Elämän pieniä iloja

Kyllä sitä vain äitiyslomallakin huomaa kun on viikonloppu. Aamuisin miehen ei tarvitse lähteä töihin, iltaisin voidaan valvoa hieman myöhempään (jos jaksaa) ja itse saa yleensä nautittua esimerkiksi aamupalan paremmin.

 

Viikonloppuisin tulee myös nähtyä kavereita. Vaikkakin omalla kohdalla tilanne onkin varsin mukava, äitiyslomalaisia löytyy useampia, joten viikollakin löytyy seuraa. Lauantaina saatiin kaveripariskunta kylään, joten herkuteltiin hieman juustoilla. Yksi asia, jota kaipasin raskausaikana. Kaikkia ihania juustoja! Tällä kertaa kuitenkin vielä edelleen ilman punaviiniä. 

 

 
Sunnuntaina mies hoiti poikaa sen aikaa, että sain pyöräytetyksi aamupalasämpylöitä. Siitä onkin aikaa kun sämpylöitä olen viimeksi tehnyt! Mies naureskeli, että nämä on juuri sellaisia juttuja, että täytyy ottaa kuva ja laittaa facebookiin tai blogiin ja kertoa kuinka ihanaa elämä on. Noh, sellainen suuntaus nyt on nähtävillä blogimaailmassa ja facebookissa. Eihän elämä koko ajan sellaista ole, mutta itse ainakin haluan pitää blogin yleisasenteen ja  -ilmeen positiivisena. Tavallaan tällainen ihanien asioiden jakaminen sosiaalisessa mediassa on mielestäni tervetullutta. Ei ole niin perisuomalaista. Kunhan se "positiivisuus" ja elämästä nauttiminen on aitoa eikä pröystäilyä.

Oletteko te huomanneet tällaisen ilmiön sosiaalisessa mediassa? Jos ymmärsitte mitä tarkoitin.

Sisustuksesta ja sen puutteesta

Kävimme eräänä iltana kaverin kanssa iltalenkillä ja höpöttelimme niitä näitä sisutuksesta ja siitä miltä haluamme tulevaisuuden kotimme näyttävän. Näiden höpinöiden pohjalta sain idean kirjoittaa niistä asioista, joista tämän hetkisessä kodissamme pidän. Niitä ei muuten ole kovinkaan paljon. Tässä kodissa asumme kuitenkin alle puoli vuotta ja seuraava koti on väliaikainen muutaman vuoden ajan. Sen jälkeen tarkoitus olisi asua unelmiemme kodissa. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tulevaan väliaikaiseen kotiimme muuttavat hyvin pitkälti samat huonekalut, jotka nyt kodissamme ovat. Unelmiemme kotiin sitten hankitaan uusia.

Tämän hetkinen kotimme sijaitsee Turun keskustassa kerrostalon seitsemännessä kerroksessa. Kotimme on kaksi, jossa neliöitä on 57,5. Asuntomme on läpitalon asunto, tämä on yksi asia mistä tykkään. Tykkään myöskin siitä, että olohuoneemme on melko iso, samoin makuuhuone.

Keittiön kello kuuluu suosikkeihini. Mies ei aluksi ainakaan ollut tästä niin kovin innostunut, se kuulemma on niin valtavan kokoinen. Ja onhan se iso, halkaisijaltaan 50 cm. Olen melko hullaantunut Lontooseen, joten kello teksti osui ja upposi.

 

Olohuoneessa pidän valkoisista verhoistamme. Tähän aikaan vuodesta tosin väri voisi olla joku muu, mikä auttaisi auringon paistaessa sisään. Telkkaria ei oikein näe ja lämpöä tulee melkoisesti sisään.

 

Olohuoneen vitriinistä löytyy meidän "paremmat" lasit. Ihanilla astioilla saa aikaan kauniin kattauksen. Vaikka meillä ei niitä harrastetakaan. Mutta rakastan ajatusta kauniista kattauksesta.

Tykkään myös poltella kynttilöitä. Nämä kynttilät ovat erityisen ihanat, sillä valo kulkee läpi koko kynttilän.

Makuuhuoneeseen olen tyytyväisin tässä asunnossa. Seiniltä löytyy tärkeitä kuvia ja kokonaisuus sointuu parhaiten yhteen.

Aiemmin lipaston päältä löytyi ainoastaan limen väriset kynttilät valkoisella alustalla, mutta nyt sinne ovat muuttaneet osa pojan kastelahjoista.

Pinnasänky ja hoitopöytä mahtuivat suhteellisen hyvin makuuhuoneeseemme. Ainostaan sängyn päälle kuuluva liikutettava "aamiastaso" (mikä lie oikealta nimeltään) jouduttiin siirtämään olohuoneen puolelle.

