Haaste: Minkälainen äiti olen?

 

Annieweliina Äidin suusta -blogista haastoi minut vastaamaan kysymyksiin omasta äitiydestäni. Haaste onkin vilahdellut äitiblogeissa, ja onkin ollut mukavaa lukea muiden ajatuksia. Haasteessa siis vastataan kysymyksiin rehellisesti ja haastetaan mukaan muita äitibloggaajia.

Minkälainen äiti olet?
Hmm. Olen johdonmukainen, vaikka väsyneenä välillä periaatteet hieman löystyvät. Kiltti ja lempeä, paljon haleja ja pusuja antava.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?
Pääpiirteissään ei. Ajattelin ehkä olevani vielä kärsivällisempi ja jaksavaisempi. Työpäivän jälkeen on yllättävän väsynyt eikä aina pirteys oli maksimissaan.

Mitä luulet, että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
Miehen mielestä olen varmaan välillä liian tiukkis. Ehkäpä myös napanuora on miehen mielestä välillä liian lyhyt. Isovanhempien ja isoisovanhempien mielestä (ehkä muidenkin) voisin varmaan hellittää ruokavalion suhteen. Muuten uskon, että kasvatusperiaatteitani pidetään hyvinä ja sopivina.

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Välillä tsempata sen kanssa, että jaksaa toohottaa ja touhuta. Välillä sohva houkuttaa uloslähtöä enemmän, vaikka itsekin jaksaa paremmin kun on jotain tekemistä.

Mitä teet mielestäsi oikein?
Perusrutiinit ovat kunnossa, ja yleensäkin en löydä suuria moitteita kasvatuksestani. Työni puolesta saan seurata erilaisia perheitä ja kohtaloita, mikään ei ole parempaa kuin perusjutut.

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
Olen ja en. Kadulla kulkiessa, kauppakeskuksissa yms. kuljen hyvin lähellä poikaa, kosketusetäisyydellä. Tarvittaessa saan napattua pojan nopeasti kiinni. Valjaita ei kuitenkaan ole käytössä. Kotona meillä ei ole suojia pistorasioissa tai turvalukkoja kaapeissa. Turvalukot olivat kyllä harkinnassa, mutta se vaihe meni oikeastaan melko nopeasti ohi. Vaaralliset esineet olivat ylimmässä laatikossa, tosin nykyään poika ylettyy jo sinnekin. Poika tietää mihin keittiön laatikkoon saa mennä. Kotona ollessa poika ei ole yksin keittiössä. Leikit sijoittuvat aina muihin huoneisiin, keittiö ei ole niin mielenkiintoinen paikka. Lähinnä jääkaappi pitäisi lukita! Jenkkikaappi kun on helppo avata ja käydä nappaamassa esimerkiksi kirsikkatomaatteja. Kiipeilyä rajoitetaan jonkin verran, esimerkiksi pöydille kielletään kiipeämästä. Leikkipuistossa yritän toteuttaa periaatetta, että sinne saa kiivetä minne itse pääsee. Välillä onnistun, välillä en.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
Tällaista tilannetta ei ole vielä tullut, mutta arvelisin selittäväni miksi jotain ei saa. Nytkin olen kotona kertonut, että kiukuttelulla ei saa mitä haluaa. Itse en heittäydy lattialle, aikuinen kun toimii esimerkkinä lapselle. Muiden huokailusta ajattelisin, että taitavat olla lapsellisia ja ymmärtää tilanteen. Aikamoisessa kuplassa on saanut elää, jos ei ole kaupassa kiukuttelevaan lapseen törmännyt. Usean kaupassa vietetyn työvuoden jälkeen uskon tietäväni, että työntekijöitä se ei haittaa. He kyllä tietävät itkupotkuraivarit.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
Äiti ja isi herkuttelevat liikaa :) Joku voisi ajatella, että meillä on lapsen kanssa tiukkapipoinen suhtautuminen asiaan. Joonatan on kohta 1v 10kk vanha ja hänen herkkuaan ovat rusinat ja hedelmät. Karkkia, sipsiä, jäätelöä, limua hän ei ole syönyt lainkaan. Hän sai maistaa pienen palan kakkua huhtikuussa 1v 9kk iässä serkun synttäreillä. Juomana on aina maito, piimä tai vesi (piimä on suosikki). Mehua ei koskaan. Sokeroituja jogurttejakaan ei hänelle anneta. Pieni lapsi ei näitä tarvitse mihinkään. Toki esimerkiksi rusinat ovat todella sokeripitoisia, mutta se on luonnollista sokeria, eikä rusinoita syödä päivittäin. Roskaruoka on hieman haasteellinen käsite. Mutta jos menemme ravintolaan syömään, menemme sellaiseen paikkaan, josta saa kunnon ruokaa pojalle. Eli ei ranskalaisia, ei nakkeja. Nakkiruokia en ole kotonakaan tehnyt, mutta päiväkodissa tai muualla nakki(tai makkara)ruokia on syöty. Tiukkapipoisesti en periaatettamme ole päiväkodissa toitottanut, aloittaessa kerroin, ettemme ole herkkuja antaneet. Sama linja on jatkunut päiväkodissa, puuro annetaan maidon kanssa sokeroitujen lisukkeiden sijaan ja sokeroidun jogurtin tilalla annetaan leipää.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
On. Viikonloppuisin nukkumaanmenoa voidaan siirtää maksimissaan noin tunnilla, jolloin nukkumaan mennään klo 21. Yleensä kuitenkin normaalisti klo 20.00. Samaten ruokailut voivat hieman poiketa. Lapsille rutiinit tuovat turvallisuutta ja säännöllinen elämänrytmi kuuluvat terveisiin elämäntapoihin.

