Ihanat NOSHit

Emännöin viime viikolla elämäni ensimmäiset NOSH -vaatekutsut. Keväällä olin ensimmäistä kertaa vieraana kutsuilla, tilannut olen aiemminkin muutamia lastenvaatteita. Ja voi mitä ihanuuksia mallistossa olikaan, erityisesti tytölle! Tykkään leipoa ja pyytää ihmisiä meille kylän, siihen vain tuntuu olevan aina liian vähän aikaa. Vaatekutsut ovat mitä mainioin syy pienelle leipomiselle ja ystävien tapaamiselle. Tosin eipä siinä juurikaan tullut kuulumisia vaihdeltua. Alunperin olin ajatellut, että mies voisi ulkoilla lasten kanssa kutsujen ajan. Mutta hänelläpä oli jalkapallopeli, joten ei mennyt suunnitelmien mukaan. Meillä oli tupa täynnä kun parisenkymmentä naista ja kymmenkunta lasta tulivat meille. Kuvaillakin piti enemmän, mutta eihän sitä vauva sylissä juurikaan kuvailla.

Jauhopeukaloni tuotti tomaatti-mozzarellapiirakkaa, parmankinkku-feta-pinaattipiirakkaa ja mustikkamarenkipiirakkaa. Ja hyvin tuntuivat maistuvan. Lokakuussa julkaistaneen naisten mallisto, silloin ajattelin pitää uudet kutsut. Niitä olen suunnitellut keväästä asti. Tarkoituksena on järjestää naisille pieni rentoutumishetki, jolloin lapset jätetään muiden hellään huomaan. Tarjoilut ajattelin aikuiseen makuun sopiviksi, joitain ihania napostelujuttuja. Ideoita on jo jonkin verran.

Tällä kertaa sain pienen yllärin edustajalta, nimittöin NOSHin kankaasta tehdyn kaulakorun. Ihana!

Kuulumisia

Mitä sitä totuutta väistelemään tai korulauseita kirjoittelemaan, totuus on se että väsyttää. Senpä takia blogikin on ollut hiljaisempi.

Miksi väsyttää? Arki kolmevuotiaan kanssa on tällä hetkellä todella haastavaa. Olen kireä kuin viulunkieli, ja toinen taas ihan tarkoituksella koettelee äidin hermoja. Neiti taasen on tähän asti nukkunut yöt läpeensä, nyt on voinut olla neljäkin herätystä. Lisäksi esikoinen herättelee öisin. Puhti on siis tältä äipältä yksinkertaisesti pois. 

Miehen isyysloma oltiin melkoisen menossa koko ajan. Nyt mies on palannut takaisin sorvin ääreen, syyskuussa poika palaa päiväkotiin ja meillä jatkuu normaali arki. Blogi palannee normaaliin rytmiinsä, mutta siitä en ota paineita. Tämä on minun mukava harratustukseni, pysyköön se sellaisena.

Viikonloppuna oltiin mökillä ja vaikka toinen öistä oli melkoinen, on jo parempi olo. Tämän tekstin aloitin lähes viikko sitten, silloin oli toinen ääni kellossa. Siitä huolimatta, päivät ovat välillä todella pitkiä. Eikä oloa helpota yhtään se syyllisyys, joka tulee vastoinkäymisistä isomman kanssa. En minä halua olla kiukkuinen ja lyhytpinnainen äiti. Mutta onneksi aina on siellä tunnelin päässä näkynyt valoa. 

Unelmien koti: olohuone

Alakerran olohuone alkaa olla melko hyvällä mallilla, joten päätin kuvailla sen teille ja hieman kirjoitella siitä. Alakerrassa keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat yhtä suurta tilaa, mutta kuitenkin nämä kolme voi erotella omaksi tilakseen. Koska avaruus ja tilantuntu olivat asioita, joita kotiimme halusimme, emme oikeastaan edes miettineet vaihtoehtoja, joissa näiden tilojen välillä olisi ollut seiniä. Emme myöskään halunneet olohuonetta ilman telkkaria, vaikka sellainen nyt tuntuu muodissa olevan. Se ei vain ole meidän juttu. Samaten kuin telkkari makuuhuoneessa, ei ikinä meille. Joten meiltä löytyy telkkari sekä alhaalta että ylhäältä olohuoneista. 

Olkkarista löytyy kaikki olkkariin olellisesti kuuluva, tv tasoineen, sohva ja sohvapöytä. Lisäksi myös takka löytyy tästä tilasta. Takasta kirjoittelinkin jo marraskuussa, tästä pääset lukemaan siitä lisää. Vielä odotellaan takanpolttokelejä, tänään näyttää jo lupaavalta. 

