Taaperon ystäväkirja

Ihanaa ystävänpäivää!

Aamupalan jälkeen mentiin pojan kanssa ulos tekemään lumiukkoa, pojan ensimmäistä. Pojan nukahdettua äidillä on hyvää aikaa viimeistellä postaus ja lisätä tekstiin aamuiset kuvat. Snow like you -blogista bongasin hauskan idean taaperon ystäväkirjasta, ja mikä sopisikaan paremmin ystävänpäivän julkaisuksi. Alkuperäiseen taaperon ystävänkirjaan kuului muiden haastaminen, mutta en suoranaisesti haasta ketään. Ilahdun kyllä, jos joku muukin ideasta innostuu ja vielä vaikka linkkaa oman postauksensa kommenttiboksiin. Hieman muokkailin kysymyksen asettelua, suluissa taaperolle esitetyt kysymykset.

Nimi (oikea tai nimi, jolla esiinnyt blogissa ja blogin nimi): (Nimi)
Joonatan. Mä oon Joonatan*sukunimi ja kolmas nimi*, mä osaan sanoa. Ei mennä Olian luokse.

Ikäsi? (Kuinka vanha olet?) 
Kaksi.

Parasta just nyt?
Punanen. (Tarkoittanee viinirypäleitä, joita söi samaan aikaan.)

Lempiruoka? 
Makalooni.

Lempijuoma? 
Piimä ja maito.

Suosikkileikkini?
Mä leikistä tykkään tlakolista (traktorista).

Harrastukset? (Mitä sä tykkäät tehdä?) 
Öö. Piiltää. (Varsinaisia harrastuksia ei meidän taaperolla vielä ole, eikä varmasti ymmärrä mitä harrastus tarkoittaa.)

Idolini? (Kuka on kaikista paras?) 
Olivel. Ejias.

Valitse parempi vaihtoehto.  
potta/vaippa vaippa
auto/juna juna
kukkakaali/parsakaali *harteiden kohautus*
lämmin/viileä(lämmin/kylmä) kylmä 
oma sänky/äidin kainalo mamman sänky (Mistäköhän tämä tuli, ei ole tainnut koskaan olla mamman sängyssä ;))

Vaikka meidän poika onkin melkoinen papupata, tässä yllättäen vastaukset pysyivät hyvin lyhkäisinä, eikä juttu eksynyt mihinkään. Tällaisia voisi kyllä tehdä aina silloin tällöin, jotenkin sitä oppii uusia juttuja omasta lapsestaan. Oli mielenkiintoista seurata pojan reaktioita ja käyttäytymistä "haastattelutilanteessa".

Meidän 2,5-vuotias

Ajattelin pitkästä aikaa omistaa postauksen meidän pienelle miehelle, jospa teitä kiinnostaa millainen meidän 2,5-vuotias on.

Omasta mielestään hän on iso poika. Ei vauva, ei pikkupoika vaan iso poika. Sen saa kuulla lähes tulkoon päivittäin. Ja onhan hän jo melkoinen tietoineen ja taitoineen. Silti aina äidin ja isin pikkupoika. 

Puhetta tulee valtavasti! Pitkiä lauseita, pitkiä tarinoita, hänen kanssaan voi keskustella. Välillä jutut ovat puuta heinää ja välillä jutun juju katoaa. Mutta se ei estä puhetulvaa. Radiosta tai muualta kuultua on kiva toistaa, ja pitkään saikin kuulla Suomipop-toistoa. Huippukivaa oli kun radiosta toistettiin huippukivapistefi. Onneksi jäi osoitteeseen eikä mainoksen sisältöön. 

Osataan kertoa kuinka vanha on ja näyttää sen myös sormin. Tietää äidin nimen ja isin nimen. Oma nimikin osataan kokonaisuudessaan. Tällä viikolla yllätettiin äiti tunnistamalla oman nimen ensimmäinen kirjain. Nyt sitä onkin bongailtu eri paikoista. Kello on hurjan mielenkiintoinen ja päivän aikana kysytäänkin moneen kertaan mitä kello on. 

Lukumäärästä alkaa olla jonkinlaista haisua, tällä hetkellä osataan laskea kolmeen, kun lasketaan jotain tavaroita tms. Numeroita luetellaan kyllä enemmänkin, mutta äidin näkökulmasta tuo kolme on ymmärrettävä lukumäärä. 