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?
Toivon ymmärrystä. Toivon, että lapseni kokee kasvatukseni olleen oikeanlaista ja tukeneen hänen kasvuaan sellaiseksi ihmiseksi kun hän on. Toivon, että kasvatukseni on kasvattanut vahvan ja ylpeän, suvaitsevaisen ihmisen. Luulen, että ainakin osa näistä toiveista toteutuu.

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Onpa vaikea kysymys. Koen tavallani olevani hyvinkin erilainen kasvattaja, mutta toisaalta taas en. Perhetilanteet ovat hyvin erilaisia, ehkäpä en sen takia osaa verrata näitä kasvatustapoja.

Ulkoiletteko päivittäin?
Päiväkodissa poika ulkoilee päivittäin, mutta emme ulkoile joka päivä hoitoajan ulkopuolella. Tästä koen todella huonoa omaatuntoa. Toivon, että tilanne muuttuu kunhan saamme talon valmiiksi. Nyt keskustassa asuessa ulos pitää erikseen lähteä ja välillä se jää kodinhoidonjalkoihin (meillä ei esim. voi laittaa astianpesukonetta ja pyykkikonetta samanaikaisesti päälle kun sulakkeet pamahtavat). Aina en myöskään yksinkertaisesti jaksa.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Vielä emme ole määritelleet ruutuaikaa, mutta Pikku Kakkonen on aamujen pelastus! Aamulla telkku taustalla päällä noin 15 minuuttia. Poika katsoo Pikku Kakkosta kun itse puen ja jälkikasvunkin pukeminen sujuu melko hyvin Pikku Kakkosen pyöriessä taustalla. Toisinaan tämä on päivän ainoa ruutuaika, joskus taas voidaan iltapäivälläkin katsoa Pikku Kakkosta, katsoa Muumeja tabletilta tai pelailla.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Halin, pussaan, kerron rakastavani, ilmeillä ja eleillä. Negatiivisissa ääni välillä korottuu (huono minä), usein kuitenkin saan mielestäni ääneni pidettyä melko hyvin kurissa. Negatiivisten tunteiden kohdalla pyrin selittämään miksi näin on.

Kiitos Annieweliina! Mukaan haastan seuraavat blogit:
Tiitukatriina
Tuuliajolla
Materialistimutsi

Rakkaat esineet

Annieweliina Äidin Suusta -blogista haastoi minut esittelemään kodistamme seitsemän esinettä, jotka ovat jostain syystä rakkaita ja joista ei haluaisi luopua. Jokaisesta esineestä tulee laittaa kuva ja kertoa lyhyesti tarina esineen takana.

Tehtävä osoittautui yllättävän haasteelliseksi, ainakin ensiajatuksena. Mutta hetken pohdiskelun jälkeen alkoi mieleen tulla asioita ja esineitä.

Nalle. Tai pääsykoenalle. Nallen olen saanut mieheltäni (silloinen poikaystävä) tsempiksi pääsykokeiden luku-urakkaan. Tuolla kierroksella ovet eivät vielä auenneet, mutta myöhemmin kyllä.

Nämä eivät itse asiassa ole "kotitavaroita", mutta äärimmäisen tärkeitä asioita tai esineitä. Kihla- ja vihkisormukseni, eivät varmaankaan kaipaa suuria selityksiä.

