Miksi väsyttää? Arki kolmevuotiaan kanssa on tällä hetkellä todella haastavaa. Olen kireä kuin viulunkieli, ja toinen taas ihan tarkoituksella koettelee äidin hermoja. Neiti taasen on tähän asti nukkunut yöt läpeensä, nyt on voinut olla neljäkin herätystä. Lisäksi esikoinen herättelee öisin. Puhti on siis tältä äipältä yksinkertaisesti pois.
Miehen isyysloma oltiin melkoisen menossa koko ajan. Nyt mies on palannut takaisin sorvin ääreen, syyskuussa poika palaa päiväkotiin ja meillä jatkuu normaali arki. Blogi palannee normaaliin rytmiinsä, mutta siitä en ota paineita. Tämä on minun mukava harratustukseni, pysyköön se sellaisena.
Viikonloppuna oltiin mökillä ja vaikka toinen öistä oli melkoinen, on jo parempi olo. Tämän tekstin aloitin lähes viikko sitten, silloin oli toinen ääni kellossa. Siitä huolimatta, päivät ovat välillä todella pitkiä. Eikä oloa helpota yhtään se syyllisyys, joka tulee vastoinkäymisistä isomman kanssa. En minä halua olla kiukkuinen ja lyhytpinnainen äiti. Mutta onneksi aina on siellä tunnelin päässä näkynyt valoa.
Viikonloppuna oltiin mökillä ja vaikka toinen öistä oli melkoinen, on jo parempi olo. Tämän tekstin aloitin lähes viikko sitten, silloin oli toinen ääni kellossa. Siitä huolimatta, päivät ovat välillä todella pitkiä. Eikä oloa helpota yhtään se syyllisyys, joka tulee vastoinkäymisistä isomman kanssa. En minä halua olla kiukkuinen ja lyhytpinnainen äiti. Mutta onneksi aina on siellä tunnelin päässä näkynyt valoa.
Voi, taas voin vain samaistua, kera vauvan ja kolmivuotiaan. Isomman kanssa menee hermot, ja siitä tulee luonnollisesti huono omatunto. Mutta kun pinna on kireällä, minkäs teet. Täytyy vain valaa uskoa niihin parempiin päiviin. ��
VastaaPoistaSamassa veneessä ollaan. Lohtua onneksi tuo myös vähän se, että samanlaista se usealla lapsiperheellä on. On lohduttavaa kuulla muiden kieriskelevän samojen asioiden kanssa. Tsemppiä myös teille!
PoistaJep jep... kaksi vuotias ja odottava äiti joka valvoo joka toinen yö ainakin. Ja sit kun saat nukkua niin kello soi. Poika onneksi menee kans tarhaan joten saan pari tuntia omaa aikaa. Mies ihmettelee kun olen kiukkunen ku amppari....kateellisena joka yö kuuntelen kun nämä kaksi kuorsaa vieressä.
VastaaPoistaVäsymyksellä on melkoinen voima, ja mihinkä muuhunkaan sitä purkaisi kun omaan puolisoon :/
PoistaÄh, niin samoja ajatuksia täälläkin ajoittain. Välillä ottaa päähän kaikki kiukuttelut ja itsekin onnistun olemaan kuin pikkuinen lapsi. No, se mikä ei tapa kasvattaa ja rakkautta ne rajat ovat.
VastaaPoistaNo sepä se, itsekin vajoaa ihan pikkulapsen tasolle! Lohduttavaa, että samanlaista se on muillakin.
Poista