme tunne perhettä yhtään, en edes tiedä kuka sankari on. Joten meidän hitaastilämpenevää saattaa jännittää ja jänistyttää juhliin jääminen ilman äitiä tai isää. Kuitenkin tarkoitus on pitää hauskaa.

Tuossa tilanteessa poika luultavasti ei mene sanomaan vieraille aikuisille, jos sattuu pissahätä yllättämään. Kaikkea sitä äiti ajatteleekin!

Jaiks. Tällä hetkellä suunnitelmani on seuraava; 

Kutsuun oli laitettu puhelinnumero, johon toivotaan ilmoittamaan osallistumisesta (fiksua!), joten ajattelin soittaa ja kertoa tilanteesta. Että kyseessä on Joonatanin ensimmäiset kaverisynttärit ja saattaa jonkin verran jännittää. Samalla ajattelin kysyä, onko ok, jos meistä toinen jää tarvittaessa juhliin. Ilman stressiä mistään tarjoiluista tai muusta. Ja mikäli meistä ei kumpikaan jää, niin annan puhelinnumeron, johon voi rimpauttaa tarvittaessa. Samalla voi kysellä mahtaako sankarilla olla jotain lahjatoiveita tai lempparijuttuja. Täällä kotosalla yritän jutella pojalle mitä juhlat tarkoittavat ja niin edelleen. 

Hyviä neuvoja otetaan vastaan! Vai olenko ihan hölmö kun tällaisia ajattelen?

Turun linnan puistossa

Sain hyvän syyn lähteä ulkoilemaan kauniiseen Turun linnan puistoon, kun Porista saapui vanhoja työkavereita ja oppilaita luokkaretkelle. Ennen kun heidän bussinsa kurvasi linnan viereen, oli minulla aikaa kävellä linnan puistossa. Viimeksi vietin linnan puistossa aikaa omissa polttareissani viisi vuotta sitten.

Olinkin unohtanut kuinka iso puisto onkaan! Linnankatua ajellessa sitä ei edes hahmota kuinka paljon puistoa on linnan toisella puolella. Kesän bucket listiin voisikin ehkä lisätä piknikin linnan puistossa. Suosittelen lämpimästi, jos täällä päin liikuskelet!

Oli mukavaa nähdä "vanhoja tuttuja". Tuohon pieneen hetkeen mahtui monta halausta, jutustelua opettamieni oppilaiden kanssa ja sivusta seurailua.

Pihaunelmia

Kummasti oma sisäinen puutarhuri herää kun muuttaa omakotitaloon asumaan. Pihaa aloitetaan laittamaan kuitenkin vasta aikaisintaan ensi kesänä, joten suuremmat suunnitelmat saavat odottaa. Pienimuotoisesti pääsen kuitenkin kokeilemaan puutarhurin taitoja, sillä sisäänkäynnin luota löytyy perunaa säkissä ja mansikkaa amppelissa. Äitienpäivälahjaksi saatu samettikukan taimi pitäisi myöskin siirtää isompaan ruukkuun ja ulos.

Kaikki oikeastaan lähti naapurin rouvalta kun hän innostui perunoista. Ja siemenperunaa löytyi melko suuressa säkissä, joten taitaapi nyt olla melkein jokaisessa talossa meidän kujalla perunoita kasvamassa. Perunankasvatus toistaiseksi on hieman hermoja raastavaa, mitään kun ei vielä näy. Parisen viikkoa ovat vasta olleet, joten vielä varmasti jonkinmoinen tovi täytyy odotella ennen kuin mullasta pilkahtaa jotain.

Poika on myös innokas kastelemaan sekä perunoita että mansikoita. Saa nähdä saavatko liikaa vettä. Mansikat poika napsii heti suuhunsa, eipä taida äidille tai isille amppelista mansikoita riittää, Onnistuipa nämä kasvatusprojektit tai eivät, ainakin on kivaa puuhastelua saatu niiden myötä.