Valokuvat. Ihania muistoja elämän varrelta. Ajattelin kirjoittaa, että meillä ei ole kovinkaan paljoa kuvia esillä, mutta tässä sohvalla kun katseeni nostan näen 17 kuvaa. Tosin tässä asunnossa niitä ei muualla olekaan. Talomme ei ole lähelläkään valmista, mutta olemme silti jo miettineet kuvien paikkoja :)

"Keittiön" kello. Tällä hetkellä kello on pojan huoneessa, jossa nyt sattui olemaan hyvä naula seinässä. Tykkään Lontoosta ja brittienglannista. Kuva ei tee oikeutta kellon koolle, se on suuri ja painava. Tällekin on paikka mietittynä tulevaisuuden kodissa.

Pojan ristiäislahjat. Nämä muistoesineet ovat kaikki ristiäislahjoja ja niissä onkin eräänlaista tunnearvoa. Auton poika sai pudotettua kerran alas (onneksi ei päälleen!) ja nyt siinä on astetta enemmän luonnetta vinksallaan olevan renkaan myötä.

Iittalan Essence-sarjan lasit. Pidän näiden muodosta. Vielä tosin puuttuu kuoharilasit ja olutlasit. Mies tosin niistä olutlaseista haaveilee.

 

Pojan ristiäismekko. Tämä ei itse asiassa ole tällä hetkellä meillä, vaan isovanhemmilla säilössä. Mekon on ommellut minun isoäitini hääpuvustani jääneistä kankaista. Hääpuvustani on siis muokattu juhlamekko ja tuolloin jätin kankaat talteen. Jo silloin päätimme, että niistä kankaista tehtäisiin joskus kastemekko, mikäli lapsia saisimme. Siniset nauhat ovat pikkuveljeni kastemekosta, ja tuosta pikkuveljestä tuli poikamme kummi, joten tässä asussa on tarinaa ja historian havinaa.

 

Huh! Kyllä jouduin seitsemää asiaa tai esinettä kaivelemaan. Muutama tuli melko helposti, mutta seitsemän olikin melko paljon. Tai sitten ajattelin tätä liikaa tai en kiinny tavaroihin. Toisaalta tämän väliaikaisen asumisen yritämme olla keräämättä mitään ylimääräistä tai muuten panostamalla sisutukseen. Panostetaan sitten unelmiemme kotiin.

 

Mukaan haastan teidän rakkaat lukijat. Jätä linkki kommenttiboksiin, mikäli toteutat haasteen. Olisi kiva nähdä muiden rakkaita esineitä.

Haastettu

Sekä annieweliina että noorasd_ haastoivat minut 11 asian haasteeseen. Kiitos haasteista! Haaste on jo pyörinyt useassa blogissa, joten lienee melko monelle tuttu.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
5. Kerro kuka sinut haastoi. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta.
1. Olen lyhyt, noin 157cm
2. Minulla on kaulassa fritsua muistuttava syntymämerkki.
3. Rakastan Greyn anatomiaa.
4. En juo kahvia ollenkaan.
5. Tykkään kaupan maksalaatikosta, rusinoilla.
6. Olen herkkupylly.
7. Olen melko mielikuvitukseton.
8. Olen huumassa astianpesukoneesta, vaikkakin se on melko huono.
9. En ole yhtään kiinnostunut politiikasta, vaikka ehkä pitäisi.
10. Poden huonoa omatuntoa ostaessani itselleni jotain.
11. Minulla on vaikeuksia keksiä näitä juttuja.

Vastaukset annieweliinan kysymyksiin:
1. Minkälaisia blogeja tykkäät seurata? Sisustus- ja lapsiaiheisia lifestyleblogeja.
2. Minkälaisten ihmisten seurassa viihdyt? Samanhenkisten, läheisten ystävien ja läheisten.
3. Mitä teet yleensä kun olet yksin? Kun olen ihan yksinyksin. Vaikea sanoa, eipä ole tapahtunut reiluun yhdeksään kuukauteen. Kerran kävin kampaajalla ja kerran jalkahoidossa, mutta eihän siellä ole yksin.
4. Viimeksi ostamasi asia itsellesi? Kevätpöksyt.
5. Minkälaisia asioita arvostat elämässä? Perhettä ja ystäviä.
6. Monta tuntia nukut öisin? Öööö. Varmaan 7-9 tuntia. Tosin öisin tulee heräiltyä ja tuolloin nukahtaminen vie aikaa. Mutta tuon ajan olen "yöunilla".
7. Lempiruokasi? Hyvä ruoka. On ihan mahdotonta nimetä yhtä lempparia. Hyvä ruoka on hyvää.
8. Miten rentoudut? Pötkötän sohvalla. Pari kertaa ollaan miehen tai ystävien kanssa käyty ravintolassa ilman poikaa, se on astetta harvinaisempaa rentoutumista. Mökkeily on kanssa ihanaa.
9. Missä juhlissa olet viimeksi ollut? Miehen siskonpojan synttäreillä.
10. Mitä odotat tällä hetkellä eniten? Kutsua työhaastatteluun. Ja talon valmistumista.
11. Onko lapsilukusi täynnä? Ei.

