Irtiotto

Arvatkaapa mitä? Tämä äiti vietti eilen ensimmäistä kertaa omaa aikaa sitten pojan syntymän. Mieli on tehnyt kampaajalle jo tovin, mutta aikataulujen yhteensovittaminen on ollut hieman haasteellista. Aikoja ei ollut tarjolla kovin montaa ja mies tulee töistä sen verran myöhään, että vaihtoehdot jäivät vähiin. No, yksi vapaa aika löytyi, mutta mies ei vielä tuohon aikaan olisi kotona. Onneksi mummilla sattui olemaan aamuvuoro, joten mummi tuli vahtimaan poikaa siksi aikaa, että isi tulisi kotiin.

Sinne ne jäivät, mummi ja poika meille jutustelemaan kun äiti hilpaisi kampaajalle. Olisihan se ollut ekstrakivaa, että olisi voinut laittaa kivat vaatteet päälle (sellaiset, joissa ei voi imettää) ja sutaista vähäsen meikkiä naamaan. Mutta ulkona oli sadekeli, joten rennosti kumpparit jalkaan ja vettä pitävä takki päälle. Ja ne meikit. Noh, en sitten ehtinyt kun en heti aamulla jaksanut.

 

Alkukartoitus: jäätävä juurikasvu ja poiskasvanut malli. Kyllä oli jännää istua tuossa tuolissa. Kyllähän sitä ajatukset kotona kävivät, vaikka tiesin että kaikki kyllä hoituu. Mutta se on se ensimmäinen kerta. Oltuani noin puoli tuntia reissussa tuli mummilta viesti, että poika oli jo nukahtanut.

Raskausaikana ajattelin, että ei minulle ole ongelma jättää poikaa hoitoon, mutta niin ne asiat muuttuvat. Ei tämä nytkään mikään ongelma ollut, mutta kyllä se erilaiselta tuntui kuin olin raskausaikana kuvitellut. Eihän sitä voinut olla ajattelematta asiaa. Irtiotto tuli kyllä täysin tarpeeseen. Kuten varmasti jokainen äiti niin minäkin kamppailin sen tunteen kanssa, että onko väärin haluta sitä omaa aikaa ja aikaa erossa lapsesta. Vaikka tiedän, ettei siinä ole mitään väärää, niin silti nuo ajatukset pääsivät pääkoppaan. Omalla kohdalla uskon noiden ajatusten osittain johtuvan väsymyksestä, sillä useimmin ne nousevat pääkoppaan väsyneenä. Ja meillä poika antaa nukkua todella hyvin! Mitä se olisikaan useammilla yöheräämisillä.

Minulla irtioton (kuulostaapa tuo sana kamalalta) pitää tapahtua juuri näin, minun pitää olla pois pojan luota. Toki sekin on rentouttavaa kun isi hoitaa poikaa ja itse saan vain olla, mutta äitinä sitä ei pysty sulkemaan lapsen ääniä pois ja olla reagoimatta niihin. Joten totaalirentoutumiseen vaaditaan vähän enemmän.

Nyt olin muutaman tunnin pois ja hyvinhän tuo pääsääntöisesti meni. Vähäsen poika kiukutteli isille kun piti pullosta juoda. On tainnut taito vähän unohtua. Poika myös varmasti vaistosi, ettei äiti ole kotona.

Kuva tuloksesta on vasta tältä aamulta, eilen jäi se ottamatta. Riensin kampaajalta kotiin, sillä mies oli soittanut ja kertonut ettei pullo oikein maistu. Kotiin päästyäni poika oli vihdoin ja viimein juonut maidon (isin liikkuessa samalla kun syöttää). Tällä kertaa ei todellakaan voi puhua radikaalista muutoksesta, sillä hiukset värjättiin tasavärisiksi ja latvoista leikattiin huonot pois. Parasta koko reissussa oli yllättäen se hetki kun pesun yhteydessä hierotaan päätä. Ah, ihanuutta!

Koska teillä on vietetty ensimmäistä kertaa omaa aikaa lapsen syntymän jälkeen?