Meidän yhteinen harrastus

Yhteistyössä DefShop

Kahden lapsen myötä riittämättömyyden tunne on noussut uusiin sfääreihin. Esikoinen on valitettavasti joutunut joustamaan ja opettelemaan jonkinlaisen pettymyksen sietoa viimeisen neljän kuukauden aikana runsaasti.

Yhtenä viikonloppuna mökkeillessä se idea syntyi. Poika tykkää pyöräillä, sillä pyörällä jossa on polkimet. Meno on vielä sen verran hurjaa, että vaunut-polkupyöräkombinaatio on mahdoton. Mutta tuona maagisena perjantaina miehen sisko lykki vaunuja ja minä juoksin vieressä kun poika polki. Ja sain ihan tosissaan juosta! Maksimekossa ja ballerinoissa, ei ehkä paras yhdistelmä siihen vauhtiin. 

Tämähän on se meidän juttu! Nyt tavoitteena on käydä parina iltana viikossa yhteisellä lenkillä isin huolehtiessa pikkusiskosta. 

Ihan win-win! Yhteistä aikaa, poika pääsee polkemaan ja äidin kunto kohisee. Toivon hartaasti, että jaksan pitää tästä kiinni. Olen näissä hommissa vähän sellainen, että alkuinnostuksen hiivuttua koko juttu jää. Tämän jatkaminen vaan on niin arvokasta sekä itselle että pojalle. Raskauskiloja on jäljellä, oma vatsa ällöttää. Sitäkin enemmän olisi hyvä saada kuntoa paremmaksi. Toisen raskauden jälkeen olen esimerkiksi huomannut sen, että selkä väsyy ja jumiutuu huomattavasti helpommin ja nopeammin kuin ennen.

Toisella kertaa olin jo vähän paremmin varustautunut, jalasta löytyi collarit ja Converset. Paremmin juoksemiseen soveltuvasta varustuksesta huolimatta askel oli huomattavasti painavampi mökkireissuun verrattuna. Ehkäpä se on se kuuluisa ero asfaltin ja hiekan ero. Mutta nyt löytyy paremmat varusteet, ihan pränikät lenkkarit, housut ja toppi. Lenkkareiden käyttö ihan arjessa on ollut kuumintahottia hetken aikaa, ja minäkin ajattelin repäistä ja ottaa nuo punaisen oranssit tossut Asuntomessuille mukaan. Siellä oikeasti kannattaa olla hyvät kengät! Ja ensimmäisellä lenkillä rakastuin kenkiin ja leggareihin! Kengät tuntuivat mukavan mukavilta ja lenkki rullasi kivasti. Olo on ihan pro kun on tuollaiset "treenipöksyt", minulla kun ei koskaan mitään sellaisia ole ollut.

Kengät Nike Roshe One Moire
Legginsit Nike Just Do It
Harmaa toppi Urban Classics
Kengät, toppi ja housut saatu Def-Shopista näkyvyyttä vastaan.

Kotiäidin oma spa (sis.alennuskoodin)

Yhteistyössä MayBeauty

Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, olen nyt ajatellut hieman panostaa itseeni. Joten olin tietenkin kiinnostunut, kun minulta kysyttiin yhteistyöhön, johon kuuluu kasvonaamio. The Incredible Face Mask muunmuassa imee talia iholta ja lupaa pienentää ihohuokosia  vain yhden käyttökerran jälkeen. Akne ei ikinä ole ollut minulla ongelmana, mutta naamio lupaa apua myös siihen, kuten mustapäihin ja kuolleen ihosolukon poistoon. Tuotteet eivät ole eläintestattuja ja sitä voi käyttää raskaanakin. Paketista paljastui viisi naamiota ja sivellin niiden levittämiseen.

