Idea isänpäiväksi

Isänpäivää juhlitaan ihan pian ja blogissa kuin blogissa on pohdittu isille sopivia lahjoja. Kannan korteni kekoon ja kerron meidän eilisistä puuhailuista.

 

Saatiin mummilta Baby Artin magic box, jolla voi tehdä muiston lapsen jäljistä.

 

Laatikon sisältä löytyi savea, kaulin ja teline valmista työtä varten. Savea piti lämmittää käsissä noin puolisen minuuttia, jonka jälkeen se kaulitaan peltiseen rasiaan. Kaulinnan jälkeen painetaan haluama jälki saveen ja annetaan kuivua ilman kantta viisi päivää.

Meidän poika on 3,5 kuukautta vanha ja sanotaanko, että ei se jälki ensimmäisellä yrittämällä onnistunut. Kolmanteen olin sen verran tyytyväinen (ja pelkäsin saven kuivumista), että ne jäljet jäivät saveen. Cocktailtikulla kaiversin vielä pojan nimen saveen.

Paketti oli melko helppokäyttöinen ja mielestäni mukava tapa säilöä lapsen jälki. Suosittelen työskentelemään kaverin kanssa, uskoisin jäljen painamisen olevan helpompaa ainakin näin pienen kanssa. Meillä painaminen tapahtui vauvan maatessa ja hieman "pyörittämällä" jalkaa. Eli ensin kantapää ja siitä rullaamalla varpaita kohti. Näin tuntui tulevan syvempi jälki kuin painamalla koko jalkaa samanaikaisesti. Kaverin kanssa toinen voi pitää rasiaa paikallaan kun toinen painaa jälkiä.

Kuten ehkä arvata saattaa, tämä ei ole meidän isänpäivälahja. Isi lukee blogia, ei me paljasteta lahjaa etukäteen.

Tuunailua

DIY, tuunaus, askartelu, käsityöt - you name it! Asioita, jotka eivät kuulu tämän rouvan repertuaariin. Välillä kuitenkin joku idea ilmestyy päähän ja joskus ne jopa toteutetaan loppuun asti. Tällä kertaa kohteena keittiön tuolit. 

 

Keittiön pöytäryhmä ei tosiaan ole minun makuuni, mutta ajaa asiansa hyvin. Keittiömme on melko pieni ja aiemmin siellä oli pyöreä pöytä, joka vei todella paljon tilaa. Nykyään pöytäryhmä on malliltaan parempi. Saatiin sekä pöytä että tuolit kavereilta todella huokeaan hintaan (olisivat muistaakseni antaneet ilmaiseksi, mutta annettiin pieni korvaus). Tuolien päällinen oli mustaa samettia tai velouria muistuttavaa kangasta, joka imaisi itseensä kaiken pölyn ja pienen roskan. Todella kätevää keittiössä! Imuroimalla ja teippiharjalla olen niitä yrittänyt puhtaana pitää, mutta eipä nekään kovin paljoa auttaneet. Joten verhoilu uusiksi!

Käytössä oli ihan ammattitason verhoilijan työkalut, sakset, vasara ja pieniä nauloja. Oi kyllä, tämä tehtiin todellakin sieltä missä aita on matalin -tyylillä. En edes jaksanut reunoja siksakata. Kankaaksi valitsin harmaan, sillä olemme miettineet tulevaisuudessa harmaita tuoleja ja nyt voisi vähän miettiä miltä ne silmään näyttävät. Pikkuisen päälle 20 euroa tuli kankaalle hintaa. Vähäsen otin ylimääräistä, varmaankin 15 eurolla olisi pärjännyt.

 

Lopputulos on mielestäni hyvä. Materiaali on huomattavasti parempaa kuin ennen ja värikin miellyttää silmää paremmin. Ja kukaan tuskin katselee istuimen alle, se ei kestä lähempää tarkastelua.

