Mullistuksia

Mistä sitä aloittaisi?

Meidän perheemme lukumäärä kasvoi 5.3. yhdellä kun rakas tyttäremme syntyi. Ainokaisesta tuli isoveli ja äidistä ja isästä vanhemmat kahdelle. Täällä eletään hektistä vauva- ja taaperoarkea, totutellaan uuteen.

Synnyttämään TYKSiin lähdettiin toisten nurkista ja maanantaina kotiuduttiin omaan taloon. Vielä keskeneräiseen, mutta asumiskunnossa olevaan. Muuttolupa rakennustarkastajalta saatiin syntymää edeltävänä torstaina. Aikamoinen kotiutuminen olikin! Isoveli ja isi tulivat meitä hakemaan ja automatkalla poika alkoi valittaa kuumuutta ja kitisemään ihan todenteolla. Kotipihassa mies sai juuri avatuksi auton oven kun poika jo oksensi kauniissa kaaressa. Mies sai onneksi kopattua suurimman osan käsiinsä, ja loput menivät turvaistuimelle ja vaatteille. Auto säästyi. Siinä sitten oltiin uuden vauvan kanssa keskeneräisessä talossa oksentavan taaperon kanssa. Pitkän sylittelyn jälkeen poika nukahti sänkyymme ja ehtikin muutaman minuutin nukkua ennen seuraavaa oksennusta. Jonkinlainen ruokamyrkytys tai vastaava taisi olla, sillä sen verran nopeasti meni tauti ohi.

No mutta kuten ehkä arvatakin saattaa, uusi vauva ja koti antavat paljon ideoita kirjoittamiseen. Toistaiseksi siihen ei vain ole ollut voimia. Nyt hiljalleen tuntuu siltä, että varovasti voisin yrittää kirjoitella ja kuvata. Talossa mikään tila ei ole täysin valmis, mutta siitä huolimatta palan innosta kuvailla kotia ja kirjoitella talosta. Päässä muhii myös postaus tuoreesta isoveljestä ja isoveljeksi tulemisesta. Ja tietenkin ihan tästä meidän uudesta arjesta. Tai en nyt tiesdä voiko tätä arjeksi sanoa. Mies lomailee töistä ja rakentaa taloa. Välillä olkkarissa on saunan lauteet, keittiön kaappitilasta pari kaappia on täynnä työkaluja ja niin edelleen.