Omin käsin

Sormiruokailu. Se on niin hip, hop ja pop. Se on niin minun mukavuusalueeni ulkopuolella. Mutta vähitellen tuolle pojalle pitäisi jotain antaa omiin kätösiin, jotta jossain vaiheessa itsesyöminen onnistuu.

 

Poika on kyllä kovin kiinnostunut ruuasta eli voisin tulkita hänellä olevan valmiuksia sormiruokailuun. Ja kipeänä ollessa kun ruoka ei oikein maistunut, sai häntä hieman huijattua syömään kun antoi hipelöidä lautasella olevaa ruokaa. Mainitsinko muuten jo, että meillä ollaan taas kipeänä? Kova yskä tällä kertaa. Mutta ei nyt eksytä aiheesta. Nyt tässä parin päivän aikana olen huomannut, että sillä ruualla ei pelkästään leikitä vaan ruokainen käsi eksyy myös suuhun. Tuntuu, että sitä ihan oikeasti yritetään laittaa suuhun.

Kurkkuliuskoja olen myös antanut pojalle maiskuteltavaksi, ne lähinnä pureskellaan lommoille eikä siitä varsinaisesti haukata ja syödä. Mutta äiti on sydän syrjällään! Minkälaisia paloja kannattaisi antaa ja mitä ruokaa? Pikkupaloja, suikaleita vai mitä? Kurkkua on tosiaan annettu suikaleina. Pinsettiote ei vielä ole hallussa, suikaleesta saa hyvin kiinni ja sitä jää myös nyrkin ulkopuolelle maiskuteltavaksi. Mutta välillä se menee kokonaan suuhun ja se tuntuu äidistä valtavalta!

Joten oi te kokeneet! Kertokaapa vinkkejä mitä tällaiselle tahmatassulle uskaltaa antaa ja millaisina paloina. Täysin sormiruokailijoita meistä ei tule, jotenkin ei vain sovi minulle. Kuinka itsekästä.

Välillä äidin syöttäessä on myös kiva tarttua lusikkaan ja laittaa se yhdessä suuhun. Tällöin se kyllä usein jää suuhun ja sitä pidetään siinä kaksin käsin samalla kun nauretaan hervottomasti. Muutaman kerran olen pojalle antanut lastatun lusikan ja sekin on ihmeen kaupalla päätynyt suuhun.