Rautakehikko saapui sisustukseen

Erilaisia rautakehikoita on sisustuksessa näkynyt jo jonkin aikaa. Itse innotuin tästä(kin) hieman myöhemmin ja ehkäpä jokunen kuukausi sitten aloin miettimään miltä sellainen näyttäisi kodissamme. Osana LuKLabel Design Teamia satuin tietämään, että siellä mietitään rautakehikon päivitystä ja mahdollisesti muita värejä. Aikaisemmin värinä oli tummanharmaa, mutta nyt myynnissä ovat musta ja valkoinen. Itse olin innoissani kun sain tietää valmistukseen tulevan valkoista kehikkoa, ehdottomasti meille sellainen!

Sainkin rautakehikon juuri ennen poikamme syntymäpäiväjuhlia, ja sain idean sen hyödyntämisestä osana kattausta. Kirjaimina olisin Little Lovely Companyn tai vastaavan kirjainbannerista, mutta sellaista ei kauppakeskuksesta löytynyt. Tyydyin näihin Flying Tigerista löytyviin tarroihin, joista hyvin pikaisesti tein tuollaisen viirin. Leimasimella keltaiseen paperiin juhlien menu ja neilikkakimpusta yksi varsi. Siinä se!

Mutta nyt kaipaisin teiltä ideoita tuon kehikon somistamiseen. Paikaksi olen ajatellut tuota saarekkeen päättyä ja pienenä haavena olisi hieman häivytää noita keskellä olevia pistorasioita. Nyt siinä on tuo samainen neilikka ja superherkullisen näköinen manskikka-soodan resepti, jota ehkä jossain välissä testataankin.

Mitä sinä olet laittanut rautakehikkoon tai mitä laittaisit, jos sinulla sellainen olisi?

Mummolantuoksuinen Kuralan kylämäki

Eilen lähdettiin lasten kanssa päiväunien jälkeen kohti Kuralan kylämäkeä pienelle päiväretkelle. Tuolla tunnelmaisessa museossa olemme käyneet kolmena viime kesänä ja varmasti menemme jatkossakin. Pakkasimme eväät matkaan ja nautimme välipalan kylämäessä, näin meillä oli enemmän aikaa olla siellä.

Lapset nauttivat leikeistä sekä päätalon lastenhuoneessa että leikkipuodissa. Saavuimme päätaloon juuri ruoka-aikaan, siellä talon väki söi perunaa ja läskisoossia ja jälkiruuaksi puolukkapuuroa. Pihan kanat ja kukko olivat myös mielenkiintoisia, ja pienempi lapsista muisti järjestää aina pienen äänenkorotuksen kun jätettiin joku paikka taaksemme. Tosin harmitus unohtui nopeasti kun pääsi seuraavaan paikkaan leikkimään. Isompi odotti kovasti lampaiden ruokkimista, aamuisella kauppareissulla olimme pysähtyneet poimimaan voikukanlehtiä lampaille, mutta pienempää lampaat pelottivat. Saimme kuitenkin lampaat syötettyä ja pienempikin rauhoittui kun välimatkaa oli tarpeeksi.

Sää oli hieman sateinen kun ajeltiin kohti Kuralan kylämäkeä, mutta perillä säästyimme pisaroilta. Liekö kylmän kesän aikaansaannosta vai oltiinko nyt aivan eri aikaan kuin aiemmin, mutta se paras kukkaloisto jäi näkemättä. Suosittelen vierailua kukinta-aikaan, silloin kylämäki on erityisen tunnelmallinen! Viime kesänä haaveilin kunnon pikinikistä Kuralassa ja tänäkin vuonna se jäi ainakin toistaiseksi kokematta. Mutta siellä se kylämäki odottaa ensi vuonnakin, ehkäpä silloin esikoista voi kiinnostaa jo kokeilla työskentelyä verstaalla.

Kuudes hääpäivä

Sunnuntaina oli meidän kuudes hääpäivä. Yhteisiä vuosia on kertynyt kymmenen noiden aviovuosien lisäksi, mutta siltikin suurimmat muutokset ovat tapahtuneet avioliiton aikana. Meille on syntynyt kaksi ihanaa lasta, olemme ottaneet hirmuisen suuren asuntolainan ja rakentaneet talon, minä valmistuin yliopistosta unelma-ammattiini (mies ehti juuri ennen papin aamenta), asuneet kaksi vuotta Porissa.

Paljon on mahtunut matkaan. Ja paljon varmasti vielä edessä. Haaveita riittää, suurempia ja pienempiä. Tätä kuudetta hääpäivää juhlistimme illalla lasillisilla kuohuvaa lasten mentyä nukkumaan. Hääpäivistämme muistan itse asiassa kolme. Toisena hääpäivänä esikoisemme oli syntynyt viisi päivää aiemmin ja opettelimme elämään perheenä. Kolmantena hääpäivänä esikoisemme oli ensimmäistä kertaa hoidossa yön yli ja me vietimme yön hotellissa. Ja tietenkin tämä viimeisin on vielä muistissa.