Kuten kuvista näkyy, ei ihossani ole suuria ongelmia. Kaikki nuo läiskät ja näpyt ovat luomia, niitä ei valitettavasti kasvonaamiolla saa pois. Mutta kasvonaamio voi siitäkin huolimatta piristää ihoa ja ainakin omaa oloa, kun saa hetken hemmotella itseään.

Ensimmäisenä naamiota levittäessäni kiinnitin huomion sen ihanaan tuoksuun, juuri omaan nenään sopiva! Naamio on melko tahmeaa, mutta sen levittämisen oppi nopeasti. Naamio levitetään kasvoille ja annetaan olla 30-45 minuuttia. Kulmakarvoihin osumista kannattaa välttää, sillä poistettaessa naamio voi viedä myös karvoitusta mukanaan. Naamio oli kasvoillani puoli tuntia ja ensi kerralla annan olla hieman kauemmin. Se ei täysin ollut vielä kuivunut poskilta.

Kun naamio on ollut kasvoilla vaaditun ajan, otetaan se pois ihan vain repimällä. Itsellä koko naamio lähti kerralla, lukuunottamatta niitä muutamaa hieman kosteaa kohtaa. Poisrevitystä naamiosta näkee mitä kaikkea siihen jää kiinni, ja itseä se ainakin kiinnostaa. Jotenkin kaikki tuntuu tehokkaammalta kun näkee jotain konkreettista. 

Naamion jälkeen huuhtaisin kasvot vielä lämpimällä vedellä. Iho tuntui virkistyneeltä hoidon jälkeen ja toimi mukavana piristysruiskeena.

Teille rakkaat lukijat MayBeauty tarjoaa 30% alennuskoodin verkkokauppaansa koodilla rouvaymask. Klikkamalla tätä linkkiä alennus aktivoituu automaattisesti (minä en klikkailusta hyödy mitenkään).

Sisustushankintoja konkurssin keskeltä

Minä, niin kuin ah niin moni muukin, suuntasin aamulla auton, lasten ja äitini kanssa kohti Kodin1 -myymälää. Mitään täsmäjuttuja ei ollut mielessä, lähinnä kodin tekstiilejä, jos suht hyvään hintaan löytyy. Tyhjin käsin ei tarvinnut lähteä, mutta eipä myöskään mitään suurta yllärihankintaa löytynyt. 

Koko reissuun meillä meni pari tuntia, joka oli todella hyvä suoritus. Siinä vaiheessa kun olin jo kotona ja touhunnut vaikka mitä, sain viestin, että lähes samaan aikaan jonoon asettuneet mammakaverit olivat juuri päässeet kotiin. Varmaankin pari tuntia myöhemmin kuin minä.

Onneksi mummi tuli meidän mukaan, eihän tuo reissu olisi ilman toteutunut. Poika kävi mummin kanssa lounastamassa viereisessä kahvilassa samalla kun minä jäin tytön kanssa jonottelemaan.

Omaan kotiin tarttui neljä annon koristetyynyliinaa (kaksi harmaata ja kaksi persikanväristä), yhdet uudet pyyhkeet (näistä löytyy jo käsipyyhkeet, aivan ihana väri!), pari Essencen kuohuviini- ja vesilasia sekä tuo ihana kori. Isoisovanhemmat sattuivat olemaan samaan aikaan (kuten moni muukin tuttu) paikalla ja he ostivat pojalle tuon lammaskastelukannun. Se on kyllä aika herttainen. Lisäksi lunastin miehen siskolle iki-ihanan Kastehelmi kakkulautasen. Satuin nappaamaan viimeisen, itsekin olen tuota ihaillut. Mutta ostin vähän aikaa sitten Ikeasta kakkulautasen, joten tarvetta ei tuolle ole. Mutta on se kaunis. Jotenkin olen nyt ihastunut tuohon uudestaan pinnalle nousseeseen Kastehelmeen.

