Joulunjälkeinen sisustustyhjiö

Nyt kun koti on riisuttu kaikesta jouluisesta, näyttää se jotenkin oudolta. Laitoin joulua kotiin innoissani ja idea tuntui olevan liikaakin siinä ajassa toteutettavaksi. Ja nyt pää lyö tyhjää. Varsinkin kuusen paikka on kovin tyhjä. Siihen täytynee hankkia jokin suuri viherkasvi tai jalkalamppu. Luultavasti viherkasvi. Sohvatyynyiksi kaipaisin jotain talvista, valkoista ja pehmeää, ehkäpä jotain karvaistakin. Ja joku kutsuva viltti. Vielä vähän talven taikaa, ennen kuin kevät pääsee valloilleen.

Tytön huoneen suhteen on jo joitakin ideoita. Jahka hoitopöydän saa sieltä pois. Tyttö sai joululahjaksi kummeiltaan aivan ihanan taulun, sille täytyy tehdä paikka. Joten ehkäpä kaksi tauluhyllyä allekkain. Haaveilen myös tiipiistä, se sopisi täydellisesti tytön huoneeseen.

Vähän aikaa sitten näin ihanan toteutuksen vanhoista ikkunanpokista, sellaisestakin haaveilen. Mutta en tiedä mihin sen laittaisin. Mutta se sopisi täydellisesti tuomaan vähän särmää kotiimme.

Kellon kaivoin kaapin pohjalta, nyt sille on löytynyt paikka. Juuri siitä, missä sähköjohdot menevät. Mutta sen ehkäpä saa siihen, kunhan se laitetaan tarpeeksi korkealle, jolloin johdot menevät syvemmällä. Kellon halkaisija on kuitenkin 50cm, joten ei sitä liian korkealle tarvitse laittaakaan. Katsotaan kuinka käy.

Yksi huone on vielä aivan alkutekijöissään, sinne pitäisi ehdottomasti saada kattovalaisin! Mutta täydellistä ei ole vielä löytynyt. En oikein tiedä mitä haluan, ja miehellä taas on itse polttimon suhteen hyvinkin tiukat kriteerit. Jotka rajaavat hyvinkin tehokkaasti kivoja vaihtoehtoja pois.

Jonkin senkki tai vastaava tarvitaan alakertaan täyttämään tyhjää tilaa. Jokin kapea. Mutta tästäkään ei ole hajuakaan.

Kaikista eniten kaipaan kuitenkin sisustussponsoria. Tämä on nimittäin loputon suo. Että jos joku upporikas haluaa luopua osastaan, jotta yksi sisustusvimmainen voi toteuttaa itseään, niin ilmianna toki itsesi. Ihan rohkeasti.

Jäätaidetta

Lumi ja pakkanen tulivat meidänkin oven taakse ja niiden myötä myös jääkoristeet. Innostuin naapurin upeista hyasinttijäistä, mutta meilläpä ei enää ollut kukkivia hyasintteja. Joten havuinnoistuksissani maitopurkkiin päätyi veden kaveriksi pieni männynoksa. Pari päivää myöhemmin tein vielä toisen, johon päätyi Porin työpaikalla maalattu ja glitteröity käpy. Koska käpy nousi koko ajan pintaan, virittelin tavallisen kuusenkävyn painamaan sitä. Kun vesi oli jäämurskaista, nappasin tavallisen kävyn pois. Instagramin seurailija vinkkasi, että kannattaa käyttää keitettyä vettä, jolloin jäätyessään vedestä tulee kirkasta jäätä. Vähäsen kävystä irtosi väriä veteen, mutta haitanneeko tuo.

Noh, nythän täällä ollaan reilusti plussalla, ja lyhdyistä on havut ja käpy jäljellä. Seuraavilla pakkasilla lupasin tehdä pojan kanssa värikkäitä jääkoristeita. Oli muuten murtunut poika tänään kun eilen tehty lumiukko oli aamulla sulanut. Nyt vain odotellaan seuraavia pakkasia, jotta päästään tekemään lisää jäätaidetta.

Yhtenä iltana

Mies käväisi Porissa tekemässä yhden työvuoron, joka tarkoitti sitä että vietettiin lasten kanssa lauantai keskenämme. Vaikka onkin tylsää kun mies on illan poissa, niin tavallaan on mukavaa viettää ihan omaa aikaa lasten nukahdettua. Voi tehdä ihan sitä mitä itse lystää ja katsoa telkkarista mitä haluaa.