 

Innoissani esittelin miehelle työni tuloksen ja arvatkaapa mitä miekkonen tokaisi. Miksi käytin tuoleihin 20 euroa kun ei niistä kuitenkaan saada niin paljoa kun ne kohta vaihdetaan? Siis mitä! Saanko sittenkin seuraavaan kotiin uuden pöytäryhmän?! Olin kuvitellut (muistaakseni näin puhuttiin), että näillä mennään vielä se seuraava väliaikainen asunto. Oi kyllä. olen valmis uhraamaan tuon 20 euroa!

 

Tänään askarreltiin pojan kanssa jotain muutakin, siitä lisää huomenna.

Seitsemän kuvaa kesästä

Sara nine days' wonder -blogista oli haastettu kertomaan kesästään seitsemällä kuvalla ja sanalla. Idea oli mielestäni hauska ja vaikka minua ei kukaan tähän olekaan haastanut, päätin avata teille kesääni seitsemällä kuvalla ja sanalla.

Kesäni koostui...

Odotuksesta.

Kesäherkuista.

Kävelyistä.

Kulttuurimatkasta.

Palkinnosta.

Maasta.

Mökkeilystä.

Markkinoilla

Viikonloppuna Turussa olivat perinteiset silakkamarkkinat. Käytiin pojan kanssa perjantaina pyörähtämässä jokirannassa.

 

Tässä kyltissä on muuten virhe, sillä olimme tois puol jokke. Tuossahan pitäisi lukea täl puol jokke. Turkulaiset ja niiden jokihuumori! Tiedättekö koska ollaan täl puol ja koska tois puol?

Oltiin sen verran aikaisin liikenteessä, että vielä ei ollut ruuhkaa. Ajatus ihmispaljoudesta ja vaunuista ei houkuta. Ihmisiä kyllä tuli paikalle melkoisesti sinä aikana kun tuolla käveltiin.

Minä olen markkinaihminen. Miestä ei niinkään tällaiset jutut kiinnosta, mutta minä tykkään käydä keskiaikaisilla markkinoilla, joulumarkkinoilla, silakkamarkkinoilla, mitä näitä nyt kaikkia onkaan. Jotenkin se tunnelma on mukavaa.

 

Harvemmin mitään olen niistä ostanut, olenkohan koskaan. Nyt tosin huomasin vauvojen merinovillahaalareita ja ajatus sellaisen hankinnasta käväisi mielessä. Mutta en edes tutkinut haalaria.

 

Lounaan kuitenkin söin markkinoilla. Meillä syödään aivan liian harvoin kalaa, saati lajeja vaihdellen. On muuten huvittavaa, että aina näihin kuuluvat nuo kauden kasvikset. Samasta pakastepussista vuodenajasta riippumatta.

 

 

 

Lopuksi on vielä pakko laittaa ekstrakuva. Sunnuntaina oli kummipoikamme ristiäiset ja omalle pojalle löytyi niin upea asu, että siitä on ihan pakko laittaa kuva. Täysin muun postauksen ulkopuolelta :)

Vaateviikko

Koska lastenvaatteet ovat mielestäni aivan ihania ja omat taas eivät, päätin toteuttaa viikon asut -postauksen pojan vaatteista. Minusta on ihana katsoa millaisiin vaatteisiin toiset lapsensa pukevat, ehkäpä siellä ruudun toisella puolella on joku joka innostuu asiasta yhtä paljon. Toisaalta on myös kiva itse nähdä viikon kokonaisuus.

Vaateviikko alkaa lauantaista. Meillä on lauantaisin vauvauinti aamulla klo 8.30 ja äidille tuo aika tarkoittaa heräämistä 7.00. Pojalle uinti on kivaa, mutta melko rankkaa, joten lauantaina pukeutuminen oli rentoa, chillailua. Päällä me&i -haalari. Varpaissa Lundmyr Of Swedenin älskling -sukat.

