#unipuuro

Joko te olette törmänneet unipuuroon? Tämä taisi tulla vastaan Facebookissa ja pakohan se oli kokeilla. Tämä resepti oli kaatanut sivutkin ruuhkan ansiosta. Kaurapuuroa ja lisukkeita. Miehelle kun tein ensimmäisen kerran, oli ensimmäinen kysymys pitääkö puuro hukuttaa hunajaan. Noh, ehkä olen hieman perso makealle.

Puuron luvatut unettavat vaikutukset eivät ole mitenkään välttämättömiä, iltaisin ei juuri valvota. Mutta herkkua tämä oli! Täältä pääset reseptiin ja puuron vaikutuksiin.

Kuinka monta yötä jouluun?

Jo viime vuonna törmäsin Sisustus Amalian joulukalenterikeräykseen, silloin kuitenkaan osallistumatta. Nyt kun Facebookista luin tuon keräyksen olevan taas käynnissä, päätin meidän perheen tänä vuonna siihen osallistuvan.

Keräys ei todellakaan vaadi liikoja ja se voi jollekin pienelle olla todella merkityksellistä. Mitäs tässä sitten kerätään? Joulukalentereita! Kenelle? Pienille lapsipotilaille Turussa ja Porissa. Viime vuonna kalentereita kerättiin 271 kpl TYKSin os.UC10 syöpälasten hyväksi.

Me tipautettiin meidän kalenterit kävelykadun Vilaan, joka on yksi keräyspaikoista. Vilan lisäksi kalentereita voi viedä Minea Muotiin (BePOP), InDeco sisustukseen (Puuvilla), Friitalan joulubasaariin 28.11.-29.11. (Sisutus Amalian myyntipaikka) ja Sisustus Amalian varastolle BePOPiin (etukäteen sovittuna ajankohtana). Aikaa kalentereiden palauttamiselle on lauantaihin 28.11. asti, jotta ne ehtivät pienten potilaiden luo kun luukkuja aletaan availemaan. Postauksen faktat on poimittu Sisustus Amalian Facebookista.

Päivä paloasemalla

Tiesitkö, että paloturvallisuusviikkoa vietetään 21.11.-1.12.? Valtakunnallinen paloturvallisuusviikko avattiin lauantaina Päivä paloasemalla -tapahtumalla ja kävinkinpojan kanssa tutustumassa palolaitoksen toimintaan Naantalissa Luolalan uudella paloasemalla. Yövyttiin appivanhemmilla ja tuo paloasema sattui olemaan lähimpänä. Tapahtuma järjestettiin usealla asemalla ja meillä ainakin oli paljon vaihtoehtoja. Omaa torppaa lähinnä oleva tapahtuma alkoi vasta klo 11.00, myös se vaikutti valintaamme. Saatiin myös ihana kummityttö mukaan äitinsä ja mummunsa kanssa, nyt on nähty aivan liian vähän. Tosin eipä tuossa hulinassa juuri kuulumisia vaihdettu.

Paloasemalla olisi saanut kokeilla käsikäyttöistä vesisammutinta ja sammuttaa jopa ihan oikeaa tulta, mutta ne olivat liian jänniä meidän pojalle. Pienen ujostelun jälkeen uskaltauduttiin autoon istumaan, ja sen jälkeen pitikin siellä käydä muutamaan otteeseen. Tankoa pitkin kokeiltiin liusua, mutta parasta oli ulkona ollut makkarapiste. 

Mennään ensi vuonna varmasti uudestaan, tuolloin poika saa varmasti vielä enemmän tapahtumasta irti. On aivan mahtavaa, että tällaisia järjestetään. Paloturvallisuusviikko päättyy 1.12. Pohjoismaiseen palovaroitinpäivään, muistattehan huolehtia varoittimien kunnosta! Meillä kyllä unhotuu tuo testaus tasaisin väliajoin, siinä on parannettavaa.

Mun päivä, keskiviikko 18.11.