Tällä kertaa laitoin saunan lämpeämään ja lämpenemistä odotellessa nautin kynttilöistä ja superhuipusta Elossa 24h -sarjasta. Yleensä en ole kovinkaan kummoinen löylyttelijä, mutta ajatus saunomisesta ihan rauhassa oli hyvin houkutteleva. Pääsääntöisesti käydään saunassa koko perheen kera, eikä siinä nyt niistä löylyistä juurikaan nautita.

Ajattelin katsoa saunan jälkeen vielä yhden jakson sairaalahömppää Holby Cityn muodossa, mutta järki voitti ja menin nukkumaan. Kello huiteli ties mitä, ja nuo meidän lapsukaiset ovat todella aamuvirkkuja.

Hei hei joulukuu, tervetuloa tammikuu!

Vuoden luetuimmat postaukset jo julkaisinkin, mutta palataan vielä hetkeksi joulukuuhun. Joulukuuta voisi kuvata sanalla jouluinnostus. Ensimmäistä kertaa pääsin laittamaan joulua taloomme ja olin enemmän kuin innoissani. Poikkeuksellisen paljon diy-juttuja, teemalla superhelppo. Postauksia tuli julkaistua yhteensä 11. 

Kolmanneksi luetuimmaksi nousi Hyvää itsenäisyyspäivää! Meillä ei juurikaan ole itsenäisyyspäivää ole juhlittu, mutta halusin pikkuisen panostaa ruokailuun. Ja kyllä ajattelin itsenäisyyspäivää hieman juhlistaa. 

Toiseksi luetuin teksti oli Superhelpot kynttilänkoristeet. Havut olivat ehdottomasti tämän joulun juttu! Ja veikkaan, että ne näkyvät meidän kodissa ensi joulunakin. Niin helppoa ja superkaunista! 

Luetuimmaksi nousi Meidän koti jouluasussaan. Jouluasun ehdoton ykkönen oli kuusi. Kynttilöitä poltettiin paljon (ja se saa kyllä vielä jatkua) ja kukatkin toivat jouluntuntua kotiin. Mutta voisihan se vieläkin enemmän näkyä. En kuitenkaan ole mikään yltäkylläisyyden ystävä, joten hillitysti joulu meillä jatkossakin näkyy. Vielä koristelut ovat paikoillaan, ainoastaan kukat yksitellen häipyvät kuvasta. Nuutinpäivänä sitten viimeistään riisutaan joulu pois, mutta vielä ei ole kiire. 

Kiitos 2016, tervetuloa 2017

2016 oli aivan erityinen vuosi. Sen ehdottomat kohokohdat ovat tyttären syntymä ja muutto omaan taloon, jota on hartaudella rakennettu.

Vuoteen sisältyi paljon riittämättömyyden tunnetta, oman jaksamisen epäröintiä, huolta pienemmän lapsen terveydestä, väsymystä ja ties mitä. 

Rakkaita vanhoja ystäviä, kasa uusia mahtavia ystäviä. Liian vähän yhteistä aikaa miehen kanssa, ihania hetkiä perheenä. 

Vuosi 2017, mitäköhän se tuo tullessaan? Lupauksia en ole harrastanut, mutta joitakin toiveita ja tavoitteita olen keksinyt. Toivon löytäväni työpaikan, vakituinen olisi tietenkin jotain aivan uskomatonta, peräti niin uskomatonta etten oikein usko sen mahdollisuuksiin. Mutta mahdollisimman pitkä sijaisuus olisi loistava. Tavoittelen myös parempaa oloa itselleni. On aika kaivaa minä esiin täältä äitiyden seasta. Kunhan vain pysyisin tavoitteessani.

Vuoden 2016 luetuimmat postaukset kuvastavat myös hyvin vuoden eri tapahtumia. Kolmanneksi luetuimmaksi postaukseksi nousi Unelmien koti: betonitaso osa 1. Enkä yhtään ihmettele. Betonitaost ovat olleet jonkin aikaa pinnalla, mutta itsekään en niistä kovinkaan kattavia postauksia löytänyt kun tasoja mietittiin.

Toiseksi luetuin oli Unelmien koti: Tarjouksia, tarjouksia, joka on kirjoitettu peräti vuonna 2014. Täytyy myöntää, että tässä kohdin hieman epäilyttää analyticsin toiminta. Mutta niin se sanoo. Muut talonrakentajat sitä lienevät ainakin klikkailleet.

Luetuimmaksi nousi Kun äidin sydän särkyi. Kirjoitus ja asia, joka saa kyyneleet edelleenkin nousemaan silmäkulmiin, vaikka tilanne on ollut täysin toinen jo kauan. Nyt jo kysellään, koska pääsee päiväkotiin.

Kiitos teille vuodesta 2016! Toivottavasti jatkatte mukanani vielä vuonna 2017.