Heippahei Pori!

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, on Porin vierailumme jo päättymäisillään. Täällä jo pakkaillaan laatikoita ja yritetään myydä ja lahjoittaa ylimääräistä pois. Puolentoista viikon päästä kämppä pitäisi olla suurinpiirtein tyhjä. Ei kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, omaan taloon ei vielä päästä muuttamaan. Luvassa on majailua muiden nurkissa.

Kaksi vuotta on mennyt nopeasti. Ja mielestäni hyvin pärjättiin täällä porilaisten keskellä. Pori ei oikeasti ole paha paikka asua. Täältä löytyy kaikki tarvittava ja kaupunki on sopivan kokoinen. Tänne voisi kuvitella jäävänsä, mikäli kaikki läheiset eivät asuisi samalla alueella. Itsellä kävi aivan loistava tuuri, sillä sain työskennellä samassa paikassa koko ajan.

Porilaisetkaan eivät ole kovin pahoja. Kyllä turkulainen porilaisten kanssa pärjää. Kiekkokansaa on kaupunki täynnä! Jokaisella tuntuu olevan joku Ässien kannatusvaate tai puskuritarra! Kaupoissa tuntuu olevan Ässien kannatustavaraoita ja -tarroja. Alakerran kebulassakin on Suomen lippu ja Ässien lippu rinnakkain.

Nyt kun omalle työpaikalle on jo heitetty haikeat hyvästit, on seuraava vaikea paikka päiväkodin lopettaminen. Poika on saanut aivan upeaa hoitoa ja ihania kavereita. Tuntuu todella omituiselta jättää heidät kaikki taakseen. Äiti varmaan itkee han holtittomasti kun on aika sanoa heipat. Nyt täällä kuumeisesti mietitäänkin sopivaa kiitosta.

Aikansa kutakin, tulevaisuus tuo varmasti lisää hyviä juttuja, ja vaikka nyt tuntuu haikealta, jää jäljelle muistot. Ja tottakai tulevasta ollaan hirmuisen innoissaan!

Mu Pori o kaunis

Heti alkuun on varoitettava sillisalaattipostauksesta, tämä hyvin todennäköisesti on sellainen. Täällä kuitenkin ollaan lomalla, minä ja poika pienoisen flunssan kourissa. Itselle se taitaa vasta olla tulossa, poika jo viime viikolla aloitteli. Mies kuitenkin raataa töissä, joten lomaillaan ihan kotosalla.

Syksy on ollut upea ja eilen käväistiinkin Kirjurinluodolla pyöräilemässä kun ostettiin pojalle oma potkupyörä. Samalla olen aloitellut omaa pikku projektia, sillä muutto Porista häämöttää vain kuukausien päässä. Haluan, että olen varmasti tallentanut kaikki parhaat paikat kameralla. Kirjurinluoto on ehdottomasti yksi suosikeista. Huomaan usein ajattelevani, että onko tämä nyt viimeinen kerta ennen muuttoa. Viimeinen kerta Kirjurinluodossa, tässä ravintolassa, viimeinen pyöräily päiväkotiin ja töihin, you name it!

Kyllä täällä Porissa turkulainen hyvin pärjää. Puhuuhan ne välillä vähän omituisesta,tekevät kaikkea yhtäkkiä, mutta omat kokemukset porilaisista ovat varsin positiivisia. Jääkiekkokansaa, ehdottomasti! Tuntuu, että kaikilla on Ässien pipo, takki, puskuritarra. Hirmuisesti näkee katukuvassa.

Muuton myötä asuinympäristö kokee aikamoisen muutoksen. Ensin noin kymmenen vuotta Turun keskustassa ja siihen perään pari Porin torin laidalla. Ja siitä sitten pieneen kuntaan Turun viereen omakotitaloon. Onhan siellä kaksi kauppaa, kebula ja paikallinen kuppila. Eipä taideta jatkossa ihan ex tempore mennä ravintolaan syömään. Ei valita mennäänkö Nepalilaiseen, burgerille vai pihville. Toisaalta Pori on toiminut tässä pienenä puskurina, ravintolatarjonta ei ole ihan sellaista kuin Turussa. Onhan niitä vielä testaamatta, Raatihuoneen kellaria työkaverit suosittelivat, mutta sinne olisi kiva mennä ihan kahdestaan. Mutta täällä lemppareiksi ovat nousseet Yak & Yeti (nepalilainen), S-Ryhmän Amarillo ja Torero (eipä olisi uskonut!) ja uutena Blind Burger.

Pori on kivankokoinen kaupunki, jossa etäisyydet ovat toimivat. Jos me olisimme eri puolilta Suomea tai läheiset olisivat ripoteltuna sinne tänne, voisimme harkita tänne jäämistä. Työpaikka pyöräily-/kävelymatkan päästä kotoa ei olisi ollenkaan mahdottomuus ja luultavasti omakotitalon saisi ostettua hieman edullisemmin. Rakentamisessa ero tuskin olisi. Kirjuriluodon loistavat puitteet olisivat iahn kulman takana, ja sieltä löytyy ilmaista parkkitilaakin.

