Ristiäiset vol. 2

Hiphei, ristiäiset ovat onnellisesti ohi!

Sunnuntaina tyttömme kastettiin ja sai nimekseen Nella. Kummeiksi lupautuivat miehen sisko ja hänen miehensä. Juhlat menivät hyvin, tosin tuntuu että menivät minulta vähän ohi. Kaste meni sujuvasti, äidin silmät kostuivat heti kun pappi aloitti puheensa sillä, kuinka kaunis ja aurinkoinen sää Vapunpäivänä oli. Päivänä, jolloin ristiäiset peruuntuivat melko viime tingassa kun lähdin tytön kanssa TYKSiin. Jo aiemmin tippa nousi linssiin kun muutamat vieraat joutuivat perumaan tulonsa ristiäisaamuna. Tunteet olivat niin pinnassa tuon sairaalareissun takia.

Isommat lapset jaksoivat hienosti kasteen ajan. Tietenkin he juttelivat ja touhusivat niitä näitä, mutta niinhän lapset tekevät. Tulleessaan pappi kysyi isoveljeltä mitä hän toivoisi, ja nämä veljen ajatukset liitettiin yhteiseen rukoukseen. Kuulemma hän toivoi siskolle nimeä ja kivoja yhteisiä leikkejä. Isoveljellä oli myös tärkeä tehtävä, sillä kasteen jälkeen hän sai kuivata siskon tukan. Haluttiin ottaa isoveli myös aktiivisesti kasteeseen mukaan, siltä osin kun se häntä kiinnostaisi. 

Kastemekkona toimi sama mekko, jossa esikoisemme kastettiin. Tuon mekon on isoäitini ommellut hääpukuni helmasta. Isoäitini on siihen myös kirjaillut esikoisen nimen. 

Tyttöämme muistettiin monilla ihanilla lahjoilla! Kummeilta toivoimme kummilusikkaa, sen lisäksi tyttö sai ison kasan vaatteita, sienituolin, rasiat ensimmäiselle hampaalle ja hiuskiehkuralle, söpöt kamman ja harjan, säästöpossun (joka ei ole possu), valokuva-albumin sekä ihanan kirjainvalon. 

Kiitos kaikille läheisille!

Kesälaitumelle

Pääsin (tietääkseni) elämäni ensimmäistä kertaa katsomaan lehmien laskemista kesälaitumelle. Paikallinen MLL tuntuu todella aktiiviselta ja järjestää kivoja perhetapahtumia. Nyt oli vuorossa lehmien laitumellelasku.

Kuulin tapahtumasta jo viime vuonna, mutta tuolloin emme paikalle päässeet. Nyt halusin viedä pojan lehmiä katsomaan. Mukaan napattiin kummipoika vanhempineen. Itse tapahtuma sisälsi paljon muutakin, lehmien lisäksi pojat ihmettelivät koneita, ajelivat polkutraktoreilla, herkuttelivat makkaroilla ja kokeilivat lypsämistä. 

On todella upeaa, että tällaisia tapahtumia järjestetään ja joku tilallinen päästää laitumellelaskua seuraamaan. Ei ole itsestäänselvää, että lapset näkevät eläimiä näinkin läheltä. Pojat kyllä tuntuivat olevan enemmän innoissaan niistä kymmenistä autoista, joita pihalla oli parkissa. Tosin siinä vaiheessa kun lehmät päästettiin ulos, olivat pojat (ja me aikuisetkin) melkoisen tohkeissaan. Lehmistä puhumattakaan! Voi sitä mylvintää ja kirmailua! Kuvista ei kyllä välitä lehmien innostuneisuus. 

Oletteko te päässet seuraamaan laitumellelaskua?

Syötävän suloista

Meidän pikkuisessa kunnassa on neuvolan tapana järkätä samoihin aikoihin synnyttäneet kerran yhteen ja sen jälkeen ryhmä voi halutessaan jatkaa tapailua. Aivan älyttömän hyvä juttu! Meidän porukka on nyt tavannut kahdesti tuon neuvolatapaamisen jälkeen, ja eilen minä sain toimia emäntänä. Ollaan sovittu nyyttäreistä, jolloin emännöiminen ei käy kellekään turhan työlääksi.

Tein tarjolle söpöjä vaahtokarkkitikkareita, ovat myös äärettömän helppoja! Näitä tehtiin pojan kanssa niihin pitämättä jääneisiin ristiäisiinkin. Näiden kanssa on helppo toteuttaa jotain teemaväriäkin. Näissä käytin kaapista löytyneitä värejä, mutta pillit, koristeet ja vaahtokarkit voi valita haluamassaan värissä. Käytin tikkareita valkosuklaata, mutta senkin voi vaihtaa. Ja jos oikein haluaa hifistellä, niin siitä vain värjäämään vielä suklaakin! 