Hyppiminen ja pomppiminen on hurjan hauskaa! Taitoja esitellään mielellään. Isille tykätään antaa jätti-isoja haleja, äiti saa pusuja ja nenäpusuja. Kainalossa on hyvä olla, ja äiti on kiva napata kainaloon kun heräilee päiväunilta. 

Pääsääntöisesti ollaan ilman vaippaa, mutta pissahätä ilmaistaan harvoin. Housuun se tulee ellei aikuinen pyydä pissalle. Unilla ollaan aina vaipan kanssa. Housut ja haalarit osataan pukea itse, mutta varsinkin äidin kanssa tähän liittyy melkoinen kiukuttelu. 

Kun oikein innostutaan voidaan huudella "Kitarasoolo!" ja soitella jotain ilmakitaran tapaista. 

Luonteeltaan meidän 2,5-vuotias on ujonlainen, mutta tuttujen kamujen kanssa melkoinen menijä. Kiukutella kyllä osataan, mutta kovasti halutaan auttaa eri askareissa. 

Kuten kuvista voi arvata, tällä viikolla kokeiltiin ensimmäistä kertaa hiihtamistä. Seuraavana päivänä tuo lumi olikin sitten sulanut pois. Hienosti sitä jaksettiin hiihtää, äidillä ei hermoja juurikaan ole kyseisen lajin kohdalla. 

Ä-ä-ä-änkytys

Hieman ennen kesälomaa meillä alettiin änkyttämään. Änkytystä kesti muutaman viikon ja se alkoi ihan yhtäkkiä. Poika puhui aiemmin melko hyvin, nyt osa tutuistakin sanoista alkoi tulla änkyttäen. Puheen kehitys on mennyt huimaa vauhtia eteenpäin, kovasti ajattelen että ajatus puheesta taisi mennä nopeammin kuin itse puhe. Tuntui kuitenkin hassulta. Ja pieni ajatus jossain mielenperukoilla ihan oikeasta änkytyksestä.

Mietitytti myös miten loma vaikuttaa änkytykseen, päiväkodissa kun opitaan hirmuisesti vertaisilta. Ja tämä rutiini muuttuu, vaikka lomalla toki varmasti nähdään muita kavereita. Änkytyksestä kun on niin hirmuisen helppoa tulla kiusatuksi. Nyt kuitenkin änkytys on jäänyt. Joitain sanoja tulee takellellen, mutta se nyt on täysin normaalia. Äidinkin huoli on hälventynyt.

Onko teillä kokemusta änkytysjaksosta?

Muutenkin tuo poika saa äidin hiukset huolesta harmaiksi. Lauantaina kaatui pihalla juoksennellessaan ja nyt on otsassa sininen kuhmu. Samaisena iltapäivänä alkoi ontumaan ja nilkuttamaan toista jalkaansa, muutaman kerran jalka petti alta. Päivän mittaan jalka sai voimansa takaisin ja toimii nyt ihan normaalisti (taisi hyppelyssä jotenkin hetkellisesti vinksahtaa) ja mustelma ja kuhmukin ajallansa lähtevät pois.

Uhmakas nuori mies

Meidän nuoresta miehestä on alkanut paljastua uhmakkaita piirteitä. Tiedä sitten luokitellaanko sitä virallisesti uhmaiäksi vai miksi. Miten se uhma sitten näkyy? 

Sylkeminen. Ja sylkemistä edeltää jokin kielto. Eli kun kielletään poikaa tekemästä jotain, hän saattaa mielenosoituksellisesti sylkeä. Ja kun kielletään sylkemästä, syljetään tietysti uudestaan, tällä kertaa merkityksellisen katseen ja hymyn kera.
 

Tavaroiden heittäminen ja tavaroilla hakkaaminen. Joka paikkaa pitää hakata sillä mitä käteen sattuu osumaan. Tavaroita myös heitellään (meidän poika on kyllä taitava heittämään palloa :)). Ja kiellettäessä osoitetaan mieltä. 

Sormen tunkeminen nenään. Mistä lie tämäkin tullut. Jälleen kerran, kiellettäessä sitä sormea vasta tungetaankin nenään, hörönaurun tai virneen kera. Sitä sormea on tungettu sinne nenään niin menestyksekkäästi, että vähäsen on verta saatu mukaan.
 

