Energiavaje

Olen diagnosoinut itselleni energiavajeen. Olen jo pitkään ollut todella väsynyt. Iltaisin poika menee kahdeksalta nukkumaan, itse menen varmaan yhdeksän aikoihin rättiväsyneenä. Telkkarisarjoja en seuraa, en vain jaksa. Muutama mielenkiintoinen sieltä tulee, joita olisi mukava seurata. Blogia voisi kirjoittaa pojan nukkuessa, mutta en jaksa.

Ruuhkavuodet. Ne löytyvät energiavajeen taustalta. Perheestä löytyy pieni lapsi, käydään töissä ja rakennetaan taloa. Koska taloa rakennetaan viikonloppuisin, rullaa arki suhteellisen mukavasti. Muutenhan mies olisi arki-illatkin rakentamassa. Toisaalta tämänhetkiset asumisjärjestelyt ja talon rakennus aikaansaavat energiavajetta. 

Pääsääntöisesti säännöllistä työaikaa tekevät odottavat viikonloppuja, perheen yhteistä aikaa ja rentoutumista. Tällä hetkellä koen viikonloput ehkä jopa stressaavampina kuin arjen. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta vuoden tätä elämää viettäneenä voin sanoa, että näin se omalla kohdallani menee. 

Alkuviikolla pestään viikonlopun pyykkejä ja keskiviikkona mietitään mitä vaatteita pitää pestä, jos niitä haluaa perjantaina ottaa mukaan. Torstaina aloitetaan pakkailu, jotta perjantaina lähtö sujuu jouhevasti. Perjantaina viedään pojan kanssa mies töihin, poika päikkyyn ja äippä töihin. Usein menen oman työpäiväni jälkeen kotiin pakkaamaan puuttuvat omat ja pojan tavarat. Odottelen mieheltä tietoa, että koska voi hakea töistä. Haen pojan päikystä ja haetaan isi. Suhautellaan Raumalle tai Laitilaan ABC:lle syömään (mitä herkkua). Usein ei voida ajaa suoraan, sillä pojan pitää saada ruokaa. Nykyisin poika vaatii myös viihdykettä matkoilla kun ei enää nuku. Lauantait ja sunnuntai mies tekee pitkää päivää tontilla. 

Viikonloput vietämme aina toisten nurkissa. Ja nyt olen vakuuttunut, että tässä on suurin syy energiavajeeseeni. Tietenkin olen kiitollinen majoituksesta, lapsenvahtiavusta ja kaikesta mitä läheiset tekevät meidän eteemme. Mutta on aivan eri asia viettää viikonloppu omissa kuin toisten nurkissa. Olen joka viikonloppu pinna kireällä kun autoa täytetään suuntaan tai toiseen lähtiessä. 

Helppoa ei varmastikaan ole meitä majoittavillakaan. Jos sattuu itse olemaan kotona tuolloin, voi heittää hyvästit pitkille aamuille ja omalle kotirauhalle. 

Jos kaikki menee putkeen, on tätä reissuelämää jäljellä tämän vuoden loppuun. Jos ei mene kuten Strömsössä, niin hieman pidempään. Toivon, että energiavarastoni alkaisivat kevään ja valon myötä täyttymään, pinnakin voisi vähän pidentyä. Mies tästä eniten kärsii, saa kuulla eniten kiukuttelua. Energiavaje näkyy myös inhottavasti omassa ruokavaliossa. Koko ajan tekee mieli herkkuja ja napostella. Palkinnoksi, piristykseksi, ihan mikä tahansa syy käy. Tai ainakin se tuntuu siltä. Ruuallakin voisi olla vaikutusta omaan olotilaan. Haaveilen rauhassa tehdystä ruuasta, herkullisista salaateista, hedelmistä, en vain jaksa niitä koskaan tehdä. Kesällä mieskin pitää (ainakin on tarkoitus) oikeaa lomaa, voitaisiin viettää perhe- ja parisuhdeaikaa ihan rennosti. Pidetään katse palkinnossa, se kuitenkin on aika lähellä.

 

Muumitalo pikkupojan huoneessa

Oletteko osallistuneet ikinä Jollyroomin instagramissa Snap it, win it -kisaan? Minäpä osallistuin viime viikolla ensimmäistä kertaa. Aiemmissa kisoissa ei ole ollut mitään, mitä olisin halunnut voittaa. Viime viikon kisassa silmiini kuitenkin osui kiva teltta, joka olisi juuri sopiva majaleikeistä innostuneelle pojallemme. Ja minuapa onnisti, olin toinen voittajista!

