Puistoissa

Tällä viikolla on puistoiltu. Keskiviikkona liityttiin ystävän seuraan ja haettiin kummityttö päiväkodista. Käveltiin yhdessä puistoon hetkeksi leikkimään. Joonatan nukahti vaunuihin (ei sinänsä ole mikään yllätys), joten kummitytön leikkien timmellyksessä harjoittelin kameran käyttöä. On se vaan niin ihana tyttö!

 

 

Puistoilun jälkeen mentiin hetkeksi sisälle. On mukavampi lähteä ajelemaan kotiin kun poika on kuivassa vaipassa ja syötettynä. Joonatanin pötköttäessä lattialla oli kummityttö kovasti sitä mieltä, että täytyy laittaa vauvalle peitto päälle. Samalla toivotettiin kauniita unia. Herttaista. Poikaa ei vain väsyttänyt ja peittokin potkittiin koko ajan pois.

 

Torstaina olikin sovittu kärryttelytreffit. Matkan varrelle osui yksi todella kiva leikkipuisto. Olen asunut tässä ihan vieressä, puisto tosin on uusittu täysin. Mutta mites puistossa sitten kävikään? 

 

 

Pojat nyt ovat vielä liian pieniä puistoiluun (vanhin on viisi kuukautta), mutta äidit eivät! Vaunut parkkiin ja menoksi!

 

 

Siitä on aikaa kun on viimeksi päässyt tällaisen vaijerikeinun kyytiin. Pakkohan sitä oli kokeilla kun puisto oli tyhjänä. Hauskaahan se oli. Testasin myöskin hämähäkkikeinun, sellainen on näyttänyt mukavalta köllöttelypaikalta.

 

Pssst. Osaako jo kertoa, mikä olisi sellainen todella helppo kuvankäsittelyohjelma, jolla saisi tehtyä esim. kollaaseja ja muuta pientä säätö? Paino sanalla helppo.

Viikonlopun touhuja

Lauantaina oli tarkoitus mennä kuvailemaan poitsua ja koko meidän perhettä. Haaveissa oli kauniista väriään vaihtavat vaahteran lehdet, mutta eipä niitä vielä ollut tarpeeksi. Kovin oli vihreää.

Mutta eipä tuo meitä haitannut. Saatiin mukava kävelylenkki ja tuli niitä kuvia otettuakin. Vaikka eivät olleetkaan alkuperäisen suunnitelman mukaisia.

Tuomiokirkolle luultavasti palataan vielä kuvailemaan, kunhan saadaan sitä väriloistoa lisää. Tässä oli loistavat puitteet. Nähtiinpä yksi hääparikin, tuli varmasti loistavia kuvia. Siinä kohtaa oli täydellinen valo. Saatiin poitsusta upeita kuvia. Ikävä kyllä niitä ei blogissa tulla näkemään. Ainakin toistaiseksi pidän linjana sen, ettei hänestä tule kasvokuvia.

 

Sunnuntaina oli isomummin syntymäpäivä. Päivä aloitettiin "maalaamalla" isomummille syntymäpäiväkortti. Samalla tehtiin myös mummille myöhästynyt kortti. Idea kun tuli vasta nyt ja pitihän mummin saada omansa. Poika tallaili mustikoissa ja kun varpaat olivat sopivan siniset, tallattiin korttipohjia. Vielä ei käsin maalattu, sillä poika on täysin rintaruokinnalla. Kunhan ollaan sen verran isoja, että voidaan soseita syödä, voidaan maalailla myös käsin.

Snapshot

Tänään käytiin pojan kanssa hieman kaupungilla kävelemässä. Jotenkin tuntuu oudolta ajatukselta, että joku käy vaunuttelemassa jossain muualla kuin kaupungissa. Asumme niin keskustassa, että meidän lähiympäristömme on kaupunkimaista ja keskustan vilinässä. Mutta kyllähän tästä läheltä löytyy myös rauhallisempia vaunureittejä.

 

 

Kaikki alkoi ensimmäisestä kuvasta. Teki vain mieli ottaa kuva juuri tästä. Jostain päähäni tupsahti sana snapshot. Muutama kuva lisää ja saan kivaa kuvitusta blogiin. Snapshotista mieleen nousi eräs hiihtolomamatka, minä ja kolme miestä. Tai no, eihän noita tuolloin miehiksi voinut kutsua, oltiin niin nuoria. Minulla oli matkassa mukana joitakin oppikirjoja lukeakseni yo-kirjoituksiin. Nyt jokaisella on jo jälkikasvua. Good times. 



