Polkien kohti kesää

50 vuotta sitten äitini sai pyörän. Se oli punavalkea Tunturi isoilla harmailla renkailla. Sillä pyörällä äitini opetteli polkemaan. Myöhemmin tuolla pyörällä opetteli ajamaan kaksi enoani. Sitten oli minun vuoroni, ja sen jälkeen veljeni vuoro. Nyt meidän taapero on päässyt polkemisen vauhtiin tuolla samaisella pyörällä. Poika muuten viiletti heti ilman apupyöriä, nauraa räkättäen ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Isi sai juosta hiki hatussa valmiina koppaamaan pojan. Joonatan pyöräili melko pitkiäkin pätkiä, ja siinä yhdessä tultiin siihen tulokseen, että taitaa pojalta jäädä apupyörävaihe kokonaan väliin. Nyt pitäisikin päästä koko ajan mummin ja pappan luokse polkemaan sillä pyörällä, jossa on polkimet ja ringring.

Aivan mahtava pyörä, joka on kyllä ollut hintansa arvoinen! Onhan sitä toki korjailtu, heijastimia lisätty ja isoäitini muisteli että toinen rengas olisi vaihdettu. Mahtaakohan tuo kilikello olla minun ajalta vai peräti enoni? Ruostettakin siitä löytyy sieltä täältä ja naarmuja varmasti. Mutta se on täysin toimiva peli, jolla on hyvä opetella ajamaan.

Äitini on kuulemma polkenut pyörää tutti suussa ja kaatunut. Sen jälkeen ei tuttia enää syöty, sen verran kova kolaus oli.

Unelmien koti: kodinhoitohuone

Luvassa seuraava suurinpiirtein valmis huone, Kurkistetaan meidän kodinhoitohuoneeseen. Kodinhoitohuoneesta löytyy myös ulko-ovi, joka oli alusta alkaen ehdottomuus. Ovi sijaitsee heti "varsinaisen" ulko-oven vieressä. Kodinhoitohuonee toimii ns. arkieteisenä, ja tällä hetkellä oikeastaan kaikki kulku tapahtuu kodinhoitohuoneen kautta, sillä eteinen on täynnä kaikenlaisia työkaluja sun muita.

Huone on melko kompaktin kokoinen, siinä saisi olla hieman lisää tilaa. Toisaalta vaunujen säilytys on se suurin tilasyöppö, joten joskus kun niitä ei enää tarvita, saa tuon tilan tehokkaammin käyttöön. Nyt vaunuja täytyy siirrellä kun haluaa päästä pyykki- tai siivouskaapille. Mutta tuo kärryttelyikä on pieni vaihe ihmisen elämässä. Oven edestä löytyy myös kurasyöppö, niitä märkiä ja kuraisia kelejä varten.

Kaapeista löytyy lakanat ja pyyhkeet, sekä pikkuneidin käytössä olevat vaatteet. Pienet (niitä on jo tullut) ja suuret ovat muualla odottamassa. Kulman kapeista yläkaapeista löytyy kaikki tärkeät talopaperit ja kaikkien laitteiden käyttöohjeet. Niitä löytyy melko monta kansiota. Yhdestä yläkaapista löytyy myös kaikki pyykin pesuiaineet ja joitakin muita pesuaineita.

Ps. Täältä löydät esittelyn pojan huoneesta.

Eilen

Meillä oli eilen tupa täynnä kun saatiin vieraaksi muutama lukioaikainen ystsävä lapsineen. Aikuisia oli seitsemän ja lapsia yhdeksän. Tapaamme kerran kaksi vuodessa koko porukalla, välillä lasten kanssa ja välillä ilman. Ennen lapsia tapaamiset painottuivat viikonloppuiltoihin hieman erilaisella ohjlemalla. Aina on kuitenkin syöty kaikenlaisia herkkuja. Lasten myötä ollaan siirrytty nyyttäreihin, aikaisemmin emäntänä toiminut on voinut hoitaa tarjoilutkin. Tälläkin kertaa pöydästä löytyi vaikka mitä! Itse pyöräytin marjaisan Pavlovan ja lapsille smoothiet, niiden lisäksi löytyi pikkupitsoja, croissantteja vuohenjuuston ja viikunahillon kera, pikkupitsoja, raparperipiirakkaa, suklaata, kookospannacottaa marinoitujen ananasten kanssa, dippikasviksia... 