 

Tänään kävin töiden jälkeen lunastamassa paketin Matkahuollosta itselleni. Aika tohkeissani paketista olin, ajattelin pojan tykkäävän uudesta teltastaan niin paljon. Poika oli vielä päiväunilla päästessäni töistä, joten ajelin kotiin paketin kanssa ja pikkulapsen riemulla lähes tulkoon revin sen auki. Kokoamista teltassa ei juurikaan ollut, joten selvisin tästä pystytyksestä ihan itsekseni! Meillä on täällä melko vilpoinen lattia, joten teltan pohjalle laitoin lampaantaljan, pulkkaillessa sitä ei enää tänä talvena tarvita. Puput asettelin telttaan istuskelemaan ja napsin tietenkin muutaman kuvan ihan rauhassa.

Päiväkodista tullessa kerroin jo autossa, että kotona on jotain kivaa odottamassa. Äiti oli ehkä hieman tohkeissaan. Aluksi Joonatan seisoskeli paikoillaan ja katseli telttaa. Kehotin menemään sisään ja sinnehän poika konttasi. Puhuin majasta, sillä majan rakentaminen peitosta on ollut pojalle mieluista. Poika itse risti telttansa Muumitaloksi. Kuinka herttaista! Aika pian puput lensivät oviaukosta ulos ja hetken kuluttua rakennettiin yhdessä legoilla Muumitalossa. "Tätti" (tähti) on myös tullut pojan sanavarastoon ja heti kun istuttiin sisällä teltassa poika huomasi tähdet.

Ensimmäistä kertaa Mehukatti Lastenmaailmassa

Voi apua! Oltiin ensimmäistä kertaa Mehukatti Lastenmaailmassa hiihtolomaviikolla ja vasta nyt (!!!) saan postauksen aiheesta ulos. Mihin viikot oikein vierivät, kysynpähän vaan!

Mutta asiaan. Oltiin paikalla ensimmäistä kertaa ja kaipasimme selvempää opastusta paikalle. Varsinaisia kylttejä paikalle emme nähneet, muutamat karttakuviot olivat seinillä. Mutta hissillä noustiin jokunen kerros, en muista kuinka mones, jonka jälkeen käveltiin melko pitkä pätkä käytävää. Käytävä tosin oli melko suora, mutta kahviloiden ja liikuntapaikkojen ohi mentiin. Käveltiin lastenmaailman "sisäänkäynnille", jossa vastassa oli tyhjä kahvila. Hiihtolomaviikolla. Jätin miehen, lapsen ja mummin odottelemaan kun itse otin hieman pakkia ja marssin edeltävälle kahvilapisteelle lunastamaan meidät sisään. Tosin en tiedä olisiko kukaan kiinnittänyt huomiota, jos emme olisi mitään maksaneet.

Jätimme vaatteet lukolliseen kaappiin ja lähdimme leikkipaikalle. Ensin tutustuttiin pienten alueeseen, mutta nopeasti siirryimme isojen puolelle. Pienten puolessa ei ollut mitään vikaa, siellä vaan tuntui olevan niin pieniä möyrijöitä, että meidän pikkuinen tuntui niin kovin isolta. Toisaalta tuolla 0-3-vuotiaiden alueelle juoksenteli melko vanhojakin lapsia kenenkään puuttumatta asiaan. Omasta mielestäni on ihan ok, että pienten alueella leikkii vanhempiakin lapsia, monet isot sisarukset saattavat haluta leikkiä pienemmän sisaruksen kanssa. Mutta tuolloin mielestäni vanhempien tulisi huolehtia siitä, että nuo isommat lapset antavat tarvittaessa tilaa pienemmille ja osaavat muutenkin käyttäytyä. Meidän seurana pallomeressä oli kolme yli kolmevuotiasta (kaksi oli varmaan koululaista), jotka eivät kovin varovaisia olleet. Ikuisuusongelma. Vastuu on vanhemmilla, mutta mikäli he eivät huomaa puuttua tällaiseen, voisi henkilökunta tarvittaessa puuttua. Nyt sitä henkilökuntaa ei ollut.

Isojen puoli sopi hyvin meidän 1v7kk pojalle, kunhan itse meni perässä mukana. Osa nousuista oli niin korkeita, ettei poika niitä yksin päässyt ylös. Ja eihän tuon ikäisellä ole yhtään sitä järkeä päässä, pakkohan sitä on vahtia! Isojen puolella oli hyvin samanlainen tila kuin täällä Porin HopLopissa. Iso aukea tila, jossa voi leikkiä palloilla ja erilaisilla pallojenheittelykoneilla. Tästä alueesta poika tykkää paljon. Palloja on hauska katsella kun ne nousevat ilmavirran mukana ja kieppuvat ympäriinsä.

Hieman kyllä harmitti kun alueen koneista kaksi oli rikki. Hämähäkkitaulu ei reagoinut mihinkään ja toisessa laitteessa ilmavirta ei riittänyt pallojen nostamiseen vaan ne jäivät tuohon mutkaan.

