Klassikot kestävät aikaa

Olen tässä pohtinut, että onko nyt se kohta elämässä kun huomaa vanhenneensa? Jokunen vuosi sitten en olisi ikinä uskonut, että tietyt klassikot miellyttävät omaa silmääni, sillä aiemmin en niistä ole välittänyt. Marimekon astiat, Kastehelmet, Aarikat ovat esimerkkejä näistä klassikoista. Mies ei ihan samalla tavalla innostu, purkkeja on kuulemma tarpeeksi.

Sain joululahjaksi muutamia klassikoita, jotka mahtuvat kyllä hyvin kaappeihin. Kastehelmen pienet kirkkaat lasinaluset (jotka toimivat myös hyvin teepussin lautasina, kiitos vinkistä mammakaverille), parin tuikkuja sekä kirkkaat leipälautaset. Arvaattekos mistä nuo leipälautaset tulivat? Ne ovat isomummuni jäämistöä, hieman vanhempaa mallistoa siis. Lautaset ovat nyt neljännellä sukupolvella, ja se on minusta erityisen hienoa.