 

Sunnuntaina käytiin katsomassa isin peliä (isi teki kaksi maalia, jee!) ja kyläiltiin serkun luona. Päällä oli Polarn O. Pyretin farkut ja KappAhlin Newbie-body. Sunnuntainakin jaloissa Lundmyr Of Swedenin älskling -sukat, eri väriä kuin lauantaina.

Maanantaina vietettiin pojan kanssa päivä kotosalla. Illalla kun isi oli tullut kotiin lähdettiin onnittelemaan kaksivuotiasta. Jaloista löytyi KappAhlin Newbie kollarit (ihan näin suomalaisittain, mutta siis collegehousut) ja body on Name itin. Varpaissa samat sukat kuin sunnuntaina. Body tosin vaihtui vieraillessa, sillä herra kuolasi sen aivan märäksi. Eikä märissä vaatteissa ole mukavaa.

 

Tiistainakin vietettiin kotipäivää. Meidän nuhanenän flunssa otti hieman takapakkia ja edeltävänä yönä yskittiin melkoisesti. Toisaalta, flunssan elämänkaari on juurikin tuollainen. Nuha kun alkoi helpottamaan tuli yskä kuvioihin. Jaloista löytyi samat housut kuin maanantaina ja sukatkin olivat samat. Body vaihtui Lindexin Littlephanttiin. Meillä tosiaan voidaan käyttää samoja vaatteita useampana päivänä mikäli ne eivät likastu. Tällä hetkellä poika tosin on sellainen kuolamaakari ja puklujakin tulee jonkin verran, joten bodyt ovat yleensä yhden päivän. Ja välillä vaipasta tulee yli äyräiden, pesukoneella kyllä riittää hommaa.

 

Keskiviikko olikin jännä päivä, sillä äiti irtaantui pojastaan ensimmäistä kertaa! Miehen kanssa ollaan käyty muistaakseni kolme kertaa saunassa niin, että joku on sillä aikaa vahtinut poikaa. Kaksi näistä kerroista oli mökillä pojan yöunien aikaan eli käytännössä poika oli nukkunut koko saunomisajan. Näinä kertoina on puhuttu noin tunnista ja itse olen kuitenkin ollut samassa paikassa. Nyt äiti lähti kampaajalle ja oli reissussa useamman tunnin. Marimekko oli päivän sana. Pojalta löytyi Marimekon body ja puolipotkuhousut. Olen kokenut "tavalliset" housut ja sukat paremmiksi kuin puolipotkarit. Nuo puolipotkarit kun tuntuvat pysyvän huonommin ylhäällä ja varpaista löytyy usein tyhjää kun jalat vipottavat. Toki näitäkin käytämme, mutta itse mieluummin ostan housuja. Puolipotkareissa on taas toisaalta mukavaa kun niistä löytyy sukat valmiina. Keskiviikkona oli muuten hurja päivä, yhteensä kolme eri bodya!

 

 

Torstaina jatkettiin samalla bodylla mikä oli keskiviikkona iltasella päällä. Ja tähän päivän asuun vaikutti isi, sillä hän oli laittanut iltasella tuon sammakkobodyn. Kaveriksi siis setin housut. Body ja housut ovat kevään me&i -mallistosta. Ostin ne pojalle jo ennen syntymää, koska ne vain olivat niin söpöt! Innolla odotin niiden käyttöönottoa. Varpaista löytyy Marimekon sukat, jotka kaveripariskunta lähetti pojalle syntymän jälkeen. Vähäsen ne ovat vielä isot, mutta meidän poistun sääret eivät ole kapeinta mallia.

 

 

Tänään ajateltiin suunnata silakkamarkkinoille, joten pojan pukeutuminen on hieman merihenkistä. Ne vaatteet kun sieltä ulkovaatteiden alta kun näkyvät niin kovin paljon. Vaikka sitä ei kuvista näykään, ovat housut tummansiniset ja bodyn raidat harmahtavan siniset. Millään en saanut oikeita värejä hämärään vuorokauden aikaan. Body on KappAhlin Newbie ja housut Napero. Sukat seconhandia.

