Pari sanaa portaista

Viikonloppuna oli pakko ottaa muutamia kuvia portaista, jotta pääsen niitä teille esittelemään. Ihan pikkuisen olen innoissani niistä! Sain napsittua kuvat ennen väliaikaisen kaiteen rakentamista, joka ehkäpä hieman vääristää portaita.

 

Portaista on nyt siis poistettu valumuotit ja niiden rakenne hahmottuu ainakin omasta mielestä paremmin. Toki mielikuvitusta pitää käyttää jonkin verran lopputuloksen kuvittelemiseksi. Kuten aiemmin mainitsin, oli tavoitteena mahdollisimman ilmavat portaat. Mikäli mahdollista, ilman tukitolppia. Alun perin suunnittelimme teräsportaita, mutta vaihdoimme suunnitelman valuportaisiin. Itse olin niitä aiemminkin pitänyt varteenotettavana vaihtoehtona, mies heräsi tähän vähän myöhemmin. Minä kun en rakentamisesta mitään ymmärrä, en myöskään tiennyt onko haluamamme portaat mahdollista valaa.

Miehen tutkittua asiaa meille selvisi, että valuportaat ovat mahdolliset ilman tukitolppia. Rautaa portaat ovat täynnä ja niiden tukeminen alkaa yläkerran ulkoseinän vierestä. Lopputuloksessa portaat ovat valkoiset, askelmien päällinen samaa materiaalia kuin lattiat ja kaiteet ovat lasiset.

Portaat ovat keskeisellä paikalla. Alimman kuvan vasemmassa alareunassa näkyy takan paikka. Siitäkin muuten tulee hieno! Mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Mutta ehkäpä tämä tieto auttaa lopputuloksen hahmottamisessa.

Unelmien koti edistyy

Välillä taas raksapäivityksiä. Talo näyttää jo talolta ja minä odotan malttamattomana sisustusratkaisuja. Kuvat ovat tammikuulta, mutta näiden oton jälkeen on jo ehtinyt pieniä edistysaskeleita tapahtua, joten pikkaisen pidemmällä ollaan.

 

Meille tulee korkea, avoin ruokailutila/olohuone, johon myös keittiö yhdistyy. Keittiön ja ruokailutilan välissä on ovi terassille.

Raput yläkertaan tulevat ruokailutilan viereen.

Keittiön välitila on kokonaan ikkunaa ja toiseltakin seinältä löytyy mukavan kokoinen ikkuna. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ikkunoita voinut vielä miettiä, sillä nyt keittiön kaapistoratkaisuille ei kovinkaan paljoa jäänyt tilaa. Ja kyllähän me keittiöitä käänneltiin ja väänneltiin, mutta olisi siihen silti voinut jättää enemmän pelivaraa.

Yläkerran aukko on kooltaan reilu 40 m2.

Yläkertaan tulee kolme makuuhuonetta, wc/suihkutila sekä avoin "olohuone". Meillä kyllä telkkari tulee myös alas. Useassa asunnossa tuntuu nykyään olevan olohuone telkkariton, mutta ei meillä.

Rappujen toiselta puolelta löytyy kodinhoitohuoneen, wc:n ja meidän makuuhuoneen ovet. Meidän makkariin tulee lisäksi oma wc ja vaatehuone.

Rapuista tulee (toivottavasti) katseenvangitsija. Instagramissa raput ovat jo näkyneet ilman muotteja, täytyy muistaa ottaa kameralla kuva ja tänne bloginkin puolella laittaa kuva. Niistä tulee upeat! Halusimme portaista mahdollisimman avarat ja sitä on tulossa.

Tällä hetkellä urakka on lähes siirtynyt urakoitsijalta omille harteille. Tosin urakoitsijan tulee muun muassa korjata ontelolaattoja, koska eivät niihin poranneet asennettaessa reikiä. Tämän johdosta ne jäätyivät ja sulattuaan niistä on lohjennut paloja. Täytyy kyllä sanoa, että ilman tuota miekkosta ja miekkosen tarkkaa silmää olisi korjailtavaa tässä vaiheessa enemmän. Oviaukkoja on jouduttu korjailemaan sekä ikkunoiden korkeuksia muuttamaan. Suuri etu on miehen järjestä, jo rakentaneista kavereista sekä muista sukulaisista ja tuttavista, jotka asiasta jotain ymmärtävät.

