Mobiilitervehdys

Täällä sitä vietetään kesälomaa ja blogikin on hiljentynyt muutaman viikon takaisesta vauhdista. Keskiaikaisilla markkinoilla tuli käytyä kahteenkin kertaan ja niistä on tarkoitus teille kirjoitella. Nyt kuitenkin appivanhemmilla netti takkuaa, joten bloggailu ei onnistu. Eikä siten kunnon kuvien julkaisu. Kuvat kyllä saan siirretyksi, mutta eipä niitä ilman nettiä julkaista. Joten pikainen postaus kännykällä ja kännykän kuvilla. 

Tällä viikolla lähdetään Keski-Suomeen mökkeilemään, olen melkoisen innoissani! Päästään välillä ihailemaan kaunista järvimaisemaa. Ajomatka tosin hirvittää. Muumimaailmassakaan ei vielä olla käyty, sekin reissu on vielä edessä. Tuntuu, että hirmuisesti on tekemistä vielä jäljellä täällä Varsinais-Suomessa, mutta miehen loma loppuu ihan just! 

Joko teillä on kaikki kesösuunnitelmat toteutettu? 

Juhannus

Blogit ovat tällä viikolla täyttyneet juhannuskuvista, ja itsekin ajattelin sellaisen postauksen tehdä. Kunnes tarkastin juhannuskuvien saldon. Se on mitätön. Juhannusta vietettiin perinteisesti isovanhempieni mökillä. Meitä juhannus helli sateella lähes koko ajan, ja etukäteen jännitinkin kovasti mökkireissun sujumista. Pienen mökin tupa kun on kovin pieni, saati sitten jos vielä pitäisi lämmittää takka. Mutta säästä välittämättä ulkoilimme paljon. Hereilläoloaikana sisätiloissa vietettiin maksimissaan kaksi tuntia päivässä. Raitis ilma vaikutti mukavasti unen, yhtenä päivänä poika heräsi vasta 8.40, noin 12 tunnin unien jälkeen.

Ihailtiin pelloilta ryömivää sumua ja yritettiin vangita näkymää kameralla. Omat yritykseni eivät kovin hyvin onnistuneet (ensimmäinen kuva), mutta miehen otokset ovat mielestäni upeita (kaksi viimeistä).

Sateiset kelit eivät ole houkutelleet kaivamaan kameraa esiin, olen aika hysteerinen vedestä ja kamerasta. Suunnitelmissa on kuitenkin paljon kivoja juttuja, joista toivottavasti pääsen blogiin kirjoittelemaan.

Lapsiperhetekemistä Porissa

Tiedättekö sen tunteen, kun keksii (omasta mielestä) kivan aiheen, josta kirjoitella? Ja sitten homma menee ihan pieleen toteutusvaiheessa. Tämä on sellainen postaus. Usein sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. No ei tässä. Kuvista ei ilmene se mitä haluaisin. Linssin läpi ei vain saanut sellaista näkymää, joka kuvaisi tarpeeksi. Joten älkää jättäkö mielikuvaanne näiden kuvien varaan.

Sain idean tehdä pienen esittelyn Porin tarjonnasta lapsiperheille. Ajatuksena kertoa hieman mitä Porissa voisi lasten kanssa tehdä jos vaikka kesällä tänne tulee. Senpä takia huonoista kuvista huolimatta toteutan postauksen nyt, sillä uusia kuvia pääsen ottamaan vasta miehen loman jälkeen.

Asumme itse aivan keskustassa ja liikummekin pääsääntöisesti kävellen tai pyörällä. Ehdoton ykkönen esimerkiksi päivän vierailulla on Kirjurinluoto. Uskoisin sen vetoavan melko laajaan ikäskaalaan, ihan perheen pienemmistä ehkäpä sinne 10-12-vuotiaisiin asti. Riippuen tietenkin lapsen kehityksestä. Kirjurinluodolla saa helposti kulumaan koko päivän tai enemmänkin. Kirjurinluodolta löytyy alpakoita, kanoja, riikinkukkoja ja pikkukilejä. Niitä meidän poitsu tykkää katsella ja ruokkia (niille sopivalla ruualla).