Paljon on vielä tässäkin tilassa sisutamista. Ainakin minun mielestä, mies voi olla eri mieltä asiasta. Tuonne tv-tason kulmaan haaveilen jalkalampusta (tarkemmin ottaen By Rydénsin Captain -valaisimesta), se olisi mielestäni täydellinen paikka. Ollaan myös pohdittu jotain viherkasvia, sillä saisi tuon subbarin paremmin piiloon. Sohvalle olen jo jonkin aikaa katsellut roosaan vivahtavaa torkkupeittoa, tuo tämän hetkinen on oikeastaan väliaikaisratkaisu. Sohvan viereisestä korista löytyy tällä hetkellä vauvan lelut, harkitsin niiden siirtämistä pois kuvaksen ajaksi, mutta tällaista meillä nyt on. Lelujen paikka on yläkerrassa, mutta alakerrassa on käytännön syistä vauvaleluja. Siitä vain vaihturia kun alkaa lelu kyllästyttämään. Usein ruokaillessa tai sitä valmistaessa näitä leluja käytetään hyväksi. 

Tason päälle on vielä tulossa maitolasi suojaamaan tasoa. Orkidea tuo kivan lisän olkkariin (ja se on jo pari viikkoa pysynyt hengissä), mutta sen lisäksi kaipaan vielä jotain pientä. Ehkäpä joku kaunis lyhty tai muu kynttiläasetelma näin syksyllä. 

Tarkat silmät saattoivat huomata, että seiniltä puuttuvat vielä valaisimet. Nekin on jo hankittuna, sähkömies saa ne jossain vaiheessa tulla asentamaan. Takan viereiselle seinälle varmaan jossain vaiheessa mietitään joitain tauluja tai pientä senkkiä, katsotaan mihin päädytään. 

Meillä on melko valko-harmaata (lastenhuoneita lukuunottamatta) ja ollaankin otettu hieman puunväriä tuomaan lämpöä, kodikkuutta ja pehmeyttä näiden kahden rinnalla. Olohuonessa löytyykin BoConceptin Lugo -sohvapöydät valkoisena ja tammenvärisenä. 

Ps. Älkää antako rakennustelineiden ja sotkuisen keittiön häiritä. 

Kuinka hiuksille kävikään?

No nyt on kampaajalla käyty! Ero vanhaan on melko pieni, mutta mieluinen. Sain Facebookin puolelle mukavasti ehdotuksia kampaamoista, kiitos niistä! Ajan varasin 11. hetkestä, ihan vain siksi, että suosittelijan hiukset ovat aina kivat.

Mitä siellä sitten tehtiin? Kerroin kampaajalle, että viimeksi olen käynyt kampaajalla joulukuussa, osaan harjata hiukset ja laittaa ponnarin. Olen avoin ehdotuksille. Ja nyt tehtiinkin kampaajan ehdotusten mukaisesti. Laitettiin hieman vaaleaa raitaa (siitä on ikuisuus kun minulle on laitettu raitoja!) ja pidettiin sävy lämpimänä. Pituudesta napattiin vain vähän, ammattilaisen näkemyksen mukaan pituus sopii minulle ja hius oli hyväkuntoista. Koska en ole kova laittamaan hiuksia, on malli myös hyvä pitää sellaisena, että se harjaaminen riittää.

Kampaaja kertoi hyviä hiustenhoitovinkkejä muun muassa harjasta ja hiustuotteista, mistä pidin kovasti. Nyt suunnitteilla onkin toisenlainen harja ja ehkäpä jokunen hoitotuote. Tavoitteena on myös käydä kampaajalla hieman useammin.

Täältä löydät tilanteen hiuksista ennen käyntiä kampaajalla.

Punaisen maton haaste

Kysyin tässä eräs ilta mieheltäni mihin hän laittaisi kodissamme punaisen maton. Jos et heti tiedä mitä tarkoitan, niin Suomein kaunein koti -ohjelmassa asukkaat laittavat punaisen maton kotinsa lempikohtaan. Siitä se idea sitten lähti, Punaisen maton blogihaaste. Idea on yksinkertainen, kerro ja kuvaa oman kotisi punaisen maton paikka ja haasta halutessasi muita bloggaajia tai vaikka instaajia mukaan. Olisin kiitollinen, jos vielä kävisit linkittämässä oman postauksesi kommenttiboksiini, jotta pääsen ihastelemaan punaisen maton paikkaasi.

Meillä laittaisin punaisen maton keittiöömme. Pidän keittiöstämme ja sieltä avautuvasta näkymästä. Sieltä näkee lähes kaikkialle. Edessä avautuu ruokailutila ja olohuone, päätä nostamalla näkee yläkertaan ja meidän ihanat portaamme. Ppika usein leikkii tuossa yläkerran aulassa, joten keittiöstä pystyy hyvin pitämään vähän silmälläkin. Keittiöstä näkee myös valtavat ikkunamme, joista on kiva katsella ulos. Myös takkatulen näkee keittiöstämme, jahka tästä korkataan takkakausi. Vielä näkymä on hieman kolkko, mutta ajan myötä siihenkin varmasti tulee jotain pieniä juttuja kodikkuutta lisäämään.

Haastan mukaan Unelmalandian Doriksen, La Petite Princessen Elisan ja Äiti ja melukylän lapsien Terhin.