 



Palataan sivuraiteilta. Jokirannassa on oma viehätyksensä. Täältä löytyy paljon kauniita rakennuksia ja yksityskohtia. Sekä tietenkin oma tunnelmansa.

Tämä kuva oli vahinkolaukaus. Meinasin poistaa sen, mutta kuva olikin omalla tavallaan "onnistunut". Puut näyttävät mahtavilta.

Aiemmin en ole huomannut näiden talojen yhteensointuvia pastellisävyjä. Olen tainnut kävellä katse varpaissa.

Ajatuksia

Pidän Turusta. Pidän asuntomme sijainnista. Tästä pääsee helposti kaikkialle. Turku on kaunis kaupunki. Vaikka olen asunut tässä asunnossa yli kahdeksan vuotta ja tuon saman ajan Turussa aikuisiällä, löytyy kaupungista yllättäviä paikkoja. 

 

Tajuntaan on iskenyt pieni kaiho. Tätä vaihetta elämässä ei ole jäljellä kovin kauan. Ensi kesänä emme enää asu tässä. Silloin en voikaan poiketa torille haistelemaan tunnelmaa tai kävelemään jokirantaa.

Alkuvuodesta kotimme siirtyy Turusta muutaman tunnin ajomatkan päähän, nimittäin Poriin. Tuo vaihe tulee olemaan väliaikainen, muutaman vuoden pituinen. Tämän jälkeen tarkoituksenamme on tulla takaisin Turun seudulle, ei kuitenkaan Turkuun.

Odotan innolla noita muutamaa Porin vuotta. Olen aina asunut Turun seudulla, nyt saan mahdollisuuden tutustua uuteen, hieman kauempana sijaitsevaan kaupunkiin. Koti-ikävää helpottanee tieto siitä, että takaisin ollaan tulossa ja kyseessä on vain muutama vuosi. Porista on myös hyvät kulkuyhteydet Turkuun. Aiomme tänne tulla usein. Täällä ovat ystävät ja sukulaiset. Kaikki läheiset.

Vaikka mieli onkin hieman kaihoisa, on tunnelma kuitenkin positiivinen ja odottavainen. Yksi aikakausi päättyy ja toinen alkaa.

Kuvituksena toimii pari viikkoa sitten lenkillä otetut kuvat.

Serkkupäivä

Eilen vietettiin kiva päivä serkun kanssa. Saatiin serkku ja täti kylään. Oliver on Joonatania kolme kuukautta vanhempi, joten serkku osaa jo kivoja temppuja ja on aktiivisempi. 

 

Ensin leikittiin ja höpöteltiin lattialla.

 





  

Kun äidit olivat saaneet lasagnet syötyä, lähdettiin ulos vaunuilemaan. Pojat ottivat samalla pienet unet.

Ulkoilun jälkeen oli herkkujen vuoro. Täti toi omppupiirakkaa ja minä pyöräyttelin aamulla puolukkaherkun. Kaipa tätä voisi piirakaksi sanoa.

Pyöräyttääksesi tällaisen tarvitset seuraavia ainesosia:

250g keksiä (tällä kertaa kaurakeksi, myös digestive toimii)
100g voita, margariinia tai vastaavaa
2dl kermaa
1prk kondensoitua maitoa (easy way: valmiiksi keitettyä, hard way: keittämätöntä)
2tl vaniljasokeria
3dl marjoja (tällä kertaa puolukka, toimii myös karpalolla)
tomusokeria

Aloita kondensoidun maidon keittämisellä, mikäli et ostanut valmiiksi keitettyä. Eli säilykkeestä paperit pois ja kiehuvaan veteen noin kolmeksi tunniksi.

Tee pohja eli murskaa keksit ja sekoita sulatetun rasvan kanssa. Laita jääkaappiin irtopohjavuuassa (laita pohjaa myös vähäsen reunoille) ja anna jähmettyä hetken. Sillä aikaa voit avata kondensoidun maidon, jos ostit valmiiksi keitettyä ja vatkata kerman vaniljasokerin kanssa.

Levitä kinuski eli kondensoitu maito pohjan päälle, kippaa päälle kermavaahto ja ripottele marjat vaahdon päälle. Juuri ennen tarjoilua koristele tomusokerilla.

Herkuttele!