 

 

 

Tällaisissa vermeissä meidän poika oli vaateviikon aikana.

Irtiotto

Arvatkaapa mitä? Tämä äiti vietti eilen ensimmäistä kertaa omaa aikaa sitten pojan syntymän. Mieli on tehnyt kampaajalle jo tovin, mutta aikataulujen yhteensovittaminen on ollut hieman haasteellista. Aikoja ei ollut tarjolla kovin montaa ja mies tulee töistä sen verran myöhään, että vaihtoehdot jäivät vähiin. No, yksi vapaa aika löytyi, mutta mies ei vielä tuohon aikaan olisi kotona. Onneksi mummilla sattui olemaan aamuvuoro, joten mummi tuli vahtimaan poikaa siksi aikaa, että isi tulisi kotiin.

Sinne ne jäivät, mummi ja poika meille jutustelemaan kun äiti hilpaisi kampaajalle. Olisihan se ollut ekstrakivaa, että olisi voinut laittaa kivat vaatteet päälle (sellaiset, joissa ei voi imettää) ja sutaista vähäsen meikkiä naamaan. Mutta ulkona oli sadekeli, joten rennosti kumpparit jalkaan ja vettä pitävä takki päälle. Ja ne meikit. Noh, en sitten ehtinyt kun en heti aamulla jaksanut.

 

Alkukartoitus: jäätävä juurikasvu ja poiskasvanut malli. Kyllä oli jännää istua tuossa tuolissa. Kyllähän sitä ajatukset kotona kävivät, vaikka tiesin että kaikki kyllä hoituu. Mutta se on se ensimmäinen kerta. Oltuani noin puoli tuntia reissussa tuli mummilta viesti, että poika oli jo nukahtanut.

Raskausaikana ajattelin, että ei minulle ole ongelma jättää poikaa hoitoon, mutta niin ne asiat muuttuvat. Ei tämä nytkään mikään ongelma ollut, mutta kyllä se erilaiselta tuntui kuin olin raskausaikana kuvitellut. Eihän sitä voinut olla ajattelematta asiaa. Irtiotto tuli kyllä täysin tarpeeseen. Kuten varmasti jokainen äiti niin minäkin kamppailin sen tunteen kanssa, että onko väärin haluta sitä omaa aikaa ja aikaa erossa lapsesta. Vaikka tiedän, ettei siinä ole mitään väärää, niin silti nuo ajatukset pääsivät pääkoppaan. Omalla kohdalla uskon noiden ajatusten osittain johtuvan väsymyksestä, sillä useimmin ne nousevat pääkoppaan väsyneenä. Ja meillä poika antaa nukkua todella hyvin! Mitä se olisikaan useammilla yöheräämisillä.

Minulla irtioton (kuulostaapa tuo sana kamalalta) pitää tapahtua juuri näin, minun pitää olla pois pojan luota. Toki sekin on rentouttavaa kun isi hoitaa poikaa ja itse saan vain olla, mutta äitinä sitä ei pysty sulkemaan lapsen ääniä pois ja olla reagoimatta niihin. Joten totaalirentoutumiseen vaaditaan vähän enemmän.

Nyt olin muutaman tunnin pois ja hyvinhän tuo pääsääntöisesti meni. Vähäsen poika kiukutteli isille kun piti pullosta juoda. On tainnut taito vähän unohtua. Poika myös varmasti vaistosi, ettei äiti ole kotona.

Kuva tuloksesta on vasta tältä aamulta, eilen jäi se ottamatta. Riensin kampaajalta kotiin, sillä mies oli soittanut ja kertonut ettei pullo oikein maistu. Kotiin päästyäni poika oli vihdoin ja viimein juonut maidon (isin liikkuessa samalla kun syöttää). Tällä kertaa ei todellakaan voi puhua radikaalista muutoksesta, sillä hiukset värjättiin tasavärisiksi ja latvoista leikattiin huonot pois. Parasta koko reissussa oli yllättäen se hetki kun pesun yhteydessä hierotaan päätä. Ah, ihanuutta!