Leikkipuistoja löytyy monta moneen eri makuun. Pelle Hermannin leikkipuisto, Merirosvolaiva, Kuunari Tähti (esteetön), Lilliputin maa, Kolmen Karhun puisto, Angry Birds -puisto ja Lasten Liikennepuisto. Puistojen välistä löytyy viheralueita, joilla voi istuskella sekä penkkejä että pöytiä evästelyyn.

Välillä voi hypätä vilvoittelemaan pienelle uimarannalle Kokemäenjoen rannalle. Rannalla voi oleskella hiekalla tai melko laajalla nurmikentällä. Aurinkoisina päivinä ranta on arvatenkin täynnä, mutta tähänastisen kokemukseni mukaan tilaa löytyy aina eikä ranta ole tuntunut liian ahtaalta.

Kannattaa poiketa myös Satakunnan Vihertietokeskuksen puolelle. Löysin tämän paikan vasta tänä kesänä, viime kesänä ei pojan kanssa niin pitkälle menty. Vaikka eihän se ole edes pitkällä, ihan vieressä. Vihertietokeskukselta löytyy näyttelypuutarha, jossa näkee tällä alueella viihtyviä kasveja. Hyvin rentouttava paikka. Paljon penkkejä ja seesteistä tunnelmaa. Ja melkoisen kesyjä oravia, Joonatan oli niistä aivan haltioissaan.

Kivaa tekemistä koko perheelle voi olla myös Frisbeegolfin pelaaminen, Kirjurinluodolta löytyy oma kenttä.

Kirjurinluodolta löytyy myös kahvila- ja ravintolapalveluita, mutta myös nuotiopaikka sitä kaipaaville löytyy. Kahvila Viksussa on ystävällistä henkilökuntaa, joka on ainakin toistaiseksi aina lämmittänyt meille pojan ruoka-annoksen, joka meillä on ollut mukana.

Tietenkin Porista löytyy myös upea Yyterin ranta, jonne ajaa keskustasta sellaisen 15-20 minuuttia. Tänä kesänä ei vielä olla siellä käyty, mutta eiköhän heinäkuussa tarkene.

Tästä pääsee ihan virallisille Kirjurinluodon sivuille, lue ihmeessä lisää ja mene käymään!

Ps. Eläimetkään eivät olleet niin kovin kuvauksellisella tuulella, oravaa lukuun ottamatta :)

 

Ä-ä-ä-änkytys

Hieman ennen kesälomaa meillä alettiin änkyttämään. Änkytystä kesti muutaman viikon ja se alkoi ihan yhtäkkiä. Poika puhui aiemmin melko hyvin, nyt osa tutuistakin sanoista alkoi tulla änkyttäen. Puheen kehitys on mennyt huimaa vauhtia eteenpäin, kovasti ajattelen että ajatus puheesta taisi mennä nopeammin kuin itse puhe. Tuntui kuitenkin hassulta. Ja pieni ajatus jossain mielenperukoilla ihan oikeasta änkytyksestä.

Mietitytti myös miten loma vaikuttaa änkytykseen, päiväkodissa kun opitaan hirmuisesti vertaisilta. Ja tämä rutiini muuttuu, vaikka lomalla toki varmasti nähdään muita kavereita. Änkytyksestä kun on niin hirmuisen helppoa tulla kiusatuksi. Nyt kuitenkin änkytys on jäänyt. Joitain sanoja tulee takellellen, mutta se nyt on täysin normaalia. Äidinkin huoli on hälventynyt.

Onko teillä kokemusta änkytysjaksosta?

Muutenkin tuo poika saa äidin hiukset huolesta harmaiksi. Lauantaina kaatui pihalla juoksennellessaan ja nyt on otsassa sininen kuhmu. Samaisena iltapäivänä alkoi ontumaan ja nilkuttamaan toista jalkaansa, muutaman kerran jalka petti alta. Päivän mittaan jalka sai voimansa takaisin ja toimii nyt ihan normaalisti (taisi hyppelyssä jotenkin hetkellisesti vinksahtaa) ja mustelma ja kuhmukin ajallansa lähtevät pois.