Kuvista vielä puuttuu pojan vesipyssy, joka on jo pihaleikeissä mukana. Kesälelut olivat -80%, kyllä poika reippaudesta yhden vesitykin ansaitsee. Muutenhan prosentit olivat 30-40% luokkaa, Iittalan ja Arabian astiat vaikuttivat olevan halutuimpia. Ikävä kyllä jonkin verran tuntui trokareitakin olevan liikkeellä. Mutta niinhän se aina menee.

Kävittekö te tyhjentämässä konkurssimyymälöitä?

Kuinka minä jaksan?

Aina välillä joku kysyy minulta, kuinka minä jaksan. Kuten ehkä tiedättekin, elämäntilanteemme on melko hektinen ja voimavaroja kuluttava tällä hetkellä. Tai sitähän se on ollut jo tovin. Lyhyesti kerrottakoon, että viimeisen kahden vuoden aikana asuimme Porissa ja rakensimme Turun seudulle omakotitaloa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että viikot Porissa pyöritettiin normaalia arkea ja viikonloppuisin majoituttiin toisten nurkkiin ja mies teki pitkää päivää raksalla. 

Tällä hetkellä olemme päässeet muuttamaan taloomme ja perhelukumme on lisääntynyt yhdellä. Arki pyörii hyvin pitkälti minun harteillani, sillä töiden jälkeen mies jatkaa talon tai autotallin parissa. Viikonloput kuluvat myös rakentaessa, ja noin kerran viikossa mies on kokonaisen vuorokauden töissä.

Esikoinen on ollut päivähoidossa 11 päivää kuukaudessa, mutta lomailee nyt heinä- ja elokuun. Hyvin paljon olen ollut yksin lasten kanssa. Ja myönnän sen olevan rankkaa. Välillä voimat ovat lopussa. Haaveilen omasta ajasta ja perheenkeskeisestä ajasta. Kyllä tässä on ollut päiviä, jolloin olen miettinyt onko tämä kaikki tämänarvoista. Tätäkö tämä nyt on koko loppuelämän? Kun kaikki naapurit lähtevät viikonlopun viettoon, ystävät ja tuttavat ovat lomareissuilla ja minä jään lasten kanssa pihalle miehen raataessa tallin parissa.

Pieni pääkoppani kuitenkin tiedostaa sen, että tämä on väliaikaista. Kyllä tämä helpottaa. Jaksamisessa auttavat myös ne pienet ja vähän isommat hetket, jotka ovat kuin välähdyksiä tulevasta. Kun höpötellään koko perhe pihalla naapureiden kanssa melko myöhään ja grillaillaan pientä naposteltavaa, kun tehdään yhdessä junaretki, kun istutaan vieraiden kanssa kaikki pöydän ääressä. Nämä hetket varmasti lisääntyvät hetki hetkeltä.

Tiedän myös sen, ettei tämä helppoa ole miehellekään. Kyllä hänkin mieluummin tekisi jotain meidän kanssa. Varmasti pitkän työviikon jälkeen olisi mukavampaa rentoutua kuin paiskia pyöreitä päiviä yksin autotallissa. Mutta tämä on tilanne nyt. Peräkärryllinen lautoja odottaa pihalla maalausta, paljon pitää tehdä juuri nyt kun telineet ovat kasattuna.

Olen myös päättänyt yrittää panostaa omaan hyvinvointiin enemmän kuin ennen. Ne ovat ihan pieniä juttuja, jotka piristävät mieltä. Jos vaikka yrittäisin laittaa hieman useammin ripsiväriä ja harjata hiukset ihan päivittäin. Ei sen tarvitse olla suurta. Sain syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Laguuni Day Spahan, odotan innolla sen käyttöä. Olen jo useamman kerran selaillut hoitovalikoimaa ja miettinyt mihin lahjakorttini käytän. Teiltäkin kyselin kampaajavinkkejä täällä, ja sainkin hyviä vinkkejä Facebookissa (lisääkin saa vielä antaa). Jossain vaiheessa menen kampaajalle.

