Viikonloppuna käytiin pojan kanssa ensimmäistä kertaa omalla tontilla mustikassa. Metsätontin ehdoton etu! Mikäli jotain marjapuskia pihalle laitetaan, saa niiden satoa vielä odottaa. Mutta pienestä varvikosta tulee mustikka aivan tarpeeksi meidän perheen tarpeisiin. Maatyöt eivät vielä ole valmiita, mutta tuskon ja toivon hartaasti, että saadaan tuota varvikkoa säästettyä.
Osa mustikoista syötiin puuron seassa, mutta niitä jäi vielä sopivasti piirakkaan. Joonatan tykkää auttaa leipomisessa ja ruuanlaitossa, ja nyt poika saikin kaadella aineksia kippoon, vähäisen sekoitella taikinaa ja ripotella mustikoita piiraan päälle. Purkin pohjalle jääneet mustikat pikku apuri sai palkkioksi nakata suuhunsa.
Tarkoitus olisi taas kuvailla talolla ja päivittää edistymistä, mutta viime kerralla kamera jäi kotiin. Edistystä on tapahtunut huimasti! Silti matka on vielä pitkä. Saatte odotella jokusen viikon päivitystä projektista, sillä en ole muutamaan viikkoon menossa talolle. Ensi viikolla on muuten edessä viimeinen lomaviikko, jaiks!