Iloa päivään

Tämän vuoden alussa Facebookissa kiersi kiva "ketjukirje", jonka tarkoituksena oli lahjoittaa iloa. Itse sain iloa jokin aika sitten kun puhelimeeni tuli ilmoitus pakettiautomaattiin saapuneesta paketista. Hetken mietittyäni totesin, etten ole mitään tilannut ja arvasin mistä voisi olla kyse.

 

Paketti osui ja upposi täysin! Ja kyllä olin iloinen! Mielestäni tämä on aivan loistava juttu, ja voisin kuvitella päivittäväni vastaavan ensi vuonna. Omat yllätykseni eivät vielä ole vastaanottajilla, mutta onhan tätä vuotta vielä jäljellä.

Osallistuitteko te tähän? Mitä pidätte ideasta?

Sponsoroitu video - Leikkisiks sä mun kanssa?

Duracell on lähestynyt bloggaajia hyvin tärkeällä aiheella, leikkimisellä. Ajat muuttuvat, niin myös leikit. Toisaalta vanhat suosikit pitävät pintansa.

Uusi teknologia haastaa jatkuvasti perinteiset leikit ja yhdessä tekemisen. Itse työskentelen lasten ja nuorten parissa ja saan seurata lähietäisyydeltä lasten leikkiä. Kyllä lapset vielä osaavat kirkonrotan, keppihevosilla hypitään esteitä, pikipataa pelataan ja lipunryöstö on huisin hauskaa. Kirkonrotta oli kyllä ehdottomasti oma suosikki! Mentiin 5.-6.luokalla porukalla koululle sitä pelaamaan, illan hämärtyessä olosuhteet olivat parhaat kun oikean ihmisen havaitseminen oli vaikeampaa.

Vaikka perinteiset leikit pitävät pintansa on teknologistuminen haastanut nuo perinteiset leikit. Ruutuaikaa on joillain lapsilla aivan liikaa. Sosiaalistuminen tapahtuu koneen kautta ja jalkapalloa pelataan virtuaalisesti. Yksi huolestuttava jatkumo tälle on liian vähäinen unimäärä.

Itse olen aika ajoin potenut huonoa omaatuntoa niistä päivistä (joita on paljon) kun emme mene ulos. Poika onneksi ulkoilee päivittäin päiväkodissa. Meillä on myös usein telkkari taustalla päällä. Tapa, josta tulisi päästä eroon. Meidän yksivuotias osaa jo näppärästi liu'uttaa sormella kännykän kuvia.

Robbie Cooperin Duracellille taiteileman videon tarkoituksena on herättää meidät aikuiset näkemään mitä lasten leikki pahimmillaan on. Lasittuneita katseita, tummia silmänalusia ja poissaoloa. Missä ovat punaiset posket, iloiset hymyt ja yhdessäolo? Meidän aikuisten tulisi ne taidot lapsille opettaa.

Itse haluan opettaa lapsellemme perinteisiä pihaleikkejä, sitä täytyy tosin vielä hetki odotella. Nyt jo pojasta huomaa, että hän nauttii ulkoilusta. Sisällä taas parhaita leikkejä ovat keinuhevosella ratsastaminen (vauhti on jo hurja), palapelin ja tornien rakentaminen. Tietenkin myös keittiön laatikoiden ja kaappien sisältö täytyy monesti päivässä levittää.


Mitä ajatuksia Duracellin video teissä herättää? Tunsitko viillon sydämessä vai saitko vahvistusta omille valinnoillesi?

Minä yritän itse olla reippaampi ja pitää telkkarin kiinni kun sitä ei oikeasti katsota. Pikku Kakkonen tosin saa aamuisin edelleen olla taustalla :)

Vähemmän siis tätä.

Ja enemmän näitä!

Postaus on toteutettu yhteistyössä Duracellin kanssa.

Yhden taaperon korvatarina

Otettiin meidän pojalle vakuutus jo poitsun vielä majaillessa masussa. Tuolloin se oli jotenkin itsestäänselvyys, eihän vauvaa voi vakuuttamatta jättää. Perheen muiden vakuutusten pohjalta päädyimme ifin vakuutukseen. Yksi rajaava tekijä oli kotivakuutus, jota ilman ei vakuutusta voinut saada kaikista yhtiöistä. Kotivakuutus on miehen paketissa eikä sitä sieltä kannattanut irroittaa.

Heinäkuussa pojalla todettiin ensimmäinen korvatulehdus. Tämä tapahtui julkisella puolella. Syötiin antibioottikuuri ja varattiin julkiselle jälkitarkastus. Tarkastuksessa todettiin tulehtunut korva ja aloitettiin uusi kuuri. Italian lomalla nousi kuume ja käytiin siellä paikallisella lääkärillä. Kyseessä oli turistilääkäri, jonka vastaanotto ilmainen. Edelleen tulehdus ja uusi kuuri. Suomessa käytiin julkisella jälktarkastuksessa tutuin tuloksin. Tässä vaiheessa odotin jo lähetettä korvapuolelle, mutta saatiin vielä antibiootti. Ennen seuraavaa jälkitarkastusta pojan silmänaluset menivät normaalia tummemmiksi ja käytiin näyttämässä yksityisellä. Tämä tapahtui viikonloppuna kun olimme vanhempieni luona. Julkiseen päivystykseen en jaksanut lähteä ja laskeskelin, että vakuutuksen omavastuu alkaa hiljalleen olla täynnä. Tällä kertaa tipat silmätulehdukseen ja tadaa, antibiootti korvatulehdukseen. 