Kesäinen piirakka

Heinäkuussa on tullut julkaistua aika paljon leipomuksia, ups. Jottei blogi muut ihan leivontablogiksi, lupaan, että heinäkuussa ei enempää reseptejä tule. Ellette sitten niitä halua. Luonnoksissa odottaa muutama postaus ihan muusta aiheesta, kuvat vainkun saan vielä niihin napsittua. Mutta tämä on vain pakko jakaa. Vaikka et olisikaan mikään jauhopeukalo, on tämä melko varma. Ainesosat ovat ihan perusjuttuja ja ohje helppo. Tämä on ollut reseptikirjassani jo vuosia, joskus muinoin työkaverin vinkkaama. 

200g margariinia (tai 2 dl juoksevaa margariinia) 

1½ dl sokeria 

3 dl jauhoja 

1 muna 

0,75 dl maitoa 

1 tl leivinjauhetta 

1 tl vaniljasokeria 

Lisäksi mitä ikinä haluat täytteeseen. Itse olen tehnyt omenoista (ripottele päälle vielä kanelia ja sokeria), mansikoista, mustikoista (ripauta mukaan kardemummaa jos haluat) ja vadelmsita nyt ainakin. 

Sekoita sula rasva sokerin kanssa. Lisää jauhot. Ota noin kahvikupillinen taikinaa sivuun. Lisää taikinaan muna, maito, leivinjauhe, vaniljasokeri (ja muut mahdolliset mausteet, esimerkiksi kardemumma). Sekoita tasaiseksi. 

Kaada taikina piirakkavuokaan ja ripottele marjat tai muut päälle. Ripottele sivuun jättämäsi taikina vielä marjojen päälle (ja kanelit ja sokerit jos teet ompuista). Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. 

Seuraa minua!

Ihan vaan halusin muistuttaa teitä siitä, mistä sosiaalisen median kanavista voit löytää minut eli Rouva Y:n. 

Instagramista löytyy @rouvay

Facebookista

Blogit.fi

 

Blogipolku 

Ja tietenkin edelleen voi kirjautua lukijaksi Bloggerin kautta. 

Tervetuloa mukaan ihan kaikkien kanavien kautta!

Etsitään tositarkoituksella luottokampaajaa

Siinä se on, minun kuontaloni. Se on viimeksi nauttinut kampaajan käsittelystä joulukuussa. En ole löytänyt vielä sitä oikeaa, oletko siellä jossain?

Toivon sinulta sijaintia Turun seudulla (plussaa tois pual jokke olevasta sijainnista), ehdotuksia minulle oikeasta mallista ja väristä, mukavaa hemmotteluhetkeä itselleni lapsiarjen keskellä. 

Tarjoan sinulle mahdollisuutta tehdä minusta freessimmän ja päivittyneemmän ihmisen. Haluaisin jotain uutta, mutta en ole kovin radikaali, joten siilit ja neovärit voidaan unohtaa. 

En osaa tehdä lettikampauksia tai kihartella kauniita latvoja. Osaan harjata hiukseni ja laittaa ne ponnarille joko niskaan, vähän sivuun tai hieman korkeammalle. Huomioithan myös tämän. Olen ollut blondi ja nyt kymmenisen (?) vuotta tumma. 

Kuvista ehkä huomaakin, että useimmiten hiukseni ovat huitaistuna ponnarille. Oma hius on tikkusuora, nuo muut muodot johtuvat ainoastaan jatkuvasta kiepistä. Väri on kaikkea muuta kuin eloista, se on kulahtanut. Yksittäinen hius ei kuulemma ole paksu, muttä niitä on paljon, jolloin tukka on melko paksu.

Jos olet siellä, niin kirjoittele minulle joko kommenttinboksiin, sähköpostiin (rouvay(at)gmail.com), kirjekyyhkyllä, mikä ikinä onkaan sinulle sopivin tapa. Tai jos luulet tuntevasi minun luottokampaajani, niin ilmianna hänet.

