Minulta toivottiin postausta (opettajan)työn ja bloggaamisen yhdistämisestä, joten tässä muutama pohdinta siitä. Tämä oli mielenkiintoinen idea, sillä en ole asiaa sen kummemmin ajatellut.
Olen kirjoittanut blogia koko opettajaurani ajan, aloitin kirjoittamisen opiskellessani OKL:ssa kurssikavereiden esimerkin innoittamana. Tuolloin kirjoittelin sitä sun tätä ja lukijat olivat niitä kurssikavereita ja sukulaisia. Noh, niitä kyllä löytyy edelleenkin lukijoista, mutta muuten blogi on ajan myötä muuttanut muotoaan. Osoitekin on siinä välissä pari kertaa vaihtunut, tämä on ollut käytössä nyt 4,5-vuotta, ja tuskinpa sitä enää vaihdan.
Bloggaaminen on minulle harrastus. En ole ottanut mitään tiukkaa julkaisutavoitetta, vaikkakin toivoisin sen olevan nykyistä tiuhempi. Leipäni tienaan kuitenkin opettajan töitä tekemällä, jolloin arvotan aikanikin sen mukaan. Äitiys- ja hoitovapaalla ollessani aikaa blogille oli luonnollisesti enemmän ja tällä hetkellä blogi jää muun varjoon.
Kollegat pääsevät yleensä blogini jäljille siinä vaiheessa kun ystävystytään Facebookissa. Tai löytää minut Instagramista, johon blogini on linkitetty. Muuten en blogiani töissä tuo esiin. Toki siitä puhun sen tullessa ilmi, mutten kirjoittamisestani suureen ääneen huutele. Ammattini toki vaikuttaa jonkin verran blogiini. Tai ehkei yksinään vaan ammattini, mutta muiden seikkojen ohessa. Olipa sekavasti sanottu.
Mutta kuten ehkä arvata saattaakin, on blogini vain pintaraapaisu elämästämme. Työtäni olen käsitellyt siinä todella vähän, enkä juurikaan ole ammatistani puhunut. Olenkohan koskaan suoraan sanonut ammattiani? Työni on ollut tarkoituksella taka-alalla, ihan jo vaitiolosyistä. Tietenkään en voi mitään kovinkaan yksityiskohtaista työstäni sosiaalisessa mediassa kertoa, mutta en myöskään halua joutua mahdollisesti epämukavaan tilanteeseen jonkun huoltajan kanssa. Haluan erottaa yksityiselämäni ja työelämäni ja rehellisesti sanottuna jossain tapauksessa voisi olla hyvin epämukavaa, että jonkun oppilaan huoltaja vierailisi blogissani säännöllisesti. Ja voihan näin nytkin olla, eikä se haittaa tällä sisällöllä ja näillä rajauksilla.
Olen myös päättänyt olla ottamatta oppilaita tai heidän vanhempiaan esimerkiksi Facebook-kavereikseni. Tässäkin tiedostan sen, että Turun seudulla työskennellessäni vastaan voi tulla tilanne, jossa opetettavakseni tulee joku tuttu lapsi. Ja tällöin tilanne on eri. Tai jos satun muussa yhteydessä ystävystymään jonkun huoltajan kanssa, mutta tuskinpa näitä tapauksia kovinkaan paljoa tulee. Tiedän, että Porissa työskennellessäni muutama oppilas löysi Instagramini sattumalta saman hashtagin kautta, ja sitä kautta he ovat varmasti löytäneet tiensä blogiini (yläkoululaisia kun olivat). Mutta luulenpa, että sisältö ei heitä juurikaan kiinnostanut ja tuskinpa enää minua seuraavatkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun löysit tiesi tänne! Kommentit ovat blogin suola, jätä toki merkki käynnistäsi!