Palloalueelta siirryttiin toiselle palloalueelle, nimittäin pallomereen! Ja sehän oli hauskaa. Peuhattiin oikein kunnolla. Äitiä kyllä hieman hirvitti ensimmäistä kertaa kun laskettiin liukumäestä. Se tuntui hirmuisen jyrkältä! Huomaa, että aktiivisista leikkivuosista on aikaa. Kasattiin palloja liukumäen alle ja laskettiin sylikkäin alas, kaatuiltiin mereen ja heiteltiin palloja.

Törmäsimme myös BumtsiBum-mattoon (muistatteko?) eli tuollaiseen lattialla olevaan pianoon. Joka ei harmiksemme toiminut.

 

Peuhaamisen jälkeen oli aika murkinoida. Meillä oli oma purkkisapuska pojalle mukana, joten sen suuremmin ei tullut kahvilan valikoimaan tutustuttua. Maidon sieltä kävin ostamassa, samaten pari juomapulloa. Käsittääkseni kyseessä tosiaan on ihan kahvila, joten luultavasti kovinkaan laajaa menua sieltä ei löydy. Lastenmaailman välittömässä läheisyydessä on mukavasti tilaa ruokailulle ja syöttötuoleja löytyi mukavasti. Syöttötuolit vaikuttivat myös ehjiltä, mikä ei suinkaan tunnut olevan mikään itsestäänselvyys. Muutenkin pidin syöttötuolien rakenteesta. Isompien lapsien vanhemmat saattoivat istuskella ja lueskella lehtiä, joita paikalta löytyi runsaasti. Tässä vaiheessa sitä voi vain haaveilla istuskelusta lapsen leikkiessä. Kiva, että myös vanhempia on ajateltu.

 

Iso miinus tulee tuon tilan ruokottomuudesta. Ideana ilmeisesti on viedä itse roskansa ja astiansa, mutta ei se ihan toiminut. Tarjotinkärryssä myös roikkui suihkepulloja ja rättejä, mahtoikohan niitäkin olla tarkoitus käyttää itse? Roskia oli joka puolella ja pöytien pinnat ja lattia todella likaisia. Sukat kyllä menivät suorinta tietä pyykkikoriin ja niitä oli oikeastaan epämukava laittaa kenkiin. Pojalla oli tossut, mutta me aikuiset emme olleet varautuneet vaihtosukin.

 

Pojalla oli huisinhauskaa ja se on tärkeintä! Törmäämistämme epäkohdista huolimatta aiomme vierailla Mehukatti Lastenmaailmassa uudestaan. Annoimme myös palautetta eteenpäin huomaamistamme laitevioista (ainakin), itse asiassa mies antoi, joten en ihan tarkkaan tiedä mitä kaikkea kertoi. Sisäleikkipuistot ovat kyllä oiva tapa purkaa energiaa kun ulkoilu ei oikein toimi tai kun haluaa keksiä jotain muuta. Tällä viikolla ollaan kyllä nautittu upeista kevätpäivistä, eikä olisi tullut mieleenkään mennä sisälle.

 

Oletteko te käyneet Mehukatti Lastenmaailmassa?

Pienen pojan puheet

Mitä kaikkea meidän 1v 8kk ikäinen taapero juttelee? Pojalla on selvästi menossa jonkinlainen puheenkehityksen kausi. Uutta opitaan lähes päivittäin, ainakin uutta yritetään oppia päivittäin. Jostain luin, että puolitoistavuotiaan sanavarasto käsittää 10-30 sanaa, noin keskimäärin. Nämähän ovat yksilöllisiä asioita.

Sanoja meidän taaperolta tulee jo jonkin verran, myös kahden-kolmen sanan lauseitakin jonkin verran. Lauseet ovat tuttuja ja turvallisia, toistamalla opittuja, mutta selkeästi poika ymmärtää niiden tarkoituksen.

Yksittäisiä sanoja, jotka suurella todennäköisyydellä tuntematonkin ymmärtää, ovat äiti, isi, pappa, mummi, auto, mopo, aasi, kissa, pipo, sukka, banaani, kukka, eno, pupu, nenä, napa. Hieman epäselvempiä, mutta meille lähes aina ymmärrettäviä ovat koija (koira), ovava (orava), ekka-auto (rekka-auto), kennä (kengät), puuo (puuro), aito (maito), kiia (kirja), muumi, kakkone (pikku kakkonen), eipä (leipä), osina (rusina), attaa (rattaat), kuua (kuuma), ämmin (lämmin), amma-aaja (hammasharja)... Tässä ei edes ole kaikki, niitä vain on vaikea muistaa kun toinen ei ole niitä höpisemässä.