Täytyy kyllä myöntää, että haluaisin meidän juhlistavan hääpäiväämme enemmän. Muistaisimme ainakin sen kerran vuodessa olla toistemme kanssa ja jättää äidin ja isän roolit taka-alalle. Mutta näinä ruuhkavuosina ne hääpäivätkin ovat vain lipuneet ohi. Mutta jospa tulevaisuudessa. Rakastan ideoita yllätyksistä sun muista, ja tuo hotellissa vietetty hääpäivä olikin sellainen, ettei mies siitä etukäteen tiennyt. Vain sen, ettei varaa ohjelmaa sille päivälle.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Kattauksen uusimmat tulokkaat

Kotimme on jo tovin kaivannut hyvää tarjotinta esimerkiksi grillille vietäviä ruokia varten. Vaikkakin grillattu on huomattavasti vähemmän tänä kesänä mitä ajattelin. Mutta ehtiihän sitä vielä. Terassilla ollaan vietetty muutama välipalahetki lasten kanssa, myös niihin on kaivattu tarjotinta. Sopivaa ei vain tuntunut löytyvän. Huhuilinkin Facebookin sisustusryhmässä vinkkejä hyvästä tarjottimesta ja naapuri vinkkasi tästä kauniista Pentikin Nature -tarjottimesta. Hyvin on naapurin rouva oppinut tuntemaan makuni kun veikkasi tämän sopivan meillekin. Tarjotin kestää konepesun matalassa lämmössä, joka kuulostaa loistavalta. Se sopii myös lämpimien ja kylmien ruokien tarjoiluastiaksi, joten käyttötarkoituksia on useampi. Ja se näyttää kauniilta. Sitä ei välttämättä tarvitse piilottaa kaapin perukoille, vaan sen voi jättää näkyviin. Ja hintakin oli varsin sopiva, alennuksessa 15€ plus postikulut kun netistä tilasin. Pieni hinta siitä, ettei tarvitse lähteä sisustusostoksille kahden pienen lapsen kanssa, se kun ei ole heidän suosikkipuuhaansa. Postikuluissakin säästin, sillä tilasin samalla naapuriin samanlaisen. Hän kun harmitteli, ettei tarjotin lähtenyt mukaan tehtaanmyymälästä siellä vieraillessa.

Iittalan kaunis Pisararengas -kannu kotiutui meille isoäidiltäni. En tiedä miltä vuodelta kannu on, mutta jäljellä oleva tarra on vanha. Satuin näkemään kannun isoäitini vitriini ja ihailemaan sitä ääneen. Siltä istumalta tuo kaunis kannu pakattiin minun matkaani kun minulla kerran on sille käyttöä. Sellaisia ne isoäidit ovat.

Muoto muistutti minusta Marimekon Sukat makkaralla -sarjaa eikä  isoäitinikään muistanut mistä sarjasta on kyse. Jälleen kerran Facebook auttoi nimen selvittämisessä. Nappasin puhelimella kuvan ja laitoin kyselyn sisustusryhmään. Eipä aikaakaan kun sieltä löytyi vastaus. Joku kaunis kesäpäivä ajattelin tehdä jääteetä tuohon kannuun ja nauttia sitä terassilla. Uskon sen toimivan täydellisesti jääteen kanssa.

LuKLabel Design Team -kuulumisia

Oletteko huomanneet mitä kaikkea kivaa LuKLabelilta on tänä keväänä ilmestynyt? Superihania julisteita, mm. kaunis kasvijuliste, jonka näet täällä, ihanat ja hieman erilaiset Muistojen kortit, joihin voit tutustua täällä ja nyt luvassa on uusia printtejä sekä neuvolakortti- että passikoteloissa.

Sain hypisteltäväkseni tuon uuden neuvolakorttikotelon, jossa seikkailee söpö yksisarvinen. Palasinkin muistoissani siihen päivään kun sain tietää odottavani tyttöä. Minulla oli tunne tyttövauvasta raskauden ollessa erilainen kuin pojasta, mutta kaikki raskaudet ovat erilaisia eikä mikään tunne sitä varmuudella kerro onko kehittymässä tyttö vai poika.

Kuvaillessani sain idean mahdollisesta babyshower-lahjasta tyttövauvan odottajalle. Joku ihana vaate, söpö pehmolelu pienelle kera neuvolakortin ja Muistojen korttien. Tuleva äiti voisi käyttää neuvolakorttia äitiyskortin suojana ja aloittaa muistojen keräämisen Muistojen korttien avulla. Vauvan synnyttyä molempien tuotteiden käyttö jatkuisi. Ja myöhemmin tuon kotelon voisi siirtää neuvolakorttikäytöstä passin suojaksi, sillä passikin sen väliin mahtuu.

Design Teamiläiset ja muutama kutsuvieras pääsivät nauttimaan hyvästä tunnelmasta ja tarjoilusta heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kun LuKLabel järjesti kesäjuhlat. Harmi vain, itse en päässyt paikalle kun en saanut lapsenvahtia, mutta aivan mahtavalta tuo päivä vaikutti! Koteloiden ja juhlien lisäksi ollaan suunniteltu aivan huipputuotetta, olen varma että siitä tulee hitti jahka se saadaan julkaistua! Itse en ainakaan malta odottaa!

Suunnittelun ja tapaamisen lisäksi myös sähköisesti on tapahtunut. Oletteko löytäneet LuKLabelin oman blogin, LuKStoryn? Kannattaa käydä vilkaisemassa, saattaa sieltä tuttu vieraskynäilijäkin löytyä.

Ps. Uudet neuvolakortti- ja passikotelot löytyvät myynnistä ihan pian! Tiesitkö, että tuon upean kuvan passikorttikoteloon on ottanut meidän Design Teamiläinen?