Koska teillä on vietetty ensimmäistä kertaa omaa aikaa lapsen syntymän jälkeen?

Minut haastettiin

Haastetun bloggaajan tulee:
* kertoa 11 asiaa itsestään
* vastata haastajan kysymyksiin
* keksiä erinäinen määrä uusia kysymyksiä seuraavalle
* haastaa muutama bloggaaja

11 totuutta
1. Olen iltauninen.
2. Tykkään leipoa.
3. Vihaan tiskaamista (meillä ei ole konetta).
4. Olen huono keksimään tällaisia faktoja.
5. En juo kahvia. Ollenkaan.
6. Teetä lipitän hirmuisesti.
7. En pidä ruuan tekemisestä. Aina niitä samoja sapuskoja.
8. Olen ollut huono säästämään rahaa, mutta mies on pakottanut (hyvä mies!). Nyt se sujuu paremmin.
9. En tykkää käydä ruokakaupassa. Menee hermot.
10. Olen ollut laiska opiskelija, aina. Vähän kun olisi jaksanut panostaa, olisi arosanat olleet parempia. Ja tämä faktahan on sopii hirmuisen hyvin yhteen ammattini kanssa :)
11. Pidän työstäni ja eräällä tavalla odotan töihin palaamista.

Ja vastaukset annimarin kysymyksiin:

Oliko sinulla lapsena lemmikkieläimiä?
Meillä on kotona ollut akvaario joskus pienenä, lisäksi naapurimme löysi hamsterin roskisten luota, joka sitten tuli meille asumaan.

Mikä oli lempiaineesi koulussa?
Englanti ja liikunta.

Mikä tapa/mitä tapoja sinulle on "periytynyt" vanhemmiltasi?
Hmmm. En tunnista yhtään tällaista tapaa, ovat periytyneet niin huomaamattomasti.

Joulu vai Juhannus?
Ehdottomasti joulu!

Missä olet kymmenen vuoden päästä?
Huh, kun olen vanha tuolloin! Asun omakotitalossa miehen ja kolmen lapsen kanssa ja toivottavasti olen onnistunut saamaan viran.

Oletko hypännyt benjihypyn?
En, enkä hyppää!

Missä kaikkialla olet matkustellut?
Turkissa, Unkarissa, Iso-Britanniassa, Saksassa, Ranskassa, Maltalla, Malesiassa, Virossa ja Kreikassa.

Lempi vaatemerkkisi?
En osaa nimetä mitään lempparia. Kaikki käy!

Ja sitten vielä kysymykset haastetuille.

Mikä sai sinut bloggaamaan?
Mitä odotat tulevaisuudelta?
Hyvä haltija antaa sinulle 10 000e, mitä teet sillä?
Mikä on parasta tällä hetkellä?
Vasta vai vihta?
Mikä piristää arkeasi?
Ruokabravuusisi?
Lempiblogisi?

Heitän haasteen Lauran haaveen Lauralle, Mutsimatskua Paulalle ja Kotiäitikoulun Riikalle.

 

Kuvituksena kuvia Turun joulutorista viime vuodelta.

Elämän pieniä iloja

Kyllä sitä vain äitiyslomallakin huomaa kun on viikonloppu. Aamuisin miehen ei tarvitse lähteä töihin, iltaisin voidaan valvoa hieman myöhempään (jos jaksaa) ja itse saa yleensä nautittua esimerkiksi aamupalan paremmin.

