Saatiin miehen kanssa lauantaina käydä viilailemassa keittiökauppoja kun isovanhemmat nappasivat meidän auton ja pojan ja lähtivät mökille aikaisemmin. Mökillä olikin serkkupoika jo odottelemassa tädin kanssa, ja pojilla oli leikkiseuraa toisistaan. Kyllä sen huomaa jo kaksivuotiaasta kuinka toinen nauttii leikkiseurasta ja kuinka tärkeitä toiset lapset voivat olla. Meillä poika säännöllisesti puhuu tietyistä lapsista ja päiväkodissakin on ne tietyt lapset joiden kanssa eniten vietetään aikaa. Haikeudella ajattelen sitä, että pian muutamme pois ja nuo hänelle tärkeät ihmiset päiväkodissa jäävät täysin pois hänen elämästään. Kuinka oudolta se mahtaa pojasta tuntua kun ei enää mennäkään leikkimään niiden lapsien kanssa eikä hoitajat ole enää samoja? Tämän päiväkotitaipaleen aikana heistä kaikista on tullut hyvin läheisiä pojalle. Kyllä hän siitä varmasti tokenee, mutta kyllähän tässä omaa sydäntä hieman raastaa ajatella näitä asioita.
Juttu hieman karkasi, tätä tämä tajunnanvirta teettää. Piti kirjoitella mökkiviikonlopusta, mutta eksyttiin jo edessä häämöttävään muuttoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun löysit tiesi tänne! Kommentit ovat blogin suola, jätä toki merkki käynnistäsi!