Tietenkin olen aivan täpinöissäni muutosta, mutta olen luonteeltani tällainen herkkis. Töitäkin ihanassa työpaikassa on jäljellä vain pari kuukautta, jaiks!

Ps. Tiesittekö, että lastenhuoneen tapetin päättäminen on aivan käsittämättömän vaikeaa?! Luulin pääseväni helpolla, mutta kävikin ilmi, että meidän makumme eroavat tässä melkoisesti.Mu Por

Porin päivänä

Viikko sitten Porissa juhlittiin Porin päivää monen päivän ajan. Samaan aikaan kaupungissa vieraili myös italialaisranskalaiset markkinat, joten ohjelmaa riitti. Sattuipa vielä niin, että meidän perhe majaili Porissa miehen töiden johdosta. Perjantaina haisteltiin tunnelmaa pojan kanssa kahden, oltiin lähes koko töiden jälkeinen aika ulkona. Lauantaina saatiin nauttia markkinahumusta koko perheen kera.

Kengät Converse*, huivi Pieceshttp://www.def-shop.fi/pieces/*, farkut h&m (second hand), takki mamalicious (second hand), laukku Marimekko. 

 

Lompakko* 

Samalla ulkoilutin ensimmäistä kertaa uutta lompakkoani, vanha olikin jo tiensi loppupäässä. Suuria ostoksia ei tullut tehtyä, keskityin lähinnä ranskalaisiin herkkuihin, croissanteihin, patonkiin ja marmeladiin.

Tykkään kyllä markkinahumusta, niissä on tunnelmaa. Ei niinkään tee mieli ostaa niitä myytäviä tavaroita, mutta muurinpohjalättyjä ja muita herkkuja aina himoitsen. Tosin tällä kertaa mies osti lätyn, joka oli keskeltä raaka. Jotenkin ne lätyt tuntuivat lapsuudessa paljon paremmilta ja kermavaahtokin oli oikeaa kermaa eikä purkista pursotettavaa. 

*Kengät, huivi ja lompakko saatu DefShopista. Sisältävät linkkejä, joiden klikkaamisesta en hyödy mitenkään. 

Metsäretkellä

Tänään lähdettiin koko perheen kanssa metsäretkelle. Pakattiin mukaan iltapalaa ja huristeltiin autolla Porin metsän liepeille. Ilma oli mitä loistavin, ihanan kirpeä syyssää. Annettiin pojan johdattaa joukkoa ja poikahan meni vauhdilla eteenpäin. Välillä pysähdeltiin katselemaan käpyjä, sieniä tai muuta matkalla löytynyttä. Päädyttiin pienen lammen rantaan. Kierrettiin lampi ympäri, jonka jälkeen kaivettiin eväät esiin. Nautittiin eväät ja ihailtiin ylitsemme lentäviä pienkoneita.

Loistava retki.

Sirkuksessa

Popkornia, hattaraa ja maaginen teltta. Sirkus on jännä paikka. Sirkus Finlandia oli Porissa viiem viikolla ja käytiin koko perheen voimin katsastamassa tämän vuoden näytös. Kätevää ja taloudellista kun poika pääsi vielä ilmaiseksi sylissä.

Vielä näin aikuisenakin olen sitä mieltä, että sirkuksessa on jotain maagista! Se tunnelma, pimeä teltta ja ne tuoksut. Ja kyllähän ne temput ovat hurjia! Vaikka mitä ilman turvaköysiä! Tämän vuotisessa esityksessä pidin erityisesti klovni Michellestä, joka ei ehkä ollut se perinteisin. Myös Cheban vakuutti erityisesti jälkimmäisellä esityksellään ja Astronauts oli toteutukseltaan ja tunnelmaltaan aivan erityinen. Poikaan iski varmasti eniten eläinnumerot. Mielenkiintoista oli myös miehen hula-hulaesitys. Oli jotenkin omituista katsoa niinkin rotevan miehen pyörittelevän vanteita.

Käytiin sirkuksessa arki-iltana, ja hyvin poika jaksoi esityksen ajan. Show alkoi 18.30 ja kesti noin kaksi tuntia. Eli sirkuksesta kotiuduttiin nukkumaanmenoajan jälkeen. Kyllähän poika väsyi, en sitä kiellä. Mutta hyvin pysyi hereillä eikä edes väsymys saanut aikaan kiukuttelua. Otettiin pojalle evästä mukaan, ja esityksen loppupuolella poika söi iltapalaa. Poikkeuksellisesti jotain muuta kuin puuroa.

Sirkus oli mukava, koko perheen yhteinen erikoisilta, ja varmasti menemme ensi vuonna uudestaan. Vaikka liput ovatkin melko arvokkaita, voi tällaista harvinaisuutta kerran vuodessa harrastaa. Oletteko te käyneet katsomassa Sirkus Finlandian esityksestä tänä vuonna? Tai oletteko kenties suunnitelleet menoa sirkukseen?