Makuuhuoneen sisustuspäivitys

Olen jo tovin ihastellut kaikenlaisia ihania petauksia, joita olen erilaisissa sisustuskuvissa nähnyt. Sisustusintohan niistä nousee ja nyt olen hiljalleen keräillyt pieniä lisiä makuuhuoneemme sisustukseen. Ja ainakin omasta mielestäni ilme on parempi.

Ensimmäiseksi mukaan tarttui Ikeasta ihana hennon vaaleanpunainen tyyny. Tyynyä oli myös harmaana, mutta ajattelin tuon vaaleanpunaisen toimivan makuuhuoneessamme paremmin. Mutta ehkäpä haluan vielä toisen samanlaisen.

Elokuussa löysin kirpputorilta nuo kaksi mustaa koria, vailla selkeää paikkaa tai käyttötarkoitusta. Mutta kuitenkin niihin silmäni iskin. Nyt tuolta tasolta sai lähteä taulu pois ja korit tulivat tilalle. Ei niillä vieläkään varsinaista käyttötarkoitusta ole, mutta olkoot tuossa nyt ilmettä tuomassa. Hieman haaveilen jostain viherkasvista koreihin, mutta tuossa makuuhuoneessa ei oikein mikään taida pärjätä kun verhot ovat lähes aina kiinni. Mutta pidän ideasta, että makuuhuoneessa olisi joku ilmaapuhdistava viherkasvi. Vinkkejä näistä otetaan vastaan.

Viimeisenä hankintana ovat Marimekon ihanat Räsymatto -lakanat. Tiesin heti kun näin näiden ilmestyneen, että jossain vaiheessa haluan ne. Olen muutenkin jo tovin haikaillut uusia lakanoita ja kesällä lahjaksi saamalleni Marimekon lahjakortille ei tarvinnut keksiä käyttökohdetta kauaa.
Täältä voit käydä katsomassa miltä makuuhuoneessa näytti aiemmin.

Eihän meidän makuuhuoneessa aina tältä näytä, itse asiassa peti on harvoin pedattuna arjen tohinoissa. Ja näköjään näihinkin kuviin jotain ylimääräistä on jäänyt, mutta jätetään se tarkkasilmäisimpien tehtäväksi etsiä mitä.

Lapset ja niiden harrastukset - mikä on sopivasti?

Syksy kolkuttelee ovella ja sen myötä alkavat myös kaikki erilaiset harrastukset. Lasten harrastaminen on mietittynyt meitä vanhempia ja tiedän, että muissakin perheissä ollaan painittu harrastusten laadun ja määrän kanssa.

Meidän perheestä löytyy kaksi- ja viisivuotiaat lapset. Esikoisemme aloitti harrastamisen kolmevuotiaana naisvoimistelijoiden järjestämässä jumpassa ensin aikuisen kanssa ja keväästä alkaen ilman aikuista. Jumpattu on kerran viikossa ja se on ollut sellaista mukavaa touhuamista. Jonkinlainen esitys on kuitenkin ollut kaksi kertaa vuodessa, johon emme kertaakaan ole osallistuneet. Vuosi sitten kokeiltiin myös jalkapalloa Tenavaliigassa (aikuisen kanssa), mutta siinä vaiheessa kun useamman kertaa paikalle mentiin tippa linssissä, päätimme sen lopettaa.

Nyt alkava syksy ja harrastaminen ovat herättäneet meidän perheessä jonkin verran päänvaivaa. Jumppa ei lasta enää kiinnosta (keväinen esitysharjoittelu on ilmeisesti yksi syyllinen, sillä poika on todennut ettei pidä siitä yhtään, eikä auta, että selittää ettei sitä samaa enää tehdä), mutta jotain säännöllistä olisi mukava olla.

Kauhulla myös kuuntelen joidenkin viisivuotiaiden harrastusmäärää. Harjoituksia jopa viisi kertaa viikossa. Sitä en lapselleni halua. Mutta jotain mukavaa liikunnallista tekemistä olisi hyvä olla.

Jokunen viikko sitten laitoin puolelta öin herätyskellon soimaan tuttuun tapaan, sillä ilmoittautuminen paikallisiin lasten jumppiin alkoi tuolloin. Melko sekopäistä, eikö? Herätä nyt keskiyöllä ilmoittamaan lastaan jumppaan. Mutta näin se vain menee. Aamulla puoli seitsemän aikaan tarkastin tilanteen, eikä tuohon jumppaan enää olisi ollut jäljellä kuin jonotuspaikkoja. Omasta mielestäni tämä on jotenkin surkuhupaisaa ja joka kerta naureskelen tätä järjestelyä. Toisaalta edullinen hinta ja sopiva välimatka ovat melko hyviä motivaattoreita.