Rustiikkinen raparperipiirakka

Bongasin La Petite Princesse-blogista mielenkiintoisen raparperipiirakan ohjeen ja nyt tuolla ohjeella on tehty jo kolme piirakkaa. Ohje päätyy ehdottomasti reseptikirjaani! Ajattelin myös kokeilla reseptiä mustikoiden kanssa kun niiden aika on. Alkuperäisen reseptin löydät täältä, gluteenittomana versiona. Oma versioni on ihan tavallisilla jauhoilla ja sokerilla toteutettu.

100 g voita 

1 dl sokeria 

1 muna

3 dl vehnäjauhoja 

1 tl leivinjauhetta 

1 dl maitoa

n. 3 dl raparperia pilkottuna 

1 prk kondensoitua maitoa 

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna. Yhdistä kuivat aineet. Lisää kuivat aineet taikinaan hyvin sekoittaen vuorotellen maidon kanssa. 

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan, nostele taikinaa myös vuuan reunoille. Ripottele päälle raparperit ja kaada kondensoitu maitoa. Paista 200 asteessa noin 45 min. Kannattaa tarkkailla tuota paistoaikaa, itsellä se on heittänyt eri uuneissa jopa 15 minuuttia.

Ja miksi nimesin tämän piirakan rustiikkiseksi? No koska mielestäni siinä ihana rustiikkinen tunnelma ruskean ja ryppyisen leivinpaperin ympäröimänä! Unohdin muuten kuvata piirakan mansikkakoristeilla, oli niin kiire syömään. Mietin jo laittavani instagramissa näkyvän kuva tänne blogiin, mutta pysyköön se siellä omalla tontillaan kamerakuvien joukossa. Mutta sieltä (@rouvay) sellainen löytyy.

Kesäkuntoon

Huomiseksi sääennusteet lupaavat jo kesäisiä lukemia, aika moni on niitä tainnut jo odotella. Tänään käytin pojan päikkäriajan kesäkuntoon laittautumiseen. Kuten ehkä arvatakin saattaa, tässä ei nyt karisteta kiloja. Voi kun tietäisinkin keinon, jolla saisi painosta viisi kiloa päivässä pois. Mutta omat varpaat ovat ainakin muhineet tähän asti hyvinkin piilossa, ballerinoja olen ulkoiluttanut tässä lähiaikoina. Mutta uuden karheat kesäpopottimet paljastavat varpaat, joten ne piti laittaa kesäkuntoon.

Liotin jalat ensin kylvyssä, jonka jälkeen suoritin pikakuorinnan hunajasta, sokerista ja oliiviöljystä sekoitetulla kuorinta-aineella. Lakat kynsiin ja vielä jalkojen rasvaus niin eiköhän sitä uskalla sandaalit jalkoihinsa laittaa! Totuuden nimessä täytyy kyllä myöntää, että sekä jalat, kädet että kasvot kaipaavat kipeästi ammattilaisen kosketusta. Onneksi jotain kivaa äiti on luvannut pyöreiden vuosieni kunniaksi!

Turku Airshow 2015

Tämän vuoden ilmailualan ykköstapahtuma järjestettiin Turun lentoasemalla viime viikonloppuna. Itselläni on muistikuva, että joskus olisin ollut lentonäytöstä katsomassa, mutta äidiltä ja isäpuolelta ei tähän vahvistusta tullut. Ainakaan heidän kanssaan en ole siis ollut. Lentonäytös ei ole ihan jokavuotinen juttu, joten mentiin pojan kanssa ihan paikanpäälle vaikka mummilaan ja tontillekin nuo koneet melko hyvin näkyivät.

Turku Airshow 2015 järjestettiin kahtena päivänä ja me osallistuimme sunnuntaina. Airshow on tietysti upeita lentonäytöksiä, mutta myös muuta ilmailuun liittyvää sai maankamaralla ihmetellä. Koneita oli pikkuruisista aivan valtaviin, sen enempää en niistä ymmärrä. Kallistahan tuo huvi oli, mutta koska kyseessä oli hieman erityisempi juttu, niin menkööt. Ja varmasti menemme vielä uudestaan seuraavalla kerralla! Ihmettelen kyllä suuresti lentäjien fysiikka, miten joku voi pyöriä lentokoneella voimatta pahoin?!