 

Viikonloppuisin tulee myös nähtyä kavereita. Vaikkakin omalla kohdalla tilanne onkin varsin mukava, äitiyslomalaisia löytyy useampia, joten viikollakin löytyy seuraa. Lauantaina saatiin kaveripariskunta kylään, joten herkuteltiin hieman juustoilla. Yksi asia, jota kaipasin raskausaikana. Kaikkia ihania juustoja! Tällä kertaa kuitenkin vielä edelleen ilman punaviiniä. 

 

 
Sunnuntaina mies hoiti poikaa sen aikaa, että sain pyöräytetyksi aamupalasämpylöitä. Siitä onkin aikaa kun sämpylöitä olen viimeksi tehnyt! Mies naureskeli, että nämä on juuri sellaisia juttuja, että täytyy ottaa kuva ja laittaa facebookiin tai blogiin ja kertoa kuinka ihanaa elämä on. Noh, sellainen suuntaus nyt on nähtävillä blogimaailmassa ja facebookissa. Eihän elämä koko ajan sellaista ole, mutta itse ainakin haluan pitää blogin yleisasenteen ja  -ilmeen positiivisena. Tavallaan tällainen ihanien asioiden jakaminen sosiaalisessa mediassa on mielestäni tervetullutta. Ei ole niin perisuomalaista. Kunhan se "positiivisuus" ja elämästä nauttiminen on aitoa eikä pröystäilyä.

Oletteko te huomanneet tällaisen ilmiön sosiaalisessa mediassa? Jos ymmärsitte mitä tarkoitin.

Sisustuksesta ja sen puutteesta

Kävimme eräänä iltana kaverin kanssa iltalenkillä ja höpöttelimme niitä näitä sisutuksesta ja siitä miltä haluamme tulevaisuuden kotimme näyttävän. Näiden höpinöiden pohjalta sain idean kirjoittaa niistä asioista, joista tämän hetkisessä kodissamme pidän. Niitä ei muuten ole kovinkaan paljon. Tässä kodissa asumme kuitenkin alle puoli vuotta ja seuraava koti on väliaikainen muutaman vuoden ajan. Sen jälkeen tarkoitus olisi asua unelmiemme kodissa. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tulevaan väliaikaiseen kotiimme muuttavat hyvin pitkälti samat huonekalut, jotka nyt kodissamme ovat. Unelmiemme kotiin sitten hankitaan uusia.

Tämän hetkinen kotimme sijaitsee Turun keskustassa kerrostalon seitsemännessä kerroksessa. Kotimme on kaksi, jossa neliöitä on 57,5. Asuntomme on läpitalon asunto, tämä on yksi asia mistä tykkään. Tykkään myöskin siitä, että olohuoneemme on melko iso, samoin makuuhuone.

Keittiön kello kuuluu suosikkeihini. Mies ei aluksi ainakaan ollut tästä niin kovin innostunut, se kuulemma on niin valtavan kokoinen. Ja onhan se iso, halkaisijaltaan 50 cm. Olen melko hullaantunut Lontooseen, joten kello teksti osui ja upposi.

 

Olohuoneessa pidän valkoisista verhoistamme. Tähän aikaan vuodesta tosin väri voisi olla joku muu, mikä auttaisi auringon paistaessa sisään. Telkkaria ei oikein näe ja lämpöä tulee melkoisesti sisään.

 

Olohuoneen vitriinistä löytyy meidän "paremmat" lasit. Ihanilla astioilla saa aikaan kauniin kattauksen. Vaikka meillä ei niitä harrastetakaan. Mutta rakastan ajatusta kauniista kattauksesta.

Tykkään myös poltella kynttilöitä. Nämä kynttilät ovat erityisen ihanat, sillä valo kulkee läpi koko kynttilän.

Makuuhuoneeseen olen tyytyväisin tässä asunnossa. Seiniltä löytyy tärkeitä kuvia ja kokonaisuus sointuu parhaiten yhteen.

Aiemmin lipaston päältä löytyi ainoastaan limen väriset kynttilät valkoisella alustalla, mutta nyt sinne ovat muuttaneet osa pojan kastelahjoista.

