Heippahei Pori!

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, on Porin vierailumme jo päättymäisillään. Täällä jo pakkaillaan laatikoita ja yritetään myydä ja lahjoittaa ylimääräistä pois. Puolentoista viikon päästä kämppä pitäisi olla suurinpiirtein tyhjä. Ei kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, omaan taloon ei vielä päästä muuttamaan. Luvassa on majailua muiden nurkissa.

Kaksi vuotta on mennyt nopeasti. Ja mielestäni hyvin pärjättiin täällä porilaisten keskellä. Pori ei oikeasti ole paha paikka asua. Täältä löytyy kaikki tarvittava ja kaupunki on sopivan kokoinen. Tänne voisi kuvitella jäävänsä, mikäli kaikki läheiset eivät asuisi samalla alueella. Itsellä kävi aivan loistava tuuri, sillä sain työskennellä samassa paikassa koko ajan.

Porilaisetkaan eivät ole kovin pahoja. Kyllä turkulainen porilaisten kanssa pärjää. Kiekkokansaa on kaupunki täynnä! Jokaisella tuntuu olevan joku Ässien kannatusvaate tai puskuritarra! Kaupoissa tuntuu olevan Ässien kannatustavaraoita ja -tarroja. Alakerran kebulassakin on Suomen lippu ja Ässien lippu rinnakkain.

Nyt kun omalle työpaikalle on jo heitetty haikeat hyvästit, on seuraava vaikea paikka päiväkodin lopettaminen. Poika on saanut aivan upeaa hoitoa ja ihania kavereita. Tuntuu todella omituiselta jättää heidät kaikki taakseen. Äiti varmaan itkee han holtittomasti kun on aika sanoa heipat. Nyt täällä kuumeisesti mietitäänkin sopivaa kiitosta.

Aikansa kutakin, tulevaisuus tuo varmasti lisää hyviä juttuja, ja vaikka nyt tuntuu haikealta, jää jäljelle muistot. Ja tottakai tulevasta ollaan hirmuisen innoissaan!