Aamulla herään 5.58. kun poika huutelee äitiä. Herätyskelloon herätys on asetettu 6.30, mutta lähestulkoon aina herätys on jo ennen sitä. Käpyttelen unen pöpperössä pojan huoneeseen, jutellaan ja halitellaan hetki sängyssä ennen kuin lähdetään aamupissalle. Heti jos koittaa mennä, saa vain kiukkuisen pojan. Vessassakäynnin jälkeen mennään vielä pötköttelemään äidin ja isin sänkyyn. Vähän ennen puolta noustaan ylös ja aloitetaan aamutoimet. Aamu venähtää, vaikka tarkoitus oli mennä hieman aikaisemmin töihin.

7.30 ollaan autossa ja lähdetään kohti päiväkotia. Tänään mennään autolla, koska otan kameran töihin mukaan. Tällä hetkellä valitaan ajoneuvo sään mukaan, aina sään salliessa mennään pyörällä. Päiväkodilta starttaan 7.45 ja töissä olen muutamaa minuuttia myöhemmin. Nappaan ruokalasta mukaan kahvimaitoa (omassa tapauksessa teemaitoa) ja vien ne opehuoneen jääkaappiin. Napautan teeveden päälle ja istahdan hetkeksi alas. Tunnit minulla alkavat aina vasta yhdeksältä, aamuisin juon aina kupposen teetä ja sen jälkeen aloitan päivän työt. Tuon tunnin aikana valmistelen tunteja, luen wilman ja vastailen tulleisiin viesteihin, tarkastan sisäisen intran mahdollisten tiedotusten varalta ja luen sähköpostit. Tänä aamuna wilmasta löytyi viestejä kolme, onneksi ihan vain "perusjuttuja" eikä mitään suurempaa selvittelyä vaativia. Koska oma läppäri on miehen töissä ollut jo suurinpiirtein viikon, lisään töissä kuvat luonnoksissa olevaan takkapostaukseen. Luonnostelen lupalapun oppilaiden koteihin, josko sen saisi tänään oppilaiden matkaan.

Tunnit alkavat kokeella, sitten matikkaa. Oma luokka lähtee käsitöihin ja toinen luokka tulee minulle kuviksen ja musiikin tunneille. Viimeisenä luki-opetusta. Yksi välituntivalvontakin mahtuu joukkoon. Opetustuntien jälkeen pidän pienen koulutuksen käyttöön tulleesta verkkoympäristöstä. Kohti päiväkotia noin 15.15. Yleensä jään tuntien jälkeen valmistelemaan, mutta nyt koulutuksen jälkeen ei jaksa. 

Lapset ovat ulkona kun haen poikaa päiväkodista, joten muutaman sananvaihdon jälkeen poika mukaan ja autolle. Kotona ollaan hieman 15.30 jälkeen. Ollaan vielä riisumassa ulkotamineita kun isi tulee kotiin. Lentävä vahdinvaihto ja pojat leikkimään taskulamppuleikkejä ja äiti valmistamaan ruokaa. Tänään todellista pikaruokaa, mössöä. 

Poitsut lähtevät rautakauppaan ja uimaan, minä jään poikkeuksellisesti kotiin. Viime viikolla puhuttiin, että voisin keskiviikkona napata hetken itselleni, ihan vain olla. Ruokakauppaan täytyy kuitenkin lähteä, voi on lopussa. 

Kauppareissulta palattuani majoitun sohvalle Emmerdalen pariin. On vaikeaa ihan vain olla. Mutta päätin pitää ajan itselläni, vaikka tekisikin mieli käyttää aika siivoamiseen, tavaran inventoimiseen tai johonkin hyödylliseen. 

Seitsemän jälkeen perheen miehet saapuivat kotiin ja siirryin puurokattilan ääreen. Pienempi oli kaatunut uimahallissa ja tuomisina oli valtava kuhmu takaraivossa. Siitä sitten juteltiin tovi ja poika kertoili paljon isosta pipistä. Yöllä siis edessä muutamia herätyksiä ihan vain varmuuden vuoksi. 

