Kyllä arki on ihanaa! Kun se arki sotkeentuu totaalisesti, arvostaa sitä rutiinien tuomaa turvaa ihan uudella tavalla.
Meidän arki heitti vaivihkaa kuperkeikkaa kun perheen pojat olivat kotiseudulla minun vielä ollessa töissä ennen joulua. Kyseisinä kahtena viikkona isi oli päivisin rakentamassa taloa ja poika oli hoidossa mummilla, isomummilla, isomummulla ja mammalla. Päivien rytmi oli lähellä kotirytmiä ja ensimmäinen viikko menikin loistavasti. Toisella viikolla alkoi reagointi näkymään. Poika oli hoidossa kiltisti, mutta iltaisin kiukutteli isille. Äitikin sain näitä kiukkuja todistaa Facetime-puheluiden myötä.
Kun sitten oltiin koko perhe yhdessä, näkyi erilaisen arjen jäljet edelleen hyvin voimakkaasti. Kun poikaa laittoi sänkyyn alkoi hysteerinen huuto, jo nukkumisen mainitseminen saattoi laukaista reaktion. Piti saada olla vieressä. Käytännössä muualle nukahtaminen oli mahdotonta. Ja mielellämme tätä läheisyyttä pojalle annoimme, koska ajattelimme pojan kokevan jonkinlaista turvattomuutta. Väliaikaisesti toki vain. Hiljalleen myös omaan sänkyyn nukahtaminen saatiin onnistumaan, tosin silittämällä poika uneen. Aikaisemmin on riittänyt, että vie omaan sänkyyn ja jätti sinne. Öisin tuli heräilyjä. Päiväunet kutistuivat noin tunnin mittaisiksi, joka oli selvästi liian vähän.
Nyt ollaan edistytty siihen pisteeseen, että omaan sänkyyn nukahtaminen onnistuu kun hetken pitää kättä päällä ja tämän jälkeen seisoo sängyn vieressä. Päiväunet ovat päiväkodissa olleet nyt kaksi päivää normaalin pituiset.
On ollut haastavaa, voin kertoa. Jos olisin tämän etukäteen tiennyt, olisin varmasti keksinyt jotain muuta. Hermot on ollut riekaleina itse kullakin. Eikä oma kolme viikkoa kestänyt flunssa tilannetta helpota, laitetaan hieman sen piikkiin.
Tällä hetkellä ollaan koko perhe puolikuntoisena ja poikaa pitää käydä yöllä tyynnyttelemässä yskänpuuskan jälkeen. Viime yö oli jo melko hyvä, käytiin molemmat kerran peräkkäin ja toinen herääminen tuli vasta 5.55, jonka jälkeen ei sitten enää nukuttukaan.
Päiväkodista saatiin tänään sellaisia terveisiä, että tänään pojan rytmi on ollut normaali. Päiväkotiin jääminen on ymmärrettävästi hieman takkuillut, kuukauden loman jälkeen en palaamisen olettanut olevan ihan samanlaista kuin ennen lomaa.
Arki ja rutiinit ovat ihania, muistetaan se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun löysit tiesi tänne! Kommentit ovat blogin suola, jätä toki merkki käynnistäsi!