Unelmien koti: pojan huone

 

Meidän taaperon (kuinka kauan muuten ollaan taapero) huone on yksi talon valmeimmista huoneista, joten ajattelin päästää teidät vilkaisemaan sitä. Huone sijaitsee yläkerrassa ja rakennusaikana selvisi melko nopeasti, että tästä tulee esikoisen huone. Yläkerran kaikissa huoneissa on liukuovikaapistot, jotka säästävät mukavasti tilaa. Ei tarvitse miettiä mahtuvatko ovet aukeamaan. Makuuhuoneiden liukuovet ovat kaikki samanlaisia, valkoista, hieman puumaista pintaa (joista kuva unohtui). Kaikissa makuuhuoneissa on myös samanlaiset laskosverhot, yhden huoneen pikkuikkunaa lukuunottamatta. 

Huoneen värimaailmasta löytyy valkoista, harmaata ja keltaista sekä tietenkin kaikkea riemunkirjavaa lelujen muodossa. Sängyn aluslaatikossa säilytetään Duploja, valkoisessa virkatussa korissa joitain leluja ja liukuovien sisään kätkeytyy vaateiden lisäksi autot, kirjat, palapelit sun muut. Lego-säilytyslaatikoista löytyy junaradan rakennuspalat, junat ja muut härpäkkeet. Hieman ylemmäs on sijoitettu kirjat, joita ei lueta yksin ja alempana korissa kirjat, jotka kestävät pojan omaa hellää käsittelyä. 

Vielä haaveilen ainakin tauluhyllyistä ja päiväpeitteestä, mutta kaikki aikanaan. Päiväpeitteeksi olen miettinyt Marimekon Räsymattoa keltaisilla palloilla, mutta katsotaan. Sellaista ei taida valmiina löytyä ja saattaa päiväpeite osoittautua melko arvokkaaksi kun sen kankaista tekee. 

Tällaiselta näyttää meidän pojan huoneessa. Tosin ne kaapit jäivät kuvaamatta, mutta eiköhän nekin joskus täällä vilahda. 

Smoothien viemää

Smoothiet ovat vallanneet meidän perheen. Se alkoi viattomasti muutamalla käynnillä Jungle Juice Barissa, ja nyt niitä tehdään jo kotonakin. Meidän poika on ihan innoissaan smoothiesta, eikä muutiista ikinä kieltäydytä. Ristiäisiin (niihin molempiin) tehtiinkin yhdessä lapsille omat smoothiet. Pojan lempparista löytyy mansikkaa, banaania ja appelsiinia. Vesimelonia ja viinirypäleitäkin on mukaan välillä laitettu.

Olen hurauttanut nyt parina aamuna itselleni aamusmoothiet, tänään sekaan sujahti veriappelsiinia, inkivääriä, banaania, passionhedelmää ja minttua. Täytyy myöntää, että vaikka kovasti pidän erilaisista salaateista ja hedelmistä, tulee niitä syötyä aivan liian vähän. Koska se mukamas on niin kovin vaivalloista. Vähäsen haaveilen myös mehulingosta, jolla saisi myös herkullisia mehuja tuoreista hedelmistä ja kasviksista.

Mutta olen helposti kaavoihini kangistuva, kuulisin mielelläni teidän smoothiereseptejä!

 

Onneksi hedelmiä menee nyt runsaasti, sillä joku hölmöläinen tilasi vahingossa kolme pussia veriappelsiineja kolmen kappaleen sijaan!

Ristiäiset vol. 2

Hiphei, ristiäiset ovat onnellisesti ohi!

Sunnuntaina tyttömme kastettiin ja sai nimekseen Nella. Kummeiksi lupautuivat miehen sisko ja hänen miehensä. Juhlat menivät hyvin, tosin tuntuu että menivät minulta vähän ohi. Kaste meni sujuvasti, äidin silmät kostuivat heti kun pappi aloitti puheensa sillä, kuinka kaunis ja aurinkoinen sää Vapunpäivänä oli. Päivänä, jolloin ristiäiset peruuntuivat melko viime tingassa kun lähdin tytön kanssa TYKSiin. Jo aiemmin tippa nousi linssiin kun muutamat vieraat joutuivat perumaan tulonsa ristiäisaamuna. Tunteet olivat niin pinnassa tuon sairaalareissun takia.

Isommat lapset jaksoivat hienosti kasteen ajan. Tietenkin he juttelivat ja touhusivat niitä näitä, mutta niinhän lapset tekevät. Tulleessaan pappi kysyi isoveljeltä mitä hän toivoisi, ja nämä veljen ajatukset liitettiin yhteiseen rukoukseen. Kuulemma hän toivoi siskolle nimeä ja kivoja yhteisiä leikkejä. Isoveljellä oli myös tärkeä tehtävä, sillä kasteen jälkeen hän sai kuivata siskon tukan. Haluttiin ottaa isoveli myös aktiivisesti kasteeseen mukaan, siltä osin kun se häntä kiinnostaisi. 