Ipanahipat

Terveisiä Ipanahipoilta! Lauantaina oltiin kera kummipojan äiteineen Logomossa hippailemassa, tässä muutamia tunnelmapaloja.

Me menimme Logomoon heti yhdeksältä, jolloin sisälle pääsi sutjakasti ja parkkipaikankin löysi helposti. Heitettiin vaatteet narikkaan, vilkuiltiin ympärillemme ja menimme katsomaan avajaispuhetta. Signmark oli vuorossa heti avajaispuheen jälkeen, ja saatiin opetella yhden Signmarkin kappaleen kertosäkeen viittomia.

Pojat möyrivät säkkituoleilla ja erilaisilla tyynyillä lavan edessä. Vaikka meillä ei pahemmin olla Muumeja katsottu, oli ehdottomasti jännää nähdä kun Pikku Myy, Nuuskamuikkunen ja Muumipeikko tulivat lavalle. Päiväkodissa (kuten monessa muussakin paikassa) viime vuosi oli Muumien teemavuosi, se on saattanut edesauttaa pojan muumituntemusta.

Pikkutaaperoille löytyi kiva temmellyspaikka, jossa oli erilaisia putkia, telttoja ja esteratoja. Hauskaa oli!

Makeimmat naurut kuitenkin saattoi tulla pehmokylvyssä.

Pehmokylpylässä oli tosi kivasti koristeltu katto, ainakin äidin mielestä.

Suunnattiin brunssille noin 10.45 aikoihin, joka oli ajoitukseltaan aivan nappi suoritus. Brunssi alkoi vasta kello 11.00, mutta saimme jo tuolloin maksaa brunssin, varasimme itsellemme pöydän ja syöttötuolit. Ensi vuotta ajatellen brunssin voisi aloittaa ainakin puoli tuntia aiemmin kun kyseessä on tapahtuma lapsiperheille. Hintaa brunssilla oli 19 euroa ja alle 4-vuotiaat söivät ilmaiseksi.

 

 Eikö olekin loogista, että lasten tapahtumasta on näin kauhea kasa kuvia brunssin jälkiruokapöydästä! Apua! Mutta se oli niiiiin herkullisen näköinen. Maulta kyllä ehkä odotin hieman enemmän.

 

Tapahtuma oli mukava ja meiltä jäi paljon näkemättä. Esimerkiksi isolla lavalla emme edes käyneet. Bloggaajan näkökulmasta ideaalista olisi ollut kaksi aikuista yhtä lasta kohden, ja kyllä se muutenkin olisi ollut ihan jees. Äidit olivat ainakin melko poikki tapahtuman jälkeen. Me jätimme Logomon taaksemme puolenpäivän aikoihin kun lähdettiin päiväunille. Ensi vuotta ajatellen olisikin mukavaa, että Ipanahipoilla olisi "päiväunihuone", jossa voisi patjoilla ottaa päikkärit. Sen verran työlästä on palaaminen päiväunien jälkeen. Ei kovin kauas tarvitse mennä, jotta matkoihin menee puolisen tuntia suuntaansa. Pukemiset ja riisumiset, parkkipaikan löytäminen uudestaan ja niin edelleen. Saati sitten julkisilla.

Suurta kritiikkiä tuli myös tilaisuuden vaunuttomuudesta, mutta itseäni se ei haitannut. Ajatus sadoista, jopa tuhansista vaunuista tuossa tilaisuudessa saa karvat pystyyn. Ei se vaan toimi.

Kävittekö te Ipanahipoilla? Olisi mukavaa kuulla teidän mielipiteitänne tapahtumasta.

Ah, arki ja rutiinit!