Vähän jälkeen yhdeksän on omatkin iltapesut suoritettu, tämä äippä on valmis nukkumaan.

Kuvasaldo päivältä jäi melko tyhjäksi, sen verran haipakkaa oli koko ajan. Kuten yleensäkin arkena. 

Unelmien koti: takka

Vihdoin on tullut se aika, kun voin blogissa esitellä jotain valmista! Ja se jokin on meidän iki-ihana takka.

Takka on meille sisustuselementti ja tunnelmanluoja. Lämpöä se tuo tottakai jonkin verran, mutta se ei ole sen tarkoitus. Hullunkurista sinänsä. 

Takka on osa isoa avointa tilaa, lähinnä olohuonetta. Takka näkyy myös ulko-ovelta sisään tultaessa. Lasiluukku kahteen suuntaan ja siinä on hissimekanismi. Eli luukku aukeaa ylös- eikä ulospäin. 

Takkaliikkeestä saimme loistavan idean hormista, ja nyt hormi onkin hyvin sulautunut taloomme. Hormi lähtee takan takaseinästä vaatehuoneeseemme, josta se lähtee kohti kattoa. Tämä idea olikin jo alkuperäisissä piirustuksissa.

Olimme ajatelleet peltistä hormia, joka alkaisi näkymään yläkerrassa. "Takkamies" kuitenkin ehdotti harkkohormia kun selvisi talomme olevan kivitalo. Harkkohormilla saatiin piippu osaksi seinää, sillä se on rapattu seinän jatkoksi. Yläkerrassa tuossa pienessä seinän jatkeessa hormin olemassaolosta kertoo pienet tuuletusräppänät, jotka mies asensi ilmankierron varmistamiseksi. 

Harkkohormin ansiosta yläkerran oleskelutilaan tuli pieni syvennys, johon on tarkoitus laittaa tv-taso. Tuo tila lienee hyvin valoisa isojen ikkunoiden ansiosta, joten uskon tuon syvennyksen olevan telkkarin katselulle hyväksi. 

Takka on Schmid Ekko R100/45 h51. Käytännössä valitsimme takkasydämen ja haluamamme pinnoituksen. Lisäksi saimme vaikuttaa luukun korkeuteen lattiasta ja itse takan korkeuteen. 

Mitä tykkäätte? Itsehän jo näen joulusisustuksessa takan päällä kaksi Pentikin Petra-poroa (joita en edes omista). Joulusisustus on kuitenkin ajankohtainen vasta vuoden päästä, tai voisivathan ne porot siellä jo kököttää, vaikkei talo valmis olekaan.

Halloween

Kuten monella muullakin, oli meilläkin viikonloppuna Halloween-juhlat. Juhlittiin tulevan kotikujan perheiden kanssa. Oli hauska ilta tulevien naapureiden kanssa ja tarjoilut mitä maistuvimmat, Juhlien pitopaikka vaihtelee, mutta tarjottavat viedään nyyttärimeiningillä. Lapsia oli äkkiä laskettuna 11 ja kaikki menivät siellä (suurinpiirtein) sulassa sovussa. Tokaluokkalainen jaksoi pelata ilmakiekkoa meidän kaksivuotiaan kanssa. Ei siihen kaikkien kärsivällisyys riitä.

Omalla kohdalla kakku meni plörinäksi ja asukaan ei mennyt niinkuin Strömsössä. Joku unohti, että pyhäinpäivänä on kaupat kiinni, ja asu vaihtui kesken matkan. Onneksi nappaisin kotoa nuo vanhat pirun tarvikkeet mukaan ihan vain varmuuden vuoksi. Kuvaa otettaessa ollaan jo lähdössä kotiin, meikit karisseena.

Mikään näistä ei menoa haitannut, vielä mukavampaa olisi ollut jos asuisimme jo tuolla, ja olisimme voineet jatkaa iltaa pidemmälle. Nyt kuitenkin piti suhteellisen aikaisin lähteä nukkumaan muualle.