Toiveissa on siis joskus saada pojalle sisaruksia ja tällä hetkellä tuo ajatus herättää monenlaisia tunteita. Tavallaan sitä nyt jo hieman kaipaa sitä ihan pikkuista vauvaa ja toisaalta odottaa pojan kasvua. Uusien asioiden oppimista, kasvun seuraamista ja aikaa, jolloin poika juoksentelee ja touhuilee.
Toisaalta sitä toivoisi tämän hetken kestävän kauan. Nyt saan antaa pojalle jakamattoman huomion. Tulevat sisarukset eivät sitä tule samalla tavalla saamaan ja poikakin sen tulee menettämään. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän lapset joutuvat jakamaan vanhemmilta saamaansa aikaa.
Toiveissa on saada vielä kaksi lasta ja mielellään suhteellisen pienellä ikäerolla. Töihin kuitenkin ajattelin välissä mennä, pojan ollessa reilun vuoden ensi elokuussa. Vaikka välillä onkin väsynyt ja virtaa toivoisi olevan enemmän, en vaihtaisi näitä hetkiä. Nämä ovat ainutlaatuisia ja korvaamattomia. Elokuukin tulee luultavasti todella nopeasti ja silloin varmasti koetaan melkoisia tunnekuohuja kun poika menee hoitoon ja itse töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun löysit tiesi tänne! Kommentit ovat blogin suola, jätä toki merkki käynnistäsi!