Pinnasänky ja hoitopöytä mahtuivat suhteellisen hyvin makuuhuoneeseemme. Ainostaan sängyn päälle kuuluva liikutettava "aamiastaso" (mikä lie oikealta nimeltään) jouduttiin siirtämään olohuoneen puolelle.

Mietin pitkään tämän postauksen julkaisemista. Kun sain idean, kuulosti se hyvältä ja toimivalta. Toteutus vaiheessa alkoi tökkimään. Niitä kivoja juttuja löytyi melko vähän ja niitä oli t o d e l l a vaikea kuvata. Tai no ei kuvata, mutta saada edes jollain tasolla tyydyttävä kuva. Vieläkään en ole varma teinkö oikean ratkaisun, mutta menkööt. Ihan vain siksi, että idea oli kiva.

Mitä löytyikään paketista?

Mitä teille tulee mieleen kun puhutaan me&i -vaatteista? Itselleni tulee välittömästi mieleen lastenvaatteet. Tällä kertaa meidän me&i -paketista ei löytynytkään pojalle vaatetta, vaan tällä kertaa paketti oli äidille. Tällä äidillä kun on ollut tasan yhdet farkut käytössä, oli aika hankkia toiset. Raskausaikana ei tullut hankittua "after birth" -housuja, sitä kun ei yhtään tiennyt minkä kokoiset ja malliset sopivat jalkaan. Raskautumista odotellessa ei myöskään tullut tehtyä housuhankitoja, jos sitä vaikka raskautuisi. Siinä vaiheessa kun sovin kutsujen päivän, päätin antaa itselleni luvan ostaa housut.

Kovasti olin ajatellut mallistosta kotiuttaa chinot, mutta ne eivät istuneet tähän vartalomalliin eivätkä myöskään tuntuneet omilta jaloissa. Listalle jäivät boyfriend jeansit sekä farkun että viininpunaisen värisinä. Väriä pohdinkin kauan! Kaapista löytyy perusfarkut, joten olisiko tyhmää hankkia lähes samanväriset? Toisaalta onko viininpunainen liian rohkea väri minulle?

Tähän sitten päädyttiin. Uskalsin olla rohkea ja tilata ne viininpunaiset. On muuten kuulemma kauden hittiväri. Mielestäi onnistunut ostos. Loppujen lopuksi tuo viininpunainenkin on helposti yhdisteltävissä monien värien kanssa, yleensä pukeudun melko maanläheisiin sävyihin. On muuten melkoisen haastavaa yrittää saada vaatteista hyvä kuva yksin ollessa! Ei auta kuin ottaa peili käyttöön, eikä silläkään hyviä kuvia tule. Onneksi kameralla saa hyvin tuon oman naaman peittoon, se ei vielä ollut kuvauskunnossa :) Tuo valkoinen paita on muuten myös me&i -mallistosta, ei tosin tämän syksyn.

Eipä poikakaan jäänyt ilman, vaikka en kutsuilta mitään hänelle ostanutkaan. Ihana esittelijä piti naisten päivän kunniaksi kotonaan avoimet ovet. Myynnissä oli vanhoja mallikappaleita hyvillä alennuksilla. Taitaapi minulla olla nyt joku sammakkofiksaatio, sillä niitähän sieltä pojalle kotiutettiin. Body ja housut jäävät vielä odottamaan, ne ovat kokoa 74/80, haalari taas tulee heti käyttöön, se on kokoa 62/68. Tällaisena sadepäivänä tuollainen haalari tuntuu juuri oikealta vaatteelta.

Sisu ja Voima -blogissa on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa haluamasi me&i -pipon tämän kauden mallistosta. Ja pipojahan on kolmea eri kokoa, aina lapsista aikuisiin.