Taas oli aika varata jälkitarkastus. Varasin ajan julkiselle ja kerroin puhelimessa vahvasti epäileväni korvien edelleen olevan tulehtuneet. Sairaanhoitajan ajan sijaan meille varattiin suoraan lastenlääkärin aika. Aikoja kuitenkin oli vain työaikojemme aikaan. Ja tällä syyllä tuo aika on palkatonta. Päädyimme perumaan tuon ajan ja varasimme ajan yksityiselle korvalääkärille. Rahallisesti jopa kannattavampaa vakuutuksen omavastuun ollessa täynnä. 

No lääkäri totesi korvien olevan niin täynnä likaa, ettei sinne oikein edes näe. Lähete tuubitukseen yksityiselle ja maksusitoumus hakemus vakuutusyhtiöön. Keskiviikkona soitettiin, että maanantaina olisi aika. Tänään pikkumiehemme on operoitu ja äiti on viettänyt rokulipäivää kotona. 

Kaiken voi hoitaa niin julkisella kuin yksityiselläkin. Ja molemmat ovat mielestäni hyviä. Meidän tapauksessa lähetteen korvapuolelle olisi "pitänyt" tehdä jo aiemmin, sekä julkinen että yksityinen sen kuitenkin jätti tekemättä. Julkinen lääkäri ehkäpä kielimuurista johtuen, hoitaja siinä kyllä painotti tulehduksia olleen jo useita. Yksityinen taas sanoi, että miksi sitä ei vielä ole kirjoitettu, seuraavaksi kyllä kannattaa tuoda se esiin. Mutta ei siis silloin kirjoittanut. 

Suurin syy yksityisellä käyntiin oli kuitenkin se, että töistä olisi pitänyt olla palkatta pois. Ja koska tälle oli olemassa vaihtoehto. Toki tämä operaatiopäiväkin oli palkatonta, eikä se haittaa. Kyllä pojan terveys on tärkeintä. Mutta haluan välttää vältettävissä olevat palkattomat poissaolot. Ensi viikolla on taas luvassa palkaton poissaolo neuvolan takia. Olen siinä mielessä harvinaisessa työssä, että tilalleni on otettava sijainen, mutta silti joudun tekemään työni joko etu- tai jälkikäteen. Joko tehtävä sijaiselle tarkat ohjeet työstä tai antaa sijaisen toimia vapaasti ja tehdä työt kun palaan töihin.
 

 

Talven ihmemaa

Kävikö teillä talvi kylässä? Täällä perjantai vietettiin lumisissa maisemissa, yön aikana lunta oli sadellut kymmenisen senttiä. Työpäivän jälkeen pakattuamme kimpsut ja kampsut lähdimme taas ajamaan kotikonnuille. Pakkasin pojalle lämmintä mukaan ja ajattelin, että lauantaina voisi kuvailla kauniita talvisia kuvia. Mitä lähemmäs pääsimme määränpäätä sitä vähemmän lunta oli maassa. Perillä sitä oli hiukkasen verran, sunnuntaina nekin vähäiset olivat sulaneet. Eikä sitä lunta enää täälläkään ollut kun palasimme. Yllätys! Kadonneesta lumesta huolimatta ajattelin vilauttaa teille poikamme talvityyliä.

Talvihaalarissa on väriä. Koska Suomen talvi on mitä on ja välillä on pilkkopimeää, halusin haalarin olevan näkyvä. Haalarina siis Molo Kidsin Polaris, kirkkaan keltaisena. Second handia Facebookin kirppikseltä ostettuna. Sen lisäksi että haalari itsessään on näkyvä, on siinä hyvät heijastimet.

Hanskat on löydetty samaiselta kirppikseltä. Niissäkin ihanat tähtiheijastimet. Hanskat ovat harmaat, varreltaan melko lyhyet. Laatikossa odottaa Rukan pitkävartisemmat, äitini mukaan -40 keleihin tarkoitetut hanskat.

Jalasta löytyy Superfitin goretexia. Ja tällä hetkellä nuo kengät ovat jatkuvassa käytössä. Syksyllä käytettiin lenkkareita ja kirpsakoiden ilmojen saavuttua vaihdettiin näihin. Nyt on kyllä välillä ollut niin lämmintä, että talvikengät tuntuvat todella liioitetulta, mutta lenkkarit taas ovat aivan liian lyhytvartiset. Ja tuntuu turhauttavalta ostaa vielä yhdet kengät tässä vaiheessa syksyä/talvea.