Mietin pitkään tämän postauksen julkaisemista. Kun sain idean, kuulosti se hyvältä ja toimivalta. Toteutus vaiheessa alkoi tökkimään. Niitä kivoja juttuja löytyi melko vähän ja niitä oli t o d e l l a vaikea kuvata. Tai no ei kuvata, mutta saada edes jollain tasolla tyydyttävä kuva. Vieläkään en ole varma teinkö oikean ratkaisun, mutta menkööt. Ihan vain siksi, että idea oli kiva.

Mitä löytyikään paketista?

Mitä teille tulee mieleen kun puhutaan me&i -vaatteista? Itselleni tulee välittömästi mieleen lastenvaatteet. Tällä kertaa meidän me&i -paketista ei löytynytkään pojalle vaatetta, vaan tällä kertaa paketti oli äidille. Tällä äidillä kun on ollut tasan yhdet farkut käytössä, oli aika hankkia toiset. Raskausaikana ei tullut hankittua "after birth" -housuja, sitä kun ei yhtään tiennyt minkä kokoiset ja malliset sopivat jalkaan. Raskautumista odotellessa ei myöskään tullut tehtyä housuhankitoja, jos sitä vaikka raskautuisi. Siinä vaiheessa kun sovin kutsujen päivän, päätin antaa itselleni luvan ostaa housut.

Kovasti olin ajatellut mallistosta kotiuttaa chinot, mutta ne eivät istuneet tähän vartalomalliin eivätkä myöskään tuntuneet omilta jaloissa. Listalle jäivät boyfriend jeansit sekä farkun että viininpunaisen värisinä. Väriä pohdinkin kauan! Kaapista löytyy perusfarkut, joten olisiko tyhmää hankkia lähes samanväriset? Toisaalta onko viininpunainen liian rohkea väri minulle?

Tähän sitten päädyttiin. Uskalsin olla rohkea ja tilata ne viininpunaiset. On muuten kuulemma kauden hittiväri. Mielestäi onnistunut ostos. Loppujen lopuksi tuo viininpunainenkin on helposti yhdisteltävissä monien värien kanssa, yleensä pukeudun melko maanläheisiin sävyihin. On muuten melkoisen haastavaa yrittää saada vaatteista hyvä kuva yksin ollessa! Ei auta kuin ottaa peili käyttöön, eikä silläkään hyviä kuvia tule. Onneksi kameralla saa hyvin tuon oman naaman peittoon, se ei vielä ollut kuvauskunnossa :) Tuo valkoinen paita on muuten myös me&i -mallistosta, ei tosin tämän syksyn.

Eipä poikakaan jäänyt ilman, vaikka en kutsuilta mitään hänelle ostanutkaan. Ihana esittelijä piti naisten päivän kunniaksi kotonaan avoimet ovet. Myynnissä oli vanhoja mallikappaleita hyvillä alennuksilla. Taitaapi minulla olla nyt joku sammakkofiksaatio, sillä niitähän sieltä pojalle kotiutettiin. Body ja housut jäävät vielä odottamaan, ne ovat kokoa 74/80, haalari taas tulee heti käyttöön, se on kokoa 62/68. Tällaisena sadepäivänä tuollainen haalari tuntuu juuri oikealta vaatteelta.

Sisu ja Voima -blogissa on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa haluamasi me&i -pipon tämän kauden mallistosta. Ja pipojahan on kolmea eri kokoa, aina lapsista aikuisiin.

Eräs keskiviikko

 

Aamu alkoi melko aikaisin, sängystä noustiin 7.20. Yleensä ollaan noustu kahdeksan aikoihin. Äiti oli melko väsynyt, takana huonosti nukuttu yö. Unenlaatu oli surkeaa. Pojan viimeinen yösyöttö oli melko vähän aikaa sitten, joten ei jääty sänkyyn tissittelemään.

 

Suunnattiin keittiöön ja tein itselleni aamupalaa. Yleensä aamupala näyttää yhtä köyhältä kuin nyt. Joskus pojan nukkuessa tai miehen ollessa kotona leivälle eksyy enemmänkin vihanneksia. Samalla selaillaan päivän lehti.

Aamupalan jälkeen heitettiin yöpuku pois ja hoidettiin aamutoimet.

Olkkarissa leikitään vähän aikaa leikkimatolla. Pojalla on päivän asuna (pysyi jopa puhtaana koko päivän!) rennot collegepöksyt (Newbie/KappAhl), telttabody (Pikkuset/Ivana Helsinki, äitiyspakkauksesta) ja sukat (h&m). Pojan leikkiessä äiti laittaa pikaisesti vaatteet päälle. Leikin tohinassa alkaa jo hieman väsyttää.

Lähdetään ulos kärrytelemään ja hoitamaan pari asiaa. Poika nukkuu päikkärit vaunuissa. Asutaan seitsemännessä kerroksessa ja hissi on aikamoinen tilaihme. Vaunuista aisa ylös, parkkiin aivan hissin toiseen seinään kiinni (pitää muuten olla juurikin tuo seinä), oma vatsa sisään ja seinän ja vaunujen väliin. Ilman hoitolaukkua mahtuu vaunujen jatkoksi, mutta meillä on laukku lähes aina mukana.