Lauseet ovat tulleet paljon leikin kautta. Missä isi on? -kysymystä kuulee usein kun leikitään piilosta. "Isi kotoa" kuullaan myös usein ja sillä poika kyselee onko isi kotona. Tämä johtaa juurensa siitä, että päiväkodin pihalla tulee houkuteltua lasta liikkumaan sanomalla, että mennään katsomaan onko isi kotona. "Isi ukkuu" todetaan kun isi on nukkumassa. "Isää aitoo" jankutetaan kunnes lasiin kaadetaan lisää maitoa.

Puhetta tulee siis jonkin verran ja puhetta ymmärretään sitäkin enemmän. Meidän vauva taitaa olla jo melko iso poika. Uskomatonta kuinka hyvin pojan kanssa voi keskustella! Tietenkin vielä on hirmuisesti ymmärtämättömyyttä suuntaan jos toiseenkin, mutta tuntuu, että kehitystä tapahtuu päivittäin, valtavia harppauksia eteenpäin.

Millaisia kokemuksia sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy? Koska teillä on sanainen arkku avautunut?

Tällä kertaa kuvat ja teksti eivät tue toisiaan mitenkään, käytiin tässä taannoin koko perheen voimin puistossa, joten nappasin kameran mukaan. Mutta eihän siitä oikein mitään tullut :)

Ps. Muistattehan, että Rouva Y löytyy myös Facebookista? Käykää tykkäilemässä!

Hyvää naistenpäivää!

Ihanaa naistenpäivää kaikilla naispuolisille lukijoille! Minä saan viettää tämän naistenpäivän kotona pienemmän miehen kanssa isomman ollessa töissä. Saadaan kyllä yksi ihana nainen tänne seuraksi, jota ei olla vähään aikaan nähty. Opiskeluista jäi tutkinnon lisäksi käteen muutama hyvä ystävä, jotka opintojen jälkeen ovat hajautuneet eri paikkakunnille. Loka-marraskuussa nähtiin viimeksi porukalla, sitä edeltävästä kohtaamisesta olikin jo liikaa aikaa. Ehkäpä ikä ja elämä yleensä ovat opettaneet, ettei niitä ystäviä tarvitse nähdä niin usein kuin teininä. Kyllä ne silti siellä ovat.

KUI design+alekoodi

Blogiyhteistyö

 

Oletteko kuulleet KUI designista? Kuten joillekin nimi saattaa kertoa, on kyseessä Turusta ponnistanut vaate- ja sisustusliike. KUI designilta löytyy paljon Turku-aiheisia ihanuuksia, kuten kuvissa näkyvät föri fun club -tuotteet. Poika sai pipon ja lapaset sovituspalkkiona ja nähdessäni isomman pojan sovittavan tuota paitaa, niin olihan se ostettava. Ja samalla itsellekin kotiutui tuubihuivi.

 

Alkujaan tuotteen valmistettiin muiden töiden ohella, mutta nykyään tuotantoa on ulkoistettu alihankkijoille. Edelleen iso osa tuotteista valmistetaan käsityönä Turussa. Tuotteita saa ostettua Local Shopista Turusta, mutta nykyään myös omasta verkkokaupasta. Suosittelen lämpimästi myymälässä piipahtamista, se on ihanan idyllinen paikka! Juuri oikeanlainen ympäristö näille tuotteille. Ja ihana henkilökunta. Sovitteluhässäkässä pieni poika oli unohtanut muistaakseni inkkaripäähineensä kauppaan ja heidän sovitellessa tuotteita oli selvinnyt heidän seuraava määränpää. Kaupalta lähdettiin toimittamaan tuon pienen miehen inkkaripäähine takaisin pojalle.

Itse olen kuolannut jo kauan KUI designin tuotteita. Lampunvarjostinta olen ihaillut siitä asti kun sen ensimmäistä kertaa näin. Nyt kovasti mietin olisiko tulevassa talossa sille sopiva paikka. Kaupalla ihailin pellavapyyhkeitä, niitä varmasti hankin jo tämän hetkiseen kotiin. Pupuset ovat myös äärimmäisen söpöjä! Paita olisi tällä hetkellä ajankohtainen ja jos meillä olisi tyttö, olisi mekko ehdoton! Ehkä huomaattekin, voisin jatkaa listaa vaikka kuinka!

 

KUI designin verkkokauppa aloitti toimintansa tämän vuoden alussa, löydät sen täältä. Nyt jos koskaan kannattaa käydä tutustumassa verkkokaupan valikoimaan, sillä KUI designin tytöt lupasivat lukijoilleni aivan mahtavan diilin! Maaliskuun ajan (siis koko maaliskuu!) verkkokaupasta saa -20 % koodilla rouvay.