Ideoita kuontalon muokaamiseen otetaan myös vastaan. 

Ihana maanantai

Saatiin maanantaina kurssikaverini, ystäväni, perheineen kylään. Nyt arjessa on jo jonkinlainen rytmi ja elämä tuntuu rullaavan tietyllä tapaa, joten uskaltauduin hieman leipomaan. Mammaryhmässä saatiin viime kerralla maukasta mustikka-marenkipiirakkaa ja pakkohan sitä oli kokeilla. Aluksi kyllä hirvitti, sillä ohjeessa on melko monta vaihetta. Lisäksi olin ajatellut tehdä suolaisen piirakan. Kahden pienen kanssa kahdenkin piirakan leipominen samana päivänä voi olla melko haasteellista. Molemmat lapset olivat kuitenkin niin hyvällä tuulella, että onnistuttiin saamaan piirakat pöytään.

Oli niin mukava nähdä pitkästä aikaa. Viime kerrasta taitaa olla yli puolitoista vuotta, silloin nähtiin tyttöjen kesken ravintolassa. Nyt herkuteltiin koko porukalla, jonka jälkeen miehet ja lapset lähtivät yläkertaan leikkimään ja me saimme turista melko rauhassa. Jotenkin mieleen muistuivat ne hetket kun ollaan opiskelijoina hörpitty teetä milloin missäkin. 

Psst. Täältä löytyy tuo herkkuresepti.

Matkalla museojunalla

 

  

Sunnuntaina hypättiin junan kyytiin Raision asemalta ja matkattiin kohti Uuttakaupunkia. Perjantaista sunnuntaihin tuota väliä liikennöi nimittäin museojuna, muutenhan tuolla rataosuudella kulkee nykyisin vain tavaraliikennettä.

Suurin osa vaunuista oli 1950-luvulta, mutta olipa mukana konduktöörivaunu vuodelta 1928. Vaunusta löytyi kamiina lämmitystä varten, mutta tällä kertaa ei junaa tarvinnut lämmitellä. Pikkupojat olivat ensimmäisellä junaretkellään eivätkä siis menoa osanneet nykyjuniin verrata. Jännää oli joka tapauksessa! Ravintolavaunu näytti itselle tutulta, se oli vuodelta 1986. Lapsuudessa olen varmastikin tuollaisella matkannut.

Junassa pääsi liikkumaan vaunusta toiseen, ja se vasta jännää olikin! Kovassa vauhdissa metalliosien kilistellessä ja maan kiitäessä jalkojen alla. Toiseksi viimeisestä kuvasta näkee tuon vaunujen yhtymäkohdan.

Ikknoista oli mukava katsella vanhoja juna-asemia, ne ovat niin idyllisiä. Tunnelman takia halusimmekin hypätä kyytiin Raisiosta, vaikka Turun päärautatieasemaltakin olisi päässyt. Sieltä nyt pääsee koska tahansa! Jonkin verran oli myös radan varrella katselijoita, ja parille asemalle oli joku tullut junaa katsomaan upealla vanhalla autolla. Taisi olla Anglia ja joku Volvo. 

Raision asemalta lähdettiin 9.07 ja Uudessakaupungissa oltiin 10.30 aikoihin. Käveltiin heti yhteen rannan ravintoloista, syötiin ja mentiin hetkeksi vierasvenesataman leikkipaikalle leikkimään. Kotia kohti juna lähti 13.00 ja Raisiossa oltiin noin 14.15. Loistavan pituinen retkipäivä, tosin päikkärit venähtivät melko myöhäisiksi ja poika herätettiin kesken unien, jotta uni tulee illallakin.

Tykättiin kovasti ja voisinpa melkein sanoa, että ensi vuonna uudestaan!

Löytyykö sieltä muita museojunalla reissanneita?

Kuvissa näkyvä koru saatu näkyvyyttä vastaan ByPinjalta.