Nämä ovat asioita, jotka saavat uhman näkyviin. Yleisesti kiellettäessä siitä innostutaan ja kokeillaan rajoja. Ja kun rajat on saavutettu muututaan löysäksi makaroniksi ja järjestetään itkupotkuraivarit. 

Elämä on rankkaa.

Milloin teillä on näkynyt ensimmäiset merkit uhmasta?

Platray-testaus kera alennuskoodin

Yhteistyössä Oy MaxPlay Ab/Playtray Finland ja KidSpot.

Meidän poitsu on nyt siinä iässä, että pikkuhiljaa harjoitellaan syömään itse. Välillä se sujuu hyvin ja välillä vähemmän hyvin. Ja se näkyy myös keittiössä ja keittiön pöydässä. Jo tovin olen harkinnut jonkinlaisen tarjottimen tai vastaavan suojan hankkimista. Vaikka meidän keittiön pöytää ei nyt varsinaisesti tarvitse suojella lialta, mutta olisihan se ihan kiva, ettei sitä ihan kokonaan tarvitsisi tyhjentää kun ruokaa menee mihin sattuu.

Kun minulle tarjoutui KidSpotin kautta tilaisuus päästä testaamaan Playtrayta, en kauaa jahkaillut. Playtrayn värivalikoimasta löytyy neljä väriä, valkoinen, musta, punainen ja läpinäkyvä. Jahkailin tovin valintani suhteen, kärkitaistossa mukana olivat valkoinen ja läpinäkyvä. Tripp Trapp meiltä löytyy valkoisena, samaten siinä oleva babyset. Päädyin valitsemaan läpinäkyvän Playtrayn, sillä ajattelin kokonaisuuden olevan mahdollisesti liian muovisen näköinen valkoisella Playtrayllä. Mene ja tiedä. Toisaalta esimerkiksi musta olisi tuonut kivaa kontrastia, mutta musta ei vaan ole meidän juttu.

"Playtray sopii ruokailuun, leikkiin, piirtämiseen, askarteluun! Tarjotin helpottaa sekä lapsen että vanhemman elämää. Tarjotin sopii erinomaisesti sormiruokailijalle koska ruoka pysyy tarjottimella eikä vanhempien tarvitse jatkuvasti poimia ruoantähteitä lattialta. Sen reunat estävät myös juoman valumista lattialle, matto ja parketti kiittää! Muovinen tarjotin on helppo ja nopea irrottaa ja pyyhkäistä puhtaaksi rätillä tai huuhtaista lavuaarissa. 
 
Playtray on helppo asentaa Stokke Tripp Trapp-tuoliin koska se liukuu helposti paikalleen eikä siis vaadi ruuvaamista eikä Tripp Trapp-tuoliin jää jälkiä käytöstä. Playtraytä on saatavana neljässä värissä; läpinäkyvä, musta, valkoinen ja punainen.
 

Playtray on kestävä ja turvallinen käyttää. Tarjotin on kuitenkin muovia, joten naarmuuntuminen on täysin normaalia. Kun Playtray on asennettu Stokke Tripp Trapp -tuoliin, lapsi ei ylety potkimaan ruokapöytää jaloillaan eikä siten saa kallistettua tuolia taaksepäin. Playtrayn pehmeä ja pyöreä muotoilu helpottaa asentamista ja puhdistamista. Playtrayn muovipinta on helppo pyyhkiä puhtaaksi ja sen pinta kestää hyvin esimerkiksi lusikoista ja haarukoista tulevia jälkiä. Tarjottimessa on myös korkeampi reunus, joka estää nesteen valumisen lattialle, kun lapsi kaataa esimerkiksi maitolasin."

 

 

Playtray saapui postiin tehokkaasti pakatussa pahvilaatikossa. Ei tyhjää tilaa tai muuta turhaa pakkauksessa. Mukana oli Playtray, ohjekirjanen ja "kiristysnauha".