Turinat jäivät tällä kertaa vähemmälle, lapset pitivät siitä huolen. Kuvat jäivät näihin kahteen, joista toinen on otettu ennen vieraiden saapumista. Miten ihmeessä ihmiset ehtivät kuvaamaan kaikissa tapahtumissa, joissa on lapsia?! 

Seuraavaa tapaamista aloitettiin jo virittelemään, tavoitteena turista enemmän ja tavata ilman lapsia. Onko teillä tapana kerääntyä yhteen jonkinlaisen porukan kanssa?

Ensimmäiset lasten synttärit

Meidän poika sai ensimmäisen synttärikutsunsa päiväkotikaverin synttäreille. Siis sellaisille lastenkutsuille, ilman aikuisia. Meidän pikkuinen!

Yksi päivä päiväkotilokeroon oli ilmestynyt valkoinen kirjekuori, jonka päällä komeili pojan nimi. Arvelin, että saattaisi olla synttärikutsu. Onhan se hienoa, mutta hiljalleen oma pää on täyttynyt kaikenlaisilla ihmettelyn aiheilla. 

Kyseessä on viisivuotissynttärit eli aika ison pojan juhlat (Joonatan täyttää kesällä kolme). Muut vieraat saattavat olla tottuneita juhlijoita ja ymmärtää koko jutusta enemmän. 

Me emme tunne perhettä yhtään, en edes tiedä kuka sankari on. Joten meidän hitaastilämpenevää saattaa jännittää ja jänistyttää juhliin jääminen ilman äitiä tai isää. Kuitenkin tarkoitus on pitää hauskaa.

Tuossa tilanteessa poika luultavasti ei mene sanomaan vieraille aikuisille, jos sattuu pissahätä yllättämään. Kaikkea sitä äiti ajatteleekin!

Jaiks. Tällä hetkellä suunnitelmani on seuraava; 

Kutsuun oli laitettu puhelinnumero, johon toivotaan ilmoittamaan osallistumisesta (fiksua!), joten ajattelin soittaa ja kertoa tilanteesta. Että kyseessä on Joonatanin ensimmäiset kaverisynttärit ja saattaa jonkin verran jännittää. Samalla ajattelin kysyä, onko ok, jos meistä toinen jää tarvittaessa juhliin. Ilman stressiä mistään tarjoiluista tai muusta. Ja mikäli meistä ei kumpikaan jää, niin annan puhelinnumeron, johon voi rimpauttaa tarvittaessa. Samalla voi kysellä mahtaako sankarilla olla jotain lahjatoiveita tai lempparijuttuja. Täällä kotosalla yritän jutella pojalle mitä juhlat tarkoittavat ja niin edelleen. 

Hyviä neuvoja otetaan vastaan! Vai olenko ihan hölmö kun tällaisia ajattelen?

Turun linnan puistossa

Sain hyvän syyn lähteä ulkoilemaan kauniiseen Turun linnan puistoon, kun Porista saapui vanhoja työkavereita ja oppilaita luokkaretkelle. Ennen kun heidän bussinsa kurvasi linnan viereen, oli minulla aikaa kävellä linnan puistossa. Viimeksi vietin linnan puistossa aikaa omissa polttareissani viisi vuotta sitten.

Olinkin unohtanut kuinka iso puisto onkaan! Linnankatua ajellessa sitä ei edes hahmota kuinka paljon puistoa on linnan toisella puolella. Kesän bucket listiin voisikin ehkä lisätä piknikin linnan puistossa. Suosittelen lämpimästi, jos täällä päin liikuskelet!

Oli mukavaa nähdä "vanhoja tuttuja". Tuohon pieneen hetkeen mahtui monta halausta, jutustelua opettamieni oppilaiden kanssa ja sivusta seurailua.