Kyllä arki on ihanaa! Kun se arki sotkeentuu totaalisesti, arvostaa sitä rutiinien tuomaa turvaa ihan uudella tavalla.

 

Meidän arki heitti vaivihkaa kuperkeikkaa kun perheen pojat olivat kotiseudulla minun vielä ollessa töissä ennen joulua. Kyseisinä kahtena viikkona isi oli päivisin rakentamassa taloa ja poika oli hoidossa mummilla, isomummilla, isomummulla ja mammalla. Päivien rytmi oli lähellä kotirytmiä ja ensimmäinen viikko menikin loistavasti. Toisella viikolla alkoi reagointi näkymään. Poika oli hoidossa kiltisti, mutta iltaisin kiukutteli isille. Äitikin sain näitä kiukkuja todistaa Facetime-puheluiden myötä.

Kun sitten oltiin koko perhe yhdessä, näkyi erilaisen arjen jäljet edelleen hyvin voimakkaasti. Kun poikaa laittoi sänkyyn alkoi hysteerinen huuto, jo nukkumisen mainitseminen saattoi laukaista reaktion. Piti saada olla vieressä. Käytännössä muualle nukahtaminen oli mahdotonta. Ja mielellämme tätä läheisyyttä pojalle annoimme, koska ajattelimme pojan kokevan jonkinlaista turvattomuutta. Väliaikaisesti toki vain. Hiljalleen myös omaan sänkyyn nukahtaminen saatiin onnistumaan, tosin silittämällä poika uneen. Aikaisemmin on riittänyt, että vie omaan sänkyyn ja jätti sinne. Öisin tuli heräilyjä. Päiväunet kutistuivat noin tunnin mittaisiksi, joka oli selvästi liian vähän.

Nyt ollaan edistytty siihen pisteeseen, että omaan sänkyyn nukahtaminen onnistuu kun hetken pitää kättä päällä ja tämän jälkeen seisoo sängyn vieressä. Päiväunet ovat päiväkodissa olleet nyt kaksi päivää normaalin pituiset.

On ollut haastavaa, voin kertoa. Jos olisin tämän etukäteen tiennyt, olisin varmasti keksinyt jotain muuta. Hermot on ollut riekaleina itse kullakin. Eikä oma kolme viikkoa kestänyt flunssa tilannetta helpota, laitetaan hieman sen piikkiin.

Tällä hetkellä ollaan koko perhe puolikuntoisena ja poikaa pitää käydä yöllä tyynnyttelemässä yskänpuuskan jälkeen. Viime yö oli jo melko hyvä, käytiin molemmat kerran peräkkäin ja toinen herääminen tuli vasta 5.55, jonka jälkeen ei sitten enää nukuttukaan.

Päiväkodista saatiin tänään sellaisia terveisiä, että tänään pojan rytmi on ollut normaali. Päiväkotiin jääminen on ymmärrettävästi hieman takkuillut, kuukauden loman jälkeen en palaamisen olettanut olevan ihan samanlaista kuin ennen lomaa.

Arki ja rutiinit ovat ihania, muistetaan se!

Lelujen valtakunta

Monessa mamma- tai perheblogissa on esitelty joulupakettien sisältöä ja jo ennen joulua moni kirjoitti lelupaljoudesta. Siitä se idea sitten lähti, meidän jälkikasvun leluvuoren esittely.

 

Kaikki "pikkulelut" säilytetään tässä korissa. Nyt se alkaa jo hieman käymään ahtaaksi.

Pikkulelujen lisäksi käytöstä löytyy muutama isompi lelu. Keinuhevonen ja -tuoli pysyvät suurin piirtein paikallaan, autolla ja taaperokärryllä liikutaan enemmän. Nykyään tosin keinutuolia raahataan perässä, pisimmillään olohuoneeseen asti. Taaperokärry ja keinuhevonen on saatu kastelahjaksi, auto on joululahja kummitädiltä ja -sedältä. Keinutuoli taas on minun vanha.