 

Kylmimmillä ilmoilla päästä löytyy NameItin talvihattu kypärämyssyn kanssa. Vielä ollaan pyöräilty päiväkotiin, tuolloin mennään pelkällä kypärämyssyllä, jotta kypärä istuu päähän hyvin. Päiväkodissa sitten onkin muutama pipovaihtoehto, josta valita ulkoiluun sillä hetkellä sopivin.

Tämä viikko on taas porskuteltu välikausihaalarilla, toppahaalari taas odottelee vuoroaan.

Millaisissa varusteissa teillä ulkoillaan?

Meidän perheen kauppalaskut

Päätettiin elokuussa toteuttaa pieni kauppalaskututkimus. Muutamat lähipiiristämme ovat hehkuttaneet Lidlin edullisuutta ja halusimme hieman testata asiaa. Tutkimuksessamme syyskuun ajan käytettiin pääsääntöisesti Lidliä ja lokakuussa taas pääsääntöisesti Prismaa. Molempina kuukausina pieniä lisäyksiä tehtiin lähikaupoista.

Syyskuu

Rahaa meni Lidliin 205,53e, joista vaatteisiin 10,97e. Muihin kauppoihin upposi 47,60e. Eli ruokaostoksiin meni 242,16e.

Lokakuu
Prismasta ostoksia tehtiin 222,90 eurolla, joista 32,95e meni vaatteisiin. Muista kaupoista ostoksia tehtiin 53,20eurolla. Ruokaostoksia kertyi 243,15e.

Eroa siis kertyi huimat 0,99e Lidlin eduksi. Hieman huvitti tuo lopputulos :) Toki molempina kuukausina on varmasti joitain pieniä ostoksia, mitä ei näissä summissa ole mukana. Mutta tutkimusta ei ollut tarkoituskaan tehdä niin tiukkapipoisesti. Me halusimme katsoa kulutusta ihan normaalilla ostoskäyttäytymisellä, eikä tarkoitus ollut tarkkailla täysin samanlaisia ostoskoreja.

Mitä tämä pieni tutkimus meille sitten kertoi tai opetti? Noh, ainakin sen, että on haasteellista käyttää Lidliä pääkauppana. Ostoslistaa on hankalaa tehdä etukäteen kun ei ikinä tiedä mitä myymälästä löytyy. Valikoima on suppea ja sen puitteissa on elettävä. Itse ainakin kaipasin kovasti laajempaa hedelmäosastoa. Prismassa taasen valikoimaa on runsaasti. Joka taas houkuttelee heräteostoksiin. Kolikolla on kaksi puolta.

Jos oikein lähdettäisiin "hiuksia halkomaan", pitäisi tässä huomioida se, että Prismasta tulee bonuksia takaisin. Tällöin eroa tulisi hieman enemmän Prisman hyväksi. Mutta jatkossa me lienemme "sekakäyttäjiä". Lidlistä tulee ainakin haettua hyvää tsatsikia, ja herkullisia kanan sisäfilepalojakin siellä oli. Säilykeananasta taasen en sieltä enää osta. Kauheata sokeriliemessä lilluvaa mauttomuutta :) Hedelmiä ainakin Prismasta.

Puuvillan auettua viereen avautui Citymarket. Ehkäpä teemme marraskuun ostokset siellä ja saamme vielä yhden vertailuun mukaan.

Ps. Olisiko sinulla hyviä vinkkejä pieneen ohjelmaan pikkujouluihin? Saa vinkata!
 

Uhmakas nuori mies

Meidän nuoresta miehestä on alkanut paljastua uhmakkaita piirteitä. Tiedä sitten luokitellaanko sitä virallisesti uhmaiäksi vai miksi. Miten se uhma sitten näkyy? 

Sylkeminen. Ja sylkemistä edeltää jokin kielto. Eli kun kielletään poikaa tekemästä jotain, hän saattaa mielenosoituksellisesti sylkeä. Ja kun kielletään sylkemästä, syljetään tietysti uudestaan, tällä kertaa merkityksellisen katseen ja hymyn kera.
 

Tavaroiden heittäminen ja tavaroilla hakkaaminen. Joka paikkaa pitää hakata sillä mitä käteen sattuu osumaan. Tavaroita myös heitellään (meidän poika on kyllä taitava heittämään palloa :)). Ja kiellettäessä osoitetaan mieltä. 

Sormen tunkeminen nenään. Mistä lie tämäkin tullut. Jälleen kerran, kiellettäessä sitä sormea vasta tungetaankin nenään, hörönaurun tai virneen kera. Sitä sormea on tungettu sinne nenään niin menestyksekkäästi, että vähäsen on verta saatu mukaan.
 

Nämä ovat asioita, jotka saavat uhman näkyviin. Yleisesti kiellettäessä siitä innostutaan ja kokeillaan rajoja. Ja kun rajat on saavutettu muututaan löysäksi makaroniksi ja järjestetään itkupotkuraivarit. 

Elämä on rankkaa.

Milloin teillä on näkynyt ensimmäiset merkit uhmasta?