 

Kiinnittäminen oli helppoa eikä siihen oikeastaan ohjeita tarvinnut. Tosin ohjekirjassa ei ollut suomenkielistä ohjetta tai asennuskuvaa. Kuvaa jäin kaipailemaan asennettuani Playtrayn, sillä babysetin ja Playtrayn väliin jäi omituinen kolo. Kuvasta olisin halunnut katsoa kuuluuko tällaista jäädä vai ei. Mutta kyllä se niin hyvin istui tuolin takaosasta, ettei sitä paremmin voisi saada.

Meidän ei-niin-esteettisessä keittiössä oli hieman haastavaa saada kokonaiskuvaa TrippTrappista ja Playtraysta, varsinkin yhden taaperon hyöriessä mukana. Arvatkaapa mikä tämän hetken paras leikki?

Kiristysnauhalla Playtrayn saa kiinnitettyä tuoliin, ehkäpä näin? Meillä kyllä nauha lähti pois ensimmäisen syömisen jälkeen. Tuosta tuolin ja Playtrayn välisestä kolosta tippui ruokaa niin paljon, että en joka kerta jaksa siivoamista varten irrottaa hihnaa. Toisaalta tuon ensimmäisen kerran jälkeen en ole Playtrayta tuolista irroittanut.

Kuten näkyy, syöminen on meillä sottaavaa puuhaa. Playtrayn reunat estävät ruokaa putoamasta lattialle ja siivottavaa on pienemmällä alueella. Playtrayn puhdistaminen on helppoa. Ollaan joko pyyhitty kostella rätillä tai siivousliinoilla. Värjääviä ruokia ei toistaiseksi olla syöty, mutta niistä voi Playtrayhin jäädä värjäytymiä.

Ikävä kyllä sotkulta Playtraykään ei pelasta. Kuten tänä aamuna taaperon viskoessa mustikkapuuroa ympäriinsä heiluttaessaan lusikkaa. Äitiyden ilot :)

Kiinnostuitko Playtraysta? Playtray.fi tarjoaa lukijoilleni 15% alennusta Playtray-tarjottimesta 11.-14.8.2014 koodilla ROUVAY (huom. isoilla kirjaimilla).

1

Vuosi sitten tiistaina olimme miehen kanssa kiertelemässä Bauhausissa ja katselemassa erilaisten pintamateriaalien hintoja. Appivanhemmat saatuivat olemaan siellä samaan aikaan. Raskausviikkoa oli tuolloin 40+5. Vauvalla ei tuntunut olevan minkäänlainen kiire masun ulkopuolelle.

Autoon istuessani kuitenkin jotain tapahtui. Jotain lirahti. Hain varoiksi pyyhkeen takaluukusta penkin suojaksi. Matkalla takaluukulle lirahti lisää. Matkalla kotiin lirahteli silloin tällöin. Kotona vaihdoin hieman vaatetta ja nappasin sairaalakassin mukaan. Oli aika lähteä sairaalaan. 

Makoilin käyrillä jonkun tovin, oli kuulemma hieman kiirettä. Supistuksia ei kuitenkaan tullut, joten minä menin viettämään levollista yötä osastolle ja mies kotiin. Seuraavana aamuna aloitettaisiin käynnistys mikäli mitään ei luonnollisesti tapahtuisi. 

 

Keskiviikkona aloitettiin käynnistys pillereillä. Supistuksia piirtyi monitorille, minä en tuntenut mitään. Mies meni jälleen yöksi kotiin ja minä jäin odottelemaan sairaalaan. 

Torstaina aamulla lääkärin tarkastuksen jälkeen minut passitettiin synnytysosastolle oksitosiinikäynnistykseen. Johan alkoi tapahtua! Kolmen hujakoissa pyysin epiduraalia, nyt kyllä supisti. Kuuden aikoihin olisin kaivannut lisää epiduraalia. Sitä ei herunut, sen sijaan annettiin lupa ponnistaa. 

 

11.7.2013 kello 19.02 syntyi rakas poikamme, strategisilta mitoiltaan 51cm ja 3885g. 

Nyt tuo pieni vauva on yksivuotias, virallisesti taapero. Jotenkin jo niin iso, mutta kuitenkin niin pieni. Hän harjoittelee kävelyä ja itse syömistä. Hän leikkii ja ymmärtää jonkin verran puhetta. Hän innostuu mopoista, tykkää viinirypäleistä ja rakastaa piimää. Strategisilta mitoiltaan 78cm ja 10 980g.