Eräs keskiviikko

 

Aamu alkoi melko aikaisin, sängystä noustiin 7.20. Yleensä ollaan noustu kahdeksan aikoihin. Äiti oli melko väsynyt, takana huonosti nukuttu yö. Unenlaatu oli surkeaa. Pojan viimeinen yösyöttö oli melko vähän aikaa sitten, joten ei jääty sänkyyn tissittelemään.

 

Suunnattiin keittiöön ja tein itselleni aamupalaa. Yleensä aamupala näyttää yhtä köyhältä kuin nyt. Joskus pojan nukkuessa tai miehen ollessa kotona leivälle eksyy enemmänkin vihanneksia. Samalla selaillaan päivän lehti.

Aamupalan jälkeen heitettiin yöpuku pois ja hoidettiin aamutoimet.

Olkkarissa leikitään vähän aikaa leikkimatolla. Pojalla on päivän asuna (pysyi jopa puhtaana koko päivän!) rennot collegepöksyt (Newbie/KappAhl), telttabody (Pikkuset/Ivana Helsinki, äitiyspakkauksesta) ja sukat (h&m). Pojan leikkiessä äiti laittaa pikaisesti vaatteet päälle. Leikin tohinassa alkaa jo hieman väsyttää.

Lähdetään ulos kärrytelemään ja hoitamaan pari asiaa. Poika nukkuu päikkärit vaunuissa. Asutaan seitsemännessä kerroksessa ja hissi on aikamoinen tilaihme. Vaunuista aisa ylös, parkkiin aivan hissin toiseen seinään kiinni (pitää muuten olla juurikin tuo seinä), oma vatsa sisään ja seinän ja vaunujen väliin. Ilman hoitolaukkua mahtuu vaunujen jatkoksi, mutta meillä on laukku lähes aina mukana.

Aamu oli todella kirpeä, talvi tekee tuloaan. Harvoin ollaan näin aikaisin liikenteessä, kello taisi olla yhdeksän paikkeilla.

Tänne matkattiin. Tiistaina sain puhelimeen ilmoituksen, että postissa on paketti noudettavissa. Kärryteltiin sitä hakemaan ja samalla postitin myymäni äitiysvaatteet.

Kotona pääsi hypistelemään saapunutta pakettia. Tavoitteena olisi saada huomiseksi juttua paketin sisällöstä. Tuo pakkaus on mielestäni valloittava. Tykkään tuollaisesta yksinkertaisesta.

Hetki oltiin kotosalla kunnes lähdettiin kaverin kanssa kärryttelemään. Meillä on onnekas tilanne, sillä tänä vuonna on syntynyt vauvoja monelle lähipiirissämme. Ja kaikki poikia! Nyt kääryteltiin nuorimman kanssa, pikkuherra on vasta hieman yli kaksi viikkoa. Lenkin jälkeen käytiin vielä pikaisesti kaupassa.

Kotiin päästyämme ehdimme hetken aikaa touhuilemaan leikkimatolla. Ensimmäistä kertaa poika otti lelun ihan itse käteensä ja maisteli sitä. Taisi olla vielä hieman vahinko, mutta siitä se lähtee. Aiemmin on maisteltu pehmo-Nalle Puhia, kun äiti tai isi on laittanut sen syliin. Taas alkoi uni pikkuisella painamaan.

Mies ilmoitti lähtevänsä töistä hieman ajoissa, joten aloitin ruuan tekemisen. Ne hetket kun poika nukkuu täytyy käyttää hyväksi. Päivän ruokana oli tuorespagettia tomaattikastikkeessa ja lihapullia. Kerrankin lihapullien koostumus oli täydellinen! Yleensä ne ovat aina hajonneet, monilla eri resepteillä kokeiltuna.

Ruuan jälkeen lähdettiin vielä käymään mamman ja papan luona. Siellä poika hienosti näytti kääntymistempun. Ylpeä äiti täällä hei!

Näiden hetkien lisäksi päivään mahtuu monta vaipanvaihtoa ja imetyshetkeä.