Ja noorasd_:n kysymykset.
1. Montako lasta toivoisit? Kolme on ollut meidän lukema. Toivottavasti siihen vielä päästään.
2. Mikä on lempiruokasi? Tää oli tää mahdoton.
3. Entä juomasi? Ruuan kanssa hyvä viini. Tee. Juon paljon teetä.
4 Oletko sinkku, varattu vai naimisissa? Naimisissa.
5. Lempiharrastuksesi? Leipominen.
6. Milloin lapsesi ovat teini-ikäisiä? Ei vielä pitkään aikaan! Reilun 12 vuoden päästä.
7. Tykkäätkö tatuoinneista? Hmm. Tähän ei oikein ole yksioikoista vastausta. Niitä on hienoja ja vähemmän hienoja. Itselle tuskin koskaan sellaista kuitenkaan tulee.
8. Haluaisitko vaihtaa nimesi? En haluaisi.
9. Nimeä yksi paha tapasi? Eihän mulla ole sellaisia! Herkuttelu.
10. Oletko kouluttautunut? Jos olet niin mihin ammattiin? Olen kouluttautunut. Papereissa lukee kasvatustieteen maisteri.
11. Paras jäätelömaku? Suklaa toimii aina. Tosin kesällä maistuu raikkaammat maut paremmin kuin talvella. Oikeastaan mikä tahansa käy. Raskaana parasta oli salmiakkijätski.

Tämä haaste saa osaltani jäädä tähän. En yksinkertaisesti jaksa keksiä kysymyksiä ja haastaa muita.

"Puolukkahaaste", vaihe 2

Maanantaina toteutin toisen puolukkahaasteeksi nimeämääni postaukseen tulleen idean. Meillä syötiin pitkästä aikaa poronkäristystä. On muuten melko hintavaa! Jotenkin tuntuu, ettei se ennen noin kallista ole ollut. Lihat nappasin ihan kaupan pakastealtaasta ja tein pussin ohjeen mukaan. Tosin sulatus- ja haudutusaika jäi kauas suositellusta, tämä tuli tehtyä hieman hätäisesti. Tietenkin kera perunamuussin ja niiden puolukoiden.

 

 

Kuvituksena paistovaiheessa napattu kännykkäkuva. Tiedättekö muuten kuinka paljon ärsyttää kun arkiruokalautaset ovat siniset? Melko paljon! Ainakin jos haluaisi ruuan näyttävän kauniilta tai siitä otettavan kuvan. Sininen syö väriä eikä kyllä yhtään tuo ruokaa esille. Ettäs tiedätte!

Haaste: Mitä rakastat itsessäsi?

Himpu Pienen pohdinnat -blogista haastoi minut miettimään ja nimeämään viisi asiaa, joita rakastan itsessäni. HUH!

1. Olen äiti. Ei ole ihanampaa asiaa. Olen jo kauan tiennyt haluavani olla äiti joku kaunis päivä. Nyt olen.

2. Kärsivällisyyteni. Olen mielestäni melko kärsivällinen ja rauhallinen. Ja tykkään siitä.

3. Siniset silmäni. Välillä hämmästyn itsekin kuinka siniset ne tietyssä valossa ovat.

4. Öööö. Hmmmm. Kengän kokoni! Se on juuri sopiva. Ei liian eikä liian pieni.

5. Vielä viimeinen. Sanotaan nenä. Sekin on sopiva. Sellainen nöpö.

Tämä oli minulle todella haasteellinen haaste! Vielä pitäisi haastaa viisi bloggaajaa. Mutta olen tylsä bloggaaja, ja heitän haasteen taas kaikille haluaville. Minulla kesti pari viikkoa haasteen toteuttaminen, huh!