Kuinka moni teistä oli katsomassa Turku Airshowta?

Kesän parhaat villasukat

Kesä ja villasukat. Ei mikään mahdoton yhdistelmä Suomen vaihtelevassa kesäilmastossa. Siksi mielestäni onkin ihan hyvä esitellä näin kesäkuussa uusimmat ja upeimmat sukkani. Vielä on sen verran vilpoisaa, että tällä viikolla olen ihan päivittäin pitänyt näitä sisällä talossa, jossa ei ole lattialämmitystä.

Yksi vanha työkaveri on melkoisen näppärä neuloja ja sukkajono on melkoinen. Monelta tuossa työyhteisössä työskenneeltä tai työskentelevältä löytyykin kesän hienoimmat villasukat. Ja sukulaisilta kanssa. Äitini sai omansa jo aikaisemmin ja tiesin sitä kautta, että sukkien saanti kestää, mikäli taituri niitä jaksaa vielä tehdä. Niinpä en edes rohjennut kysellä josko jonon perälle mahtuisi. Mutta lauantaina kun tulimme Porista, oli sängyllä tällaiset ihanuudet odottamassa. Äitipä oli tyttärelleen sukat jonottanut. Kyllä näillä kelpaa tepastella viileinä kesäpäivinä!

Kiitos sukkataiturille!

Maalaismaisemissa

Instagram-seurailijoille ehdinkin jo lupailemaan blogin puolelle kirjoitusta maalaismaisemasta, jossa vietimme muutaman päivän. Lauantaina suunnattiin maalle ja maanantaina takaisin kaupunkiin. Olemme onnekkaita, sillä meillä on mahdollisuus viettää aikaa kahdella hyvin erilaisen ympäristön mökillä. Nyt vuorossa oli isovanhempieni mökki, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päästä kotoa. Mökki on alun perin rakennettu asuintaloksi melko kauan sitten. Mökkikäytössä se on ollut muistaakseni 1990-luvun alkupuolelta.

Mökki on juuri sellainen perinteinen maalaismökki, punainen tupa ja perunamaa. Mökki itsessään koostuu tuvasta ja kahdesta kammarista. Sainkin viikonloppuna kuulla, että pienemmästä tuvasta oli aikoinaan tarkoitus tulla suutarinverstas, mutta se ei ikinä toteutunut. Pihapiiristä löytyy myös vaja, jonka toisesta päädystä löytyy sauna. Sauna on rakennettu jälkikäteen isovanhempieni toimesta. Leikkimökki on maakellarin päällä, ja löytyy pihapiiristä huvimaja ja laavukin.

Mökissä on ollut sähkö aina kun minä muistan, joten ihan alkeellisissa oloissa ei aikaa olla vietetty. Jokunen vuosi (ehkä jo kymmenen) mökkiin laitettiin kesävesi, eli kesäaikaan sisälle tulee kylmää vettä. Lapsuudessa kaikki vesi nostettiin kaivosta. Muistan yhden hellekesän, jolloin kaivo oli kuiva ja vettä haettiin naapurista. Ja kuten ehkäpä vedettömyydestä voi päätellä, täällä vessana toimii ulkohuussi.

 Lapsuudessa mökin kasvimaalta löytyi vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon! Mansikkaa, perunaa, hernettä, retiisiä, sipulia, porkkanaa ja marjoja. Nykyään kasvimaa on melkoisesti pienempi. Iso osa vanhaa kasvimaata on päästetty rehevöitymään, piha on työläs huollettava. Isovanhemmatkin kun vanhenevat.

Mutta vielä tilaa on paljon! Poika nautti kun sain temmeltää isolla pihalla melko vapaasti. Metsän laitaan on ripoteltu puutarhatonttuja sinne tänne ja yhdessä käytiin tonttukävelyllä.

Mökki on kuivanmaan mökki, ja täällä vietetään paljon aikaa ulkona. Sisällä on melko ahdasta, varsinkin taaperon kanssa. Mökkiä on ajansaatossa korjailtu ja muutettu, mutta ei sitä millään tavalla moderniksi voi sanoa, vaikka kyllä sieltä telkkari löytyy.