Kastemekkona toimi sama mekko, jossa esikoisemme kastettiin. Tuon mekon on isoäitini ommellut hääpukuni helmasta. Isoäitini on siihen myös kirjaillut esikoisen nimen. 

Tyttöämme muistettiin monilla ihanilla lahjoilla! Kummeilta toivoimme kummilusikkaa, sen lisäksi tyttö sai ison kasan vaatteita, sienituolin, rasiat ensimmäiselle hampaalle ja hiuskiehkuralle, söpöt kamman ja harjan, säästöpossun (joka ei ole possu), valokuva-albumin sekä ihanan kirjainvalon. 

Kiitos kaikille läheisille!

Kesälaitumelle

Pääsin (tietääkseni) elämäni ensimmäistä kertaa katsomaan lehmien laskemista kesälaitumelle. Paikallinen MLL tuntuu todella aktiiviselta ja järjestää kivoja perhetapahtumia. Nyt oli vuorossa lehmien laitumellelasku.

Kuulin tapahtumasta jo viime vuonna, mutta tuolloin emme paikalle päässeet. Nyt halusin viedä pojan lehmiä katsomaan. Mukaan napattiin kummipoika vanhempineen. Itse tapahtuma sisälsi paljon muutakin, lehmien lisäksi pojat ihmettelivät koneita, ajelivat polkutraktoreilla, herkuttelivat makkaroilla ja kokeilivat lypsämistä. 

On todella upeaa, että tällaisia tapahtumia järjestetään ja joku tilallinen päästää laitumellelaskua seuraamaan. Ei ole itsestäänselvää, että lapset näkevät eläimiä näinkin läheltä. Pojat kyllä tuntuivat olevan enemmän innoissaan niistä kymmenistä autoista, joita pihalla oli parkissa. Tosin siinä vaiheessa kun lehmät päästettiin ulos, olivat pojat (ja me aikuisetkin) melkoisen tohkeissaan. Lehmistä puhumattakaan! Voi sitä mylvintää ja kirmailua! Kuvista ei kyllä välitä lehmien innostuneisuus. 

Oletteko te päässet seuraamaan laitumellelaskua?

Syötävän suloista

Meidän pikkuisessa kunnassa on neuvolan tapana järkätä samoihin aikoihin synnyttäneet kerran yhteen ja sen jälkeen ryhmä voi halutessaan jatkaa tapailua. Aivan älyttömän hyvä juttu! Meidän porukka on nyt tavannut kahdesti tuon neuvolatapaamisen jälkeen, ja eilen minä sain toimia emäntänä. Ollaan sovittu nyyttäreistä, jolloin emännöiminen ei käy kellekään turhan työlääksi.

Tein tarjolle söpöjä vaahtokarkkitikkareita, ovat myös äärettömän helppoja! Näitä tehtiin pojan kanssa niihin pitämättä jääneisiin ristiäisiinkin. Näiden kanssa on helppo toteuttaa jotain teemaväriäkin. Näissä käytin kaapista löytyneitä värejä, mutta pillit, koristeet ja vaahtokarkit voi valita haluamassaan värissä. Käytin tikkareita valkosuklaata, mutta senkin voi vaihtaa. Ja jos oikein haluaa hifistellä, niin siitä vain värjäämään vielä suklaakin! 

Mutta lyhykäisyydessään työnnä vaahtokarkit tikkuihin, kasta sulatettuun suklaaseen ja dippaa strösseleihin. Sitten vain johonkin purkkiin esimerkiksi riisiä pohjalle ja tikit pystyyn. Laita pussi päälle, jos ovat kauan huoneilmassa. Itsellä riisi loppui hieman kesken, eivät tikut pysyneet ihan niinkuin ajattelin. 

Lapsettomien lauantai

Tiesittekö, että tänään vietetään tahattomasti lapsettomien lauantaita? Päivä on omistettu niille, jotka ovat kokeneet lapsettomuutta. Me olemme onnekkaita, sillä me emme ole kärsineet lapsettomuudesta, mutta myös meidän lähipiiristä löytyy niitä, joilla matka vanhemmuuteen on ollut pitkä.