Aamu oli todella kirpeä, talvi tekee tuloaan. Harvoin ollaan näin aikaisin liikenteessä, kello taisi olla yhdeksän paikkeilla.

Tänne matkattiin. Tiistaina sain puhelimeen ilmoituksen, että postissa on paketti noudettavissa. Kärryteltiin sitä hakemaan ja samalla postitin myymäni äitiysvaatteet.

Kotona pääsi hypistelemään saapunutta pakettia. Tavoitteena olisi saada huomiseksi juttua paketin sisällöstä. Tuo pakkaus on mielestäni valloittava. Tykkään tuollaisesta yksinkertaisesta.

Hetki oltiin kotosalla kunnes lähdettiin kaverin kanssa kärryttelemään. Meillä on onnekas tilanne, sillä tänä vuonna on syntynyt vauvoja monelle lähipiirissämme. Ja kaikki poikia! Nyt kääryteltiin nuorimman kanssa, pikkuherra on vasta hieman yli kaksi viikkoa. Lenkin jälkeen käytiin vielä pikaisesti kaupassa.

Kotiin päästyämme ehdimme hetken aikaa touhuilemaan leikkimatolla. Ensimmäistä kertaa poika otti lelun ihan itse käteensä ja maisteli sitä. Taisi olla vielä hieman vahinko, mutta siitä se lähtee. Aiemmin on maisteltu pehmo-Nalle Puhia, kun äiti tai isi on laittanut sen syliin. Taas alkoi uni pikkuisella painamaan.

Mies ilmoitti lähtevänsä töistä hieman ajoissa, joten aloitin ruuan tekemisen. Ne hetket kun poika nukkuu täytyy käyttää hyväksi. Päivän ruokana oli tuorespagettia tomaattikastikkeessa ja lihapullia. Kerrankin lihapullien koostumus oli täydellinen! Yleensä ne ovat aina hajonneet, monilla eri resepteillä kokeiltuna.

Ruuan jälkeen lähdettiin vielä käymään mamman ja papan luona. Siellä poika hienosti näytti kääntymistempun. Ylpeä äiti täällä hei!

Näiden hetkien lisäksi päivään mahtuu monta vaipanvaihtoa ja imetyshetkeä.

Muistoja masumatkalta

Viime aikoina mielessä on pyörinyt masuaika. Katselin kuvia tuolta ajalta ja nyt se tuntuu jo kovin kaukaiselta.

 

 

 

Tammikuussa masu alkoi jo näkymään. Jouluna kerroimme sukulaisille tulevasta perheenlisäyksestä, ensimmäisen ultran jälkeen. Keksimme kaksi hauskaa tapaa kertoa. Askartelin kortin, jonka sisäpuolelle liimattiin ultrakuva. Sanottiin, että lahja ei ehtinyt jouluksi perille, mutta kirjekuoressa on vihje tulevasta. Miehen sisko oli tuolloin myöskin raskaana. Heidän perheelle ostettiin pieni vauvan body. Paketoitiin se ihan normaalisti, mutta paketin sisällä bodyyn oli kiinnitetty pieni pakettikortti, jossa luki serkulleni. Hetken käly oli hämmästyneen näköinen kunnes ymmärsi mistä oli kyse. Saatiin häneltä haleja ja onnitteluja, muut olivat tässä vaiheessa hieman kuutamolla :) Kunnes heillekin selvisi mitä bodyyn oli liitetty.

 

Aluksi ajattelin, että kuvailen masua viikottain. Arvaatte varmaan miten siinä kävi. Ei tosiaan kuvailtu, ei. Keväällä ja kesällä sitten hieman aktivoiduttiin asian suhteen.

Loppuraskaudesta masu jo hankaloittii elämää jonkin verran. Olen siltikin sitä mieltä, että raskauteni oli helppo ja vaivat vähäisiä. Loppuraskaudesta eniten vaivaa aiheutti nukkuminen ja hyvän asennon löytyminen. Eihän sellaista asentoa ollutkaan.

Tässä vaiheessa taisi laskettuun aikaan olla muutama viikko. Kovin innokkaasti odoteltiin pikkumiestä saapuvaksi.

Vihdoin koitti se päivä kun lähdettiin sairaalaan. Tästä kuvasta tosin meni vielä melkoinen tovi ennen pojan syntymää. Kuva on tiistai-illalta ja poika syntyi torstaina kello 19.02. Masu on valtava! Ei se noin valtavalta tuntunut ja näyttänyt omasta kuvakulmasta.

Kuten alussa sanoin, tuntuu kuin masusta olisi kauan aikaa. Jonkin verran synnytyksen jälkeen aloin hieman kaipaamaan vauvamasua. Oli outoa olla ilman sitä ja niitä potkuja. Ja nyt sen on jo tavallaan unohtanut.