Tämäkin voitaneen laskea isoksi leluksi. Numeromatto on isin ostos muistaakseni Biltemasta. Poika tykkää irrotella paloja ja numeroita. Myöhemmin voidaan sitten tutustua numeroihin ja vaikka laskuihin paremmin.

Kirjoja on kertynyt jonkin verran. Iso osa on lahjaksi saatuja, osa on tilattu Libero-pisteillä. Läppäkirjat ovat superkivoja, tosin Puppe-kirjoista on melkein kaikki läpät revitty irti.

Tein jonkinlaista jaottelua, jotta lelujen hahmottaminen olisi helpompaa. Nämä nimesin logiikkaleluiksi. Geokolmikko (oikea ylälaita) on näistä uusin ja toistaiseksi vähiten leikitty. Muuten nämä logiikkalelut ovat olleet kovin suosittuja ja päivittäin niillä leikitään.

Musiikkileluja ei meillä juurikaan ole. Tamburiini on matkatuliainen kummeilta, rumpu taas joululahja. Näillä geeneillä pojasta ei kovin musikaalista tule, vaikka eihän sitä koskaan tiedä!

Pehmolelujakin on jokunen. Näillä ei juurikaan leikitä enää. Kovat lelut ovat selkeästi kiinnostavampia. Lisäksi löytyy aasi-unilelu ja Nalle Puh -unilelu, joka on päiväkodissa.

Menopelit eli pyörillä liikkuvat. Kaikki kolme autoa olivat joulupaketeissa ja ne ovat jo kokeneet kovia. Maalipinta on kärsinyt ja yhdestä on tuulilasikin säröllä. Näillä leluilla päristellään aina silloin tällöin, nyt kiinnostus on selvästi noussut.

Vauvalelut alkavat olla taakse jäänyttä elämää. Aika vähän nämä enää kiinnostavat.

Sitä sun tätä -lelut ilman kategoriaa. Näistä tämän hetkinen suosikki on Fisher Pricen soiva lorukirja. Musiikin tahdissa tanssitaan ja punaisena vilkkuvaa nenää on kiva painella.

Jouluna saatiin myös ensimmäiset legot. Isovanhempien luona näillä on leikitty jo tovi ja rakentelu on pojalle (ja isille) mielekästä puuhaa.

Lisäksi löytyy vielä kaksi palloa.

Mielestäni meillä ei ole leluja kovinkaan paljon. Aina lelut eivät kiinnostaa ja usein meillä käydäänkin keittiön laatikostoa tai kattilakaappia läpi. Itse emme ole kovinkaan paljoa leluja ostelleet, suurin osa on lahjoja. Lelut ovat toistaiseksi kaikki olleet käytössä samanaikaisesti eikä mitään ole piilotettu kaappiin odottamaan. Tosin taaperokärry on ollut jäähyllä kun sillä leikkiminen meni liian hurjaksi.

Miltä meidän lelujen valtakunta näyttää?

Keittiöhommien piristys

Joulukuussa blogit täyttyivät erilaisista kalentereista ja arvonnoista. Itsekin jokuseen osallistuin ja onnikin oli myöden. Voitin nimittäin I X DIY -blogista 30 euron lahjakortin Domdom-sisustuskauppaan.

 

Kotiutin itselleni yhden keittiöpyyhkeen sekä monessa blogissa nähdyt musta5101-sarjan bambuisen keittiöpyyhkeen ja mustikkaisen keittiösuihkeen. UASHMAMAN paperipussit jäivät valikoimasta myöskin mieleen ja luultavasti jonkun sellaisen vielä kotiutan.

Mitäs tykkäätte? Joko te olette hurahtaneet musta5101-tuotteisiin? Olen muuten innostunut sisustusverkkokaupoista nyt ihan uudella tavalla. Vielä ei tulevaan taloon oikein voi hankintoja tehdä, mutta unelmoida voi. Ja tällaisia pieniä kivoja juttuja voi tähän väliaikaiseenkin asuntoon hankkia.