Joka viides kohtaa tahatonta lapsettomuutta elämässään. Eli 20 %. Kuvittele vaikkapa itsensä ja neljä hyvää ystävääsi. Yksi teistä kokee tilastojen valossa tahatonta lapsettomuutta. Tänä vuonna teemana onkin #yksiviidestä. 

Tsemppiä kaikille tahattomasti lapsettomille ja ollaanhan me muut tukena!

Ps. Täältä löytyy lisää Lapsettomien lauantaista ja mm. päivän eri tapahtumista. 

Ja nimeksi tuli...

 

Eikös olekin juuri se otsikko, jota blogeissa käytetään ristiäisten jälkeen? Ovelasti jätetään se oleellisin pois, mutta kaikki kuitenkin tietävät mistä on kyse. No tämä voisi olla sellainen postaus, vaan ei ole. Sunnuntaina 1.5. meillä oli koti siivottu, kupit ja lautaset esillä ja äitikin inhimillisen näköinen tukka laitettuna ja ripsarit silmissä. Vajaa pari tuntia juhlien alkuun. Itse juhlakalu heräili pitkiltä uniltaan kiukkuisena, erilaisella itkulla. Pikainen kylvetys, jottei ihan haistaisi maidolle. Kylvyn jälkeen maitoa nälkäiselle. Vaan tyttöpä ei syönyt ja jatkoi itkuaan. Tuntui hieman lämpöiseltä. Mittariin piirtyi lämpöä 38,5 astetta. Joten reippaasti vaatteet päälle ja auton suunnaksi TYKS. Pojat jäivät kotiin ja mies soitteli papille ja vieraille. 

Me suunnattiin tytön kanssa päivystykseen lasten ja nuorten puolelle, jossa meidät otettiin suoraan tutkittavaksi. Diagnoosi jäi avoimeksi, mutta osastolle jäädään. Pieni sai heti supon ja lääkäri laittoi kanyylin päähän. Verikokeet ja virtsanäyte suoraan rakosta, sillä vaippa oli märkä. Vielä pissapussi, koska saatu näyte oli niin pieni. Päivystyksestä siirryttiin lasten ja nuorten infektio-osastolle odottamaan näytteiden tuloksia. Tytölle tipasta nestettä ja antibioottia. Alustavat tulokset eivät kertoneet mitään, piti odottaa vielä jokunen tunti. Noin vuorokausi odoteltiin, kunnes saatiin tulokset ja aloitettua täsmähoito. Antibiootti vaihdettiin toiseen, mutta onneksi tyttö oli jo oma itsensä, toinenkin oli ainakin jotain jo tehnyt. Enää tyttö ei itkenyt kipua käsiteltäessä eikä lämpöäkään enää ollut. Kolme vuorokautta vietettiin ammattilaisten hellässä huomassa, nyt kotona vielä jatketaan antibioottikuuria. 

Eihän sairaalassa kivaa ole, mutta täytyy sanoa, että kyllä olivat hoitajat ja muu henkilökunta aivan mahtavaa porukkaa. Eihän meidän tyttö oikein mistään vielä mitään ymmärrä, mutta onhan se kiva kun lapset huomioidaan antamalla vapun kunniaksi ilmapallo (isi sai viedä veljellekin kotiin), lelupäivänä sai pehmonallen ja sairaalaklovnitkin kävivät heittelemässä värikkäitä huiveja ja lauleskelivat tytölle. 

Sairaalaoloaika vietettiin erityksissä, tyttö oli koko ajan omassa huoneessaan. Huoneeseen kuljettiin kahden oven läpi, jotka eivät saaneet olla samanaikaisesti auki. Ovien välissä käytettiin käsidesiä mennentullen. Itse olin koko ajan tytön kanssa sairaalassa, välillä juoksin vain lähistöltä hakemaan itselle ruokaa. Tyttö kun on rintaruokinnalla, oli selvää että minä olen sairaalassa eikä isä. 

No se nimi jäi antamatta, uusi päivä on jo kalenterissa. Osa vieraista tuli viihdyttämään perheen miehiä ja syömään ristiäisiin varattuja ruokia. Aina ei mene suunnitelmien mukaan. Pääasia on, että tyttö on kunnossa.