Lomakuvia

Kansainvälisillä markkinoilla Turussa.

Naantalissa.

Mökillä.

Venereissulla Isokarin majakalle.

 

Vielä on vähän lomaa jäljellä ennen paluuta arkeen. Mahtavia hetkiä takana, arki hieman jännittää. Aamut ollaan hoidettu miehen kanssa vuorotellen ja lapsenhoitoa vuoroteltu. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan. Jos kaikki menee kuten pitää, ei arkikaan enää ole samanlaista vaan poika menee päivähoitoon. JAIKS! Oi kokeneet vanhemmat, nyt kommenttiboksiin parhaat vinkit päivähoitoa ajatellen. Sadevaatteet on hankittu, mitä vielä?

C'est moi!

Blogillani on jo huikeat 25 lukijaa, joiden joukossa on oikeasti minulle tuntemattomia ihmisiä! Huima määrä minulle! Joten kaikkien ihanien lukijoiden iloksi toteutan kokonaisen postauksen vain ja ainoastaan minusta (hui!).

Minä, Rouva Y, olen karvan verran vajaa 30-vuotias (eli 29) turkulainen. Tosin väliaikaisesti asun Porissa. Eikä tuleva kotikuntakaan toistaiseksi ole Turku. Minulla on yksi yksivuotias maailman ihanin poika ja yksi maailman paras mies. 

Olen opiskellut itselleni haaveideni ammatin Turun yliopistossa. Tie oli pitkä ja kivinen sisäänpääsyn suhteen. Se vei jokusen vuoden. 

Mieheni on teinirakkauteni. Tänä vuonna yhteisiä vuosia tuli täyteen 13, joista naimisissa on oltu kolme. 

Olen lyhyt. Senttejä on noin 157. Ei ole paljon se. Tykkään herkuista. Ihan hirmuisesti. Ja se näkyy masussa. Ongelma, johon pitää tarttua. Mutta kun... Ja leipominen on kivaa! Kirjoja tykkäisin lueskella, on vaan jäänyt vähiin viimeisen vuoden aikana. 

Olen iltatorkku. Joskus olin aamuvirkku, se muuttui noin vuosi sitten. Hyvä jos kymppiin jaksan valvoa. Useimmiten en.

Tykkään Greyn anatomiasta. Ulkona syömisestä. Kasvo- ja jalkahoidoista, vaikka harvoin niissä käyn. Olen itseni suhteen pihi. Vaatekaappini kyllä kaipaa päivitystä. Omaan hirmu huonon itsetunnon. Olen epävarma itsestäni. Ja olen aika herkkis, varsinainen viuru-Iita. Omasta mielestäni liian ujo.

Bloggailemaan aloin yliopistossa. Muutamalla kurssikaverilla oli blogi, joista sitten innostuin. Haluaisin olla taitavampi bloggaaja. Mutta ehkäpä tässä koko ajan jotain kehitystä tapahtuu. Haluaisin olla taitavampi pukeutumaan ja laittamaan itseäni.

Sellaista. Haluaisitko tietää jotain lisää?

Keskiviikon KidSpot

Vuorossa blogihistorian toinen Keskiviikon KidSpot. Aivan mahtavaa, että tykkäsitte ideasta!

Tällä kertaa esittelyssä There is Snow one like you.

Blogia kirjoittelee 25-vuotias Klara, joka on 10/2013 syntyneen Lumi-tytön äiti (huomaa aivan loistava blogin nimi). Ennen kuin aloin lukemaan tekstejä, ihailin blogin kuvia. Tykkäsin kovasti! Kuvien katselemisen jälkeen aloin lueskella tekstejä. Klara kirjoittaa tietenkin pienestä tytöstään ja arjen tohinasta kuten perheblogista olettaakin. Mutta Klaralla on samanlaista huumorintajua kuin itsellänikin! Ja se on parasta.

Lisää perheblogeja löytyy KidSpotista!

Kohti harjakaisia

Terveisiä mökiltä! Täällä sitä surffaillaan mokkulan voimin, ei niin sujuvasti. Kuvien lataaminen oli kauniisti sanottuna hitaahkonlaista.

 

Tontilla on pienoisen suvantovaiheen jälkeen alkanut tapahtua. Maatöitä on tehty ja hiljalleen seinien pystytys on alkanut.

Talon pystytyksen hoitaa KT-Rakenne vesikattovalmiuteen asti (lukuun ottamatta peltikatetta). Sisähommia on tarkoitus tehdä itse ja mahdollisesti jotain antaa urakoitsijan hoidettavaksi.

Kyllä sitä taloa ihan eri tavalla hahmottaa kun anturat oli laitettu paikoilleen. Ylhäällä olevassa kuvassa on meidän olohuoneen kulma. "Talossa" kävellessä sitä kuvittelee lopputulosta, siihen on kylläkin vielä hirmuisen pitkä matka.

Putket nousevat kodinhoitohuoneen kohdalla. Kodinhoitohuoneeseen tulee myös lasten eteinen arkieteinen kurasyöppöineen.

Yksi erityisen kiva juttu tulevalla asuinalueellamme on naapurusto. Meidän kadun jokaisesta talosta löytyy lapsiperhe ja naapurit ovat todella mukavia. Vaikka me emme kovinkaan paljon tontilla vietä aikaa, ovat naapurit tulleet jo jonkin verran tutuiksi. Kadulla tuntuu vallitsevan mukava yhteisöllinen henki.

Kyllä niitä harjakaisia vielä tovi saadaan odotella, mutta koko ajan niitä kohti mennään.

 

 

 

Yksivuotiaan päivä

Sunnuntaina juhlittiin poikamme ykköstä. Blogillisesti juhlat eivät menneet niin kuin Strömsössä, kuvasaldo jäi hyvinkin heikoksi. Ainakin sellaiset blogikuvat. Lapsiperheen tapaan juuri tuona päivänä päiväunet menivät miten sattui, joka taas aiheutti sen, että valmistelut menivät miten sattui. Ja minunhan piti ottaa kuvia ennen vieraiden saapumista. Noh, kuvista voitte päätellä miten siinä sitten kävi.

Koristeita tilasin Pop up kemuista, näiden lisäksi tarjoilupöydästä löytyi väriteemaan sopivia pillejä. 

Näitä ihania kakkuja en tehnyt itse vaan niistä vastasi yläasteaikainen kaveri, joka tällä hetkellä opiskelee alaa. Tällaiseen ei omat taidot riitä!

Itse sen sijaan tein Pavlovaa, josta kuvaushetkellä oli näin paljon jäljellä. Suosittelen kesäjuhliin! Lisäksi tein hyydytettävää voileipäkakkua, josta ei ole kuvan kuvaa. Kemut olivat yhtä hulinaa, mutta niinhän ne lasten synttärit ovat.