Oikeastaan kaikki huoneet ovat vielä jollain tavalla kesken, pikkujuttuja. Sisustuksesta puhumattakaan! Oikeastaan kodinhoitohuone ja lasten huoneet ovat "valmiita", lasten huoneiden sisustaminen on kyllä kesken. Vauva nukkuu meidän kanssa, joten huone on melko tyhjän oloinen ilman sänkyä. Vessoista puuttuu led-listoja ja valaisimia, keittiöstä sokkelit, kaikkea sellaista.
Arki on kuitenkin saanut jonkinlaista rytmiä ja pääsääntöisesti langat tuntuvat pysyvän käsissä. Haasteellisinta on toimia taaperon kanssa, äitiä taidetaan uhmata kaikista eniten. Ja se kyllä saa äidin kihisemään kiukusta, itkemään yhdestä sanasta, vaipumaan epätoivoon ja ties mitä! Mutta sitten on ne hetket kun poika haluaa antaa ison halin tai pyytää viereen nukkumaan.
Nyt kyllä kävi niin hassu sattuma, että pakko kommentoida :) selailin instagramin kuvia ja vastaan tuli sun laittama kuva, missä pieni vauva makoilee lattialla ihanassa turkoosissa jumppiksessa ja vauvakuumepäissäni ajattelin katsoa lähempää. Katoin muitaki kuvia ja kappas, sulla onkin blogi, ni voisin sunnuntaiaamun ratoksi sitä vähän vilkasta. Jossain vaiheessa tuli sellanen hassu olo, että ihan ku kuvien maisemat näyttäis vähän tutulta, mut eihän ne nyt voi olla... Kunnes tajusin, et samassa kunnassa asutaan ja oikeestaan meijän koti on ihan parin sadan metrin päässä teiltä :D lähes päivittäin kävelen koiran kanssa teidän talon ohi ja ihailen sen edistymistä. On tää maailma pieni! t. Toinen luokanope
VastaaPoistaOho, maailma on tosiaan pieni! Ehkäpä joskus törmäämme ihan oikeasti :) Tai ollaankohan törmätty, sillä noin 1,5 vuotta sitten juttelin leikkipuistossa alueella asuvan luokanopen kanssa.
Poista