Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäinen Suomi viettää tänään 99 kertaa juhlapäiväänsä ja ensi vuonna onkin luvassa kolminumeroisiin lukuihin siirtyminen. Historiassa sata vuotta on melko lyhyt aika, mutta meille aika ennen itsenäisyyttä tuntuu kaukaiselta. Omat vanhempani ja isovanhempani ovat sen verran nuoria, että meidän sukupuussa saa mennä melko kauas löytääkseen itsenäisyyden puolesta taistelleen sukulaisen. Omat isovanhempani eivät olleet edes syntyneet toisen maailmansodan aikaan, joten siitäkään ajasta en ole tarinoita juurikaan kuullut.

Meillä ei ole itsenäisyyttä juurikaan juhlittu tai vietetty mitenkään erityisemmin. Kyllähän niitä linnan juhlia ollaan katseltu (minä, mies ei niinkään), mutta tänä vuonna halusin vähän jotain ekstraa. Joulukynttilöiden tilalle vaihtui sinivalkoiset kynttilät ja suunnitelmissa oli tehdä kolmen ruokalajin päivällinen. Päivällinen tavallaan kutistui kahteen ruokalajiin, sillä ruuan jälkeen lähdimme kahvittelemaan pikkuveljeni synttäreitä.

Jokin aika sitten kävin Lidlissä ja bongasin heidän lehtisensä. Ja siellähän oli useampi käyttökelpoinen resepti. Sieltä valmistunee joulupöydän jälkiruoka, ja itsenäisyyspäivän menun alkuruoka ja jälkiruoka olivat myös tuossa lehdessä. Tosin se jälkiruoka jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Alkuruuaksi tein porotartaria paahtoleivällä ja pääruokana oli karjalanpaistia ja perunamuussia. Se toteuttamatta jäänyt jälkiruoka olisi ollut suklaafondant. Pöytään katoin kankaiset lautasliinat ja vähän paremmat astiat. Muutamat kvuat ehdin napata ennen Nellan heräämistä, mutta neidin herättyä kamera sai jäädä.

Illalla haaveilin lasillisesta viiniä linnan juhlien kera, mutta enpä viitsinyt koko pulloa avata. Joten viini sai jäädä pulloon odottamaan seuraavaa kertaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille meille! Ensi vuonna juhlitaan satavuotiasta Suomea, ja se on mahtavaa!