Jotenkin itselläni on nyt jo sellainen olo, että eräänlainen harrastusstressi iskee päälle, vaikka yritämme välttää harrastusten kasaamista. Mutta harrastammeko liian vähän, pitäisikö niitä olla enemmän, nämä seikat pohdituttavat. Toisaalta harrastumattomuus ei tarkoita kotona istuskelua. Päiväkotipäivien jälkeen meillä mennään lähes poikkeuksetta ulos, vaikka itseä se sohva ja löhöily voisi houkuttaa enemmän silloin tällöin. Poika haluaisi pyöräillä vaikka kuinka, tosin usein se on alamäki alas kaverin pihalle. Mutta esimerkiksi maanantaina menimme päiväkotipäivän jälkeen muistaakseni noin kuuden kilometrin pyörälenkille perheen kanssa. Sunnuntaina käytiin patikoimassa laavulle grillailemaan. Ja haluammekin jättää tilaa tällaiselle perheen toiminnalle sen sijaan, että lapsi olisi omassa harrastuksessaan.

Jumpan lisäksi mietimme pitkään uintia, mutta rehellisesti sanottuna emme saaneet aikaiseksi selvittää uimakoulujen tilannetta (ja joku kertoi niiden olevan täynnä), jätimme varsinaisen uimakoulun kevääksi. Appivanhempien mökki on meren äärellä ja silloin tällöin tulee veneiltyä, niin uimataito olisi mahtavaa saada haltuun niin pian kuin mahdollista.

Mitä mieltä te olette lasten harrastamisesta?

Viimeinen veneretki

 Reilu viikko sitten teimme yhden yön venereissun Peterzensin vierasvenesatamaan. Paikka on meille entuudestaan hyvinkin tuttu, siellä on yövytty useampana kesänä. Vaikka tänä kesänä vene oli isompi kuin viime kesänä, on se silti aina tuon sataman pienin. Satamasta löytyy kaikki meille tarpeellinen, leikkipaikka niistä tarpeellisimpana.

Kesällä mies puhui syksyisestä veneretkestä, mutta niin ne viikonloput ovat täyttyneet, että seuraava mahdollisuus olisi noin kuukauden päästä. Ja se taitaa mennä niin pitkälle, että jää tekemättä. Silloin myös satamien palvelut saatavat olla jo loppu tai ainakin rajallisesti saatavilla.

Viimeinen venereissumme osui Muinaistulien öiden aikaan, joten juhlistimme veneilykauttamme ulkotulien ja ilotulitusten kera. Kaiken huipuksi lapset nukahtivat tuosta vain ilotulitusten paukkeessa kun tähän asti nukuttaminen veneessä on ollut lievästi sanottuna haasteellista!

Ensi kesänä on edessä uudet veneseikkailut!

Ekaluokkalaisen syntymäpäivälahja

Tänään ensimmäinen kummilapseni täyttää peräti seitsemän! Ja tänään päästään myös juhlimaan tuota ekaluokkalaista. Aika on mennyt hirmuisen nopeasti siitä kun "Toukkis" saapui maailmaan. Vaikka ekaluokkalainen onkin vielä pieni, niin silti hän on kuitenkin jo suuri. Sekä kummilasten että omien kohdalla olen huomannut sen, että mitä vanhempi lapsi, sitä vaikeampaa keksiä lahjoja!

Vuosi sitten toivottiin jotain elämystä lahjaksi ja tuolloin hankin kummitytölle lahjakortin Irti maasta -kiipeilykeskukseen. Synttäreiden jälkeen sovittiin päivä, jolloin mentiin kummitytön kanssa kahdestaan kiipeilemään. Tänäkin vuonna kyselin mahdollisia toiveita tai uuden elämyksen mahdollisuutta kummitytön äidiltä. Mitään tarpeellista ja ehdotonta materiaalista ei tullut mieleen, joten päädyttiin elämykseen, joka omastakin mielestäni on kiva idea.

Tällä kertaa halusin kuitenkin paketoida elämyksen selkeäksi paketiksi. Olemme tänä vuonna antaneet muille lapsille lahjaksi lahjakortin Muumimaailmaan tai HopLopiin. Ja miettinyt sitä, kuinka lahjakorttilahjasta voi puuttua se konkreetisuus, jota lapsi tarvitsee ymmärtääkseen mitä keneltäkin on saanut. Joten tällä kertaa tulostin lipun ja ostin paketointia varten laatikon, nauhaa ja karkkia. Ja askarteluliikkestä nappasin vielä väreihin sopivan kauniin kortin, jonka senkin laitoin rasian sisälle.



Tältä siis näyttää ekaluokkalaisen paketti! Mitä mieltä te olette elämyslahjoista? Seuraavaksi mietinnässä onkin viisivuotiaan kummipojan lahja, saa nähdä mitä sitä keksii.