Mutta lyhykäisyydessään työnnä vaahtokarkit tikkuihin, kasta sulatettuun suklaaseen ja dippaa strösseleihin. Sitten vain johonkin purkkiin esimerkiksi riisiä pohjalle ja tikit pystyyn. Laita pussi päälle, jos ovat kauan huoneilmassa. Itsellä riisi loppui hieman kesken, eivät tikut pysyneet ihan niinkuin ajattelin. 

Lapsettomien lauantai

Tiesittekö, että tänään vietetään tahattomasti lapsettomien lauantaita? Päivä on omistettu niille, jotka ovat kokeneet lapsettomuutta. Me olemme onnekkaita, sillä me emme ole kärsineet lapsettomuudesta, mutta myös meidän lähipiiristä löytyy niitä, joilla matka vanhemmuuteen on ollut pitkä.

Joka viides kohtaa tahatonta lapsettomuutta elämässään. Eli 20 %. Kuvittele vaikkapa itsensä ja neljä hyvää ystävääsi. Yksi teistä kokee tilastojen valossa tahatonta lapsettomuutta. Tänä vuonna teemana onkin #yksiviidestä. 

Tsemppiä kaikille tahattomasti lapsettomille ja ollaanhan me muut tukena!

Ps. Täältä löytyy lisää Lapsettomien lauantaista ja mm. päivän eri tapahtumista. 

Ja nimeksi tuli...

 

Eikös olekin juuri se otsikko, jota blogeissa käytetään ristiäisten jälkeen? Ovelasti jätetään se oleellisin pois, mutta kaikki kuitenkin tietävät mistä on kyse. No tämä voisi olla sellainen postaus, vaan ei ole. Sunnuntaina 1.5. meillä oli koti siivottu, kupit ja lautaset esillä ja äitikin inhimillisen näköinen tukka laitettuna ja ripsarit silmissä. Vajaa pari tuntia juhlien alkuun. Itse juhlakalu heräili pitkiltä uniltaan kiukkuisena, erilaisella itkulla. Pikainen kylvetys, jottei ihan haistaisi maidolle. Kylvyn jälkeen maitoa nälkäiselle. Vaan tyttöpä ei syönyt ja jatkoi itkuaan. Tuntui hieman lämpöiseltä. Mittariin piirtyi lämpöä 38,5 astetta. Joten reippaasti vaatteet päälle ja auton suunnaksi TYKS. Pojat jäivät kotiin ja mies soitteli papille ja vieraille. 

Me suunnattiin tytön kanssa päivystykseen lasten ja nuorten puolelle, jossa meidät otettiin suoraan tutkittavaksi. Diagnoosi jäi avoimeksi, mutta osastolle jäädään. Pieni sai heti supon ja lääkäri laittoi kanyylin päähän. Verikokeet ja virtsanäyte suoraan rakosta, sillä vaippa oli märkä. Vielä pissapussi, koska saatu näyte oli niin pieni. Päivystyksestä siirryttiin lasten ja nuorten infektio-osastolle odottamaan näytteiden tuloksia. Tytölle tipasta nestettä ja antibioottia. Alustavat tulokset eivät kertoneet mitään, piti odottaa vielä jokunen tunti. Noin vuorokausi odoteltiin, kunnes saatiin tulokset ja aloitettua täsmähoito. Antibiootti vaihdettiin toiseen, mutta onneksi tyttö oli jo oma itsensä, toinenkin oli ainakin jotain jo tehnyt. Enää tyttö ei itkenyt kipua käsiteltäessä eikä lämpöäkään enää ollut. Kolme vuorokautta vietettiin ammattilaisten hellässä huomassa, nyt kotona vielä jatketaan antibioottikuuria. 

Eihän sairaalassa kivaa ole, mutta täytyy sanoa, että kyllä olivat hoitajat ja muu henkilökunta aivan mahtavaa porukkaa. Eihän meidän tyttö oikein mistään vielä mitään ymmärrä, mutta onhan se kiva kun lapset huomioidaan antamalla vapun kunniaksi ilmapallo (isi sai viedä veljellekin kotiin), lelupäivänä sai pehmonallen ja sairaalaklovnitkin kävivät heittelemässä värikkäitä huiveja ja lauleskelivat tytölle. 

Sairaalaoloaika vietettiin erityksissä, tyttö oli koko ajan omassa huoneessaan. Huoneeseen kuljettiin kahden oven läpi, jotka eivät saaneet olla samanaikaisesti auki. Ovien välissä käytettiin käsidesiä mennentullen. Itse olin koko ajan tytön kanssa sairaalassa, välillä juoksin vain lähistöltä hakemaan itselle ruokaa. Tyttö kun on rintaruokinnalla, oli selvää että minä olen sairaalassa eikä isä. 

No se nimi jäi antamatta, uusi päivä on jo kalenterissa. Osa vieraista tuli viihdyttämään perheen miehiä ja syömään ristiäisiin varattuja ruokia. Aina ei mene suunnitelmien mukaan. Pääasia on, että tyttö on kunnossa.